Viimeinkin kerkesin löytämään sitä luvattua aikaa hallitsevan Stanley Cup-voittajan Chicago Blackhawksin uuden kausiketjun avaamiseen. Mestaruudesta on neljä päivää ja edelleen olo on aivan uskomaton. Kuin karkkipäivä. Sitä Chicago Blackhawksin kannattaminen on viime vuosina ollut eikä toivottavasti muuksi muutu, vaikka tilanne on jo useasti spekuloidun vaikea palkkaongelmien vuoksi. Se tekeekin tästä kesästä erittäin mielenkiintoisen eikä jääkiekosta pääse millään eroon. Toisaalta, väliäkös tuolla? Blackhawks on osa jokapäiväistä elämää, suurin intohimo ja asia, jonka vuoksi sydän jännittää, itkee sekä nauttii.
Neljä tiukkaa pudotuspelisarjaa, jokainen sarja päättyi voittoon. Bettman kertoo Duncan Keithin vihdoinkin voittaneen Conn Smythen. Olisi ansainnut sen minun papereissani jo mestaruusvuonna 2013, mutta hyvää kannattaa odottaa. Muutama hetki ja tutut sävelet: Jonathan Toews, Captain Canada, minun mielestäni kokonaisvaltaisin sentteri maailmassa pyydetään hakemaan jo uransa kolmannen kerran Lord Stanley sekä nostamaan se suorille käsille. Ja sen hän tekee eikä fiilis kyllä voi allekirjoittaneessa paremmaksi muuttua. Mestaruus tuntui hyvältä jo vuonna 2010, vaikken itse NHL:stä vielä niin paljoa ymmärtänyt, vaikka Blackhawkseja seurasin internetin syövereissä sekä Jatkoajassa. Vuosi tästä ja saan Jatkoaikaan tunnukset vihdoinkin, pari vuotta joutui seuraavaa mestaruutta odottamaan. Tynkäkausi, uudet franchise-ennätykset, Presidents’ Trophy ja Stanley Cup. Yksi huikeimmista jääkiekkokausista, jonka olen elänyt.
Hallitsevana mestarina uuteen kauteen. Runkosarja oli raastava, haastava ja välillä oli epätoivoinen fiilis. Pudotuspeleihin kuitenkin mentiin. Ensin kaatui Centralin rivalryssa St. Louis Blues clutch-kaksikon huikeuden ansiosta. Minnesota sai toisen kerran putkeen selkäänsä toisella kierroksella, kunnes tuli noutaja. Kuninkaalliset, tulevat mestarit kostivat tynkäkauden konferenssifinaalien kärsimyksensä ja marssivat Stanley Cupin voittoon. Eniten tässä kaudessa harmittaa se, että kalavelkoja ei päästy maksamaan. Ehkä ensi kaudella sitten.
Ajattelin jättää kuluneen sesongin analysoinnin toisille kirjoittajille, mm. @lunde vaikutti innostuneelta kirjoittamaan vähän laajempaa yhteenvetoa kaudesta sekä sen tapahtumista. Pidemmittä puheitta kuitenkin, lopetan alustuksen tähän ja lähdetään yhdessä analysoimaan minkälainen joukkue sekä minkälaisen tulevan kauden meille tarjoaa tästä hetkestä lähtien hallitseva Stanley Cup-voittaja: Chicago Blackhawks!
Sopimustilanne tällä hetkellä (lähde: http://www.generalfanager.com/teams/chicago-blackhawks)
Hyökkääjät (8 sopimuksenalaista):
Jonathan Toews $10,500,000m / UFA 2023
Patrick Kane $10,500,000m / UFA 2023
Marian Hossa $5,275,000m / UFA 2021
Patrick Sharp $5,900,000m / UFA 2017
Kris Versteeg $2,200,000m / UFA 2016
Bryan Bickell $4,000,000m / UFA 2017
Andrew Shaw $2,000,000m / RFA 2016
Teuvo Teräväinen $894,166 / RFA 2017
UFA-hyökkääjät
Antoine Vermette
Brad Richards
Andrew Desjardins
Daniel Carcillo
RFA-hyökkääjät
Brandon Saad
Marcus Krüger
Joakim Nordström
Puolustajat (3 sopimuksenalaista):
Duncan Keith $5,538,461m / UFA 2023
Brent Seabrook $5,800,000m / UFA 2016
Niklas Hjalmarsson $4,100,000m / UFA 2019
UFA-puolustajat
Johnny Oduya
Michal Rozsival
RFA-puolustaja
David Rundblad
Maalivahdit (3 sopimuksenalaista):
Corey Crawford $6,000,000m / UFA 2020
Scott Darling $587,500 / UFA 2017
Antti Raanta $750,000 / UFA 2016
Yhteensä 14 sopimusta, total cap hitin ollessa karvan verran yli $64 miljoonaa. Laskin mukaan sopimustilanteeseen vain yksisuuntaiset sopimukset. Tulevan kauden palkkakatto ei ole vielä tiedossa, ennustettu liikkuvan 70:n ja 71,5:n miljoonan dollarin välimaastossa, jos ja kun escalatoria käytetään. Joka tapauksessa jokainen vähänkin matematiikkaa ymmärtävä tietää, että jotain tulee tapahtua. Ovatko muutoksia isoja vai eivät, sen aika näyttää.
