Chicago Blackhawks 2013–2014

[Ben Marco]

Hieno dominoiva esitys Dallasissa, jossa selkeästi haettiin hyvitys tuolle himassa kärsitylle 4-3 tappiolle. Laukauksethan menivät tuossa kyseisessä pelissä Hawkseille 50-18. Tämän päivän matsissa vedot tasaisemmassa suhteessa, tosin Stars "pääsi" laukomaan kunnolla vasta kun peli oli jo ohi.

Todella harmi, ettei meitin rosterista löydy yhtään sellaista zacrinaldomaista väkivaltaista mulkkua, jolta luonnistuisi oppitunnin antaminen ihmisrotalle nimeltä Antoine Roussel.

Bollighan kävi pienen juttelun Karusellin kanssa muistaakseni melkein heti tuon Smithin tööttäyksen jälkeen. Maaliskuussa kohdataan seuraavaksi, joten odottavan aika on pitkä :()

 

[lunde]

10.12.2013 Chicago @ Dallas: 6-2

10 Sharp - 19 Toews - 81 Hossa
23 Versteeg - 26 Handzus - 88 Kane
20 Saad - 65 Shaw - 11 Morin
52 Bollig - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
8 Leddy - 6 Kostka

31 Raanta 27/29 - 93,1%
(40 Simpson)

Täällä onkin jo ehditty kirjoittaa melkein kaikki olennainen, joten laitan tapani mukaan lähinnä vain tuon kokoonpanon esille, jos tarvitsee joskus tulevaisuudessa palata ihmettelemään minkälaisilla ketjuilla joukkue pelasi. Hawks siis haki Dallasista revanssin samoin 6-2 numeroin kuin Panthers kaatui sunnuntaina. Floridalaisten tavoin myös Stars sai yrittää tuloksetta ylivoimaa viisi kertaa. Tämä tarkoittaakin, että alkukauden murhekryyni on tappanut vaivihkaan nyt 10 jäähyä putkeen. Ehkä tuokin tärkeä osa-alue lähtee hiljalleen rullaamaan viime kauden tapaan.

1+2 kerännyt Kane (33. 17+23=40) nousi NHL:n pistepörssissä Malkinin (30. 8+30=38) ohi toiseksi ja on enää vain kolmen pisteen päässä Crosbysta (32. 16+27=43). Toewsin saalistama syöttö oli kapteenille uran 400. piste(441. 179+221=400). Myös Kane on enää vain kahden syötön päässä 300:n rajasta.


Back to sweet home Chicago

Hawks pelaa jälleen ensi yönä, kun kevään 2010 finaalivastus Flyers päättää kuuden ottelun vieraskiertueensa Windy Cityyn. Flyersin kausi on tähän mennessä sujunut varsin mollivoittoisesti ja 13-14-3 saldo oikeuttaakin idässä vasta 12. sijalle ja kuuden pisteen takamatkalle viimeiseen villin kortin pudotuspelipaikkaan. Tosin Metropolitan-divisioonassa on Pittsburghia lukuunottamatta mennyt kausi vihkoon muillakin ja divisioonan kolmossija onkin vain kolmen pisteen päässä. Is Metropolitan the new Southeast?

Oman lisämausteensa kohtaamiseen tuo viime keväänä kannua nostellut Ray Emery, jolla on tunnetusti varsin hyvä uratilasto United Centerissä. Hawks-paidassa Emery on pelannut Madhousessa saldolla 20-1-3 ja toistaiseksi ainoassa pelaamassaan vieraspelissä hän torjui pisteet Ducksille kaudella 2010-11. Kaiken kaikkiaan saldo on siis vakuuttava 21-1-3. Pianhan tuo nähdään, kuinka ottelussa käy.

 

[-Metro50-]

Ei sais iloita kenenkään loukkaantumisesta, mutta ei Crawfordin loukkaantuminen kyllä ainakaan harmita yhtään, sillä nyt tarjotaan Raannalle aivan huikeeta saumaa. Tulikuuma Blackhawks johtaa koko änäriä ja organisaationa se on myös yksi parhaista ellei paras. Mielenkiintoisia aikoja...

Tuhoisa hyökkäys on latonut maaleja selvästi eniten koko liigassa; (Sharp ja Kane varsinkin aivan pitelemättömiä) lähes neljä per peli. Vähän outoa on kuitenkin se, että omiin on mennyt kaks puol ottelua kohden, joka oikeuttaa vasta 15. sijaan kun katotaan päästettyjen maalien keskiarvoa. Tästä tilastosta suurimman vastuun saa mun mielestä ottaa Crawford, sillä mitä olen Chicagon pelejä nähnyt niin liigan kallein ja ehkä myös paras pakisto ei ole lepsuillut mitenkään erityisesti. Tuntuu käsittämättömältä, että esimerkiksi viime kaudella Chicago onnistui viemään Cupin Bostonilta, vaikka vastakkain oli liigan paras kassari ja maalivahti joka on torjunut kiekkoja ainoastaan noin 91% varmuudella koko NHL-uransa ajan. Tällä hetkellä mun papereissa Raskin lisäks Crawfordin edelle menee helposti Rinne, Lundqvist, Bobrovsky, Quick, Lehtonen, Price ja Harding. Muutaman kohdalla (Miller, Howard, Thomas, Niemi, Fleury) en osannut päättää että ovatko parempia mutta vähintään samantasoisia ainakin.

