Paljon tässä ehtii tapahtua, mutta nyt ne tulevaisuuden siemenet täytyy kylvää ja luottaa siihen, että kolmen sormuksen vanhukset suostuvat jäämään kakkosviulun soittajiksi seuraaviin mestaruusjoukkueisiin.
Kolmen vuoden aikana ehtii tapahtumaan yhtä sun toista ja kukaan ei osaa sanoa, miten joukkue pärjää tai miltä se edes näyttää mahdollisesti. Kukapa olisi uskonut 2015 mestaruushumun jälkeen, että kolmen vuoden kuluttua joukkue on lottery-osastoa?
Mestaruusjoukkueesta puhuttaessa tuli katsottua pikakelauksella finaalipelit 5 ja 6 vuodelta 2010, kun youtube niitä tyrkytti katsottavaksi. Kyllä oli kova joukkue silloin kasassa, herranen aika sentään! Hyökkäyksen syvyys ja monipuolisuus oli jotain aivan ainutlaatuista. Puhumattakaan nyt noista kärkiukoista, mutta joku Kris Versteeg oli todella liukas veijari ja John Madden täydellinen nelosketjun sentteri. Joku Kopecky oli välillä 13. hyökkääjä ja Brian Bickell oli myös reservissä tarvittaessa. Puolustuksessa Campbell kakkosparissa oli kiekollisena todella kova luu loistavana luistelijana ja Brent Sopel luotettava vitospakki. Tuo viides ottelu Chicagossa on yksi ikimuistoisimmista Blackhawksin finaalipeleistä. Byfuglien taisi tehdä tuossa tehot 2+2 ja koulutti Chris Prongeria oikein isän kädestä. Edelleen lämmitti sydäntä tuo, kun Prongeria nosteltiin seinille.