CHL playoffs 2013 – matka kohti Memorial Cupia

  • 9 621
  • 28

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Eilisiltainen London Knightsien ja Saginaw Spiritin välinen toinen osaottelu oli sen verta huimaa ja viihdyttävää kiekkoa, että pitääpä avata oikein oma ketjunsa CHL:n playoffseille kun ei näyttäisi vielä löytyvän. Ylipäätään on ollut kyllä nautittavaa menoa sarjassa kuin sarjassa. Se on vain hienoa katseltavaa kun nuoret painavat kovalla tunteella, halulla ja ennakkoluulottomuudella menemään. Aina ei se järki tahdo pysyä vauhdin mukana, mutta väliäkös sillä.

Varmaan parempi aloittaa ydinasioista, jotka suurin osa varmasti jo tietääkin. CHL:llä ei tässä tapauksessa tarkoiteta Central Hockey Leagueta vaan kanadalaisen jääkiekon pyhää lehmää Canadian Hockey Leagueta, joka koostuu kolmesta maan pääjuniorisarjasta (OHL, WHL ja QMJHL). Sarjojen mestarit yhdessä vuosittain vaihtuvan turnausisännän kanssa mittelevät sitten kauden päätteeksi siitä halutuimmasta junioriseurajoukkueiden pytystä eli Memorial Cupista. Lopputurnaus järjestetään tänä vuonna Saskatoonissa 17.5 - 26.5. Näin ollen Saskatoon Bladeseillä on jo paikka plakkarissa, menee näillä WHL:n pudotuspeleissä miten hyvänsä.

OHL jakautuu NHL:n tapaan kahteen konferenssiin, itäinen ja läntinen, joiden mestarit kohtaavat lopulta OHL:n finaaleissa. Sarjaa pidetään yleisesti näistä kolmesta kovatasoisimpana, juurikin tason laajuuden suhteen, mihin voi nyt kauden verran pelejä seuranneena yhtyä. WHL:n ja QMJHL:n huippujoukkueet ovat yhtälailla todella kovia, mutta varsinkin Q:n puolella se ero parhaiden ja heikoimpien välillä on valitettavan suuri ja numerot täten välillä todella rumia.

Läntisen konferenssin puolelta suurin suosikki on luonnollisesti runkosarjassa jyrännyt London, joilla on vain tasaisen kova ja tasapainoinen joukkue. Kovimpina haastajina pidän fyysistä Plymouthia ja kurinalaisesti pelaavaa Kitcheneriä. Mikäli finalisti nousee näiden ulkopuolelta, niin yllätyn. Onhan tuolla toki muitakin kovia nippuja, mutta näitä kolmea pidän vain selvinä frontrunnereina.

Idän osalta homma on sitten vieläkin selkeämpi ja tasoerot suurempia. Voi pitää jo hyvin epätodennäköisenä skenaariota, jossa finalisti tulee kärkikolmikon Belleville, Barrie ja Oshawa ulkopuolelta. Näiden kesken onkin sitten kovaa vääntöä edessä. Itse toivon konferensiin finaaleihin Belleville vs. Oshawa paria, sillä divisioona kilpailijoilla oli jo runkosarjassa hyvä sota käynnissä.

WHL:ssä systeemi on sama kuin O:ssa eli kaksi konferenssia, molemmista kahdeksan parasta pudotuspeleihin ja konferenssimestarit kohtaavat aikanaan sarjan finaaleissa. Viime kauden finalistit Edmonton Oil Kings (Itä) ja Portland Winterhawks (Länsi) jyräsivät jälleen runkosarjassa ja ovat ne selvät ennakkosuosikit. Idän puolella pidin ennen pudotuspelien alkua Saskatoonia Edmontonin suurimpana haastajana, mutta ovat jo 2-0 tappiolla Medicinelle eli kovaa nousua vaatisi. Sarjan ensimmäisen pelin nähneenä voi todeta, että helppoa se ei tule olemaan. Calgary Hitmen on vuorostaan talenttia rakastavalle turhan tasapaksu ja tylsähkö joukkue, mutta kovasti niitä pinnoja keräsivät ja johtavat sarjaansakin jo 2-0. Kovat OA-pelurit ja hyvä -93 vuosikerta luovat ne edellytykset menestykselle vaikka ihmepojut puuttuisivat. Kukaan ei näiltä suurempia odota, mutta saapa nähdä.

Lännen puolella on vähän sama tilanne eli ennakolta kovin haastaja ja vahvan loppukauden pelannut Kelowna olisi jo yhtälailla 2-0 tappiolla Seattlea vastaan. Näiden runkosarja menestyksessä korostui toki tehokas ylivoimapelaaminen, joten ei se nyt ihan yhtä suuri ihme ole, mikäli ei suksi enää luista sallivamman linjan pudotuspeleissä. No käy miten hyvänsä, pidän viime kauden tapaan Kamloopsia kovimpana kantona kaskessa Portlandille.

WHL:n tilanne on kuitenkin se, etten oikein usko muiden sotkevat Edmontonin ja Portlandin välien selvittelyä, josta voikin toteutuessaan odottaa huimaa sarjaa. Saskatoonilta odottelin toukkaa haastetta Edmontonille, mutta katsoo nyt selviävätkö edes ensimmäisestä kierroksesta? Yllätykset ovat toki mukavia ja toivottavia, mutta...

QMJHL:n kohdalla kaikkea on tunnuttu pedattavan Halifaxin kunniakujaa varten, mitä se kieltämättä runkosarjassa olikin. En kuitenkaan pidä tilannetta aivan yhtä selvänä, mitä monet muut. Hyökkäyshän on Halifaxilla hirmuinen ja tulivoimaa löytyy aina neljänteen ketjuun asti. Sen sijaan joukkueen puolustus on hieman tasapaksuhko ja maalinsuulla nuori Fucale on ainakin tänne yhä pienoinen arvoitus. Ei olisi ensimmäinen kerta kun nuori ja kokematon veskari pettää suurien paineiden alla. Ennakkosuosikkejahan nämä ovat, mutta katsellaan nyt.

Quebecillä on kova nippu kasassa ja saivat kuin saivatkin, myös Grigorenkon takaisin. Joukkueella oli tuossa välissä pientä alavirettä ja vieroitusoireita ykköstähdestään, mutta saivat pikku hiljaa kurssiaan korjattua ja nyt vielä tämän ongelman aiheuttajankin takaisin. Seurasin runkosarjan lopulla Grigorenkon paluun kotikaukaloon, jossa teki ihan mitä halusi ja herätti samalla koko muun joukkueen ja hallin melkoiseen hurmokseen. Mikäli hurmos kestää ja voimistuu, niin todella vaikea joukkue ihan kenelle tahansa.

Myös Moncton on potentiaalinen menestyjäkandidaatti, sillä joukkueen rosteri on ainakin omasta mielestäni kuin tehty pudotuspeleihin. Lisäksi Dimitri Jaskin on vain nykyisellään todella dominoiva juniorikiekkoilija.

Niin ja ovathan tuolla runkosarjassa hyvin vetäneet fyysiset Baie-Comeau ja Blainville-Boisbrian, joista jälkimmäinen sai vuorostaan Devilseiltä Stefan Matteaun paluupostissa. Eikä Rimouskiakaan kannata täysin unohtaa.

Mielestäni Q on tänä vuonna jopa yllättävänkin tasokas, mikä johtunee paljolti tästä harvinaisen lahjakkaasta ja tasokkaasta varausikäluokasta, joka olisi tulevaan NHL-draftiin sarjasta tyrkyllä. Häntäpään ja kärjen ero on toki valitettavan suuri ja viimeiset playoffsjoukkueet ovat aika selviä vastaantulijoita kärkipään nippuja vastaan, mutta kärjessä on juuri nyt yllättävänkin hyvin tasoa, vaikka suuri yleisö huomio ainoastaan Halifaxin superjunnuineen. Niin ja Q:ssa ei ole mitään konferenssijakoa vaan kaikki ovat ns. saman katon alla, jolloin finaalipariksi riittää variaatioita. Playoffseihin pääsi tietysti sama 16 joukkuetta kuin OHL:stä ja WHL:stä. 1vs16 jne.

---------

Tältä pohjalta lähdettäisiin. Suomalaisittain jos miettii, niin mukana menossa olisivat Olli Määttä (London), Eetu Laurikainen (Swift Current) sekä Henri Ikonen ja Mikko Vainonen (Kingston). Unohtuikohan joku? Jonatan Tanusin (Peterborough) kausi päättyi runkosarjaan.

Ketjun ideana on siis synnyttää kaiken kirjavaa keskustelua edellä mainittujen sarjojen pudotuspeleistä, että aikanaan Memorial Cupista. Uskon, että Jatkoajasta löytyy muitakin CHL-kiekkoon hurahtaneita, joten toivon mukaan ei mene pelkäksi yksin huuteluksi, vaan saataisiin aktiivista keskustelua aikaiseksi. Sana on vapaa.

Laitetaan vielä tähän loppuun olennaisin linkki, jonka myötä pääsee kätevästi käsiksi karkkihyllyyn: http://www.chl.ca/
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Hyvä avaus. Olisi hienoa jos ketjua myös päivitettäisiin aina silloin tällöin. Q on kyllä erittäin hyvätasoinen tällä hetkellä. Halifaxin kavereista nyt Drouinia ja MacKinnonia ei varmaan tarvitse esitellä ja Martin Frk latoi playoff-sarjan avausmatsissa tauluun tehot 5+3. Toki huomattavasti heikentynyt SeaDogs on aika kevyehkö suupala Halifaxille. SeaDogs menetti 5 parasta pistemiestään kun Huberdeaukin lähti kesken kauden NHL:ään. Siihen päälle menettivät vielä kesken viime kauden tulleen Charlie Coylen ja ykkösmolari Corbeilin niin ymmärrettäväähän se on ettei menestystä ihan samalla tavalla ollut luvassa.

Quebecilla on nuori 95-syntynyt Erne, sekä Grigorenko, joka pelaa kyllä ihan väärällä tasolla ollessaan Q:ssa.

Monctonissa Jaskin on tehnyt mitä lystää ja saanut taustatukea 92-syntyneiltä Saulnierin veljeksiltä sekä Phillip Danaultilta (#26 overall 2011), joka saapui kesken kauden Victoriavillestä.

Halifaxin Fucale on ainakin toistaiseksi pitänyt SeaDogsin hyökkääjät aisoissa, mutta tiedä sitten. Nuori kaveri vielä. Huikeat statsit kyllä runkosarjassa. 45-5-3. Tottakai iso kiitos tuosta kuuluu aivan omaa luokkaansa olevalle kenttäpelaaja-arsenaalille. Mielenkiinnolla näitä kuitenkin taas kerran seurataan.
 

Zborik_

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekko
Erittäin hieno ketjunavaus hienoista kiekkosarjoista!

Täällä liputetaan Rimouski Océanicin puolesta Q:ssa. Olen seurannut joukkuetta muutaman vuoden. Onhan tuolla pelannut muutamia hienoja pelaajia historiassa, esimerkiksi Sidney Crosby, Michael Frolik sekä Brad Richards. Nykyjoukkueesta seuraan erityisesti tshekkipuolustaja Jan Kostalekia, joka pelasi Sparta Prahassa ja on ilmeisen hyvä pelaaja, kun on ennustettu varattavaksi melko korkealla tulevassa draftissa.

Rimouski pelaa Gatineau Olympiquesia vastaan ja molemmat ovat voittaneet yhden pelin. Gatineaulla on muutama taitava hyökkääjä, kuten tshekki Tomas Hyka ja slovakialainen Martin Reway. Rimouskin parhaat hyökkääjät ovat olleet Frederik Gauthier, Alexandre Lavoie, Scott Oke ja Peter Trainor. Rimouskilla on lahjakas puolustus ja lupaava veskari Philippe Desroriers. Paperilla Rimouskin joukkue lienee parempi, mutta Gatineaukin on hyvä, joten pitkä sarja voi tulla.

NHL:ää on tullut seurattua niin tiiviisti, että CHL-sarjat ovat jääneet hieman vähemmälle seurannalle. Kuitenkin tuo Memorial Cup kiinnostaa erittäin paljon, joten jos mahdollista, niin katsoisin kyllä jokusen pelin varmaan. Ja joku QMJHL:n playoffpeli kiinnostaa myös.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Hyvä avaus. Olisi hienoa jos ketjua myös päivitettäisiin aina silloin tällöin.

Itsellä olisi pyrkimyksenä heitellä juttua aina silloin tällöin kun noita matseja tulee kerran katseltua. En tiedä ehtiikö ja jaksaako, sen suurempaa ja syvällisempiä kirjoitella ainakaan ennen Memorial Cupia, mutta jotain kuitenkin.

Quebecilla on nuori 95-syntynyt Erne, sekä Grigorenko, joka pelaa kyllä ihan väärällä tasolla ollessaan Q:ssa.

Anthony Duclair ja tanskalainen Nick Sörensen ovat myös mainitsemisen arvoisia lupauksia tulevaa draftia silmällä pitäen. Varsinkin Duclairista olen vain pitänyt, vähän sellainen Philip Danault tyylinen väkkärä, jolta ei liike lopu niin millään. Lisäksi Flames-varaus Ryan Culkin kuuluu ehdottomasti sarjan parhaisiin pakkeihin. Sellainen elegantti ja laadukas yleispuolustaja.

Monctonissa Jaskin on tehnyt mitä lystää ja saanut taustatukea 92-syntyneiltä Saulnierin veljeksiltä sekä Phillip Danaultilta (#26 overall 2011), joka saapui kesken kauden Victoriavillestä.

Näiden ohella Yannick Veilleux on turhan aliarvostettu voimalaituri, joka tekee vähän kaikkea. Monctonilla on myös mielestäni sarjan paras puolustus Narbonne, Melindy, Racine, Emond jne. Noista yksikään ei ole sen kirkkaampi NHL-prospectina, mutta yhdessä todella mallikas junnupakisto keväällä 2013. Ivan Barbashev on puolestaan ainakin vielä tässä vaiheessa kova ja muistiin laitettava nimi kesän 2014 draftiin. Harvinaislaatuinen työteliäs ja vahvasti kahteen suuntaan pelaava venäläinen, jolla on myös taito ja pelikäsityspuoli kunnossa, eikä arkaile kontaktejakaan.

Halifaxin Fucale on ainakin toistaiseksi pitänyt SeaDogsin hyökkääjät aisoissa, mutta tiedä sitten. Nuori kaveri vielä. Huikeat statsit kyllä runkosarjassa. 45-5-3. Tottakai iso kiitos tuosta kuuluu aivan omaa luokkaansa olevalle kenttäpelaaja-arsenaalille. Mielenkiinnolla näitä kuitenkin taas kerran seurataan.

Fucale on parhaimmillaan oikein mallikas ja lahjakas nuori veskari, joka on varsinkin matalilla vedoilla ja jäänpinnan tasossa vaikeasti ohitettavissa. Pelaa kuitenkin vähän matalassa perusasennossa ja on nykymittapuilla veskariksi aika pieni (6'1'') jolloin ylös jää vain väkisin sitä tilaa. Tuota ei ihan jokainen kolmosen koohkaaja osaa paikan saadessaan hyödyntää, mutta kovat viimeistelijät löytävät tuon jo paremmin. Toivotaan, että kaveri onnistuu, mutta on mielestäni päässyt kovan joukkueen takana toistaiseksi vähän turhan helpolla, jolloin sitä venymiskykyä ei ole oikein vielä testattu.

Nykyjoukkueesta seuraan erityisesti tshekkipuolustaja Jan Kostalekia, joka pelasi Sparta Prahassa ja on ilmeisen hyvä pelaaja, kun on ennustettu varattavaksi melko korkealla tulevassa draftissa.

Kostalek on ollut muutaman pelin otannalla ainakin itselleni sellainen vähän turhan tasapaksuhko pakki. On monipuolinen eikä heikkouksia suuremmin ole, mutta kun ei niitä selviä vahvuuksiakaan ole tullut esiin, ainakaan vielä. Ja kun ei ole mikään hirmuinen jätti vaan hieman päälle 180 senttinen, niin en oikein osaa sanoa onko sitä potentiaalia NHL:ää ajatellen riittävästi? Muutaman pelin perusteella on toki vaikea arvioida mm. peliälyä, muuta kuin, että on vaikuttanut ihan perusfiksulta, joten voihan tuo olla se kaverin suurin vahvuus millä nousee massasta esiin. Tiedä näitä. Ei huono, mutta…

Rimouskin kohdalla järkälemäinen Samuel Morin on talenttina huomattavasti kiinnostavampi. Liike on tällä vähän niin ja näin. Varsinkin nopeita väkkäröitä vastaan näyttää välillä rumalta, mutta tuota pystyy jatkossa oikein treenaamalla vielä paikkamaan. Koko ja fyysisyys yhdistettynä vähintään potentiaaliseen kiekolliseen tekemiseen olisi vuorostaan sellainen vahvuus, joka on ainakin vienyt huomiota täällä.

-------

Niin ja mikäli joku ihmettelee, miten ja mistä näitä otteluita oikein katselen, niin vastaus on hockeystreams.com. Kuvanlaatu voisi olla viime vuosina gamecentereihin tottuneille silmille noin keskimäärin hieman parempaakin, mutta eipä hinta ole paha, tarjontaa riittää ja otteluita pystyy katselemaan Liven lisäksi myös On-Demandina silloin kun se itselle sopii, joka onkin näin Suomesta käsin se tärkein juttu. Työsulun myötä tuli ruvettua seuraamaan CHL:ää ja täytyy kyllä sanoa, että on melkeinpä vienyt sen päähuomion NHL:ltä. Flyersilta tulee toki kaikki pelin seurattua, mutta muuten ei enää niinkään, ihan joitain yksittäisiä huippumatseja, vaan kovasti se muu kiekon seuraaminen olisi siirtynyt CHL:n pariin + Phantomseilta (Flyersin farmi) ottelu aina silloin tällöin. Varsinkaan näin playoffsien alettua ei tarvitse suuremmin tätä päätöstä pohtia.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Halifax hoiteli Q:ssa St. Johnin hönäillen 4-0 maalieron ollen 25-4. Martin Frk (6+4) ja Jonathan Drouin (2+8) toimivat kapellimestareina. MacKinnon "jäi" 7 pisteeseen. Myös kapteeni Stefan Fournier pelasi mallikkaasti ja kun tähdet vähän höntsäsivät nuo pari viimeistä peliä niin kapu johdatti joukkueensa niissä voittoon. Lopulta sai sarjassa kasaan 9 (3+6) pinnaa.

Jatkossa ovat myöskin Baie-Comeau, Blainville-Boisbriand, Rouyn-Noranda, sekä Monctonin ehkä vähän yllättäen tiputtanut Victoriaville. Sarjan käännekohta oli varmasti game 3, jota Moncton johti ajassa 47:16 vielä 5-1. Victoriaville nousi kuitenkin tasoihin ja jatkoerässä voittoon ja siirtyi sarjassa 2-1 johtoon. Jaskin ja Veilleux eivät pelanneet ihan samalla tavalla kuin runkosarjassa ja tämä ei riittänyt. Kuitenkin tiukkoja pelejä olivat jokainen ja kolme ratkesikin vasta jatkoerässä.

Rimouski-Gatineau (2-3), Quebec-Chicoutimi (3-2) ja P.E.I.-Val-D'Or (2-3)

Rimouskin ja Quebecin ottelut ovat muuten tällä hetkellä käynnissä ja molemmissa sarjaa tällä hetkellä johtava on yhden maalin johdossa ekan erän jälkeen.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Ensimmäinen kierros olisi takana ja toinen pyörähtäisi suurimmalta osiltaan käyntiin tulevana yönä. Parista otteluparista ovat jo ehtineet pelaamaan avausottelut. Ajattelin heittää nopean tilannepäivityksen, jokaisesta sarjasta.

QMJHL:

Moncton oli kyllä ensimmäisen kierroksen suurin floppi Q:n puolella ja tiesi samalla päävalmentajan vaihtumista tulevaksi kaudeksi. Hyvää peliä laadukkaalla joukkueella läpi kauden, kovat deadline hankinnat (Danault & Narbonne) ja lauluun heti ensimmäisellä kierroksella, ei nyt ihan putkeen. Ei Victoriaville mikään huono joukkue ole, mutta olihan tuo näitä hengen voitto materiasta tarinoita. Halifaxin suoritus oli puolestaan siitä toisesta ääripäästä. Havainnollisti samalla hienosti tätä Q:n tilannetta. Rimouski oli pelin verran sarjaa nähneenä jotenkin kesy, mutta olihan myös Gatineau kovilla kärkiketjulla ja kokeneella puolustuksellaan runkosarjasijoitustaan varteenotettavampi joukkue.

Toisen kierroksen parit (suluissa joukkueen sijoitus runkosarjassa):

(1.) Halifax Mooseheads vs. Gatineau Olympiques (13.)
(2.) Baie-Comeau Drakkar vs. Victoriaville Tigres (11.)
(3.) Blainville-Boisbriand Armada vs. Val-D'Or Foreurs (10.)
(5.) Quebec Remparts vs. Rouyn Noranda Huskies (8.)

En tiedä näkyykö tässä sitten Monctonin ja Rimouskin, joilta molempia pidin potentiaalisina jokereina aina mestaruuteen asti, yllättävä tippuminen vai mikä, mutta eipä tuolla oikein sellaisia über-kiinnostavia taisteluja olisi tarjolla, kun eivät maantieteellisestikään osuneet sopivasti kohdilleen. Quebec vs. Rouyn Noranda on näin etukäteen se kiinnostavin. Gatineau ja Val-D'Or ovat draftin kannalta kiinnostavia joukkueita, mutta tiedä sitten onko noista sarjoista nousemaan sen suuremmiksi kliimakseiksi?

OHL:

Siinä missä QMJHL:n puolella tapahtui pari yllätystä, niin OHL:ssä mentäisiin ainakin vielä käsikirjoituksen mukaisesti. Toisen kierroksen parit olisivat seuraavat:

Itä:

(1.) Belleville Bulls vs. Sudbury Wolves (5.)
(2.) Barrie Colts vs. Oshawa Generals (3.)

Länsi:

(1.) London Knights vs. Kitchener Rangers (4.)
(2.) Plymouth Whalers vs. Owen Sound Attack (3.)

Ainoa pari, joka ei mennyt runkosarjasijoituksen mukaisesti, oli Bramptonin ja Sudburyn kohtaaminen. Tuo myös oli se kaikista ympäripyörein alkujaankin. Pienoinen yllätys oli, että katkesi jo viidennessä pelissä, sillä odottelin jopa seitsemättä kohtaamista.

London vs. Kitchener on kyllä todellinen herkku ja eräänlainen hegemoniakohtaaminen kahden O:n Powerhousen kesken. Joukkueiden viimeisessä runkosarjakohtaamisessa London murskasi Kitchenerin huimalla pelinopeudellaan, joten saapa nähdä onko Steve Spott keksinyt mitään lääkkeitä näitä vastaan? Runkosarjan lopulla ja tuonkin pelin loukkaantumisen vuoksi huilannut, mutta jo vahvasti Guelph-sarjassa pelannut John Gibson on toki ase, joka tasoittaa puntteja. Lännen toinenkin pari on yhtälailla mielenkiintoinen ja odotettavissa lienee mukavan fyysistä ja maalirikasta kiekkoa kun kaksi isoa ja rosoista sekä tulivoimaista joukkuetta kohtaavat.

Idän puolella Barrie vs. Oshawa on kanssa todellinen helmi. Kun kaksi laajan ja tasokkaan materiaalin nippua, jotka suosivat aktiivista ja hyökkäävää kiekkoa ottavat yhteen, niin mikäs siinä. Ehtivät pelaamaan jo ensimmäisen ottelunsa, joka päättyi viihdyttävien vaiheiden jälkeen Barrien 4-3 OT-voittoon. Muuten tasaisen parin ratkaisu saattaa löytyä erikoistilanteista ja varsinkin ylivoimasta, joissa Barrie on vain Oshawaa edellä. Belleville-Sudbury on sen sijaan vähän unilääkkeeltä kalskahtavaa. Molemmat kun nojaavat enemmän kurinalaisen puolustuksen varaan. Kaipa tuotakin pitää joku peli katsahtaa, mutta ei varmaan sen enempää.

WHL:

Itä:

(1.) Edmonton Oil Kings vs. Medicine Hat Tigers (7.)
(3.) Calgary Hitmen vs. Red Deer Rebels (4.)

Medicine tiputti tulevat Memorial Cup isännät suoraan neljässä pelissä, mikä on ainakin tänne CHL:n pudotuspelien kovin paukku tähän mennessä. Katselin sarjasta pari matsia, ensimmäisen ja viimeisen, ja pitää sanoa että joukkue isolla J:llä meni jatkoon. Saskatoon sen sijaan oli aivan liiaksi lauma tuskaisia yksilöitä. Saa nähdä riittääkö Medicinellä vielä paukkuja Edmontonin kaatamiseen, joka olisi vielä astetta suurempi paukku? Calgary ja Red Deer aloittivat jo sarjansa viime yönä Calgary napattua ensimmäisen kiinnityksen. Ovat kaksi aika samanlaista joukkuetta, kummallakaan ei ole sarjan suurimpia tähtiä riveissään, mutta hyvin valmennetut kurinalaiset niput tekevät sitä tulosta myös junnuissa, vaikka ne yksilöt ammattikaukaloita kirkkaammin näissä loistavatkin.

Länsi:

(1.) Portland Winterhawks vs. Spokane Chiefs (4.)
(2.) Kelowna Rockets vs. Kamloops Blazers (3.)

Lännen puolella ei suurempia yllätyksiä nähty, kun Kelownakin nousi kuilun partaalta jatkoon. Vetivät kyllä melkoisen sarjan Seattlen kanssa. Ensin kolme OT-voittoa Seattlelle ja sarjassa 0-3 johtoon. Tämän jälkeen Kelowna napsi voiton kerrallaan, joista kaksi viimeistä OT:lla ja seitsemäs peli oli muutenkin loppuratkaisuiltaan täyttä draamaa. Seitsemästä pelistä siis hurjat viisi venyi yli 60 minuutin, mitä en kyllä muista ihan heti nähneeni. Pelaajien tuntemukset sarjan ratkettua olivat kyllä niin ääripäistä kuin vain olla ja voi. Saapa nähdä vieläkö Kelownalla riittää paukkuja Kamloopsia vastaan? Henkisen latauksen luulisi olevan kunnossa. Odottelen hyvää ja tasaista sarjaa. Toisessa en usko Spokanen pystyvän ihmeisiin vaan eiköhän Portland rynni jatkoon viidellä tai kuudella pelillä. Everettiä vastaan näillä oli tosin havaittavissa pientä asennevikaa, mikä tulisi kyllä korjata, sillä Spokane on jo selvästi kovempi vastus.

--------

Pelaajista en rupea vielä tässä vaiheessa sen suuremmin tarinoimaan, sillä tuli seurattua yksittäisiin ja kiinnostavimpiin sarjoihin keskittymisen sijaan mahdollisimman laajasti tuota ensimmäistä rundia.

Niin ja suomalaisista Olli Määttä jatkaa ainoana kauttaan.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Monologi jatkuu…

Nyt alkaisivat olemaan käsillä ne CHL-kauden parhaat hetket kun sarjojen kovimmat niput alkavat mittelemään paremmuudestaan. OHL:ssä ja WHL:ssä ovat käynnissä konferenssi finaalit ja QMJHL:n puolella käynnistyivät välieräpelit. Tässä taas pientä koontia, missä mennään…

QMJHL

(1.) Halifax Mooseheads - Rouyn Noranda Huskies (8.)
(2.) Baie-Comeau Drakkar - Blainville-Boisbriand Armada (3.)

Rouyn Norandaa lukuun ottamatta olisi mennyt täysin käsikirjoituksen mukaisesti. Kärkikolmikko marssi toiselta kierrokselta jatkoon suoraan 4-0 lukemin, eivätkä jättäneet arvuutteluille sijaa. Rouyn Norandakin kaatoi Quebecin viidessä pelissä, joten vähän turhankin selvin sävelin tuo kierros meni. Baie-Comeaun ja Blainville-Boisbriandin (helposti kirjoitettavat nimet) välisestä odotan tiukkaa sarjaa. Pidän joukkueita etukäteen aika tasavahvoina, joten toivottavasti pelaavat pitkän ja tasaisen sarjan. Molemmista nipuista löytyisi myös mukavasti fyysisyyttä ja santapaperia taidon tueksi, joten aineksia olisi hyvään keittoon. Ensimmäinen kiinnitys meni viime yönä Baie-Comeaulle 2-1 lukemin.

Toisessa parissa Rouyn Noranda lähtee haastamaan tulevasta yöstä alkaen Halifaxia, joille olisi nyt käytännössä edessä vasta ensimmäinen kunnon testi näissä pudotuspeleissä. Parissa ensimmäisessä sarjassa se tasoero oli sen verta suuri näiden eduksi, etteivät joutuneet esittämään oikein mitään. Ovat tässäkin selvänä ennakkosuosikkina, mutta tasoero vastustajaan on jo selvästi pienempi. Mikäli homma lähtee hyvin käyntiin ja voittavat ensimmäiset kotimatsinsa, niin sarja voi päättyä suoraan neljässä ottelussa, mutta heikommalla startilla avainpelaajiltaan varsin nuori ja kokematon suurilla odotuksilla lastattu joukkue on nopeasti syvällä suossa.

OHL

Itä:

(1.) Belleville Bulls - Barrie Colts (2.)

Sudburysta ei ollut Bellevillen kaatoon, sen sijaan yllätys oli, että myös Oshawa kaatui Barrien käsittelyssä suoraan 4-0. Odotin huomattavasti tiukempaa ja jännittävämpää sarjaa, mutta Oshawa ei löytänyt missään vaiheessa tasapainoa kovan tunnetilan ja järjen välille vaan vähän väliä kiehui yli tai tekivät ihmeellisiä virheitä, jolloin kurinalaisempi ja kylmäpäisempi Barrie meni menojaan. Finaalissa on nyt vastakkain kaksi hyvin lepäämään ehtinyttä ennakkosuosikkia, joten sarjalta on lupa odottaa paljon. Belleville onnistui kuin onnistuikin säilyttämään kotietunsa ensimmäisessä osassa.

Länsi:

(1.) London Knights - Plymouth Whalers (2.)

London näytti kaapin paikan Kitchenerille viihdyttävässä ja kovatempoisessa sarjassa, jossa nähtiin myös hienoa maalivahtipeliä kentän molemmissa päissä. Plymouth veti puolestaan fyysisen sodankäynnin Owen Soundia vastaan, joten tilanne olisi sama kuin idänkin puolella, vastakkain kaksi suurinta suosikkia. Ensimmäinen kohtaaminen antoi jo todella paljon aina alku seremonioista alkaen, joten mikäli meno jatkuu vähänkään samana, niin nautintohan tuota on seurata. London pystyi vastaamaan yllättävänkin hyvin Plymouthin fyysisyyteen Josh Andersonin ja Nikita Zadorovin johdolla, jota ainakin itse pidän näiden pienoisena akilleenkantapäänä Plymouthin kaltaista isoa ja fyysistä joukkuetta vastaan. Londonilla on kuitenkin puolustuksessaan mukavasti kokoa, joten luulisi näiden pärjäävän Plymouthin isoa hyökkäystä vastaan jatkossakin. Saapa nähdä saavatko ensimmäisessä ottelussa loistaneet veskarit pidettyä jatkossakin lukemat yhtä pieninä vai saavatko tulivoimaiset hyökkäykset jossain välissä hanansa auki?

WHL

Itä:

(1.) Edmonton Oil Kings - Calgary Hitmen (3.)

Edmonton ei antanut Medicinelle saumaa toiseen yllätykseen vaan jyräsivät jatkoon näytöstyyliin. Calgarykin selvitti Red Deerin yllättävän helposti, joten kaksi konferenssin selvästi parasta joukkuetta olisivat vastakkain. Ovat ehtineet pelaamaan jo pari kohtaamista ja sarjan tilanne olisi mielenkiintoinen 1-1. Lähtökohtana Edmonton vs. Calgary asetelma luo panoksia sarjassa kuin sarjassa ja kun lisää konferenssin finaalin tuomat panokset, niin kovaa taisteluahan tuo vain on. Yksilöosaaminen ja NHL-talentin määrä ovat selvästi Oil Kingsien puolella, mutta ei Hitmenkään ihan aseeton ole. Joukkueella on isokokoinen ja hienosti maalinedustaa siivoava puolustus, loputtomasti uurastavat hyökkääjät ja maalinsuulla sarjan eliittiin kuuluva Chris Driedger. Kaiken kaikkiaan kompakti ja hyvin yhteen pelaava paketti. Sitten kun hyökkäyksen suurimmat syömähampaat onnistuvat ne tarvittavat kerrat, niin tulosta syntyy. Mikäli pelit pysyvät vähämaalisina, niin Calgarylla on kaikki saumat olemassa, mutta maali-iloitteluissa nämä eivät Edmontonille pärjää, joten lähtökohdat ovat selvillä. Calgaryn tulisi myös pysyä toista kohtaamista paremmin poissa jäähyaitiosta, mikä voikin vielä ratkaista koko touhun sen verta tyhmiä penaltteja napsivat tuon tuosta.

Länsi:

(1.) Portland Winterhawks - Kamloops Blazers (3.)

Spokanesta ei ollut pysäyttämään Portlandin junaa vaan nämä jyräsivät jatkoon suoraan 4-0. Sama oli tarina myös toisessa parissa. Vaikea sanoa menivätkö Kelownan paukut siihen hurjaan nousuun Seattlea vastaan, mutta Kamloopsin kaatajiksi näistä ei nyt ollut millään muotoa, vaan alusta asti olivat vastaan tulijoita.

Finaalissa nähtäisiin uusinta viime kevään toiselta kierrokselta. Tuolloin sarja kääntyi lopulta seitsemännessä pelissä Portlandille, vaikka Blazers oli noussut hienosti 3-0 tilanteesta aina seitsemänteen kohtaamiseen. Winterhawksilla on ollut viime ajat sellainen isoveljellinen niskalenkki Kamloopsista, joka tuntuisi ensimmäisen osan perusteella kestävän tänäkin keväänä. Toivon, että Kamloops pystyisi kampittamaan Portlandin, mutta en oikein usko siihen.
 

Ferris

Jäsen
Oletko Eager seurannut kuinka tarkkaan OHL:n pudotuspelejä? Pystytkö kertomaan kuinka Caps-prospektit Tom Wilson ja Connor Carrick ovat esiintyneet näissä peleissä?
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Oletko Eager seurannut kuinka tarkkaan OHL:n pudotuspelejä? Pystytkö kertomaan kuinka Caps-prospektit Tom Wilson ja Connor Carrick ovat esiintyneet näissä peleissä?

Plymouthilta on tullut nähtyä muutama ottelu pudotuspelejä + x kpl runkosarjamatseja. Viimeksi tuli pyöriteltyä tuo ensimmäinen konferenssifinaali Londonia vastaan. En ole kumpaakaan seurannut sen tarkemmalla silmällä kun eivät ole Flyersin prospecteja taikka varauskelpoisia tulevassa draftissa, mutta sellainen yleisvaikutelma on toki jäänyt.

Carrick on Plymouthin ykköspakki ja puolustuksen kiekollinen liideri. Kuormittavat tätä suurilla minuuteilla niin tasaviisikoin kuin erikoistilanteissa ykkösylivoimasta aina alivoimapareihin. Carrick on kiekolliseksi pakiksi ehkä vähän tylsä kun ei pienoisen liikkeen puutteen vuoksi kykene pelaamaan mitään säihkyvää "Karlssonmaista" peliä vaan on enemmän sellainen hyvä pelin avaaminen + järkevä sijoittuminen/pelinluku tapaus. Hyvä ja luotettava all-around -pakki, josta harvemmin jää negatiivista sanottavaa. Ei välttämättä loista millään highlights-pelaamisilla, mutta tekee pääsääntöisesti niitä oikeita ratkaisuja niin kiekollisena kuin kiekottomana. Tuossa ensimmäisessä finaalissa kiekko aluksi vähän poltteli mm. YV:n viivassa, mutta pikku hiljaa lähti rullaamaan ja tekihän tuo maalinkin kun lätkä otti kimmokkeen laukausta peittämään heittäytyneestä Knights-pelurista. Ainakin juuri tällä hetkellä vaikuttaisi varsin onnistuneelta 5. kierroksen varaukselta.

Wilson on puolestaan Plymouthin oma Dr. Jekyll / Mr. Hyde. Kun homma pysyy hanskassa, on tärkeitä tehoja tekevä ja fyysistä peliä dominoiva voimalaituri, mutta välillä läikkyy yli, jolloin kulkee hieman kärjistellen, penkin ja boksin väliä. Tuossa ensimmäisessä finaalissa oli vähän näiden välillä. Turhia rikkeitä ja kuumenemisia, mutta yhtälailla vahvaa fyysistä preesensiä Londonin maalin edustalla. Vähän sellainen kaveri, jonka panokseen uskon Plymouthin saumojen ratkeavan. Mikäli onnistuu nousemaan tärkeiden osumien tekijäksi ja otteluiden ratkaisijaksi, niin näillä on täydet mahdollisuudet jatkoon, mikäli taas keskittyy enemmän jäähyilyyn, niin London hoitanee tuon kompaktimmalla paketillaan.

Plymouthin kotihalli on sen verta pieni lato, etteivät saa tv-kameraa jään tasoon nähden kovinkaan korkealle, jolloin kuvakulma jää valitettavan huonoksi, jota ei mielellään seuraa. Näin ollen pelit mitä on tullut Whalerseiltä nähtyä ovat olleet n. 90% vierasmatseja, mikä näkynee varsinkin Wilsonissa. Kaveri kun on pelityylinsä vuoksi monesti kotiyleisön hampaissa ja mikäli huomaavat tältä kuumenemisia, niin provosointi vain lisääntyy. Välillä sitten Wilson vastaa turhautuneena huutoon ja vastustaja kiittää. Kotikaukalossa luulisi vaikutuksen olevan aika päinvastainen.

Samoin Olli Määtän pelaamisesta olisi mukava kuulla vähän enemmän!