Raannan alku on ollut ihan ok, mutta parempaan pitää pystyä. Todella tärkeää ois onnistua pitämään päästettyjen maalien keskiarvo alle kahdessa, jotta seurajohto vakuuttuisi ensi kautta ajatellen. Kuulemma vähän kiekot pomppinut näin alkuun, mutta eiköhän se siitä kun nyt on tiedossa että starttaa monta peliä putkeen. Jos Crawford pysyy tervehdyttyään loppukauden kunnossa eikä taso mitenkään erityisesti romahda, niin uskon että pelaa tämän kauden vielä ykkösenä. Tai noh, jos Raanta pelaa aivan huikaisevasti aina kun on maalillaan niin ehkä pieni mahdollisuus kaapata paikka jo tällä kaudella. Mutta jos Raanta onnistuu esimerkiks pitämään GAA:n alle kahdessa niin luulen että ens kausi on ihan itsestä kiinni. Raanta on ens kaudella suht samanlaisessa tilanteessa kun Robin Lehner ja Anton Khudobin on tällä kaudella omissa seuroissaan. Kauteen lähdettäessä on kakkosena, mutta oikeasti melko tasoissa ykkösen kanssa ja valmennusjohto antaa näyttöpaikkoja jatkuvasti - eli ykkönen joutuu pelaamaan pelipaikastaan joka ottelussa. Khudobin ehti pelata pari hyvää peliä, mutta loukkaantui. Lehner sen sijaan on onnistunut jo lähes syrjäyttämään Andersonin, vaikka kausi ei ole vielä edes puolessa välissä. Andersonin viime kausi olikin vain tähdenlento ja karu arki on koittanut, kun torjuntaprosentti on alle 90.

Yks asia mikä on pistänyt silmään Raannassa, niin mies ei kyllä hyväksy yhtäkään maalia mikä menee selän taakse. Ei eti syyllisiä muista (eli levittele käsiään joka maalin jälkeen niinkun esim. Frans Tuohimaa) vaan aina kun menee omiin niin jää jäihin hetkeksi noitumaan jotain itsekseen. Vähän samanlaisia elkeitä kun Raskilla, jolla kiehahtaa aina kun kiekko menee selän taakse. Hyvä merkki. Raannalla edessä aika kova back to back - ensiksi vieraspeli Torontossa ja heti perään Chicagoon vierailulle tulee hyvässä vireessä ollut Kings. Tsemiä Raannalle, toivottavasti tulee onnistumisia...

 

[Secondaryscoring]

Raannan alku on ollut ihan ok, mutta parempaan pitää pystyä. Todella tärkeää ois onnistua pitämään päästettyjen maalien keskiarvo alle kahdessa, jotta seurajohto vakuuttuisi ensi kautta ajatellen. Kuulemma vähän kiekot pomppinut näin alkuun, mutta eiköhän se siitä kun nyt on tiedossa että starttaa monta peliä putkeen. Jos Crawford pysyy tervehdyttyään loppukauden kunnossa eikä taso mitenkään erityisesti romahda, niin uskon että pelaa tämän kauden vielä ykkösenä. Tai noh, jos Raanta pelaa aivan huikaisevasti aina kun on maalillaan niin ehkä pieni mahdollisuus kaapata paikka jo tällä kaudella. Mutta jos Raanta onnistuu esimerkiks pitämään GAA:n alle kahdessa niin luulen että ens kausi on ihan itsestä kiinni. Raanta on ens kaudella suht samanlaisessa tilanteessa kun Robin Lehner ja Anton Khudobin on tällä kaudella omissa seuroissaan. Kauteen lähdettäessä on kakkosena, mutta oikeasti melko tasoissa ykkösen kanssa ja valmennusjohto antaa näyttöpaikkoja jatkuvasti - eli ykkönen joutuu pelaamaan pelipaikastaan joka ottelussa. Khudobin ehti pelata pari hyvää peliä, mutta loukkaantui. Lehner sen sijaan on onnistunut jo lähes syrjäyttämään Andersonin, vaikka kausi ei ole vielä edes puolessa välissä. Andersonin viime kausi olikin vain tähdenlento ja karu arki on koittanut, kun torjuntaprosentti on alle 90.

Capgeekia jos viitsii vilkaista niin voi todeta ettei Lehner-Anderson duo ole vertailukelpoinen Crawford-Raanta pariin, Crawford on kiveen hakattu ykkösvahti tulevaisuudessa. Toki tilanne voi olla eri jos Raanta aikoo 2019-20-kauteen asti pelata minimipalkalla, tämä ei kovin todennäköistä ole.

Ja voihan ne jotka toivoo Raannasta Hawks-torjujaa sormet ristissä odotella josko Holmgren haluaisi Crawfordista tarjota jotain posketonta ja Corey vielä suostuisi luopumaan klausuuleistaan, tämä taitaa olla ensimmäistä todennäköisempi skenaario.

 

[-Metro50-]

Capgeekia jos viitsii vilkaista niin voi todeta ettei Lehner-Anderson duo ole vertailukelpoinen Crawford-Raanta pariin, Crawford on kiveen hakattu ykkösvahti tulevaisuudessa. Toki tilanne voi olla eri jos Raanta aikoo 2019-20-kauteen asti pelata minimipalkalla, tämä ei kovin todennäköistä ole.

Ja voihan ne jotka toivoo Raannasta Hawks-torjujaa sormet ristissä odotella josko Holmgren haluaisi Crawfordista tarjota jotain posketonta ja Corey vielä suostuisi luopumaan klausuuleistaan, tämä taitaa olla ensimmäistä todennäköisempi skenaario.

Olin kyllä tietonen tosta Crawfordin megadiilistä jo tota äsköstä settiä kirjottaessa. Eiköhän todennäköisin tilanne Crawfordin kohdalla ole (ainakin näin suuren suomalaisveskareiden fanin silmin) että Chicago ostaa miehen ulos tosta oikeestaan aika oudosta sopparista. Se voi tapahtua joko loukkaantumisen (DiPietro) tai yksinkertasesti huonojen peliesitysten (Bryzgalov) takia. Ens kaudella palkka nousee kuuteen miljoonaan joka on ainakin nykysillä esityksillä melkoinen ylipalkkaus. Sen lisäks on otettava huomioon, että ens kauden jälkeen seuran oikeasti "kiveen hakatuilla" supertähdillä Kanella ja Toewsilla loppuu nykynen soppari ja miesten palkat joudutaan hilaamaan Getzlafin ja Perryn palkkojen tasolle. Samaan aikaan loppuu myös huikean talentin eli Saadin diili ja miehen palkka joudutaan todennäköisesti nelinkertaistamaan, jos halutaan pitää seurassa. Toki Raannalta vaaditaan erittäin paljon, että Crawford ostetaan ulos mutta jos ja kun (:P) se tapahtuu niin miehen kanssa saa varmasti tehtyä maltillisemman sekä selvästi halvemman sopimuksen.

 

[lunde]

11.12.2013 Philadelphia @ Chicago: 2-7

Hawksilta väsynyt avauserä ja yhteensä kaksi takaiskua alivoimalla. Siinä on koko ottelun huonot puolet kotijoukkueen näkökulmasta katsottuna. Onnistumisia onkin sitten reilusti enemmän. Blackhawks ratkaisi käytännössä ottelun toisessa erässä, jossa isännät nousivat tasoihin ja latoivat vielä neljä maalia lisää melkoisella tehokkuudella (5 maalia/11 laukausta). Kun kolmannen erän ensimmäinenkin laukaus (6/12 peräkkäisistä) upposi Emeryn taakse, viime kauden mestarin ottelu päättyi tolppien välissä. Tilalle luistellut Mason joutui myös antautumaan kertaalleen, kun murskalukemista turhautunut Flyers ajautui kahdesti kahden miehen alivoimalle.

10 Sharp - 19 Toews - 81 Hossa
23 Versteeg - 26 Handzus - 88 Kane
20 Saad - 65 Shaw - 11 Morin
52 Bollig - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
8 Leddy - 17 Brookbank

31 Raanta 28/30 - 93,3%
(40 Simpson)

Huomioita

Raannalle jälleen perinteiset kaksi takaiskua alivoimalla, mutta kokonaisuutena hyvä peli. Flyers sai alivoimalla kolme läpiajoa, joista Antti selvitti jokaisen.

Kane keräsi kaksi syöttöä, jotka vielä uupuivat 300:n rajapyykistä. Samalla hän nousi pisteen päähän kaksi peliä vähemmän pelanneesta Crosbysta. Kane on muuten +5 tällä hetkellä, kun joitakin viikoja sitten hän oli koko liigan häntäpään joukossa -9:llä. 1+2 tehnyt Sharp (34. 15+17=32) on vaivihkaa kirinyt liigan pistepörsissä jo 9. tilalle. Toews (34. 13+16=29) on 18. sijalla, maalinteossa onnistunut Keith (34. 2+26=28 +17) 27. sijalla ja Hossa (29. 13+14=27) 30. sijalla.

Keith on kirinyt Karlssonin (32. 8+21=29 -7) etumatkan vain pisteeseen ja Subban (32. 4+20=24 +7) on jo neljän pisteen päässä. Seabrook (34. 3+19=22 +19) on jaetulla neljännellä sijalla Byfuglienin ja Shattenkirkin kanssa.

Krügerin aloitustilastot sen kuin vain paranevat. Tässä ottelussa 11/14 (78,6%) ja koko kaudella 206/367 (56,1%). Alivoimallakin aloitustilasto on 35/66 (53,0%).

NBC:n Doc Emrick ja Pierre McGuire yrittivät päteä huomioilla Smithin aloituksista ja Bolligin alivoimavastuusta, mutta Olczyk totesi molempien olleen tällä kaudella tuttu näky.

Blackhawks on tehnyt edellisen kerran vähintään 6 maalia kolmessa ottelussa putkeen vuoden 1993 tammikuussa.

Hawksilla on nyt kaksi välipäivää, millaista luksusta joukkue ei ole päässyt kokemaan yli viikkoon Circus Tripin päättymisen jälkeen. Sitten on taas vuorossa kolme peliä neljään päivään: Sat @TOR, Sun LAK ja Tue @NSH. Vaikka voittavaa joukkuetta ei yleensä vaihdeta, kokeilisin ehkä itse Simpsonia Torontossa ja Raanta saisi alustavasti torjua tärkeämmistä oman konferenssin mittelöistä ainakin Kings-matsin.

 

[lunde]

Vähän outoa on kuitenkin se, että omiin on mennyt kaks puol ottelua kohden, joka oikeuttaa vasta 15. sijaan kun katotaan päästettyjen maalien keskiarvoa. Tästä tilastosta suurimman vastuun saa mun mielestä ottaa Crawford, sillä mitä olen Chicagon pelejä nähnyt niin liigan kallein ja ehkä myös paras pakisto ei ole lepsuillut mitenkään erityisesti.

