Tällä kaudella pelataan näköjään taas sitä Nemon mainitsemaa hospital hokia. Vahva veikkaus on, että ei Seabrookista enää pelaajaksi ole tai ei se ainakaan noiden leikkausten jälkeen paremmaksi muutu. Kesler tai vaikkapa Sharp ovat "hyviä" esimerkkejä siitä, miten pelaaminen luonnistuu lonkkaoperaation jälkeen. Melko hämmentävä on tosiaan koko prosessi Seabrookin kohdalla ollut, mutta toisaalta sitä ajattelee ettei tuollaisiin operaatioihin nyt ihan huvikseen ryhdytä. Varmasti aidosti oikeesti kropassa on huoltotarvetta ollut jo pidempään. Sitä voi sitten miettiä ja hakea selityksiä, miksi juuri tässä kohtaa päädyttiin tälläiseen ratkaisuun.
Paljon on kuraa satanut Seabrookin niskaan viime vuosina. Välillä toki ihan syystäkin, mutta välillä ihan vain tuon sopimuksen takia. Ei Seabrookin niskaan voida kuitenkaan Chicagon sukellusta laittaa. Ja vaikka taso onkin viimeisinä vuosina laskenut selvästi, niin hänen panoksensa kokonaisuutena joukkueelle jää loppuarviossa puhtaasti plussan puolelle. Päättyy ura nyt sitten miten tahansa. Viidestoista kausi oli menossa ja yli 1100 runkosarjaottelua sekä reilut sata pudotuspelivääntöä siihen päälle. Soturi ja johtaja hän on ollut. Siinä on Adam Boqvisteille ja Ian Mitchelleille rimaa johon hyvin todennäköisesti eivät tule koskaan yltämään.
Calvin de Haanin kohdalla olkapäitä on kohta operoitu siinä määrin, että näinköhän hänestäkään on enää NHL-askiin pelaamaan?
Nyt tosiaan aukeaa nuorille ovia ja kaikessa hiljaisuudessa toivon, että myös Lucas Carlsson saa mahdollisuuden tällä kaudella kastaa varpaansa shown puolella. Kohti draftia 2020 siskot ja veljet!