Määttä on pelannut sen mitä Londonia on tullut seurattua hyvää ja fiksua kokonaisvaltaista kiekkoa. Londonin puolustus on sen verta tasokas ja laaja, ettei yksittäisiä pakkeja tarvitse kuormittaa ihan samalla tapaa kuin monessa muussa joukkueessa vaan saavat jäälle kolme tasavahvaa paria, joille 5vs5 minuutit jakautuvat pitkälti tasan. Erikoistilanteissa Määttä pelaa ykkös-YV:ssä (ainoana pakkina) ja tietysti alivoimaa. Pitää olla iloinen, että Suomestakin tulee pitkästä aikaa tämän tasoinen monipuolinen ja mukavan raamikas puolustaja vaikka Pens-varaus pikkuisen sitä sädekehää himmentääkin ;)

-------

Baie-Comeau otti tuossa hetki sitten Blainville-Boisbriandia vastaan toisen kiinnityksensä kohti Q:n finaaleja vauhdikkaan ja fyysisen pelin päätteeksi jossa tunteetkin kävivät mukavan lämpöisinä. Seuraavaksi karavaani suuntaa Boisbriandiin, jossa kotijoukkue olisi aikalailla pakkovoittojen edessä tai muuten menee turhan vaikeaksi.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Baie-Comeau otti tuossa hetki sitten Blainville-Boisbriandia vastaan toisen kiinnityksensä kohti Q:n finaaleja vauhdikkaan ja fyysisen pelin päätteeksi jossa tunteetkin kävivät mukavan lämpöisinä. Seuraavaksi karavaani suuntaa Boisbriandiin, jossa kotijoukkue olisi aikalailla pakkovoittojen edessä tai muuten menee turhan vaikeaksi.

BLB onkin nyt tasoittanut sarjan ottamalla kaksi voittoa putkeen ja niistä jälkimmäinen tuli viime yönä Red Wings -pakkiprospecti Xavier Ouelletin avulla. Ouellet latoi kolme häkkiä, mukaanlukien voittomaalin kolmoserän alussa. Tunteetkin kävivät suht lämpöisinä jälleen kun BLB:n Cédric Paquette loppusummerin jälkeen hiukan ärsytti Baie-Comeaun pelaajia. Baie-Comeaun Bokondji Imama otti kolme game misconductia ottelun summerin jälkeen eri syistä. Tässä ottelun loputtua jaetut jäähyt:

3 - BAC Raphaël Bussières, 20:00 - Unsportsmanlike conduct - Game Misconduct, (4.62)
3 - BAC Philippe Cadorette, 20:00 - Fighting after the original altercation, (2.7)
3 - BAC Philippe Cadorette, 20:00 - Fighting after the original altercation - Game Misconduct, (4.7)
3 - BAC Jérémy Grégoire, 20:00 - Fighting, (2.2)
3 - BAC Bokondji Imama, 20:00 - Fighting after the original altercation, (2.7)
3 - BAC Bokondji Imama, 20:00 - Fighting after the original altercation - Game Misconduct, (4.7)
3 - BAC Bokondji Imama, 20:00 - Aggressor - Game Misconduct, (4.1)
3 - BAC Bokondji Imama, 20:00 - Abuse of officials - Game Misconduct, (4.91)
3 - BAC Alexandre Ranger, 20:00 - Fighting after the original altercation, (2.7)
3 - BAC Alexandre Ranger, 20:00 - Fighting after the original altercation - Game Misconduct, (4.7)
3 - BAC Gabriel Verpaelst, 20:00 - Fighting after the original altercation, (2.7)
3 - BAC Gabriel Verpaelst, 20:00 - Fighting after the original altercation - Game Misconduct, (4.7)
3 - BLB Yasin Cisse, 20:00 - Fighting, (2.2)
3 - BLB Aaron Hoyles, 20:00 - Fighting after the original altercation, (2.7)
3 - BLB Aaron Hoyles, 20:00 - Fighting after the original altercation - Game Misconduct, (4.7)
3 - BLB Etienne Marcoux, 20:00 - Fighting after the original altercation, (2.7)
3 - BLB Etienne Marcoux, 20:00 - Fighting after the original altercation - Game Misconduct, (4.7)
3 - BLB Cédric Paquette, 20:00 - Unsportsmanlike conduct - Game Misconduct, (4.62)
3 - BLB Ryan Tesink, 20:00 - Fighting after the original altercation, (2.7)
3 - BLB Ryan Tesink, 20:00 - Second fight by the same player during the same stoppage in play, (2.6)
3 - BLB Ryan Tesink, 20:00 - Fighting after the original altercation - Game Misconduct, (4.7)
3 - BLB Ryan Tesink, 20:00 - Second fight by the same player during the same stoppage in play - Game Misconduct, (4.6)

Tässä HD-laatuista videota tapahtuneesta.

__

Toisessa parissa Halifax jatkaa vakuuttavaa marssiaan kohti Q:n finaaleita johtamalla Rouyn-Norandaa jo 3-0. Halifax ei ole vielä hävinnyt yhtään ottelua näissä playoffeissa, joskin Huskies on pistänyt jo vähän tiukoille. Halifax on joutunut kaksi kertaa hakemaan voiton jatkoajalta. Martin Frk ratkaisi game 2:n ja Jonathan Drouin game 3:n.
 

ipaz

Jäsen
Tuosta Armada-Drakkar pelistä jaettiin sitten kivasti pelikieltoja. Mm. molemmat päävalmentajat kaksi peliä ja ykkösveskat Marcoux ja Desrosiers yksi peli. Drakkarilta on seuraavasta pelistä 7 kaveria sivussa ja Armadalta 5. Lisäksi koko hässäkän provosoinut Cédric Paquette sai 1000 dollarin sakot.

Uutinen aiheesta.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Frk (2+2), MacKinnon (2+2) ja Drouin (2+1) juonivat eilen Rouyn-Norandan nurin neljättä kertaa. Halifaxin recordi on nyt 12-0 ja ainoa jännitys taitaakin olla siinä, että häviävätkö ne yhtään matsia.

Mainitaan nyt Huskiesiltakin, että kapteeni Gabriel Desjardins teki 3 ja -93 syntynyt sveitsiläissensaatio Sven Andrighetto syötti 4. Andrighetto teki myös junnukisoissa vuoden vaihteessa hyvät tehot. Ei ainakaan kaverin tarvitse playoff-saldoaan hävetä. 14 pelissä 30 tehopinnaa (8+22). Ensi kaudeksi kaveri olisi ilmeisesti lähtemässä Sveitsiin pelailemaan. NHL-varausta ei ole.

Toisaalta Halifaxista vielä, se mitä Eager epäili alkoi jo ehkä hiukan näkymään tässä sarjassa Huskiesia vastaan. Fucale päästi kuitenkin neljässä matsissa 16 maalia. Se on todella paljon. Mooseheads vaan tappaa kaikki tuolla hyökkäysarsenaalilla. Kahdessa ekassa playoff-sarjassa Fucale päästi yhteensä 9 maalia. Ero on aika huomattava, heti kun alkoi vähän enemmän tulemaan kuteja kohti, verkkokin alkoi heilumaan. Viime öinen ratkaiseva game 4 päättyi siis Halifaxille lukemin 9-6.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Stefan Matteau –case on tuonut myös oman mausteensa tuohon Baie-Comeun ja Blainville-Boisbriandin välieräsarjaan. Matteau penkitettiin Game 2:sen toisessa erässä otettuaan "vaihteeksi" tyhmän kakkosen, eikä enää pelannut tuossa matsissa. Oliko tuo sitten liian kova kolaus viime kesän first round pickin luonnolle vai mitä(?), mutta loppu tulemana Devils-prospecti matkusti joukkueen valmennukseen kuuluvan isänsä (entinen NHL-pelaaja Stephane Matteau) kanssa joukkueen bussin sijaan fanibussilla takaisin Boisbriandiin. Tuon jälkeen ei ole kumpainenkaan Matteau ollut enää seuran toiminnassa mukana. Ettei Lou olisi vain löytänyt uuden Patrice Cormierin? Lahjas nuori, jolla ei vain nuppi ja henkinen kypsyys pysy muun talentin mukana? Cormierinhan Lou sai dumbattua siinä Kovy-kaupassa Atlantaan, joten saapa nähdä mikä on Matteaun kohtalo?

Jatkaa tuosta parista sitten kumpi hyvänsä, niin hyvin mahdollista, että voittajan paukut jäävät tuohon sarjaan. Parin nähdyn pelin perusteella on vain vauhti ja fyysisyys olleet sananmukaisesti tapissa. Mikäli sama laulu jatkuu aina seitsemänteen peliin asti ja heti perään pitäisi aloittaa alusta siinä missä Halifax pääsee (jälleen) lepäämään, niin… Itsehän olen jaksanut hokea tästä Halifaxin mahdollisesta sulamisesta ja kuplan puhkeamisesta ketjun avausviestistä lähtien, mutta näyttäisi siltä, ettei tätä ainakaan ennen Memorial Cupia tulla näkemään, jos sielläkään.

O:n puolella molemmat sarjat olisivat 3-1 tilanteissa Barrien ja Londonin hyväksi. Ensimmäiset katkon paikat olisivat tänä yönä. Tasaisia sarjojahan nuo ovat olleet, mutta Barrien ja Londonin eduksi on sanottava, että ovat vain suorittaneet vahvasti niinä pelin tärkeimpinä hetkinä ja lisäksi molempien erikoistilannepelaaminen on ollut vahvaa. Toivottavasti Belleville ja Plymouth nostavat vielä päätään, sillä hienoja pelejähän molemmat parit ovat tarjonneet.

WHL:stä löytyy se toinen tasatahtiin edennyt sarja. Calgary on pistänyt kyllä hienosti hanttiin nimekkäämmälle Edmontonille. Varsinkin jo pari kesää varaamatta jäänyt (-93) Brady Brassart on kunnostautunut eräänlaisena taistelun ruumiillistumana iskien siinä sivussa tärkeitä maaleja. Kyllähän Edmonton on yhä se suosikki tämän parin viejäksi ja luulisi sen laajemman materiaalin korostuvan sarjan pitkittyessä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Toisessa parissa Portland olisi tukevassa 3-1 johdossa Kamloopsia vastaan. Portlandin peleissä kotijoukkue otti pari rutiininomaista voittoa, mutta Kanadan puolella oli eri ääni kellossa. Vieläkin harmittaa, ettei Blazers onnistunut viemään sitä neljättä kohtaamista vaikka lepsun alun jälkeen löysivät sen kaasupolkimen ja etenkin toinen erä oli näiltä täyttä myllytystä, olisi saattanut tulla hieno sarja ja Portlandkin joutua kunnon testiin. Maalit kuitenkin ratkaisevat ja niitä Winterhawksin lahjakkaampi hyökkäys takoo vain auttamatta pitkässä juoksussa enemmän. Kamloops on hävinnyt myös YV-viisikoiden välisen taiston aika pystyyn, osin siitä syystä, että näiltä puuttuu se loistelias kiekollinenliideri pakistosta, joista vaikkapa Portlandilla on suoranaista ylitarjontaa. It's ironic, isn't it? Tehokas YV olisi vain juuri se, millä Blazersin kaltainen duunaripitoisempi nippu voisi kampitella ennakkosuosikkia. Juuri nyt on vaikea nähdä näiden kykenevän voittamaan kahdesti Portlandissa. Ensimmäinen pitäisi napata tänä yönä.

-93 syntynyt sveitsiläissensaatio Sven Andrighetto syötti 4. Andrighetto teki myös junnukisoissa vuoden vaihteessa hyvät tehot. Ei ainakaan kaverin tarvitse playoff-saldoaan hävetä. 14 pelissä 30 tehopinnaa (8+22). Ensi kaudeksi kaveri olisi ilmeisesti lähtemässä Sveitsiin pelailemaan. NHL-varausta ei ole.

Ihmettelen todenteolla, mikäli Andrighetto ei saa tulevana kesänä NHL-varausta. Tuo liike, taito ja pelikäsitys yhdistelmä on kuitenkin se verta loistava olkoonkin kyse pienestä ja heiveröisestä jo pari draftia ohittaneesta kaverista, että luulisi nyt viimeistään myöhäiskierroksilla jollekin organisaatiolle kelpaavan. Pienestä koostaan huolimatta ei arkailisi kontaktejakaan vaan pelaisi rohkeaa ja suoraviivaista kiekkoa. Lisäksi on ollut vain ollut todella hyvä panosten kasvaessa niin U20 kisoissa kuin viimeksi Q:n playoffseissa. Ei ole suuremmin maila puristanut, vaan ottanut sitä roolia ja vastuuta kannettavakseen. Mahdollinen NHL-tulevaisuus on toki aivan oma lukunsa, mutta onhan tällä ne puolensa ja selvät vahvuudet, jolla eroaa siitä tasaisesta massasta. Kokeilemisen arvoinen.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Kokeilemisen arvoinen.

Olisihan se ehdottomasti. Eikä tuo nyt mikään pygmi kuitenkaan ole vaikka suhteellisen pieni onkin. Pituutta kuitenkin noin 180 cm, vähän alle ja painoa yli 80kg. Eihän tuo nyt mikään mörssäri ole, muttei varsinaisesti mikään kääpiökään. Ja tosiaan kun luistelu on sillä tasolla millä se nyt on niin miksikäs ei.

Ja onhan tuolla about samankokoinen maanmies Brunner näyttänyt tällä kaudella 26 tehopisteen edestä mitä vauhdilla, taidolla ja pelikäsityksellä saa aikaan. Ei nyt tietenkään suoraan voi verrata, mutta kuitenkin. Jos varausta ei tule niin eiköhän parin kauden jälkeen joku halua pojan naarata ainakin kokeilemaan isoon liigaan.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Baie-Comeau otti pari peräkkäistä voittoa ja lähetti Blainville-Boisbriandin kesälomille. Game 5:n ratkaisi nuori, -95 syntynyt venäläinen, Valentin Zykov ensimmäisen jatkoajan alussa. Tämähän oli se ottelu kun molemmilla oli kolmosveskat maalissa kun ykkönen ja kakkonen olivat pelikiellossa. Siihen nähden aika vähämaalisen pelin pelasivat. Game 6 meni Drakkarille puhtaasti 4-0 eikä se jättänyt kauheasti seliteltävää. Finaaleissa kohtaavat siis Halifax ja Baie-Comeau. Jännitettävää riittää ainakin siinä, pystyykö yksikään joukkue voittamaan edes yhtä peliä Halifaxilta.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Se olisi finaalien vuoro, joten pientä ajatusten virtaa tulevasta…

QMJHL

Halifax Mooseheads vs. Baie-Comeau Drakkar

Halifax jatkoi tosiaan tappiotonta kulkuaan myös Rouyn Norandan yli. Joukkueen hyökkäys on vain hieno, eipä sitä muutenkaan voi kuvailla, löytyy niin tähtiloistetta kuin hurjaa syvyyttä ja tärkeitä roolipelaajia. Baie-Comeau on taas asteen-pari kovempi haaste, mutta kyllähän Halifaxilla on niin materiaali- kuin lepoetukin puolellaan, joten vaikeaa näiden kampittaminen tulee olemaan. Paljon ratkeaa taas kahdessa ensimmäisessä kohtaamisessa. Mikäli sarja lähtee 2-0 tilanteessa Halifaxista kohti pohjoista, niin vaikeapa näiden putoamista on nähdä. Sarjan kannalta oli toki hyvä, että tuo toinen välieräpari selvisi ilman seitsemättä peliä, jotta Baie-Comeukin sai pari ylimääräistä lepopäivää. Myös paikkakuntien puolesta sarjassa on hieno vastakkainasettelu, kolikon molemmat puolet. Baie-Comeau on pieni reilu parinkymmenentuhannen asukkaan syrjäinen kylä Atlantin rannalla, siinä missä Halifax on useamman sadantuhannen asuttama metropoli ja Nova Scotian provinssikeskus. Molemmissa kuitenkin pelataan finaalikiekkoa keväällä 2013, mikä on vain näitä CHL:n hienouksia.

Halifaxin mestaruutta on odotettava, mutta katsellaan nyt. Baie-Comeu pyrkinee fyysisyydellään vavisuttamaan vastustajaansa, mutta tuossakin on helposti riskinä ylilyönnit ja liiat jäähyt, jolloin Halifaxin tähdet pääsevät jauhamaan vaarallista ylivoimaansa. Mikäli pysyvät boksista poissa, niin mahdollisuuksia voisi olla.

OHL

London Knights vs. Barrie Colts

London selvitti Plymouthin viidessä kohtaamisessa. Eräänlainen sarjan käännekohta nähtiin kolmannessa ottelussa. London menetti kolmannessa erässä hetkessä 3-0 johtonsa 4-3 tappioksi Whalersien löydettyä sen momentuminsa. Näillä oli paikat siihen viidenteenkin, mutta ei, niin ei, mm. Anthony Stolarz teki pari aika maukasta pelastusta, ja kuinka ollakaan lopulta London onnistui kääntämään pelin kolmannen lopulla 6-4 voitoksi. Tuossa viidennessä matissa oli vähän samaa draamankaarta. Ensiksi London dominoi peliä ja menivät aina 4-0 johtoon. Paikkoja oli aivan riittämiin siihen viidenteenkin. No niin vain Plymouth sai sen ensimmäisen, toisen jne. lopulta menivät 4-4 lukemissa jatkoerään, jota ei tarvinnut kauaa pelata ottelun hahmon Max Domin käytyä päättämässä Plymouthin kauden heti ensimmäisessä vaihdossa. Harmi, ettei sarja kestänyt sen pidempään, sillä täyttä viihdettähän tuo oli alusta saakka. Londonin suurin ase on tuo huima pelinopeus johon parhaimmillaan kykenevät. Joukkue on täynnä älykkäitä ja nopeita pelaajia, joista Hunterien klaani on rakentanut taas kerran hienon joukkueen. Eivät myöskään aristele kontakteja vaan moni pienikin kaveri painaa tilanteisiin ihailtavalla rohkeudella ja päämäärätietoisuudella. Parhaimpana esimerkkinä tietysti Max Domi.

Itäisen konferenssin finaaleja sentään riitti aina seitsemänteen kohtaamiseen Bellevillen noustua 3-1 taka-asemasta seitsemänteen peliin. Bellevillessä pelattu ottelu ei kuitenkaan krunannut nosua vaan Barrie hoiti lopulta hienosti vaikeaksi vaihtuneen tilanteen. Varsinkin se kolmannen erän täydellinen pelin jäädyttäminen ja Bellevillen aseiden syöminen oli vakuuttava osoitus näiltä. Ottelut eivät ole olleet ihan samanlaista hurjan intensiteetin ja pelinopeuden tykitystä, mitä tuo Londonin ja Plymouthin välinen, vaan pelaaminen oli hieman kurinalaisempaa ja kyttäävämpää. Täten niitä maalejakin syntyi vähemmän. Jos ovat Londonin puolella olleet nuoret Mx Domi, Bo Horvat ja Nikita Zadorov hienoa katseltavaa, niin vielä hienompaa on ollut seurata helmikuussa vasta 17 täyttäneen Barrie pakki Aaron Ekbladin pelaamista, joka tekee vain aivan kaikkea käsittämättömän hyvin ja ikää on se 17-vuotta. On varauskelpoinen vasta kesällä 2014, mutta nautintohan tämän pelaamista on ihmetellä.

Tulevaa finaalisarjaa odotan kovasti, ihan jo senkin takia, että kovien nippujen lisäksi vastakkain on kaksi O:n menestyksekästä ja laadukasta työtä vuodesta toiseen tekevää powerhousea. Pidän Londonia pienoisena suosikkina leveämmän materiaalin ja hurjan pelinopeuden turvin, mutta toisaalta Barriella on ehkäpä asteen kirkkaampia yksilöitä Ekbladin ja Mark Scheifelen johdolla, jotka pystyvät henkilökohtaisilla pelaamisillaan ratkaisemaan otteluita joukkueensa eduksi. Erikoistilanteen ovat myös todella keskeisessä roolissa. Molemmat ovat toistaiseksi kyenneet ratkaisemaan yksittäisiä otteluita erikoistilannepelaamisellaan, joten tässäkin mielessä lienee hyvä vastakkainasettelu edessä.

WHL

Portland Winterhawks vs. Edmonton Oil Kings

Portland ei antanut Kamloopsille mahdollisuuksia kotonaan vaan katkaisivat sarjan heti viidennessä pelissä. Blazersillä oli kasassa hyvä joukkue, mutta se viimeinen silaus jäi vain puuttumaan. Taistelivat ja pysyivät hyvin otteluissa mukana, mutta tehokkuus ei ollut aivan Portlandin veroista ja varsinkaan puolustajilta ei löytynyt samanlaista teholisää. Olisihan tuotakin mielellään seurannut pelin tai pari enemmän, mutta voimasuhteet olivat aikalailla nuo, eikä Kamloops kyennyt suuremmin venymään. Lännen puolella Calgary sen sijaan venyi ja pistivät hienosti kampoihin puolustaville mestareille. Lopulta Edmontonin rutiini ja kovuus oli liikaa, mutta kaatuivat todellakin saappaat jalassa.

Tulevalta finaalisarjalta odotan O:n tavoin paljon. Vastakkain on kaksi todella kovaa ja kaikinpuolin tasokasta joukkuetta. Lisäksi tarjolla on uusinta viime keväältä, jolloin Edmonton oli seitsemännessä pelissä vahvempi ja veivät mestaruuden nimiinsä. Esimakua saatiin runkosarjan lopulla kun joukkueet kohtasivat vielä ennen pudotuspelien alkua ja monien ennakoimaa finaalisarjaa. Matsi oli yksi parhaista mitä WHL:stä tuli runkosarjassa nähtyä, armotonta fyysistä tykitystä alusta saakka ja kaikesta näki, että pelissä oli paljon enemmän kuin vain kaksi jaossa ollutta pistettä. Portland oli jo lähellä Edmontonin kukistamista, mutta niin vain nämä tulivat rinnalle ja ohi. Edmontonilla on ollut viime aikoina se niskalenkki Portlandista ja jotenkin se näkyi tuossakin kohtaamisessa. Ratkaisuhetkillä tekivät vain kylmäpäisesti ne oikeat ja kovat teot ottaen sen voiton nimiinsä. Winterhawksien kannalta olisi ehdottoman tärkeää saada hyvä alku sarjaan ja homma rullaamaan, sillä en oikein luota näiden kykyyn nousta Edmontonia vastaan takaa ohi. Kamloopsia vastaan olisivat sen voineet tehdäkin, niskalenkin oltua näillä, mutta nyt tilanne olisi päinvastainen ja vastassa vielä voittamaan rutinoitunut joukkue.

Edmonton menetti kesken Calgary-sarjan kapteeninsa Griffin Reinhartin, mikä voi vielä nousta todella keskeiseksi jutuksi. Oil Kingseillä on tasokas puolustus ilman Reinhartiakin, mutta eihän ykköspakin menetys ole koskaan kenenkään toiveissa. Nuori Dysin Mayo (-96), potentiaalinen first round pick kesän 2014 NHL varaustilaisuuteen, kykeni nostamaan hienosti rooliaan ja paikkaamaan Reinhartin menetystä, jonka johdosta tämä ei suuremmin vielä Calgarya vastaan näkynyt, mutta saapa nähdä mitä tapahtuu vastuksen koventuessa ja panosten kasvaessa? Mikäli alkuperäinen kuuden viikon toipumisaika pitää kutinsa, niin Reinhartia ei enää tällä kaudella pelaa, mutta onhan niitä ihme parantumisia ennenkin nähty. Tuskinpa kuitenkaan tähän sarjaan vaan ennemmin Memorial Cupin lopputurnaukseen, mikäli Edmonton sinne vain jatkaa.

Jotenkin on kutina, että Portland olisi tänä keväänä valmis kaatamaan Edmontonin ja viemään WHL:n mestaruuden. Ei tämä mihinkään erityisiin järkisyihin perustu, mutta tältä juuri nyt tuntuu. No pianhan tuonkin näkee…

------

Kaikki kolme finaalisarjaa käynnistyisivät pe-la yönä.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Finaalisarjat olisivat edenneet siihen pisteeseen, että kaikki kolme ovat 3-1 tilanteissa ensimmäistä kertaa katkolla tulevana yönä.

QMJHL:

Baie-Comeu on pyristellyt hyvin vastaan, mutta eivät ole vain olleet riittävän tehokkaita voittaakseen yhtä peliä enempää. Saivat pidettyä kapteeninsa Felix Girardin johdolla Halifaxin runkosarjassa ja aiemmilla kierroksilla hurjaa jälkeä tehneen ykkösen kolme ensimmäistä matsia pimennossa saaden nämä turhautumaan ja keskittyivät aivan vääriin asioihin. Harmi vain, etteivät onnistuneet voittamaan noista kuin yhden (ensimmäisen kotimatsinsa) ja kun neljännessä pelissä sitten napsui tähtikentällä korkit auki, niin sarja palaa Halifaxiin 3-1 tilanteessa. Baie-Comeaulta vaadittaisiin, nyt kolmen voiton putkea ja vieläpä kahta näistä vieraissa, joten aika mahdottomalta urakalta tuo kuulostaa. Uskon, että mestaruus ratkeaa heti tulevana yönä. Olen ollut täällä Zac Fucalea kohtaan hieman epäilevällä kannalla, mutta onhan tämä pelannut toistaiseksi komeaa finaalisarjaa ja tämän johdolla Halifax selvisi ykkösketjunsa kolmen pelin vaisummasta jaksosta kuivin jaloin.

Ehkäpä olennaisin ero näiden joukkueiden välillä löytyy hyökkäyksien leveydestä. Siinä missä Halifaxilta löytyy tulivoimaa ja potentiaalisia ratkaisijoita aina neljään ketjuun, niin Baie-Comeu on huomattavasti riippuvaisempi kahdesta kärkiketjustaan. Mikäli nämä eivät osu, niin eipä joukkuekaan suuremmin maaleilla juhli. Puolustukset ovat aika tasaisia, eikä näissä ole suuria eroja, ehkä pidän Baie-Comeun alakertaa hieman vahvempana. Molemmat ovat kuitenkin nimettömyytensä vuoksi turhan aliarvostettuja. Eivät tietysti kestä vertailua esim. OHL:n ja WHL:n finaalitiimien vastaaviin, mutta eivät nuo ole niin heikkojakaan mitä yleisesti luullaan. Maalinsuulla Fucale on toistaiseksi ollut sarjan paras maalivahti ja tuon hyökkäyksen leveyden ohella se suurin syy Halifaxin 3-1 johtoon.

Jos nuoria onnistujia listaa, niin Fucalen ohella Baie-Comeun tulevana kesänä varauskelpoisten -95:sten Valentin Zykovin ja Gabryel Paquin-Boudreaun pelaamista on ollut hienoa seurata. Ovat pelanneet yhdessä OA kapteeni Felix Girardin kanssa paljon Halifaxin ykköstä Drouin-MacKinnon-Frk vastaan ja onnistuneet roolissaan todella hyvin. Siinä sivussa ovat tehneet vielä sopivasti tehojakin.

Niin ja vaikka Drouin&MacKinnon eivät ole neljättä finaalia lukuun ottamatta loistaneetkaan, niin uskon, että tästä sarjasta on molemmille hyötyä tulevaa Memorial Cupia ajatellet. Ovat nyt joutuneet ensimmäistä kertaa pudotuspeleissä ja ylipäätään kauden aikana tilanteeseen, jossa tehoja ei synnykään ihan tuosta vain. Tuo on näkynyt väkinäisyytenä ja sellaisena liiallisena kierroksilla käymisenä, mutta mikäli nyt tämän selvittävät ja nousevat takaisin otsikoihin neljännen kohtaamisen tavoin, niin lähtökohta Memorial Cupia ajatellen on varmasti helpompi, kuin mitä se olisi, jos ensimmäinen slumppi tulisi vasta tuolloin. Myös muu Halifaxin joukkue on osoittanut kykenevänsä voittamaan ilman ykköstähtiään, joka sekin on tärkeää jatkoa ajatellen.

OHL:

Barrie onnistui nappaamaan heti ensimmäisessä finaalissa ainakin toistaiseksi kullan arvoiseksi osoittautuneen vierasvoiton. En tiedä toiko hieman pidempi tauko Londonille käynnistymisvaikeuksia vai mitä, mutta näiden liike ei vain ollut ihan sitä mitä olisi tarvittu. Sen jälkeen on menty kotivoittojen merkeissä ja sarja olisi nyt ensimmäistä kertaa katkolla Londonissa Barrielle. Neljäs kohtaaminen saattoi olla hyvinkin ratkaiseva. London hallitsi peliä pari ensimmäistä erää ja johtivatkin kolmanteen lähdettäessä 1-3, mutta sitten tapahtui jotain ja kotijoukkue tuli heti kolmannen alussa parilla nopealla maalilla tasoihin ja lopulta 6-4 voittoon.

Barriella on näistä kahdesta kokeneempi nippu kasassa. Joukkueen avainpelaajat ovat järjestäen (Aaron Ekbladia lukuun ottamatta) -92 tai -93 ikäluokista siinä missä Londonin vastaavista useat ovat -94 tai jopa -95 vuosikertaa. Ehkäpä tuo on sitten näkynyt asteen korkeampana rutiinina ja varmuutena sekä tasaisempana suorittamisena. Sarjan paras pelaaja on ollut toistaiseksi Mark Scheifele, joka on pelannut todellakin varausvuoronsa edellyttämällä tavalla. Londonilta ei vain löydy samanlaista huippuyksilöä, joka pystyisi vastaavaan dominointiin. Nuoret Max Domi ja Bo Horvat ovat olleet hyviä tässäkin sarjassa, mutta nämä ovat sen pari vuotta Scheifelea nuorempia, mikä on vain näkynyt. Scheifelen rinnalla Anthony Camara ja Zach Hall ovat jatkaneet hyviä kausiaan ja kakkonen Steven Beyers-Mitchell Theoret-Andreas Athanasiou on pystynyt myös hyvään taustatukeen.

Ehkäpä se suurin juttu on ollut kuitenkin nuoren Erik Bradfordin (late -94) johtaman kolmosen pelaaminen. Ketjussa laidoilla ovat vetäneet Brendan Lemieux (-96, Claude Lemieuxin poika) sekä Tyson Fawcett. Etukäteen oli selvää, että kaksi ensimmäistä kenttää kestävät hyvin vertailua Londoniin ja että niistä löytyy vastustajaan verrattaessa jopa enemmän sitä yksilöosaamista, mutta materiaalin syvyyden suhteen oli niitä kysymyksiä. Ketju on kuitenkin vastannut hyvin huutoon, jolloin London ei ole saanut samanlaista leveysetua materiaalistaan, mitä olisivat voineet saada. Onhan näillä selvästi parempi ja monipuolisempi nelonen, mutta se on jo aika marginaalinen juttu, sillä CHL:ssä on tapana kuormittaa niitä kärkiketjuja ammattilaiskaukaloita enemmän. Puolustuksessakin Barriella on ollut top-3:sen jälkeen läpi pudotuspelien näitä positiivisia ja ainakin allekirjoittaneen yllättäneitä suorittajia: Jonathan Laser, Michael Webster ja Alex Yuill, jonka myötä ovat saaneet kasaan kolme tasaista paria, eivätkä ole suuremmin hävinneet vertailussa Londonin nimivahvalle ja laajalle puolustukselle. Lisäksi maalinsuulla saksalainen OA Mathias Niederberger oli lähtökohdiltaan hieman varmempi ja tasaisempi suorittaja verrattaessa nuorempaan ja kokemattomampaan Anthony Stolarziin. Ei näiden välillä ole ollut suurta eroa, mutta Niederberger on ollut kokemuksensa ja rutiininsa turvin sen askeleen edellä.

Eihän sarja ole vielä täysin pelattu, sillä jäljellä olevista peleistä kaksi olisi Londonissa ja kyllähän tuossa organisaatiossa vain on sitä kliseistä voittamisenkulttuuria, myös tuossa nykyisessä joukkueessa, mitä ei voi koskaan väheksyä ja aliarvioida. Uskon kuitenkin, että Barrie pystyy kokeneiden johtotähtiensä turvin tuon tilanteen klaaraamaan, mutta toivottavasti menisi edes kuudenteen kohtaamiseen.

WHL:

Portland Winterhawks on pyyhkimässä viime kauden pettymystä pois ja ovat vuorostaan kovasti matkalla kohti WHL:n mestaruutta. 3-1 tilanne ja lopuista kolmesta kohtaamisesta kaksi Portlandissa, joten kaikki mahdolliset avaimet ovat juuri nyt näiden hallussa. Winterhawksit ovat iskeneet aika tehokkaasti Edmontonin puolustukseen, josta Griffin Reinhartin loukkaantumisen jälkeen puuttuu vain sitä liikettä ja kiekollisuutta. Kovalla ja aktiivisella paineellaan ovat saaneet tyrehdytettyä Oil Kingsien avauspelaamista ja näin olleen ottaneet ohjia haltuunsa. Portlandin hyökkäys voi olla vähän pieni, mutta samalla se on pirun nopea, joka vain tuo tehoa ja edellytyksiä tuohon aktiiviseen pelaamiseen. Joukkueen ykkösketju Petan-Leipsic-Rattie on takonut tärkeitä ja ratkaisevia tehoja, varsinkin Rattie on ollut aivan elementissään. Ne suurimmat työjuhdat ja näkymättömämmät sankarit löytyvät kuitenkin alemmista kentistä ja herroista Taylor Leier & Taylor Peters. Ovat olleet ketjujensa vetureita loistavalla kahdensuunnan pelaamisellaan ja iskeneet siinä sivussa tärkeitä tehoja ja tuoneet myös sopivasti fyysisyyttä. Puolustuksessa puolestaan Wotherspoon-Jones pari on suoraan sanoen dominoinut kaukaloa. Huikea -termiä tunnutaan nykyään tarjoavan näissä foorumikirjoitteluissa vähän jokaisesta, keskinkertaista paremmin pelanneesta, mutta Jonesin kohdalla se lienee paikallaan. Maalinsuulla Mac Carruth on jatkanut vahvaa kauttaan.

Edmontonin puolella ne johtajat ja esiin nousijat ovat jotenkin uupuneet. Ei niitä heikkoja suorittajia ole sen enempää, muttei niitä loistaneitakaan. Curtis Lazar on yksi tällainen ja nuori poika onkin ollut mielestäni Edmontonin puolelta finaalisarjan paras pelaaja tähän mennessä. Sen sijaan Michael St. Croix, Henrik Samuelsson, Stephane Legault jne. ovat nimiä joilta kaivattaisiin vain enemmän. Eivät ole olleet huonoja ja yksittäisissä peleissä jopa todella hyviä, mutta… Puolustuksessa David Musil on ollut hyvä ja tasaisen varma, nuori Dysin Mayo jatkanut vahvasti jne. mutta onhan se selvä ettei Reinhartin saappaita noin vain täytetä oikein millään. Maalinsuulla Laurent Brossoit on jatkanut vahvaa pelaamistaan, eikä tätä käy osoittaminen, mutta Mac Carruth on ollut tähän mennessä se parempi maalivahtien taistossa.

Vähän sama juttu kuin Barrien ja Londoninkin välillä. Kahden kovan joukkueen kesken marginaalit ovat aina pieniä, mutta nämä ovat olleet tällä kertaa puolustavia mestareita vastaan, molemmissa sarjoissa.
 
Viimeksi muokattu:

ipaz

Jäsen
OHL:n finaali Robertson Cup meni seitsemänteen otteluun ja mikä ratkaisu ottelussa olikaan. London Knights ja Barrie Colts olivat tilanteessa 2-2 ja ottelu menossa jatkoeriin, kun Londonin Bo Horvat teki maalin alle sekunti ennen peliajan päättymistä. Maalia tarkasteltiin vielä videolta, joten kovin paljoa jännemmäksi ei OHL:n mestaruuden ratkaisu olisi voinut mennä.

Knights ja Olli Määttä voittivat OHL:n mestaruuden toisen kerran peräkkäin ja suuntaavat seuraavaksi Saskatooniin tappelemaan koko Kanadan mestaruudesta Memorial Cupista. Muut joukkueet ovat WHL:n mestari Portland Winterhawks ja QMJHL:n Halifax Mooseheads sekä järjestäjä Saskatoon Blades, joka putosi jo WHL:n ensimmäisellä kierroksella Medicine Hatille ja eikä ole pelannut yli kuukauteen!

Kohtuu kovia pelimiehiä ja tulevia NHL-pelaajia turnauksessa riittää. Portlandilla mm. Seth Jones, Ty Rattie ja Derrick Pouliot. Londonilla Scott Harrington, Olli Määttä, Alex Broadhurts sekä ensi kesänä varattavat Max "Tien poika" Domi ja tulikuuma Bo Horvat. Halifaxissa, jota on pidetty koko CHL:n parhaana joukkueena on mm. ensi kesän ykkösvarausehdokkaat Jonathan Drouin ja Nathan McKinnon, Detroit varaus Martin Frk, saksalainen Konrad Abeltshauser ja sekä 16 playoff-maalia tehnyt Stefan Fournier. Saskatoonilla on Coloradon ykkösvaraus Duncan Siemens sekä Buffalon sopimuksen tehnyt venäläismaalivahti Andrei Makarov.

Turnaus alkaa perjantaina 17.5. Nettisivut.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Viikonloppuna tuo turnaus käynnistyisi, joten ajattelin tehdä pienen ennakon ja käydä joukkueet läpi osa-alue osa-alueelta.

Saskatoon Blades – Host Team

Isännät ensin. Saskatoonin pojilla on ollut tosiaan semmoinen puolisentoista kuukautta aikaa miettiä mikä meni vikaan ja samalla valmistautua kotitantereella käytävään lopputurnaukseen. Runkosarjan loppu sujui mukavan nousujohteisissa merkeissä ja ajattelin Bladesin haastavan tosissaan Edmontonia WHL:n läntisen konferenssin mestaruudesta, mutta toisinpa kävi. Homma lähti Medicineä vastaan alusta saakka väärille raiteille ja lopulta pelit olivat ohi ennen kuin alkoivatkaan. Joukkue jotenkin suli vaikeuksia kohdattuaan eikä joukosta oikein löytynyt johtajia, jotka olisivat kääntäneet henkilökohtaisella panoksellaan kurssia. Hirmuista uskoa ja luottamusta tuo Medicine sarja ei synnyttänyt näiden menestysmahdollisuuksia kohtaan, mutta onhan niitä suurempiakin ihmeitä nähty.

Lähtökohdat lopputurnaukseen ovat hieman erilaiset sillä ennakkosuosikin sijaan lähtevät puhtaana haastajana matkaan. Tuskinpa Blades kannattajat odottavat kuuta taivaalta. Tämä yllätysasetelma on samalla joukkueen suurin ase, kotikentän lisäksi, sillä materiaalinsa puolesta eivät pärjää kolmelle muulle vaikkei joukkue mikään surkea olekaan. On hyvä huomioida, että Memorial Cupissa homma ratkeaa paras seitsemästä sarjojen sijaan yksittäisten otteluiden perusteella, jolloin se kliseinen päivän vire nousee materiaalia suurempaan rooliin ja yllätyksille on sijaa. Saskatoon pystyy ehdottomasti sen hyvän päivän koittaessa peittoamaan kaikki kolme muuta, vaikkeivät paras seitsemästä sarjasta jatkoon menisikään. Pääsevät matkaan myös hyvin levänneinä ja mikäli vain pelituntuma löytyy nopeasti, niin ei näitäkään voi unohtaa. Kotiyleisön merkitystä ei myöskään parane aliarvioida, mistä loistava esimerkki löytyy niinkin kaukaa kuin vuoden takaa, jolloin Shawinigan Cataractes jätti kolme kappaletta tuoreita mestareita nuolemaan näppejään.

#27 Michael Ferland – #19 Brenden Walker (C) – #14 Matej Stransky
#21 Nathan Burns – #9 Shane McColgan – #20 Josh Nicholls (A)
#24 Collin Valcourt – #23 Lukas Sutter (A) – #38 Brett Stovin
#17 Nick Zajac – #16 Matt Revel – #41 Jessey Astles


Saskatoonin hyökkäys on turnauksen muihin nippuihin verrattuna huomattavasti duunaripainotteisempi, eikä joukkueelta löydy samanlaista yksilöosaamista vaan pelaamisessa korostuu vahva, tiivis ja työteliäs viisikkopelaaminen. Hyökkäyksestä löytyy mukavasti kokoa ja kaksinkamppailuvoimaa, jonka myötä suosivat aika yksinkertaista ja suoraviivaista kiekkoa. Suurimmat odotukset tehojen suhteet lepäävät kahden ensimmäisen varassa siinä missä kaksi muuta keskittyvät enemmän fyysisyyteen ja energian tuomiseen. Vaarallisimmiksi yksilöiksi voisi nostaa NHL:ään varatut Matej Stranskyn ja Shane McColganin, jotka ovat ne jotka pystyvät tekemään jotain yllättävääkin. Tasapaksuhkon kauden pelannut Lukas Sutter on myös kaveri, joka oikeisiin asioihin keskittyessään ja pitäessään nuppinsa kylmänä tarjoaa tärkeän fyysisen voimasentterin.

Bladesin suurin ongelma Medicine-sarjassa löytyi maalinteon saralta ja tuskinpa tuo on tauon aikana mihinkään kadonnut. Sellainen takuuvarma huippuluokan ranne (tai ranteet) tuolta uupuu, jolloin joutuvat vain helposti tekemään kovan työmäärän yksittäisten osumien takia. Odotettavissa on, etteivät tule saamaan tuoreita mestaritiimejä vastaan miltään liukuhihnalta paikkoja, jolloin kuumien viimeistelijöiden löytyminen olisi tärkeää.

#5 Duncan Siemens (A) – #44 Darren Dietz (A)
#6 Graeme Craig – #47 Dalton Thrower
#2 Matthew Pufahl – #55 Nelson Nogier


Bladesien puolustus on kaikin puolin tasokas kokonaisuus, josta löytyy niin leveyttä kuin kärkiosaamista. NHL:ään varattu kolmikko Siemens, Thrower ja Dietz muodostavat eturivin, joka tulee pelaaman suuria minuutteja niin tasakentin kuin erikoistilanteissa. Graeme Craig on sellainen perustyylikäs vanhanmallin stay-at-home jyrä. Liike ei ole ihan parasta mahdollista eikä kiekollisenakaan pysty ihmeisiin, mutta pelaa vahvuuksiensa kautta luotettavaa ja varmaa peruskiekkoa. Matt Pufahl on hieman kiekollisempi ja sähäkämpi luistimilla, mutta samalla asteen virhealttiimpi. Pakiston täydentävä nuori Nelson Nogier (-96) on täyttänyt roolinsa läpi kauden pelaten järkevää ja fiksua kiekkoa. Kyle Schmidt tuo valmennuksen niin halutessa Nogieria kokeneemman vaihtoehdon kutospakiksi.

Kokonaisuutena Saskatoonin puolustus kestää hyvin vertailua turnauksen muiden alakertojen kanssa ja tuskinpa ovat tuohon kaatumassa.

#1 Andrey Makarov
#33 Alex Moodie


Makarov kuuluu WHL:n veskarieliittiin ja ainakaan näin ennakkoon ei Saskatoonin pitäisi kaatua maalivahtiinsa. Venäläinen kuuluu näihin atleettisiin kumiukkoihin, joiden tekemistä on aina viihdyttävää seurata. Torjuminen ei perustu niinkään huippuluokan tekniikkaan tai vahvaan sijoittumiseen/peittämiseen vaan räjähtäviin ja taipuisiin raajoihin. Vähän sellainen köyhän miehen Hasek, jolle haamukoppien oheen osuu niitä tyhjän haromisia ym. maaleja, jotka eivät välttämättä toisenlaiselle veskarille olisi menneet. Alex Moodie on luukunaukomiseen keskittynyt kakkonen, joka kuitenkin pelasi Medicine-sarjassa maalinsuulle päästyään hyvät pari erää. Makarov on kuitenkin se, jonka varaan Saskatoon laskee suuren osan menestysmahdollisuuksistaan.


Halifax Mooseheads – Winner of QMJHL

Halifax rynni QMJHL:n mestariksi kunnioitettavalla 16-1 saldolla, joten jossitteluille ei jätetty sijaa. Pääsivät jokaisen sarjan jälkeen hyvin lepäämään ennen seuraavan alkamista, jonka vuoksi energiaa riitti läpi pudotuspelitaipaleen ja luulisi löytyvän viimeiseenkin rutistukseen. Suosivat vauhdikasta ja aktiivista kiekkoa, jossa leveä ja tasokas hyökkäys pääsee elementtiinsä. Tuon myötä ottelut ovat usein maalirikkaita ja viihdyttäviä pläjäyksiä.

#27 Jonathan Drouin – #22 Nathan MacKinnon – #91 Martin Frk
#9 Andrew Ryan – #81 Stephen MacAulay – #74 Stefan Fournier (C/A)
#48 Luca Ciampini – #79 Brent Andrews (A) – #17 Darcy Ashley
#21 Dominic Beauchemin – #57 Matthew Boudreau – #19 Ryan Falkenham


Kuten on tullut jo monesti todettua, niin leveä ja laaja hyökkäys on Halifaxin suurin ase. Kovan ykkösen taistalta löytyy kolme hyvää ketjua, jotka ovat elänee oikeastaan läpi kauden, joten tuo listaus on enemmän suuntaa antava. Joukkueen hyökkäys on hyvä koonti kokoa, liikettä ja taitoa. Hyviä duunarityyppejäkin on aivan riittämiin. Tähtikaksikko Drouin&MacKinnon jälkeen hyökkäys koostuu pitkälti tämän kevään junnukaukaloihin kokeneista -92 ja -93 ikäluokista, joten siltäkin kantilta tilanne on hyvä.

#24 Matt Murphy – #10 Konrad Abeltshauser
#7 Trey Lewis (C/A) – #88 Austyn Hardie
#8 Brendan Duke – #52 Mac Weegar


Pari metrinen Albeltshauser on selvä ykköspakki, jonka merkitys varsinkin kiekollisena on suuri. Vierellä pelannut ja tulevana kesänä varauskelpoinen Murphy on kiekollisesti ihan pätevä kaveri, mutta puolustussuuntaan nuorukainen on heppoisempi ja virhealttiimpi.

Lewis-Hardie pari on sellainen rautaa rajalle kaksikko, jotka pelaavat yksinkertaista ja fyysistä peruskiekkoa ilman sen suurempia hienouksia. Kapteeni Lewis väläyttelee aina välillä kiekollisenakin. Duke ja Weegar ovat aika samanlainen kaksikko. Pienehköjä aktiiviseen fyysiseen peliin pyrkiviä yleispuolustajia, jotka eivät suuremmin loista, mutta ovat hoitaneet oman hommansa. Pärjäävät mukavasti kiekollisinakin.

Halifaxin puolustus on sinänsä tasainen, mutta onhan tuossa vain puhtaassa materiaalissa eroa turnauksen muihin puolustuksiin, jolloin valmennuksen merkitys tulee korostumaan. Myös hyökkäyksen tehot ja Fucalen kopit nousevat keskeiseen rooliin. Mikäli otteluiden painopiste löytyy jatkuvasti Halifaxin puolustusalueelta, niin joukkue tulee kohtaamaan ongelmia.

#31 Zac Fucale
#1 Chris Clarke

Nuori Fucale osoitti viimeistään Q:n finaaleissa olevansa mestaruuden arvoinen maalivahti ja tuskinpa hyytymistä on edessä Memorial Cupissakaan. Kaverin merkityksen luulisi vain korostuvan Halifaxin tasapaksuhkon puolustuksen joutuessa aiempaa kovempaan testiin. Kakkosmies Clarkelta en ole nähnyt ottelun ottelua, joten no comments. Tilastojen valossa ei ole ainakaan sen huimemmin suorittanut.


London Knights – Winner of OHL

Londonin reitti toiseen peräkkäiseen Memorial Cupiin kulki pidemmän kautta ja finaalisarja Barrieta vastaan tarjosi hienon draamankaaren loppuun asti. Ennen Londonin viimeisen sekunnin maalia Colts oli tullut kolmannen lopussa tasoihin ja hetki tästä puolestaan näiden mahdollista ”voitto-osumaa” ehdittiin tarkistella videolta, mutta jäi kuin jäikin syntymättä. London hyötyi toki finaalien lopulla Barrien avainhyökkääjien loukkaantumisista ja pelikielloista, mutta olihan tuo myös osoitus joukkueen luonteesta ja siitä kyvystä kääntää tiukkoja matseja voitoiksi.

#64 Ryan Rupert – #16 Max Domi – #17 Seth Griffith (A)
#21 Tyler Ferry – #53 Bo Horvat – #27 Brett Welychka
#77 Josh Anderson – #71 Chris Tierney – #18 Alex Broadhurst
#46 Max Rupert – #91 Kyle Platzer – #81 Remi Elie


Syvä ja laaja ovat sanoja, joilla Londonin hyökkäystä on luontevaa kutsua. Kaikki neljä ketjua pystyvät ratkaisuihin ja jokaiseen myös valmennus luottaa. Liike ja työteliäs pelaaminen yhdistyvät hienosti taidon ja luovuuden kanssa vitjasta toiseen. Tässäkään tapauksessa ketjuja ei kannata tuijottaa kuin raamattua, sillä ovat eläneet läpi pudotuspelien. Noilla kyseisillä vetivät seitsemännen finaalin Barrieta vastaan.

Max Domin ympärille on rakentunut läpi kauden tasaisen hyökkäyksen nimellinen ykkösvitja, jonka laidalle viilettivät viimeksi Ryan Rupert ja Seth Griffith. Kokoahan tuossa ei määräänsä enempää ole, mutta liikettä, taitoa ja pelikäsitystä senkin edestä. Niin ja tietysti sitä asennetta ja rohkeutta.

Jatkuu...
 
Viimeksi muokattu:

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Bo Horvat on ollut ehdottomasti Londonin paras pelaaja so far ja voittomaalien takuumies. Saikin aivan ansiosta OHL:n playoffsien MVP-tittelin. Aivan loistava soturi, joka tekee vain aivan kaikkea mitä valmentaja suinkaan toivoo, siis ihan kaikkea. Pimentää vastustajan tähtiä, iskee tärkeitä osumia, taklaa, ottaa kylmästi taklauksia ja muita iskuja vastaan, blokkaa vetoja, tappaa alivoimaa, voittaa tärkeät aloitukset, ykkös-YV:n maskimies jne. Perinteinen valmentajan ihannepelaaja, joskin todella laadukas sellainen, jolla on kasassa pysyessään edessä hieno ura. Horvatin pelaamista on oikeastaan turha edes sanoilla kuvata, vaan se pitää nähdä omin silmin. Tekee vain niin järkyttävän paljon oikeita juttuja pelin sisällä, jonka kruunuksi yksilöosaaminen ja puhdas talentti ovat kovaa luokkaa. Kokenut monitoimimies Tyler Ferry on löytynyt viereltä läpi kevään ja kaksikolla homma toimii. Toisessa laidassa on pyörinyt useampikin kaveri, viimeksi Brett Welychka. Ketjun suurin fokus on pimentää vastustajan suurimmat tähdet ja kiitos Horvatin, ovat tehneet myös paljon todella tärkeitä osumia.

Anderson-Tierney-Broadhurst (tai missä koostumuksessa "kolmonen" milloinkin pelaa) on laadukas vahvaa kahdensuunnan peliä pelaava ketju, jolta on lupa odottaa tehoja siinä missä muiltakin. Anderson on lisäksi joukkueen tärkein voimalaituri ja keskeinen energian tuoja, joka tarpeen vaatiessa sytyttää joukkuetta ilman hanskojakin.

Varauskelpoiset -95:set Kyle Platzer ja Remi Elie ovat ilahduttaneet energisyydellään ja pelirohkeudellaan läpi kauden. Jossain muussa joukkueessa olisivat ketjuhierarkkiassa huomattavasti korkeammalla, mutta tässäpä piilee samalla yksi Londonin aseista. Vielä kun loukkaantumisesta toipunut Max Rupert sopii ketjuun kuin nakutettu, niin vitjaa on helppo pitää koko CHL:n parhaana nelosena tai ainakin itse pidän.

#6 Scott Harrington (C) – #14 Tommy Hughes (A)
#2 Olli Määttä (A) – #3 Justin Sefton
#44 Dakota Mermis – #65 Nikita Zadorov


Pakkipareja on entistä turhempaa tuijotella, sillä oikeastaan ainoa varma juttu on, etteivät kaksi rightia, Hughes ja Sefton, löydä toisiaan samanaikaisesti jäältä. Muuten parit ovatkin vaihtuneet tasaiseen tahtiin, jopa otteluiden sisällä, mikä on mahdollista kiitos leveän, tasokkaan ja ennen kaikkea monipuolisen puolustuksen. Ei voida todellakaan puhua mistään kiveen hakatuista pareista, vaan Hunterit kokoavat parejaan vähän vastustajankin mukaan, ja kun tuota on tehty läpi kauden, niin homma toimii ilman sen suurempia hakemisia.

Nelikko Harrington, Hughes, Määttä ja Zadorov ovat neljä keskeisintä puolustajaa ja kyllähän nämä ovat pelkkinä niminäkin jo aika hurja joukko. Harrington ja Hughes ovat niin OHL:n kuin koko CHL:n eliittiin kuuluva stay-at-home kaksikko, josta varaamattoman Hughesin tasainen kehitys ja vahvat otteet palkittiin tänä keväänä Rangersin tarjoamalla ELC:llä. Eivät juhli pisteillä, mutta tekevät vastustajan tähtien pelaamisesta mahdollisimman vaikeaa.

Määtässä ja Zadorovissa puolestaan yhdistyy hyvin jämäkkä puolustaminen, vahva liike ja hyökkäyksien tukeminen sekä varma pelin avaaminen. Määttä on kaksikosta se asteen kiekollisempi siinä missä Zadorov fyysisempi.

Ns. syvyysosastosta Justin Sefton tuo kokoa ja fyysisyyttä, Dakota Mermis puolestaan enemmän liikettä ja kiekollisuutta. Tasokas kaksikko syvyyspakeiksi, eipä muutakaan voi sanoa. Voisivat pelata suuremmassakin rooleissa ja silti kyseistä puolustusta olisi helppo pitää laadukkaana.

Ja koska syvyyttä löytyy, niin Hunterit osaavat myös käyttää tätä hyödykseen ja näinpä minuutit jakautuvat varsin tasaisesti.

#35 Jake Patterson
#43 Anthony Stolarz


Maalivahtiosastollakin on nähty sitä liikehdintää. Kesken kauden Nebraska-Omahan yliopistosta Londoniin houkuteltu Anthony Stolarz onnistui ryöstämään runkosarjan lopulla Jake Pattersonilta ykkösmaalivahdin paikan ja pelasi kolme ensimmäistä sarjaa todella vahvasti. Barrieta vastaan finaaleissa tuli muun joukkueen tavoin ne pari heikompaa ottelua ja jotenkin se tekeminen ei ollut enää yhtä tuoretta ja energistä, jonka jälkeen sarjan oltua katkolla Hunterit päätyivät aloittamaan viidennen pelin Patterssonilla. No joukkue heräsi ja Patterson on jatkanut maalilla. Londonin kaksikko on tulevan turneen tasaisin, eivätkä ole riippuvaisia vain yhdestä miehestä, mutta vastaavasti sellainen ehdoton ja varma huippukassari näiltä vain puuttuu. Parhaimmillaan molemmat ovat todella hyviä maalivahteja, mutta otteet ailahtelevat hieman liikaa, jonka myötä osasto on pieni kysymysmerkki ja ehdottomasti se joukkueen heikoin osa-alue.


Portland Winterhawks – Winner of WHL

Travis Green teki vt. päävalmentajana sen mihin WHL:n toimesta loppukauden toimitsijakieltoon asetettu GM/päävalmentaja Mike Johnston ei kyennyt eli vei Portlandin finaalitappion sijaan WHL:n mestaruuteen. Pari edellistä kevättä oli päättynyt kirveleviin finaalitappioihin, joten riemu oli myös sen mukainen.

#19 Nicolas Petan – #28 Brendan Leipsic – #8 Ty Rattie (A)
#27 Taylor Leier – #9 Chase De Leo – #27 Oliver Björkstrand
#5 Paul Bittner – #25 Taylor Peters (A) – #13 Keegan Iverson
#11 Adam de Champlain – #12 Presten Kopeck – #16 Joey Baker

Ykkönen on vaarallinen ja ketjusta löytyy mukavasti liikettä, taitoa että pelikäsitystä. Varsinkin suurin syömähammas ja WHL:n playoffsien MVP:ksi valittu Ty Rattie on suorastaan lentänyt läpi kevään. Kokoahan ei ketjussa suuremmin ole kuten ei Portlandin top-6:ssa noin muutenkaan, mutta pienet kaverit painavat tilanteisiin sopiva hullunkiilto silmissä, jolloin ongelma ei ole ihan niin mittava.

Kakkosesta löytyy hyvä ja tasapainoinen koostumus, jossa vielä varaamattomat nuoret De Leo ja Björkstrand vastaavat suurimmasta luovuudesta ja tehoista Taylor Leirin kantaessa vuorostaan päävastuun likaisesta työnteosta ja puolustamisesta. Aikalailla samanlainen kenttä kuin ykkönenkin, nopeita, taitavia ja hyvin kahteen suuntaan pelaavia kavereita, jotka eivät arkaile kontaktejakaan.

Kolmannesta löytyy hyvä koostumus kokemusta ja nuoruutta. Over-Age varakapteeni Taylor Peters toimii ketjun dynamona ja tasapainottajana siinä missä nuoret Bittner ja Iverson painavat nuoruuden innolla. Tänä keväänä Dallasilta ELC:n saanut varaamaton Peters on Leierin ohella joukkueelleen elintärkeä kahdensuunnanpelaaja ja ovatkin usein ykkösparina AV:lla sekä yhdessä Ty Rattien kanssa jäällä ottelun viimeisellä minuutilla, mikäli on tarvetta puolustaa niukkaa johtoa. Lisäksi Petersiä kuormitetaan joukkueen parhaana aloittajana tärkeissä puolustuspään aloituksissa.

Nelosen roolina on tuoda yksinkertaisesti energiaa kaukaloon sekä pitää oma pää puhtaana, missä ovatkin onnistuneet. Päävalmentaja Green tykkää myös monesti aloittaa eriä ja otteluita nelosellaan ja saada näin energisen startin ottelulle.

Kokonaisuutena Portlandin hyökkäyksessä korostuvat vauhti ja taito. Ovat ehkä tässä suhteessa vähän verrattavissa NHL:n haukkoihin. Pyrkivät ottamaan aktiivisella karvaamisellaan ja kovalla liikkeellään otteluita haltuun ja kontrolloida kenttätapahtumia. Maalinedusväännöissä ja seisovissa kulmapaineissa joukkueen patti ei aivan riitä ja tässä valossa onkin jännä nähdä miten pärjäävät esimerkiksi Londonin hyvin liikkuvaa ja suurikokoista pakistoa vastaan?

#51 Derrick Pouliot – #3 Seth Jones
#26 Tyler Wotherspoon (A) – #2 Troy Rutkowski (C)
#6 Shaun MacPherson – #4 Josh Hanson


Green oli kesken finaalien vähän pakotettu rikkomaan loistavasti pelannut ykkösparinsa Wotherspoon-Jones, sillä toista kärkiparia Pouliot-Rutkowski vietiin omissa vähän turhan rumasti. Tuolla muutoksella saivat kuitenkin tasapainotettua puolustustaan. Kolmas pari MacPherson-Hanson ei suuria minuutteja pelaa vaan Portland valmennus kuormittaa top-4:nsä välillä todella surutta. Toistaiseksi ovat jaksaneet hyvin, mitä on tietysti auttanut sekin, että nopea joukkue on usein hallinnut sitä kiekkoa perässä luistelemisen sijaan.

Kiekollisuutta riittäisi muillekin jaettavaksi sillä puhtaampaa stay-at-home tyyppi Wotherspoonia lukuun ottamatta kärkipakit ovat todella kiekollisia ja kepeästi liikkuvia. Pouliot ja kapteeni Rutkowski ovat selvästi heikompia puolustussuuntaan, mikä olisikin selvä iskunpaikka, mikäli vain kiekkoa saadaan riittävästi Portlandin päätyyn. Kolmosparista löytyy kaksi ns. peruspakkia, joista Hanson pyrkii myös tuomaan sitä fyysisyyttä.

#31 Mac Carruth
#1 Brendan Burke


Carruth valittiin WHL:n runkosarjan parhaaksi maalivahdiksi, jonka päälle pelasi loistavat pudotuspelit. Selvä ykkönen ja joukkueensa selkäranka, jota ilman ajoittain hapuillut puolustus olisi maksanut mestaruuden. Kakkonen Brendan Burke ei ole suuremmin pelannut, eikä tältä voi ihmeitä odotella. Mutta Carruthin pysyessä kasassa Portland tuskin tulee kaatumaan maalivahtiinsa, vaan ennemmin päinvastoin.

--------

Odotan kyllä viihdyttävää ja tapahtumarikasta turnausta, sillä mukana olevista joukkueista ainoastaan Saskatoonin voisi kuvitella rakentavan pelaamistaan kurinalaisen ja tiiviin puolustamisen kautta. Kolme muuta ovat sen verta hyökkäysvoimaisia ja tulivoimaisia nippuja, että on lupa odottaa kyttäilyn sijaan vauhdikasta kiekkoa.

Mitään väkinäistä ja todennäköisesti metsään menevää mestariveikkausta en ajatellut tehdä vaan antaa tulevan puolitoista viikkoisen näyttää. Naatitaan.
 
Viimeksi muokattu:

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
#35 Jake Patterson

Rupesin jo miettimään, että mitäs hemmettiä eikös tuo pelannutkaan Saginawissa, mutta eihän se. Meni tosiaan Jake Paterson (2012 #80 Red Wings) ja Patterson nyt sekaisin. Lisäksi tuo ykkösmolarin viitan riisto ei nyt oikein sopinut kuvaan kun Paterson oli tosiaan jopa WJC:ssä mukana Kanadan kolmosena. Olis vaan pitänyt luottaa ettei kirjoitusvirheitä tule.

Halifaxin kelkassa tosiaan ollaan, joskaan ei näissä nyt millään järjettömällä tunteella tule mukana elettyä. Lähinnähän tarkoitus on vaan nähdä älyttömän viihdyttävää kiekkoa ja yleensähän näin myös käy. Portlandin ykköspari Pouliot-Jones on kyllä aika kova. Lisämielenkiintoa tottakai tuo se kun Drouin-MacKinnon -kaksikko kohtaa Jonesin. Ainakin näennäistä kisailua vielä siitä ykkösvarauksesta joskin se lienee Jonesin heiniä.

Eli eli, jos jotain muutamia kiinnostavia nimiä listaisi:

Ty Rattie
Oliver Björkstrand
Derrick Pouliot
Seth Jones
Scott Harrington
Olli Määttä
Max Domi
Duncan Siemens
Dalton Thrower
Jonathan Drouin
Nathan MacKinnon
Martin Frk
Stefan Fournier

Hyvä pikkuriikkinen infopläjäys Eagerilta tässä vielä ennen huomista kun nämä geimit alkavat. Kannattaa ihan koko setti lukea jos vähääkään kiinnostaa. Tosiaan Suomen aikaa kolmelta pe-la yönä (? 6.00 MDT) alkaa Londonin ja Saskatoonin välisellä matsilla. Game on!
 

All-U

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Seth Jones vs. Nathan MacKinnon, eli Halifax vs. Portland alkoi juuri. Koskaan aiemmin en ole Memorial Cupia seurannut tuloksia ja hajanaisia juttuja lukuunottamatta, joten en tiedä mitä odottaa. Täyttä tupaa kyllä odotin, mutta yllättävän tyhjältä näyttää katsomo. Ty Rattie kilautteli jo tolppaan mutta 0-0 5min pelin jälkeen, mukavan vauhdikasta ja fyysistä peliä tähän mennessä. Jos joku kaipaa laadukasta streamia peliin niin voin yv:llä laittaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös