2010-luku tulee pian päätökseen ja mikä vuosikymmen se on ollutkaan Blackhawksille sekä meille faneille. Ei ole mitenkään liioiteltua sanoa, että Blackhawks oli tämän vuosikymmenen paras NHL-joukkue. Olkoonkin, että pari viime kautta jättää tuohon ikävän särön, mutta kun tarkastellaan tuota ajanjaksoa kokonaisuutena, niin se osoittaa kyllä tuon väittämän todeksi.
Kolme mestaruutta, yksi konferenssin finaali, kertaalleen runkosarjan voitto ja kuusi kertaa yli 100 pisteen runkosarja. Tuo runkosarjan voitto tuli tynkäkaudella ja silloin 48 pelissä tappioita merkattiin vain seitsemän kappaletta runkosarjassa. Olemme olleet onnekkaita faneja päästessämme todistamaan tätä kulta-aikaa. Vastaavaa tuskin on edessä ihan hetkeen, jos koskaan.
Menestyksen hedelmiä kylvettiin 2000-luvun kyntämisellä kausien 1999-00 ja 2008-09 välillä, jolloin Blackhawks esiintyi pudotuspeleissä ainoastaan kaksi kertaa. Tuo viimeinen kausi olikin jo sitten marjojen poimimisen aikaa ja osoitti suuntaa kohti menestystä. Duncan Keith varattiin 2002, Brent Seabrook ja Corey Crawford 2003 sekä ne supertähdet sitten 2006&2007 varaustilaisuudesta. Marian Hossan hankinta vapaana agenttina kesällä 2009 taisi olla sitten se lopullinen palanen nostamaan organisaation todelliseksi mestarikandidaatiksi. Unohtamatta tietenkäään Joel Quennevillen panosta penkin takana jne.
Hieno aikaa ollut, vaikka viimeiset pari kautta ovatkin olleet kivuliasta seurattavaa. Menestysvuosien todistaminen toi seuraamiseen sen taakan, että rima oli nostettava aina sinne korkeimmalla mahdolliselle pykälälle eikä mikään muu enää tuntunut miltään. Kuitenkin vielä esim. 2016-2017 Blackhawks keräsi runkosarjassa 109 pistettä, mutta tippui sitten kättelyssä nälkäisemmälle vastustajalle pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Joukkue oli tuolloin kuitenkin vielä kilpailukykyinen kaikesta huolimatta. Tuon kauden jälkeen Stan Bowman lupasi, että tämä ei tule toistumaan ja näin kävi. Chicagoa ei ole nähty pudotuspeleissä sen koomin. Muutama huonompi liike johdon puolelta sekä Marian Hossan lopettaminen kävivät lopulta kalliiksi.
Tervetuloa kuitenkin uusi vuosikymmen ja uusi aikakausi Blackhawksin joukkueelle. Nähtäväksi jää mitä se tuo mukanaan, mutta aina on olemassa toivo paremmasta. Nykyään se pudotuspelipaikkakin tuntuisi jo ihan mukavalta.
Loppuun vielä kerran muistelot kohta jo kymmenen vuoden takaa. Eka kerta oli kyllä makein: