Aloitetaan arviointi maalivahdeista, jonka jälkeen siirrytään puolustajiin ja päätetään listaus hyökkääjiin.
Maalivahdit:
Corey Crawford – arvosana 9+
(runkosarja: 58gp, 35-18-5, torjunta% 92,4)
(pudotuspelit: 7gp, 3-4 (1 tappio jatkoajalla), torjunta% 90,7)
Corey Crawford nosti itsensä tällä kaudella Vezina-keskusteluun, täysin ansaitusti. Ilman hänen panostaan Blackhawksin pudotuspelihaaveet olisivat voineet hautautua jo ennen siirtorajaa. Valitettavasti pudotuspeleissä hävisi Brian Elliottille oman taistelunsa, mutta hänen piikkiinsä ei voi putoamista laittaa.
Chicago Blackhawksin toinen MVP. Oikeasti täyden kympin arvoinen, mutta en pysty antamaan sitä kenellekään, koska kausi loppui kesken.
Scott Darling – arvosana 7-
(runkosarja: 24gp, 12-8-4, torjunta% 91,5)
Darlingin ammattilaisuran toinen kausi ei mennyt aivan yhtä ruusuisesti kuin ensimmäinen, johtuen toki vähäisestä torjuntavastuusta. 24 starttia, joista iso osa tuli Crawfordin ollessa loukkaantuneena eikä Scott oikeastaan ennen tätä stunttia ollut kertaakaan saanut kunnon pelituntumaa. Harjoitteleminen on aivan erilaista kuin pelaaminen.
Odotukset olivat ennen kautta korkealla johtuen huikeasta esityksestä viime kevään Predators-sarjassa. Kylmä tosiasia on vain se, että Crawford varasti Show’n jo kauden alussa, oikeastaan jo viime keväänä. Voittoprosentti oli tasan 50, joten sinällään ihan minimitulos kakkosmaalivahdille, joka valitettavasti joutui keskelle pahaa slumppia. Luottavaisin mielin suhtaudun kuitenkin ensi kauteen.
Michael Leighton – ei arvosanaa
(runkosarja: luukkuvahtina, kerran pääsi jäälle ja päästi yhden)
Puolustajat:
David Rundblad – arvosana 5-
(runkosarja: 9gp, 0+2, -2)
(pudotuspelit: 3gp, 0+0, +/-0)
Bambi. Yhdeksän matsia syyskaudella ja lainalle Sveitsiin. ”Itseluottamus” takaisin pelaamalla yli piste per ottelu Zürich Lionsissa isolla vastuulla, merten yli takaisin, Rockfordin kautta Chicagoon ja pudotuspeleihin.
Mielestäni Rundbladin kautta kuvastaa se, että hän itsekin oli aidosti yllättynyt, että pääsi pudotuspeleissä pelaamaan. Toivottavasti joku tarraa kiinni ja vapautetaan se parisataa tuhatta.
Christian Ehrhoff – arvosana 7-
(runkosarja: 8gp, 0+2, -1)
Rob Scuderi Kalifornian lämpöön, Christian Ehrhoff Chicagoon vähän tuulisempaan kaupunkiin. Ei tainnut missään vaiheessa ansaita Quennevillen luottamusta, vaikka ainakin Hawksin kannattajien mielestä ansaitsi paikkansa pelaavasta kuusikosta. Vähintään reilumpaa mahdollisuutta.
Vaikea sanoa kärsikö sitten jostain aivotärähdysoireista, koska ei kovin paljoa pelannut sen Ryan Reavesin taklauksen jälkeen. Mielestäni oli kuitenkin lyhyen otannan perusteella käyttökelpoinen sotaratsu, jota harmittavasti ei edes yritetty hyödyntää. Loistava luistelija edelleen, uskalsi pelata omilla vahvuuksillaan, hyvä kiekolla sekä riittävän hyvä laukaus. Mutta kun ei niin ei. No, palkkakattoon saatiin tilaa. Se saattaa myös nostaa omaa arvosanaani.
Viktor Svedberg – arvosana 6+
(runkosarja: 27gp, 2+2, -5)
(pudotuspelit: 3gp, 0+0, +/-0)
Zdeno Charan kokoinen nallekarhu. Kaveria on olla vaikea noteeraamatta kentällä ja aina kun hänet huomaa, niin kolme asiaa ponnahtavat esiin. Ensimmäisenä tietenkin se pehmeys tuon kokoiseksi kaveriksi. Ihan kivasti näyttää hauista jälkitilanteissa ja käyttää kroppaansa hieromalla hanskaa lyhyemmän kaverin kasvoihin, mutta pelitilanteissa olisi kiva nähdä myös sitä kovuutta, puhtaasti totta kai. Pisteet toki siitä, että häntä on opetettu käyttämään mailaa puolustusaseenaan ja se tuottaa tulosta, kun yhdistää mailan tuohon varteen. Kesällä vaan punttia niin perkeleesti ja samalla luistelutreeniä, jotta jo valmiiksi hidas liike ei kärsi enempää.
Toisena, ja oikeastaan kolmantena nousee esille se ne rajoittuneet kiekolliset taidot. Rystyllä aivan käsittämättömän heikko, joutuu aina siirtämään kämmenelle syöttäessään (hauskinta tässä on myös se, että Viktor vastaanottaa syötöt kuitenkin rystyllä), jolloin tuhlautuu se ylimääräinen puoli sekuntia avaavasta syötöstä. Viivalla ratkaisu on myös lähes aina laukaus ensimmäiseen vastustajaan, vaikka ne kaksi onnenkantamoista onnistuikin tekemään.
Noihin jokaiseen edellä mainittuihin osa-alueeseen, kun hieman ja vähän enemmän panostaa, niin varsin oiva syvyyspuolustaja Chicagossa ja tulevaisuudessa ehkä toisessa organisaatiossa kuudes puolustaja. Halpa sopimus, joten varmasti jatkaa organisaatiossa ensi kaudella.
Michal Rozsival – arvosana 6½
(runkosarja: 51gp, 1+12, +3)
(pudotuspelit: 4gp, 0+0, -3)
Toivottavasti oli Rozsivalin uran viimeinen kausi, vaikka varsin kelvollisen runkosarjan vetikin. Jatkoi siitä mihin vuosi sitten pudotuspeleissä jäi eli oli varsin hyvä kuudennen puolustajan roolissa, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, niin sitä huonommiksi otteet menivät.
Michal keräsi bonuksia $100,000 pelatuista otteluista, jotka vaikuttavat ensi kauden palkkakattoon. Kaikki kunnia Rozsille, huikea ura takana ja kaksi sormusta Blackhawks-nutussa. Masterton Trophyn ehdokas myös tänä vuonna. Hyviä eläkepäiviä. Koputetaan puuta.
Erik Gustafsson – arvosana 7½
(runkosarja: 41gp, 0+14, +11)
(pudotuspelit: 5gp, 0+1, -1)
Kovin oli suuret odotukset allekirjoittaneella ”Goosea” kohtaan eikä pettänyt, vaikka hieman pitkä kausi hieman taisi otteissa näkyä sekä laski arvostusta Quennevillen silmissä. Tuli kuitenkin jäädäkseen ja todennäköisesti pelaa ensi kaudella pelaavassa kuusikossa heti ensimmäisestä ottelusta lähtien.
Hyvä peliäly, loistava luistelija sekä napakat syötöt, varsinkin stretch passes ovat taattua laatua. Laukausta voisi kesällä kehittää sekä vielä sitä fyysistä puolta, niin kelpo puolustaja saadaan kaverista, vähintään ensi kaudelle.
Trevor van Riemsdyk – arvosana 8-
(runkosarja: 82gp, 3+11, -5)
(pudotuspelit: 7gp, 1+0, -3)
Ymmärrän, että van Riemsdyk sai haukkuja pudotuspeliesitysten johdosta, mutta annetaan nyt vähän kuitenkin anteeksi. Mestaruuskausi oli erittäin repaleinen loukkaantumisten vuoksi, vaikka finaaleihin palasi, mutta Trevor varsinkin oli yksi niistä sijaiskärsijöistä, joka menetti laadukasta oppia ja treeniaikaa lyhyen kesän vuoksi. Otti omaan silmään huikeita steppejä eteenpäin puolustuksessa, voitti mm. Blackhawksin sisäisen blokkitilaston. Kunhan kaveri saadaan ylivoimalta pois ja keskittyy puolustavaan rooliin alá Johnny Oduya, niin muodostaa ensi kaudella varmasti hyvän parin kenen tahansa kanssa pelaakaan.
Toivon todella, että kyseessä on leftin kaveri, joka pelaa omalla puolellaan. En ihmettelisi, vaikka kaverin (parin) selässä komeilisi numero 2.
Brent Seabrook – arvosana 8+
(runkosarja: 81gp, 14+35, +6)
(pudotuspelit: 7gp,1+1, -2)
Offensiivisesti uran paras kausi, mutta pitkät edelliskaudet näkyivät valitettavasti uuden varakapteenimme otteissa. HFBoardseilla tyyliin jo ollaan laittamassa tappouhkauksia Bowmanille tuon järjettömän jatkosopimuksen vuoksi, mutta samalla nähdään se kultareunus: jos Seabrook pudottaisi muutaman kilon ja alkaisi elämään ns. Fitness-elämää, niin pelivuodet, varsinkin hyvät lisääntyisivät parilla aivan varmasti. Tuosta varresta on varaa se viisi kiloa nyt ainakin pudottaa.
Seabrookille tekee pitkä kesä hyvää ja se tulee näkymään tulevalla kaudella. Uskokaa pois.
Niklas Hjalmarsson – arvosana 9+
(runkosarja: 81gp, 2+22, +13)
(pudotuspelit: 7gp, 0+1, 5)
Taistelija. Koko NHL:n yksi parhaista puolustavista puolustajista. Kaverin ohi ei vain yksinkertaisesti mennä, ne taklaukset eivät Niklasta horjuta ja kiekolliset taidot ovat aliarvostettuja. Rakastan. Antoi kaikkensa jäällä ja se näkyi. Tekisi mieli antaa se ainut kymppi tähän, mutta en pysty.
Kelatkaapa hyvin levännyt Niklas. Niinpä. Ville Pokalle varsin kiva pari siihen vierelle.
Duncan Keith – arvosana 9½
(runkosarja: 67gp, 9+34, +13)
(pudotuspelit: 6gp, 3+2, +3)
Pudotuspeleissä käsittämättömät minuutit. Runkosarjassa suvereenisti Blackhawksin ykköspuolustaja, vaikka ohipelejä sattuikin muutama. Parhaille niitä kuitenkin sattuu. Taistelisi Norriksesta, jos olisi pelannut koko kauden.
Aivopieru Wildia vastaan edelleen mielessä ja tulee seuraamaan vähintään läpi tulevan kauden. Toivottavasti oppii.