Olihan Crawfordin ja Bickellin isot ja pitkät sopimukset jonkinlainen yllätys muun muassa franchise-kaksikon palkankorotuksen odottaessa nurkan takana. Minäkään en silti laittaisi rahojani kiinni Raannan ykkösmaalivahtipaikkaan ensi kaudella tai Crawfordin pitkän ja rahakkaan sopimuksen ensimmäisinä vuosinakaan. Sopimushan alkaakin vasta ensi kaudella, kun tämä kausi kuluu vanhan sopimuksen maltillisella capilla (2,667 m$). Stan Bowmanin näytöt ovat sen verran vakuuttavat, että tuskinpa hän on ensimmäisenä ostamassa tuota sopimusta ulos jo alkumetreillä. Varsinkaan, kun Crawford ei ole ollut mikään katastrofi, vaan kriittisimminkin arvioiden pahimmillaan keskinkertainen. Case Huet ei siis ole mielestäni vertailukelpoinen. Crawford on kulkenut niin pitkän tien Hawksin ykkösvahdiksi, että en jaksa uskoa mihinkään mukavoitumiseen ja ison sopimuksen myötä tapahtuvaan tasonlaskuun. Korkeintaan jokin loukkaantuminen voi tuota tilannetta muuttaa dramaattisesti huonoon suuntaan.

Emeryn saldo oli viime kauden runkosarjassa 10-1-0 / 92,2% / 1,94 GAA ja silti Crawford huitoi reikäisen räpylänsä kanssa pudotuspelien ensimmäisestä minuutista Bostonin viimeiseen summeriin asti. Jokaikisen minuutin. Crow'n pitkiä patjoja on lyhennetty, hanskakäsi ei saa kiinni rantapalloakaan, punalamppu palaa alivoimalla useammin kuin Reeperbahnin ikkunoissa. Silti Crawford on johtanut suurimman osan kaudesta maalivahtien voittotilastoa. Ei yksin omasta ansiostaan, mutta ei varsinkaan hänen suorituksista huolimatta. Vaihtoaitiossa suojiensa kanssa lysyssä istuva pelokkaalta hamsterilta näyttävä Corey on luonteeltaan kuitenkin voittaja ja Bowmanit arvostavat tuota ominaisuutta eniten, kun laskevat numeroita yhteen kasatessaan voittavaa joukkuetta. Tosin tällä hetkellä voittotilaston kärkeen on noussut Penguinsin Fleury, jonka kuva löytyy tunnetusti kaukana voittajasta sanakirjan sivuilla.

Mielestäni suurin syy viime vuonna Jenningsin voittaneen Blackhawksin päästettyjen maalien määrään (90) tällä kaudella on liigan toiseksi surkein alivoima (74/100 - 74,0%). Vastustajan tekemät 26 ylivoimamaalia on neljänneksi eniten koko liigassa. Onneksi kurinalainen Hawks ottaa rangaistuksia viidenneksi vähiten vain noin 9 minuutin keskiarvolla. Muuten tuo kehno alivoima näkyisi varmasti enemmän sarjataulukossakin. Tasakentällisin Hawksia on kuritettu 58 kertaa, millä joukkue sijoittuu tilastossa liigan keskikastiin. Toisaalta tasakentällisin tehtyjen maalien kerroin on 1,50 Hawksin eduksi eli vastustajan päässä soi reppu vielä reilusti enemmän. Vain Bluesilla on tätä parempi lukema (1,52). Tämän tilaston kärkijoukkueet selviävät yleensä aika pitkälle kevään tosipeleissä.

Tuota alivoiman surkeutta ruodittiin hieman viime pelissä historiallisten numeroiden valossa, kun NBC:n grafiikoihin oli kerätty "modernin" eli kauden 67-68 jälkeisen NHL:n puolustavien mestareiden kehnoimmat alivoimat:

Edmonton	1990-91		79,1%
Edmonton	1984-85		78,5%
Detroit		2008-09		78,3%
Montreal	1973-74		76,5%
Chicago		2013-14		74,7% (Nyt siis enää vain 74,0%)

Jotain poikkeuksellista tuossa siis on, kun joukkue on muuten lähes jatkanut siitä, mihin huikea viime kausi päättyi. Mielenkiintoista nähdä, milloin tavallistakin lyhyemmän kesän kannun kanssa juhlien viettäneen joukkueen bensa loppu. Toistaiseksi siitä tai mestaruuskrapulasta ei ole juuri näkynyr merkkejä.

 

[Ben Marco]

Steeger Flapassa 18 matsissa tehot 2+5. Steeger mediasexikkäässä Blackhawksissa 15 matsissa tehot 3+7. Tähän päälle vielä se fakta, että nämä 15 matsia on mennyt kuitenkin pienessä totuttelussa, vaikka mies seuraa aiemmin edustikin. Toki pieni buusti oli odotettavissa, kun Krisu naama messingillä Chi-towniin takaisin tuli. 0.67 pistettä peliä kohden on mukava startti ja tuo pace kun pidetään niin tyytyväisiä täytyy olla. Mestaruus-kesänä 2010 Steeger veti poffit (22 matsia) läpi tehoilla 6+8, eli 0.64 pistettä peliä kohden.