Tällä hetkellä kokoonpano näyttää tältä vain yksisuuntaiset sopimukset laskettaessa mukaan:
Sharp - Toews - Hossa
Bickell - Teräväinen - Kane
X - Shaw - Versteeg
Keith - Seabrook
X - Hjalmarsson
X - X
Crawford
Darling
Raanta
Ykkösprioriteettina on saada Brandon Saadille jatkosopimus, käytännössä maksoi mitä maksoi. Mahdollisesta offer sheetista on ollut huhuja ja tiettyyn pisteeseen asti Stan Bowmanin pitää ne matchata. Taisi olla veli @secord, joka heitti ilmoille skenaarion, jossa Saadille kannattaisi nyt antaa pitkä sopimus isolla caphitilla, sillä kahden kauden päästä Teuvo Teräväisen sekä Artemi Panarinin jatkosopimukset ovat edessä eivätkä välttämättä ole ainoita jatkosopimukseen haluttavia kavereita.
Saadin jatkosopimukselle tullaan tekemään tilaa ja todennäköisimmät lähtijät ovat Patrick Sharp sekä Bryan Bickell. Toivon myös, että Kris Versteeg syötetään susille, vaikka pelasikin pari viimeisintä otteluaan erinomaisesti. Tästä vapautuisi palkkakattoon noin 12 miljoonaa.
Marcus Krüger on jatkosopimuksen ansainnut. Kaksi Stanley Cupia, luotettava sotaratsu, yksi arvostetuimmista taistelijoista koko Blackhawin joukkueesta. Varmasti loistava pukukoppipelaaja ja asenne on aivan huippuluokkaa. Jatkosopimuksen tulee kuitenkin olla maltillinen, sillä saman tason kaveri on mahdollista signata halvemmallakin eikä Rockfordissa hyviä otteita esittänyt Phillip Danault varmasti ole huono vaihtoehto.
Suuri pala loistavaa neloskenttää ollut Andrew Desjardins oli myös aivan loistava käytännössä aina, kun kaukalossa oli. Alku oli hankala, sillä Quenneville ei kaveriin jostain syystä aluksi luottanut vaan päästi päättömän koohottajan Nordströmin pelaamaan ennemmin. Onneksi Andrew tuli ja muodosti Krügerin sekä etunimikaimansa Shawin kanssa NHL:n parhaan neloskentän, joka pystyi post-seasonilla pelaamaan mitä vastustajan ketjua vastaan tahansa. Ehdottomasti ”Desille” jatkosopimusta kouraan ja vaikka pienellä palkankorotuksellakin, joskin yli miljoonaa hänelle ei kannata maksaa.
Maltillisia jatkosopimuksia lähtisin myös tarjoamaan Johnny Oduyalle, mikäli ei rahastamaan lähde kahden Cupin jälkeen sekä totta kai Brad Richards voi minun puolestani saapua syksyllä joukkueen vahvuuteen, jos ja kun suostuu nykyisen sopimuksensa uusimiseen, josta vähän huhua on pyörinyt. Rahastamisen mahdollisuutta pienentää se, että hän nauttii vanhan sopimuksensa myötä edelleen liksaa, jonka maksaa New York Rangers.
***
Joukkueesta on mahdollista tehdä erittäin kilpailukykyinen oikeilla muutoksilla. Prospect poolista löytyy varsinkin puolustajien osalta useita lupaavia pelaajia, jotka tulevat taistelemaan ensi syksynä training campilla tiukasti pelipaikoista. Suurta roolia tulee kuitenkin näyttämään tulevan kesän tapahtumat, mitä tapahtuu ennen draftia ja sen jälkeen, ketkä saavat jatkosopimuksen ja keitä signataan vapailta markkinoilta.
Signaako Bowman Mike Reillyn? Tuleeko Teräväinen pelaamaan sentterinä? Hankitaanko Panarinille venäläinen kaiffari Viktor Tikhonovin muodossa? Miten sentterileveys? Ketkä Rockfordista pelaavat ylhäällä? Hajoitetaanko corea Sharpin lisäksi?
