Tällä kertaa näin. Huonoa tuuria tosiaan, mutta tekevälle sattuu ja muuta mukavaa. Vitutt...harmittaa, kun yksi mielenkiintoisimmista seurattavista Chicagon paidassa on nyt sivussa. Isossa kuvassa parasta on vaan nyt hoitaa ranne kerralla kuntoon ja sitten kehittää vaikka noita muita ominaisuuksia kuten yllä mm. mainittiin. Dachin harteilla lepää paljon, jos nyt ei tietenkään yksin, mutta merkittävä osuus uuden kukoistuksen potentiaalia.
Toimistolla taidettiin tietää jo hyvissä ajoin, missä mennään ja Carl Söderbergin hankinta tehtiin tästä syystä. Dachin harteille ladattiin fanien toimesta isoja odotuksia upeasti sujuneiden kuplapelien ansioista ja ihan aiheestakin. Dachin kehitys runkosarjapeleistä kuplan otteisiin oli todella iso loikka ja odotukset nousivat pilviin. Söderberg ei nyt hahmona ole yhtä seksikäs ja hänen tulevaisuutensa Chicagon paidassa on olla vain ohikulkumatkalla muutenkin uran ollessa jo lähestymässä loppuaan. Puhtaasti pelillisesti Söderberg voi paikata Dachin vielä hyvinkin. Runkosarjassa Dach teki 23 pistettä, kun Söderberg teki maaleja jo pelkästään 17. Odotusarvo on tietenkin se, että Dachin käyrä olisi osoittanut selvästi ylöpäin ja Callen alas. Hyvä kuitenkin muistaa, että näiden nuorten pelaajien kehityskäyrä ei ole aina lineaarinen vaan sinne mahtuu myös käyriä alas ja ylös. Voi siis olla, että tällä alkavalla kaudella Söderberg paikkaa Dachin jättämän aukon paremmin kuin hyvin kuten nyt mm. aloitusympyrässä, maalinteossa ja niin edelleen. Tässäkin tapauksessa olisin katsellut mielummin Dachin viilettävän jäällä, mutta toivotaan että Dach lunastaa vielä kaikki ne häneen asetetut odotukset ja loistaa NHL-kentillä yhtenä kirkkaimmista tähdistä Callen nauttiessa siinä kohtaa maukkaista eläkepäivistään.
