Turnaus etenisi vähintään tasaisissa merkeissä. Jokaisella joukkueella olisi kaksi peliä takana ja kaikkien saldo näyttäisi yhtä voittoa ja yhtä tappiota eli kahta pistettä.
Tämän kolmen ottelun lohkovaiheen voittaja etenee siis suoraan finaaliin siinä missä toinen ja kolmas pelaavat kerrasta poikki välierän finaaliin pääsystä. Neljäs jää näin ilman ratkaisupelejä, joskin kolmannen ja neljännen päätyessä tasapisteisiin (kuten nyt voi aivan hyvin käydä) toimitaan seuraavasti…
"If two teams tie for the final playoff position, at the conclusion of the single round robin series of games, a sudden death game between the two tied teams shall be played with the winner to advance to the semi-final game. The home team in the sudden-death game shall be the team that won the round robin game between the two teams."
Ensimmäisen ja toisen päätyessä tasapisteisiin ratkaisee sen sijaan näiden lohkovaiheen keskeneräinen ottelu.
Toistaiseksi tasaisin ja varmin suorittaja on ollut isäntäjoukkue Saskatoon. Ovat pelanneet kaksi aika samanlaista ottelua, joissa turnauksen toistaiseksi paras maalivahti ja pelaajakin Andrey Makarov on antanut joukkueelleen mahdollisuudet voittoon. Hävisivät avauksessa Londonille, mutta Halifaxia vastaan sujui jo paremmin. Matej Stransky oli myös suuressa roolissa Halifaxin kaadossa pelaten ehkäpä turnauksen tähän asti parhaan kenttäpelaajan 60 minuuttisen. Michael Ferland toimi puolestaan fyysisen puolen hallitsijana jysäytteän useammankin pommin, joiden alle tuskin kenelläkään teki mieli. Ylipäätään Saskatoon kykeni dominoimaan Halifaxia fyysisessä pelissä. Duncan Siemens pelasi myös vahvasti hapuiltuaan ensin ratkaisevasti Londonia vastaan.
Halifax pystyi takomaan hyvin osumia Portlandin haavoittuvaista puolustusta vastaan ja kun Mac Carruth’kaan ei ollut läheskään parhaimmillaan, niin voitto tuli yllättävänkin vaivattomasti, mutta Saskatoonin tiivimpää ja fyysisempää viisikkoa vastaan olikin jo nihkeämpää ja pelaaminen ajautui monesti lähinnä kulmissa pyörimiseksi ja lopulta tuli se turhautuminen tyhmine rikkeineen. Nathan MacKinnon takoi Portlandia vastaan kivat 3+1 tehot, mutta Saskatoonia vastaan oli taas selvästi näkymättömämpi vaikka sen maalin tekikin. Jonathan Drouin ei ole puolestaan päässyt lentoon oikein kummassakaan pelissä. On ollut jotenkin aivan liiaksi pelin ulkopuolella.
London päihitti Saskatoonin tiukan taistelun jälkeen nousten pariinkin otteeseen tappioasemasta rinnalle ja lopulta ohi. Avauspelin tappiostaan sisuuntunut Portland oli sen sijaan huomattavasti nihkeämpi pala ja hakkasivat Londonin viimeistelytehokkuudessa aikalailla 100-0. Myös Mac Carruth oli avausmatsia selvästi parempi ja peittosi Anthony Stolarzin veskarien taistelussa. Londonilla oli varsinkin ensimmäisessä erässä monta hyvää paikkaa ennen Portlandin ensimmäistäkään laukausta, mutta ei, niin ei. Lopulta sen avausosuman teki Portland ja saivat näin suunnan oikeaksi. Menettivät vielä 3-0 johtonsa, mutta onnistuivat kuitenkin klaaraamaan pelin. Bo Horvat ja kapteeni Scott Harrington ovat olleet ne Londonin johtohahmot toistaiseksi. Varsinkin Horvatin pelaamista on vain hieno katsoa. Kaveri tultaneen varaamaan tulevana kesänä yllättävänkin korkealla. Top-10 varauksen ei pitäisi olla mikään mahdottomuus, sen verta kova tämä on ollut vain läpi kevään.
Portlad pelasi todella lepsun ja huolimattoman ottelun Halifaxia vastaan vaikka hetkellisesti kävivätkin 3-1 johdossa, mutta puolustuksen virheiden tuli vain maksaa jossain kohtaa ja niinhän ne lopulta maksoivatkin. Londonia vastaan homma jatkui avauserässä aikalailla samana ja ovet olivat avoimina, mutta sitten tapahtui jotain ja joukkue selvästi ryhdistyi. Saivat myös jalkansa liikkeelle ja painetta paremmin Londonin päätyyn ja täten kiekolliset pakkinsa tekemään sitä missä ovat hyviä. Jälleen yhdessä pelanneet Pouliot ja Rutkowski ovat melkoinen tikittävä aikapommi puolustussuuntaan ajatellen, varsinkin kun vastassa on ollut todellista huipputalenttia, mutta toisaalta kiekollisena ovat vain aivan loistava pari. Ty Rattie on jatkanut aikalailla siitä mihin WHL:n playoffseissa jäi eli toiminut joukkueensa suurimpana syömähampaana ja johtaakin tällä hetkellä turnauksen pistepörssiä kuudella pisteellään. Taylorit Leier&Peters ovat olleet myös tärkeissä rooleissa.
Olisi vain hieno ja panoksekas päätöskierros edessä kaiken ollessa vielä auki. Jokaiselle joukkueelle ovat kaikki sijat ensimmäisestä neljänteen mahdollisia. Tulevana yönä ottavat yhteen viimeisimmät pelinsä heikkojen otteluiden päätteeksi hävinneet Halifax ja London, jossa luulisi jäälle ilmestyvän kaksi sisuuntunutta joukkuetta. Halifaxilla on päivän lepoetu puolellaan siinä missä Londonin back-to-back osui nyt aikalailla pahimpaan saumaan.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä sitten lohkovaiheen paketoivat Saskatoon ja Portland.
Tämän kolmen ottelun lohkovaiheen voittaja etenee siis suoraan finaaliin siinä missä toinen ja kolmas pelaavat kerrasta poikki välierän finaaliin pääsystä. Neljäs jää näin ilman ratkaisupelejä, joskin kolmannen ja neljännen päätyessä tasapisteisiin (kuten nyt voi aivan hyvin käydä) toimitaan seuraavasti…
"If two teams tie for the final playoff position, at the conclusion of the single round robin series of games, a sudden death game between the two tied teams shall be played with the winner to advance to the semi-final game. The home team in the sudden-death game shall be the team that won the round robin game between the two teams."
Ensimmäisen ja toisen päätyessä tasapisteisiin ratkaisee sen sijaan näiden lohkovaiheen keskeneräinen ottelu.
Toistaiseksi tasaisin ja varmin suorittaja on ollut isäntäjoukkue Saskatoon. Ovat pelanneet kaksi aika samanlaista ottelua, joissa turnauksen toistaiseksi paras maalivahti ja pelaajakin Andrey Makarov on antanut joukkueelleen mahdollisuudet voittoon. Hävisivät avauksessa Londonille, mutta Halifaxia vastaan sujui jo paremmin. Matej Stransky oli myös suuressa roolissa Halifaxin kaadossa pelaten ehkäpä turnauksen tähän asti parhaan kenttäpelaajan 60 minuuttisen. Michael Ferland toimi puolestaan fyysisen puolen hallitsijana jysäytteän useammankin pommin, joiden alle tuskin kenelläkään teki mieli. Ylipäätään Saskatoon kykeni dominoimaan Halifaxia fyysisessä pelissä. Duncan Siemens pelasi myös vahvasti hapuiltuaan ensin ratkaisevasti Londonia vastaan.
Halifax pystyi takomaan hyvin osumia Portlandin haavoittuvaista puolustusta vastaan ja kun Mac Carruth’kaan ei ollut läheskään parhaimmillaan, niin voitto tuli yllättävänkin vaivattomasti, mutta Saskatoonin tiivimpää ja fyysisempää viisikkoa vastaan olikin jo nihkeämpää ja pelaaminen ajautui monesti lähinnä kulmissa pyörimiseksi ja lopulta tuli se turhautuminen tyhmine rikkeineen. Nathan MacKinnon takoi Portlandia vastaan kivat 3+1 tehot, mutta Saskatoonia vastaan oli taas selvästi näkymättömämpi vaikka sen maalin tekikin. Jonathan Drouin ei ole puolestaan päässyt lentoon oikein kummassakaan pelissä. On ollut jotenkin aivan liiaksi pelin ulkopuolella.
London päihitti Saskatoonin tiukan taistelun jälkeen nousten pariinkin otteeseen tappioasemasta rinnalle ja lopulta ohi. Avauspelin tappiostaan sisuuntunut Portland oli sen sijaan huomattavasti nihkeämpi pala ja hakkasivat Londonin viimeistelytehokkuudessa aikalailla 100-0. Myös Mac Carruth oli avausmatsia selvästi parempi ja peittosi Anthony Stolarzin veskarien taistelussa. Londonilla oli varsinkin ensimmäisessä erässä monta hyvää paikkaa ennen Portlandin ensimmäistäkään laukausta, mutta ei, niin ei. Lopulta sen avausosuman teki Portland ja saivat näin suunnan oikeaksi. Menettivät vielä 3-0 johtonsa, mutta onnistuivat kuitenkin klaaraamaan pelin. Bo Horvat ja kapteeni Scott Harrington ovat olleet ne Londonin johtohahmot toistaiseksi. Varsinkin Horvatin pelaamista on vain hieno katsoa. Kaveri tultaneen varaamaan tulevana kesänä yllättävänkin korkealla. Top-10 varauksen ei pitäisi olla mikään mahdottomuus, sen verta kova tämä on ollut vain läpi kevään.
Portlad pelasi todella lepsun ja huolimattoman ottelun Halifaxia vastaan vaikka hetkellisesti kävivätkin 3-1 johdossa, mutta puolustuksen virheiden tuli vain maksaa jossain kohtaa ja niinhän ne lopulta maksoivatkin. Londonia vastaan homma jatkui avauserässä aikalailla samana ja ovet olivat avoimina, mutta sitten tapahtui jotain ja joukkue selvästi ryhdistyi. Saivat myös jalkansa liikkeelle ja painetta paremmin Londonin päätyyn ja täten kiekolliset pakkinsa tekemään sitä missä ovat hyviä. Jälleen yhdessä pelanneet Pouliot ja Rutkowski ovat melkoinen tikittävä aikapommi puolustussuuntaan ajatellen, varsinkin kun vastassa on ollut todellista huipputalenttia, mutta toisaalta kiekollisena ovat vain aivan loistava pari. Ty Rattie on jatkanut aikalailla siitä mihin WHL:n playoffseissa jäi eli toiminut joukkueensa suurimpana syömähampaana ja johtaakin tällä hetkellä turnauksen pistepörssiä kuudella pisteellään. Taylorit Leier&Peters ovat olleet myös tärkeissä rooleissa.
Olisi vain hieno ja panoksekas päätöskierros edessä kaiken ollessa vielä auki. Jokaiselle joukkueelle ovat kaikki sijat ensimmäisestä neljänteen mahdollisia. Tulevana yönä ottavat yhteen viimeisimmät pelinsä heikkojen otteluiden päätteeksi hävinneet Halifax ja London, jossa luulisi jäälle ilmestyvän kaksi sisuuntunutta joukkuetta. Halifaxilla on päivän lepoetu puolellaan siinä missä Londonin back-to-back osui nyt aikalailla pahimpaan saumaan.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä sitten lohkovaiheen paketoivat Saskatoon ja Portland.