Yllä oleviin asioihin saamme vastauksia pian. Tulevan kesän aikana. Onneksi.
Sana vapaa, pahoittelen suht huonosta avauksesta, sillä tuli hieman kiire sen kanssa. Mielenkiintoinen kesä ja tuleva viikko tulossa ja aikaa olisi paneutua vielä laadukkaammin vasta draftin jälkeen. Näillä kuitenkin mennään.
Neljä tiukkaa pudotuspelisarjaa, jokainen sarja päättyi voittoon. Bettman kertoo Duncan Keithin vihdoinkin voittaneen Conn Smythen. Olisi ansainnut sen minun papereissani jo mestaruusvuonna 2013, mutta hyvää kannattaa odottaa. Muutama hetki ja tutut sävelet: Jonathan Toews, Captain Canada, minun mielestäni kokonaisvaltaisin sentteri maailmassa pyydetään hakemaan jo uransa kolmannen kerran Lord Stanley sekä nostamaan se suorille käsille. Ja sen hän tekee eikä fiilis kyllä voi allekirjoittaneessa paremmaksi muuttua. Mestaruus tuntui hyvältä jo vuonna 2010, vaikken itse NHL:stä vielä niin paljoa ymmärtänyt, vaikka Blackhawkseja seurasin internetin syövereissä sekä Jatkoajassa. Vuosi tästä ja saan Jatkoaikaan tunnukset vihdoinkin, pari vuotta joutui seuraavaa mestaruutta odottamaan. Tynkäkausi, uudet franchise-ennätykset, Presidents’ Trophy ja Stanley Cup. Yksi huikeimmista jääkiekkokausista, jonka olen elänyt.
Hallitsevana mestarina uuteen kauteen. Runkosarja oli raastava, haastava ja välillä oli epätoivoinen fiilis. Pudotuspeleihin kuitenkin mentiin. Ensin kaatui Centralin rivalryssa St. Louis Blues clutch-kaksikon huikeuden ansiosta. Minnesota sai toisen kerran putkeen selkäänsä toisella kierroksella, kunnes tuli noutaja. Kuninkaalliset, tulevat mestarit kostivat tynkäkauden konferenssifinaalien kärsimyksensä ja marssivat Stanley Cupin voittoon. Eniten tässä kaudessa harmittaa se, että kalavelkoja ei päästy maksamaan. Ehkä ensi kaudella sitten.
Ajattelin jättää kuluneen sesongin analysoinnin toisille kirjoittajille, mm. @lunde vaikutti innostuneelta kirjoittamaan vähän laajempaa yhteenvetoa kaudesta sekä sen tapahtumista. Pidemmittä puheitta kuitenkin, lopetan alustuksen tähän ja lähdetään yhdessä analysoimaan minkälainen joukkue sekä minkälaisen tulevan kauden meille tarjoaa tästä hetkestä lähtien hallitseva Stanley Cup-voittaja: Chicago Blackhawks!
Sopimustilanne tällä hetkellä (lähde: http://www.generalfanager.com/teams/chicago-blackhawks)
Hyökkääjät (8 sopimuksenalaista):
Jonathan Toews $10,500,000m / UFA 2023
Patrick Kane $10,500,000m / UFA 2023
Marian Hossa $5,275,000m / UFA 2021
Patrick Sharp $5,900,000m / UFA 2017
Kris Versteeg $2,200,000m / UFA 2016
Bryan Bickell $4,000,000m / UFA 2017
Andrew Shaw $2,000,000m / RFA 2016
Teuvo Teräväinen $894,166 / RFA 2017
UFA-hyökkääjät
Antoine Vermette
Brad Richards
Andrew Desjardins
Daniel Carcillo
RFA-hyökkääjät
Brandon Saad
Marcus Krüger
Joakim Nordström
Puolustajat (3 sopimuksenalaista):
Duncan Keith $5,538,461m / UFA 2023
Brent Seabrook $5,800,000m / UFA 2016
Niklas Hjalmarsson $4,100,000m / UFA 2019
UFA-puolustajat
Johnny Oduya
Michal Rozsival
RFA-puolustaja
David Rundblad
Maalivahdit (3 sopimuksenalaista):
Corey Crawford $6,000,000m / UFA 2020
Scott Darling $587,500 / UFA 2017
Antti Raanta $750,000 / UFA 2016
Yhteensä 14 sopimusta, total cap hitin ollessa karvan verran yli $64 miljoonaa. Laskin mukaan sopimustilanteeseen vain yksisuuntaiset sopimukset. Tulevan kauden palkkakatto ei ole vielä tiedossa, ennustettu liikkuvan 70:n ja 71,5:n miljoonan dollarin välimaastossa, jos ja kun escalatoria käytetään. Joka tapauksessa jokainen vähänkin matematiikkaa ymmärtävä tietää, että jotain tulee tapahtua. Ovatko muutoksia isoja vai eivät, sen aika näyttää.
Tällä hetkellä kokoonpano näyttää tältä vain yksisuuntaiset sopimukset laskettaessa mukaan:
Sharp - Toews - Hossa
Bickell - Teräväinen - Kane
X - Shaw - Versteeg
Keith - Seabrook
X - Hjalmarsson
X - X
Crawford
Darling
Raanta
Ykkösprioriteettina on saada Brandon Saadille jatkosopimus, käytännössä maksoi mitä maksoi. Mahdollisesta offer sheetista on ollut huhuja ja tiettyyn pisteeseen asti Stan Bowmanin pitää ne matchata. Taisi olla veli @secord, joka heitti ilmoille skenaarion, jossa Saadille kannattaisi nyt antaa pitkä sopimus isolla caphitilla, sillä kahden kauden päästä Teuvo Teräväisen sekä Artemi Panarinin jatkosopimukset ovat edessä eivätkä välttämättä ole ainoita jatkosopimukseen haluttavia kavereita.
Saadin jatkosopimukselle tullaan tekemään tilaa ja todennäköisimmät lähtijät ovat Patrick Sharp sekä Bryan Bickell. Toivon myös, että Kris Versteeg syötetään susille, vaikka pelasikin pari viimeisintä otteluaan erinomaisesti. Tästä vapautuisi palkkakattoon noin 12 miljoonaa.
Marcus Krüger on jatkosopimuksen ansainnut. Kaksi Stanley Cupia, luotettava sotaratsu, yksi arvostetuimmista taistelijoista koko Blackhawin joukkueesta. Varmasti loistava pukukoppipelaaja ja asenne on aivan huippuluokkaa. Jatkosopimuksen tulee kuitenkin olla maltillinen, sillä saman tason kaveri on mahdollista signata halvemmallakin eikä Rockfordissa hyviä otteita esittänyt Phillip Danault varmasti ole huono vaihtoehto.
Suuri pala loistavaa neloskenttää ollut Andrew Desjardins oli myös aivan loistava käytännössä aina, kun kaukalossa oli. Alku oli hankala, sillä Quenneville ei kaveriin jostain syystä aluksi luottanut vaan päästi päättömän koohottajan Nordströmin pelaamaan ennemmin. Onneksi Andrew tuli ja muodosti Krügerin sekä etunimikaimansa Shawin kanssa NHL:n parhaan neloskentän, joka pystyi post-seasonilla pelaamaan mitä vastustajan ketjua vastaan tahansa. Ehdottomasti ”Desille” jatkosopimusta kouraan ja vaikka pienellä palkankorotuksellakin, joskin yli miljoonaa hänelle ei kannata maksaa.
Maltillisia jatkosopimuksia lähtisin myös tarjoamaan Johnny Oduyalle, mikäli ei rahastamaan lähde kahden Cupin jälkeen sekä totta kai Brad Richards voi minun puolestani saapua syksyllä joukkueen vahvuuteen, jos ja kun suostuu nykyisen sopimuksensa uusimiseen, josta vähän huhua on pyörinyt. Rahastamisen mahdollisuutta pienentää se, että hän nauttii vanhan sopimuksensa myötä edelleen liksaa, jonka maksaa New York Rangers.
***
Joukkueesta on mahdollista tehdä erittäin kilpailukykyinen oikeilla muutoksilla. Prospect poolista löytyy varsinkin puolustajien osalta useita lupaavia pelaajia, jotka tulevat taistelemaan ensi syksynä training campilla tiukasti pelipaikoista. Suurta roolia tulee kuitenkin näyttämään tulevan kesän tapahtumat, mitä tapahtuu ennen draftia ja sen jälkeen, ketkä saavat jatkosopimuksen ja keitä signataan vapailta markkinoilta.
Signaako Bowman Mike Reillyn? Tuleeko Teräväinen pelaamaan sentterinä? Hankitaanko Panarinille venäläinen kaiffari Viktor Tikhonovin muodossa? Miten sentterileveys? Ketkä Rockfordista pelaavat ylhäällä? Hajoitetaanko corea Sharpin lisäksi?
Yllä oleviin asioihin saamme vastauksia pian. Tulevan kesän aikana. Onneksi.
Sana vapaa, pahoittelen suht huonosta avauksesta, sillä tuli hieman kiire sen kanssa. Mielenkiintoinen kesä ja tuleva viikko tulossa ja aikaa olisi paneutua vielä laadukkaammin vasta draftin jälkeen. Näillä kuitenkin mennään.
Viimeksi muokattu: