Eilisiltainen London Knightsien ja Saginaw Spiritin välinen toinen osaottelu oli sen verta huimaa ja viihdyttävää kiekkoa, että pitääpä avata oikein oma ketjunsa CHL:n playoffseille kun ei näyttäisi vielä löytyvän. Ylipäätään on ollut kyllä nautittavaa menoa sarjassa kuin sarjassa. Se on vain hienoa katseltavaa kun nuoret painavat kovalla tunteella, halulla ja ennakkoluulottomuudella menemään. Aina ei se järki tahdo pysyä vauhdin mukana, mutta väliäkös sillä.
Varmaan parempi aloittaa ydinasioista, jotka suurin osa varmasti jo tietääkin. CHL:llä ei tässä tapauksessa tarkoiteta Central Hockey Leagueta vaan kanadalaisen jääkiekon pyhää lehmää Canadian Hockey Leagueta, joka koostuu kolmesta maan pääjuniorisarjasta (OHL, WHL ja QMJHL). Sarjojen mestarit yhdessä vuosittain vaihtuvan turnausisännän kanssa mittelevät sitten kauden päätteeksi siitä halutuimmasta junioriseurajoukkueiden pytystä eli Memorial Cupista. Lopputurnaus järjestetään tänä vuonna Saskatoonissa 17.5 - 26.5. Näin ollen Saskatoon Bladeseillä on jo paikka plakkarissa, menee näillä WHL:n pudotuspeleissä miten hyvänsä.
OHL jakautuu NHL:n tapaan kahteen konferenssiin, itäinen ja läntinen, joiden mestarit kohtaavat lopulta OHL:n finaaleissa. Sarjaa pidetään yleisesti näistä kolmesta kovatasoisimpana, juurikin tason laajuuden suhteen, mihin voi nyt kauden verran pelejä seuranneena yhtyä. WHL:n ja QMJHL:n huippujoukkueet ovat yhtälailla todella kovia, mutta varsinkin Q:n puolella se ero parhaiden ja heikoimpien välillä on valitettavan suuri ja numerot täten välillä todella rumia.
Läntisen konferenssin puolelta suurin suosikki on luonnollisesti runkosarjassa jyrännyt London, joilla on vain tasaisen kova ja tasapainoinen joukkue. Kovimpina haastajina pidän fyysistä Plymouthia ja kurinalaisesti pelaavaa Kitcheneriä. Mikäli finalisti nousee näiden ulkopuolelta, niin yllätyn. Onhan tuolla toki muitakin kovia nippuja, mutta näitä kolmea pidän vain selvinä frontrunnereina.
Idän osalta homma on sitten vieläkin selkeämpi ja tasoerot suurempia. Voi pitää jo hyvin epätodennäköisenä skenaariota, jossa finalisti tulee kärkikolmikon Belleville, Barrie ja Oshawa ulkopuolelta. Näiden kesken onkin sitten kovaa vääntöä edessä. Itse toivon konferensiin finaaleihin Belleville vs. Oshawa paria, sillä divisioona kilpailijoilla oli jo runkosarjassa hyvä sota käynnissä.
WHL:ssä systeemi on sama kuin O:ssa eli kaksi konferenssia, molemmista kahdeksan parasta pudotuspeleihin ja konferenssimestarit kohtaavat aikanaan sarjan finaaleissa. Viime kauden finalistit Edmonton Oil Kings (Itä) ja Portland Winterhawks (Länsi) jyräsivät jälleen runkosarjassa ja ovat ne selvät ennakkosuosikit. Idän puolella pidin ennen pudotuspelien alkua Saskatoonia Edmontonin suurimpana haastajana, mutta ovat jo 2-0 tappiolla Medicinelle eli kovaa nousua vaatisi. Sarjan ensimmäisen pelin nähneenä voi todeta, että helppoa se ei tule olemaan. Calgary Hitmen on vuorostaan talenttia rakastavalle turhan tasapaksu ja tylsähkö joukkue, mutta kovasti niitä pinnoja keräsivät ja johtavat sarjaansakin jo 2-0. Kovat OA-pelurit ja hyvä -93 vuosikerta luovat ne edellytykset menestykselle vaikka ihmepojut puuttuisivat. Kukaan ei näiltä suurempia odota, mutta saapa nähdä.
Lännen puolella on vähän sama tilanne eli ennakolta kovin haastaja ja vahvan loppukauden pelannut Kelowna olisi jo yhtälailla 2-0 tappiolla Seattlea vastaan. Näiden runkosarja menestyksessä korostui toki tehokas ylivoimapelaaminen, joten ei se nyt ihan yhtä suuri ihme ole, mikäli ei suksi enää luista sallivamman linjan pudotuspeleissä. No käy miten hyvänsä, pidän viime kauden tapaan Kamloopsia kovimpana kantona kaskessa Portlandille.
WHL:n tilanne on kuitenkin se, etten oikein usko muiden sotkevat Edmontonin ja Portlandin välien selvittelyä, josta voikin toteutuessaan odottaa huimaa sarjaa. Saskatoonilta odottelin toukkaa haastetta Edmontonille, mutta katsoo nyt selviävätkö edes ensimmäisestä kierroksesta? Yllätykset ovat toki mukavia ja toivottavia, mutta...
QMJHL:n kohdalla kaikkea on tunnuttu pedattavan Halifaxin kunniakujaa varten, mitä se kieltämättä runkosarjassa olikin. En kuitenkaan pidä tilannetta aivan yhtä selvänä, mitä monet muut. Hyökkäyshän on Halifaxilla hirmuinen ja tulivoimaa löytyy aina neljänteen ketjuun asti. Sen sijaan joukkueen puolustus on hieman tasapaksuhko ja maalinsuulla nuori Fucale on ainakin tänne yhä pienoinen arvoitus. Ei olisi ensimmäinen kerta kun nuori ja kokematon veskari pettää suurien paineiden alla. Ennakkosuosikkejahan nämä ovat, mutta katsellaan nyt.
Quebecillä on kova nippu kasassa ja saivat kuin saivatkin, myös Grigorenkon takaisin. Joukkueella oli tuossa välissä pientä alavirettä ja vieroitusoireita ykköstähdestään, mutta saivat pikku hiljaa kurssiaan korjattua ja nyt vielä tämän ongelman aiheuttajankin takaisin. Seurasin runkosarjan lopulla Grigorenkon paluun kotikaukaloon, jossa teki ihan mitä halusi ja herätti samalla koko muun joukkueen ja hallin melkoiseen hurmokseen. Mikäli hurmos kestää ja voimistuu, niin todella vaikea joukkue ihan kenelle tahansa.
Myös Moncton on potentiaalinen menestyjäkandidaatti, sillä joukkueen rosteri on ainakin omasta mielestäni kuin tehty pudotuspeleihin. Lisäksi Dimitri Jaskin on vain nykyisellään todella dominoiva juniorikiekkoilija.
Niin ja ovathan tuolla runkosarjassa hyvin vetäneet fyysiset Baie-Comeau ja Blainville-Boisbrian, joista jälkimmäinen sai vuorostaan Devilseiltä Stefan Matteaun paluupostissa. Eikä Rimouskiakaan kannata täysin unohtaa.
Mielestäni Q on tänä vuonna jopa yllättävänkin tasokas, mikä johtunee paljolti tästä harvinaisen lahjakkaasta ja tasokkaasta varausikäluokasta, joka olisi tulevaan NHL-draftiin sarjasta tyrkyllä. Häntäpään ja kärjen ero on toki valitettavan suuri ja viimeiset playoffsjoukkueet ovat aika selviä vastaantulijoita kärkipään nippuja vastaan, mutta kärjessä on juuri nyt yllättävänkin hyvin tasoa, vaikka suuri yleisö huomio ainoastaan Halifaxin superjunnuineen. Niin ja Q:ssa ei ole mitään konferenssijakoa vaan kaikki ovat ns. saman katon alla, jolloin finaalipariksi riittää variaatioita. Playoffseihin pääsi tietysti sama 16 joukkuetta kuin OHL:stä ja WHL:stä. 1vs16 jne.
---------
Tältä pohjalta lähdettäisiin. Suomalaisittain jos miettii, niin mukana menossa olisivat Olli Määttä (London), Eetu Laurikainen (Swift Current) sekä Henri Ikonen ja Mikko Vainonen (Kingston). Unohtuikohan joku? Jonatan Tanusin (Peterborough) kausi päättyi runkosarjaan.
Ketjun ideana on siis synnyttää kaiken kirjavaa keskustelua edellä mainittujen sarjojen pudotuspeleistä, että aikanaan Memorial Cupista. Uskon, että Jatkoajasta löytyy muitakin CHL-kiekkoon hurahtaneita, joten toivon mukaan ei mene pelkäksi yksin huuteluksi, vaan saataisiin aktiivista keskustelua aikaiseksi. Sana on vapaa.
Laitetaan vielä tähän loppuun olennaisin linkki, jonka myötä pääsee kätevästi käsiksi karkkihyllyyn: http://www.chl.ca/
Varmaan parempi aloittaa ydinasioista, jotka suurin osa varmasti jo tietääkin. CHL:llä ei tässä tapauksessa tarkoiteta Central Hockey Leagueta vaan kanadalaisen jääkiekon pyhää lehmää Canadian Hockey Leagueta, joka koostuu kolmesta maan pääjuniorisarjasta (OHL, WHL ja QMJHL). Sarjojen mestarit yhdessä vuosittain vaihtuvan turnausisännän kanssa mittelevät sitten kauden päätteeksi siitä halutuimmasta junioriseurajoukkueiden pytystä eli Memorial Cupista. Lopputurnaus järjestetään tänä vuonna Saskatoonissa 17.5 - 26.5. Näin ollen Saskatoon Bladeseillä on jo paikka plakkarissa, menee näillä WHL:n pudotuspeleissä miten hyvänsä.
OHL jakautuu NHL:n tapaan kahteen konferenssiin, itäinen ja läntinen, joiden mestarit kohtaavat lopulta OHL:n finaaleissa. Sarjaa pidetään yleisesti näistä kolmesta kovatasoisimpana, juurikin tason laajuuden suhteen, mihin voi nyt kauden verran pelejä seuranneena yhtyä. WHL:n ja QMJHL:n huippujoukkueet ovat yhtälailla todella kovia, mutta varsinkin Q:n puolella se ero parhaiden ja heikoimpien välillä on valitettavan suuri ja numerot täten välillä todella rumia.
Läntisen konferenssin puolelta suurin suosikki on luonnollisesti runkosarjassa jyrännyt London, joilla on vain tasaisen kova ja tasapainoinen joukkue. Kovimpina haastajina pidän fyysistä Plymouthia ja kurinalaisesti pelaavaa Kitcheneriä. Mikäli finalisti nousee näiden ulkopuolelta, niin yllätyn. Onhan tuolla toki muitakin kovia nippuja, mutta näitä kolmea pidän vain selvinä frontrunnereina.
Idän osalta homma on sitten vieläkin selkeämpi ja tasoerot suurempia. Voi pitää jo hyvin epätodennäköisenä skenaariota, jossa finalisti tulee kärkikolmikon Belleville, Barrie ja Oshawa ulkopuolelta. Näiden kesken onkin sitten kovaa vääntöä edessä. Itse toivon konferensiin finaaleihin Belleville vs. Oshawa paria, sillä divisioona kilpailijoilla oli jo runkosarjassa hyvä sota käynnissä.
WHL:ssä systeemi on sama kuin O:ssa eli kaksi konferenssia, molemmista kahdeksan parasta pudotuspeleihin ja konferenssimestarit kohtaavat aikanaan sarjan finaaleissa. Viime kauden finalistit Edmonton Oil Kings (Itä) ja Portland Winterhawks (Länsi) jyräsivät jälleen runkosarjassa ja ovat ne selvät ennakkosuosikit. Idän puolella pidin ennen pudotuspelien alkua Saskatoonia Edmontonin suurimpana haastajana, mutta ovat jo 2-0 tappiolla Medicinelle eli kovaa nousua vaatisi. Sarjan ensimmäisen pelin nähneenä voi todeta, että helppoa se ei tule olemaan. Calgary Hitmen on vuorostaan talenttia rakastavalle turhan tasapaksu ja tylsähkö joukkue, mutta kovasti niitä pinnoja keräsivät ja johtavat sarjaansakin jo 2-0. Kovat OA-pelurit ja hyvä -93 vuosikerta luovat ne edellytykset menestykselle vaikka ihmepojut puuttuisivat. Kukaan ei näiltä suurempia odota, mutta saapa nähdä.
Lännen puolella on vähän sama tilanne eli ennakolta kovin haastaja ja vahvan loppukauden pelannut Kelowna olisi jo yhtälailla 2-0 tappiolla Seattlea vastaan. Näiden runkosarja menestyksessä korostui toki tehokas ylivoimapelaaminen, joten ei se nyt ihan yhtä suuri ihme ole, mikäli ei suksi enää luista sallivamman linjan pudotuspeleissä. No käy miten hyvänsä, pidän viime kauden tapaan Kamloopsia kovimpana kantona kaskessa Portlandille.
WHL:n tilanne on kuitenkin se, etten oikein usko muiden sotkevat Edmontonin ja Portlandin välien selvittelyä, josta voikin toteutuessaan odottaa huimaa sarjaa. Saskatoonilta odottelin toukkaa haastetta Edmontonille, mutta katsoo nyt selviävätkö edes ensimmäisestä kierroksesta? Yllätykset ovat toki mukavia ja toivottavia, mutta...
QMJHL:n kohdalla kaikkea on tunnuttu pedattavan Halifaxin kunniakujaa varten, mitä se kieltämättä runkosarjassa olikin. En kuitenkaan pidä tilannetta aivan yhtä selvänä, mitä monet muut. Hyökkäyshän on Halifaxilla hirmuinen ja tulivoimaa löytyy aina neljänteen ketjuun asti. Sen sijaan joukkueen puolustus on hieman tasapaksuhko ja maalinsuulla nuori Fucale on ainakin tänne yhä pienoinen arvoitus. Ei olisi ensimmäinen kerta kun nuori ja kokematon veskari pettää suurien paineiden alla. Ennakkosuosikkejahan nämä ovat, mutta katsellaan nyt.
Quebecillä on kova nippu kasassa ja saivat kuin saivatkin, myös Grigorenkon takaisin. Joukkueella oli tuossa välissä pientä alavirettä ja vieroitusoireita ykköstähdestään, mutta saivat pikku hiljaa kurssiaan korjattua ja nyt vielä tämän ongelman aiheuttajankin takaisin. Seurasin runkosarjan lopulla Grigorenkon paluun kotikaukaloon, jossa teki ihan mitä halusi ja herätti samalla koko muun joukkueen ja hallin melkoiseen hurmokseen. Mikäli hurmos kestää ja voimistuu, niin todella vaikea joukkue ihan kenelle tahansa.
Myös Moncton on potentiaalinen menestyjäkandidaatti, sillä joukkueen rosteri on ainakin omasta mielestäni kuin tehty pudotuspeleihin. Lisäksi Dimitri Jaskin on vain nykyisellään todella dominoiva juniorikiekkoilija.
Niin ja ovathan tuolla runkosarjassa hyvin vetäneet fyysiset Baie-Comeau ja Blainville-Boisbrian, joista jälkimmäinen sai vuorostaan Devilseiltä Stefan Matteaun paluupostissa. Eikä Rimouskiakaan kannata täysin unohtaa.
Mielestäni Q on tänä vuonna jopa yllättävänkin tasokas, mikä johtunee paljolti tästä harvinaisen lahjakkaasta ja tasokkaasta varausikäluokasta, joka olisi tulevaan NHL-draftiin sarjasta tyrkyllä. Häntäpään ja kärjen ero on toki valitettavan suuri ja viimeiset playoffsjoukkueet ovat aika selviä vastaantulijoita kärkipään nippuja vastaan, mutta kärjessä on juuri nyt yllättävänkin hyvin tasoa, vaikka suuri yleisö huomio ainoastaan Halifaxin superjunnuineen. Niin ja Q:ssa ei ole mitään konferenssijakoa vaan kaikki ovat ns. saman katon alla, jolloin finaalipariksi riittää variaatioita. Playoffseihin pääsi tietysti sama 16 joukkuetta kuin OHL:stä ja WHL:stä. 1vs16 jne.
---------
Tältä pohjalta lähdettäisiin. Suomalaisittain jos miettii, niin mukana menossa olisivat Olli Määttä (London), Eetu Laurikainen (Swift Current) sekä Henri Ikonen ja Mikko Vainonen (Kingston). Unohtuikohan joku? Jonatan Tanusin (Peterborough) kausi päättyi runkosarjaan.
Ketjun ideana on siis synnyttää kaiken kirjavaa keskustelua edellä mainittujen sarjojen pudotuspeleistä, että aikanaan Memorial Cupista. Uskon, että Jatkoajasta löytyy muitakin CHL-kiekkoon hurahtaneita, joten toivon mukaan ei mene pelkäksi yksin huuteluksi, vaan saataisiin aktiivista keskustelua aikaiseksi. Sana on vapaa.
Laitetaan vielä tähän loppuun olennaisin linkki, jonka myötä pääsee kätevästi käsiksi karkkihyllyyn: http://www.chl.ca/