varmasti silti bändille ihan mukavaa vastapainoa luoda jotain tälläistäkin. Voisin ainakin omakohtaisesti kuvitella niin.
Noh, voisin sanoa itsekin kierompaa ja sekavampaa rockia soittavana ihmisenä ja aika paljon monen alan harrastajan ja jopa ammattilaisen ajatusmaailmaa ja musiikkimakua tuntevana voisin sanoa, että kuvitelmasi menee melkoisella varmuudella metsään. En sano tätä absoluuttisena totuutena, enkä Yrjänän tai kenenkään muunkaan CMX:n soittajan kanssa ole ikinä musiikista keskustellut, joten heidän tarkoitusperiään en tiedä. Levyn tuottajan, eli Raken kanssa sen sijaan olen joitan kertoja keskustellut, mutta hänen musiikkimakunsa taasen on hyvinkin laaja, joskin monimutkaisemmalle puolelle kaartuva..
Niin... siis, mitä minun piti sanoa. Vastapainoa tuo ehkä jossain mielessä on. Mutta yleisesti ottaen monimutkaisen rockin tekeminen on erittäin hidasta ja välillä puuduttavaakin, mutta ah - niin palkitsevaa kun lopputulos on onnistunut. Tuollaisen singlen kaltaisen "standardi-rockin" tekeminen on huomattavasti nopeampaa ja helpompaa, mutta... lopputulos on aina hyvinkin samanlainen. Se ei anna samanlaista tyydytystä monimutkaisemman musiikin ystävälle, eikä edes yleensä kuulosta hyvältä heidän korvaansa. Ja sellaisen soittaminen keikoilla vasta puuduttavaa onkin.
Kärjistetysti sanottuna tuollaisen tekeminen CMX:lle on kuin värityskirjan värittäminen olisi ollut Pablo Picassolle. Virkistävämpää vastapainoa on vaihtaa kenties tyylisuuntaa toisenlaiseen, mutta välttää tuota "helpon standardirockin" tekoa. Malliesimerkki on Ismo Alanko joskus ennen uusimpia levyjään.