Patty Kane oli muutama viikko sitten käsittömässä -9 saldossa. Nyt mennään lukemassa +5. 1.24 pinnaa matsia kohden on siivittämässä Kanea monsteri kauteen.

 

[lunde]

NHL.comissa on ihan mielenkiintoinen näkökulma viime ja tämän kauden runkosarjan muodostamaan 82 pelin jaksoon. Vain kolme joukkuetta on NHL-historiassa kerännyt kokonaisella kaudella vähintään samat 128 pistettä, jotka Hawks on kerännyt tämän kahdelle kaudelle jakautuvan jakson aikana. Hawksilla on myös mahdollisuus olla ensimmäinen joukkue sitten 81-82 Islandersin, joka on voittanut kahtena kautena peräkkäin sekä runkosarjan että Stanley Cupin. Molempien uusimiseen on toki vielä runsaasti matkaa, mutta asetelmat mestaruuden uusimiseen ovat kuitenkin nyt huomattavasti paremmat kuin 2010 mestaruuden jälkeen.

NHL Power Rankings: Chicago Blackhawks can join select company

Chicago has now collected 128 points in its 82 regular-season games since the start of 2012-13. Only three teams in NHL history have secured more than 128 points in a full season -- the 1976-77 and 1977-78 Montreal Canadiens and the 1995-96 Detroit Red Wings (NOTE: those teams from the 1970s Montreal dynasty only played 80 regular-season games).

Certainly the advent of the shootout and the point gained for losing after regulation has helped inflate the Blackhawks' total, but teams in the mid-1970s and mid-1990s also had recent expansion teams to beat up on and no salary cap restrictions.

The Blackhawks could do something few franchises have been able to accomplish: finish first in the NHL standings and win the Stanley Cup in back-to-back seasons. No one has done it since the 1980-81 and 1981-82 New York Islanders.

Ilman sopimusta jäänyt veteraanikiekkoilija Jamal Mayers laittoi perjantaina virallisesti hokkarit naulaan. Stanley Cup -voittajana on varmaan aika mukava vetäytyä parrasvaloista. 915 runkosarjaottelua, 219 pistettä ja 1200 jäähyminuuttia kertovat aika paljon asenteesta, jolla alaketjujen jyrä loi hämmästyttävän pitkän uran NHL:ssä.

Blackhawks-legenda Petri Varis (1. 0+0=0) sai myös eilen numeronsa Hartwall Areenan kattoon. Blackhawksissa Varis ei pelannut numerolla #23 vaan numerolla #17. Varis saapui Hawks-organisaatioon vuoden 1998 kuudennen kierroksen varauksen kanssa, jolla Hawks kiinnitti Jari Viuhkolan. San Joseen lähti kauppatavarana Murray Craven, joka puolestaan saapui Chicagoon siirtorajalla 1995, kun Christian Ruuttu kaupattiin Vancouveriin. Ruuttuhan pelasi Chicagossa kaksi ja puoli kautta surullisenkuuluisan kolmen joukkueen Ruuttu/Stephane Beauregard/Dominik Hasek-kaupasarjan jälkeen. Alla vielä tuon 1992 kesän kauppojen yhteenveto:

[U][B]Kesäkuun 15. 1992[/B][/U]
[B]Beauregard[/B] Winnipegistä Buffaloon
[B]Ruuttu[/B] Buffalosta Winnipegiin

[U][B]Elokuun 7. 1992[/B][/U]
[B]Hasek[/B] Chicagosta Buffaloon
[B]Beauregard[/B] Buffalosta Chicagoon (+ vuoden 1993 4. kierroksen varaus: [B]Eric Daze[/B])

[U][B]Elokuun 10. 1992[/B][/U]
[B]Beauregard[/B] Chicagosta Winnipegiin
[B]Ruuttu[/B] Winnipegistä Chicagoon

 

[mutina]

Jason LaBarbera on nyt sitten Blackhawk.

Mitäköhän tästä pitäisi ajatella...

 

[-Metro50-]

Jason LaBarbera on nyt sitten Blackhawk.

Mitäköhän tästä pitäisi ajatella...

"In exchange for future considerations"

Eiköhän tästä pidä ajatella samaa mitä muutama päivä sitten jo spekuloin tossa ylempänä, eli Crawfordille buyout kesällä. Noh, ei nyt sentään, vai... mitä jos sittenkin? Edelleenkin sitä mieltä että Raannalla loistotsäänssit tehdä ura Blackhawksissa. Labarbera sekä Khabibulin molemmat väsyneitä konkareita, ja Rockfordin junnari Kent Simpsonista ei ole mitään vaaraa että nousisi yhtäkkiä änäritason mokeksi. Crawfordilla ei vielä tässä vaiheessa ole mitään hätää. Mutta jos yhtä keskinkertaset peliesitykset jatkuvat tai taso mahdollisesti laskee, niin ei Raanta paljoa kysele vaan ajaa ohi ja nopeasti. Ens kauden jälkeen varsinkin Bowmanilla ja kumppaneilla on melkosen paljon mietittävää ja Crawfordin kuus milliä alkaa varmasti kummittelemaan, ellei mies yhtäkkiä ala pelaamaan selkeästi paremmin. Miettikää nyt ihan oikeasti; 6 miljoonaa ja Corey Crawford, eihän se nyt natsaa - ainakaan näillä esityksillä.

 

[Steegil]

Crawfordilla ei vielä tässä vaiheessa ole mitään hätää. Mutta jos yhtä keskinkertaset peliesitykset jatkuvat tai taso mahdollisesti laskee, niin ei Raanta paljoa kysele vaan ajaa ohi ja nopeasti. Ens kauden jälkeen varsinkin Bowmanilla ja kumppaneilla on melkosen paljon mietittävää ja Crawfordin kuus milliä alkaa varmasti kummittelemaan, ellei mies yhtäkkiä ala pelaamaan selkeästi paremmin. Miettikää nyt ihan oikeasti; 6 miljoonaa ja Corey Crawford, eihän se nyt natsaa - ainakaan näillä esityksillä.

Puoli vuotta sitten kyseinen jannu nosti kannua, oli ennen loukkaantumistaan voittotilaston kärjessä ja lännen kärkimolareilla ei muutenkaan noin torjuntaprosentit ole kovinkaan korkealla. Joo pari heikompaa peliä miehellä oli myös, mutta tässä Raanta hypetyksessä nyt unohtuu, että niitä huonompia pelejä sattuu kaikille. Onko Lundqvistin ja Quickin asema sitten mielestäsi uhattuna? Tilastot ovat surkeita ja huonoja pelejä tulee jatkuvasti.

Tällä hetkellä toi 6 miljuunaa tuntuu paljolta, mutta kun tulevaisuudessa caphit nousee edellään hurjaa vauhtia niin parin vuoden päästä toi sopimus on jo ihan kohtuullinen. 6 milliä tänä päivänä on paljon vähemmän mitä se oli silloin kun caphit oli 39 milliä.

 

[-Metro50-]

Puoli vuotta sitten kyseinen jannu nosti kannua, oli ennen loukkaantumistaan voittotilaston kärjessä ja lännen kärkimolareilla ei muutenkaan noin torjuntaprosentit ole kovinkaan korkealla. Joo pari heikompaa peliä miehellä oli myös, mutta tässä Raanta hypetyksessä nyt unohtuu, että niitä huonompia pelejä sattuu kaikille. Onko Lundqvistin ja Quickin asema sitten mielestäsi uhattuna? Tilastot ovat surkeita ja huonoja pelejä tulee jatkuvasti.

Crawford tosiaan pelas ihan mukavat pleijarit viime kaudella, ei kuitenkaan ollut mun mielestä mikään sateentekijä. Tän kauden voittotilastosta sen verran, että Chicago on paiskinut maaleja noin 4 ottelua kohden. Täytyis olla aika hazardi maalivahti jos voittoja ei tulis miltei kokoajan, ja onhan niitä tullutkin - vähän yli 2/3 otteluista. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että Crawford on torjunut ainoastaan prosentilla 90.7. Kun taas esille nostamas Lundqvistin prosentti on 91, vaikka mies on puolestaan hävinnyt 2/3 otteluistaan. Vaikka backup Talbot on onnistunut Rangersissä Lundqvistia paremmin kun on saanut vastuuta, niin en panis Rangersin sysipaskaa kauden alotusta Lundqvistin piikkiin. Kaikki jotka jääkiekosta jotain tietää niin arvostaa Lundqvistin vähintään top-3 maalivahteihin koko maailmassa. Rangersin rosteri on potentiaalinen, eiköhän se siitä kuhan Vigneault saa systeeminsä rullaamaan.

Otetaan nyt vielä kiinni myöskin tohon Jonathan Quickin tilanteeseen. Surkean kauden aloituksen jälkeen mies on ollut nyt siis sivussa jonkun aikaa. Quick alleviivas oman nimensä seurajohdon papereihin niin selvästi kaudella 2011-2012, että niillä meriiteillä mies voi olla huoletta ainakin seuraavat pari vuotta vielä. Erinomaisen runkosarjan jälkeen (92.9%) mies onnistui vielä häikäisevästi nostamaan tasoaan pleijareissa (94.6). Cupin lisäksi siis oli vielä pudotuspelien arvokkain pelaaja. Sen jälkeen lockout kaudella kehno runkosarja, mutta pleijareissa taas loistava. Luulen, että jokainen GM toivois itelleen ykkösmokkea, joka vie joukkueen pudotuspeleihin ja siellä päästettyjen maalien keskiarvo on selvästi alle kahden. Nyt Quickin loukkaannuttua tilalle heitetty Scrivens pelas loistavasti, mutta Monarchsin Martin Jones on onnistunut olemaan vielä maagisempi. Omasta mielestä näistä kumpikaan ei kuitenkaan ole niin iso uhka Quickille, kun Raanta Crawfordille. Voinhan mä tietty olla väärässäkin. Aika pahasti saa Quick kuitenkin flopata loppukaudella & pleijareissa, että aletaan kyseenalaistamaan miehen asemaa. Eli pointtina siis tässä se, että Quick jopa kannattelee joukkuetta kauden tärkeimmillä hetkillä, kun taas Crawford pitää tasonsa, mutta ei onnistu nostamaan sitä tuskin ollenkaan runkosarjaan nähden.

 

[Secondaryscoring]

Eiköhän tästä pidä ajatella samaa mitä muutama päivä sitten jo spekuloin tossa ylempänä, eli Crawfordille buyout kesällä. Noh, ei nyt sentään, vai... mitä jos sittenkin? Edelleenkin sitä mieltä että Raannalla loistotsäänssit tehdä ura Blackhawksissa. Labarbera sekä Khabibulin molemmat väsyneitä konkareita, ja Rockfordin junnari Kent Simpsonista ei ole mitään vaaraa että nousisi yhtäkkiä änäritason mokeksi. Crawfordilla ei vielä tässä vaiheessa ole mitään hätää. Mutta jos yhtä keskinkertaset peliesitykset jatkuvat tai taso mahdollisesti laskee, niin ei Raanta paljoa kysele vaan ajaa ohi ja nopeasti. Ens kauden jälkeen varsinkin Bowmanilla ja kumppaneilla on melkosen paljon mietittävää ja Crawfordin kuus milliä alkaa varmasti kummittelemaan, ellei mies yhtäkkiä ala pelaamaan selkeästi paremmin. Miettikää nyt ihan oikeasti; 6 miljoonaa ja Corey Crawford, eihän se nyt natsaa - ainakaan näillä esityksillä.

En itsekään juurikaan pidä Crawfordin sopimuksesta, mutta noin 80% NHL-pelaajista saa liikaa palkkaa. Crawford on kiveen hakattu ykkösvahti Hawksissa, ihan sama mitä Raanta-fanipojat sanoo. Ja Blackhawks on tällä sopimustilanteella Cup Contender tämän vuoden lisäksi ainakin kaksi vuotta, millä helvetin järjellä näistä käytetään rahaa erittäin pätevän NHL-maalivahdin ulosostoon?

Ja Ben Marco: onko Chi-town yleinenkin lempinimi Chicagolle?..kuulostaa helvetin typerältä.

 

[Ni$pekt15]

Ilman Crawfordia Bruins ois tällä hetkellä hallitseva mestari.

 

[Stringer B.]

Chitown on jo vanha juttu, Chiraq on uudempi lempinimi. Nämä ovat kuitenkin rapista otettuja nimityksiä.

 

[Dissonanssi]

Ei täällä varmaan kovin vakavasti Crawfordin buyoutista keskustella, mutta sellainen huomio, että Crawford teki jatkosopimuksensa uuden CBA:n aikaan eikä täten hänen sopimukseensa voi käyttää compliance buyouttia (eikä Chicagolla niitä ole edes jäljelläkään, mutta Chicago ei voi myöskään "ulostaa" muullekkaan joukkueelle sitä tehtäväksi).

Tavallinen buyout onkin sitten mahdollinen, mutta sen vaikutukset olisivatkin sitten jo hieman ikävämmät.

 

[Dissonanssi]

Puoli vuotta sitten kyseinen jannu nosti kannua, oli ennen loukkaantumistaan voittotilaston kärjessä ja lännen kärkimolareilla ei muutenkaan noin torjuntaprosentit ole kovinkaan korkealla. Joo pari heikompaa peliä miehellä oli myös, mutta tässä Raanta hypetyksessä nyt unohtuu, että niitä huonompia pelejä sattuu kaikille. Onko Lundqvistin ja Quickin asema sitten mielestäsi uhattuna? Tilastot ovat surkeita ja huonoja pelejä tulee jatkuvasti.

Tällä hetkellä toi 6 miljuunaa tuntuu paljolta, mutta kun tulevaisuudessa caphit nousee edellään hurjaa vauhtia niin parin vuoden päästä toi sopimus on jo ihan kohtuullinen. 6 milliä tänä päivänä on paljon vähemmän mitä se oli silloin kun caphit oli 39 milliä.

Kyllä Crawfordin näytöt ovat nimenomaisesti ajallisesti mitattuna kohtalaisen ohkaiset, vaikka viime pleijarit olivatkin onnistuneet.

Olen sanonut jo aikaisemmin, että Chicago juuri osoitti sen (oikeastaan toisen kerran), että cupin voittamiseen ei tarvita mitään eliittiveskaria, kunhan puolustus on kunnossa - ainoastaan riittävän hyvä, jonka pelillinen taso ei ole juuri oikealla hetkellä notkahduksessa (eli siis "keskinkertainen" tasaisuus on se oleellisin asia).

Noin muuten olen kieltämättä aika yllättynyt kuinka laajalle tuo caphit nousu -uskovaisuus on tällä(kin) palstalla iskostunut. Joku Mirtle taas laskee ensi kauden noususta (johon on laskettu tv-tulot ja lukuisat ulkoilmapelien tulot) jotain keskiarvoja, joita sitten jääkiekkokansa pitää jonain absoluuttisena totuutena. Toisaalta tämä vain kertoo siitä, kuinka vähän jääkiekkoväki tuntuu ymmärtävän ihan talouden perusasioita.

 

[Steegil]

Kyllä Crawfordin näytöt ovat nimenomaisesti ajallisesti mitattuna kohtalaisen ohkaiset, vaikka viime pleijarit olivatkin onnistuneet.

Olen sanonut jo aikaisemmin, että Chicago juuri osoitti sen (oikeastaan toisen kerran), että cupin voittamiseen ei tarvita mitään eliittiveskaria, kunhan puolustus on kunnossa - ainoastaan riittävän hyvä, jonka pelillinen taso ei ole juuri oikealla hetkellä notkahduksessa (eli siis "keskinkertainen" tasaisuus on se oleellisin asia).

Ohkaisethan ne ovat, mutta tuo nyt vaan sattuu olemaan hintataso veskarista tänä päivänä, jotka ovat osoittaneet edes jonkinlaisia otteita ja jos vielä sattuvat voittamaan. Jonas Hilleriä nyt kukaan tuskin pitää todellisena huippumaalivahtina, mutta voin löydä vetoa että mies saa vähintään vitosella alkavan pitkän sopimuksen. Kutosella, jos hän onnistuu voittamaan Cupin Duckisen takana tänä keväänä. Ja omasta mielestäni Hiller on ihan samaa tasoa kuin Crawford eli keskinkertainen.

Kumman puolesta sinä löysit tällä hetkellä vetoa? Tosta caphit asiasta siis. Nouseeko se suunnilleen noin paljon, kun arveltu vai vähemmän?

 

[Dissonanssi]

Ohkaisethan ne ovat, mutta tuo nyt vaan sattuu olemaan hintataso veskarista tänä päivänä, jotka ovat osoittaneet edes jonkinlaisia otteita ja jos vielä sattuvat voittamaan. Jonas Hilleriä nyt kukaan tuskin pitää todellisena huippumaalivahtina, mutta voin löydä vetoa että mies saa vähintään vitosella alkavan pitkän sopimuksen. Kutosella, jos hän onnistuu voittamaan Cupin Duckisen takana tänä keväänä. Ja omasta mielestäni Hiller on ihan samaa tasoa kuin Crawford eli keskinkertainen.

Ei nyt sotketa puuroja ja vellejä. Sinä teit vertauksia nyt esim. Lundqvistiin, mikä ei liene kovin osuvaa huomioiden juuri ajalline tarkastelu. Sama pätee myös Quickiin. Myöskään ei pidä ajatella, että David Clarckson tai Ryane Clowe olisivat cappinsa arvoisia, vaikka markkinat selvästi heille tämän arvon määrittivätkin. Joskus pelaajille toki on ihan järkevää maksaa selvää ylihintaa. Tällaiseksi tilanteeksi näen esimerkiksi Nathan Hortonin hankinnan Columbukseen - tuolla hankinnalla pyrittiin antamaan myös selkeä signaali organisaation tahtotilasta.

Kumman puolesta sinä löysit tällä hetkellä vetoa? Tosta caphit asiasta siis. Nouseeko se suunnilleen noin paljon, kun arveltu vai vähemmän?

Jo koko kysymyksenasettelusi osoittaa sen, että et oikein hahmota asiaa mitenkään.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö nuo (täysin puuhastelijatason logiikkaan perustuvat) laskelmat voisi osoittautua ihan oikeiksi. Kyse on siitä, että muuttujia on vain aivan liikaa, että kukaan voisi vakavissaan tuollaista tehdä.

Jos tapahtuisi niin, että reaalitalouteen tulisi selkeää takapakkia, jenkkidollari vahvistuisi dramaattisesti suhteessa kanukkidollariin, ulkoilmamatsien järjestäminen ei olisi enää kannattavaa, tarkoittaisi tämä mahdollisesti julmettua pudotusta liigan kokonaistuloihin. Nämä ovat asioita, joita kukaan ei yksinkertaisesti pysty ennustamaan (ellei sitten omaa sitä kuuluisaa kristallipalloa).

Jos taas toisaalta FED rupeaisi jostain syystä pumppaamaan julmetun määrän käteistä markkinoille ja inflaatio lähtisi juoksemaan pilviin, nousisi myös cap aivan jumalattomasti samassa rytäkässä (koska se on sidottu jenkkidollariin).

Pointti on siis se, että kukaan asioita edes auttavasti ymmärtävä ei lähde mitään vetoa noista lyömään.

Katsos ihan huviksesi capin kehitystä edellisen CBA:n aikana (capin kehitys kun on suorassa suhteessa myös kokonaistulojen muutoksiin):

Previous NHL Salary caps:
2011-12: $64.3 million
2010-11: $59.4 million
2009-10: $56.8 million
2008-09: $56.7 million
2007-08: $50.3 million
2006-07: $44 million
2005-06: $39 million

Kuinka mielekästä on laskea tuon kasvun prosenttiosuudesta jokin keskiarvo ja pitää sitä jonain keskimääräisen kasvulukuna?

 

[Steegil]

koko teksti

Tulevaisuuden ennustaminen on aina osittain arpepeliä, kuten sanoit. Muuttujia on paljon ja mitä tahansa sodasta tsunamiin voi sattua. Kuitenkin niitä arvioita tehdään etukäteen ja porukka sitten uskoo enemmän tai vähemmän niihin. Mielestäni sinussa on vähän besserwisserin vikaa. Ilmeisesti millään esimerkiksi osakekurssin kehityksen arvioinneilla ei ole mitään merkitystä, koska voihan kuu pudota huomenna maapallon niskaan ja koko paska loppuisi. Euroopan unioni voi hajota huomenna jne. Ilmeisesti sinun mielestäni tulevaisuuden arvioinnissa ei ole mitään mieltä ja järkeä, koska muuttujia on niin paljon ja mitä tahansa saattaa tapahtua.

 

[Dissonanssi]

Tulevaisuuden ennustaminen on aina osittain arpepeliä, kuten sanoit. Muuttujia on paljon ja mitä tahansa sodasta tsunamiin voi sattua. Kuitenkin niitä arvioita tehdään etukäteen ja porukka sitten uskoo enemmän tai vähemmän niihin. Mielestäni sinussa on vähän besserwisserin vikaa. Ilmeisesti millään esimerkiksi osakekurssin kehityksen arvioinneilla ei ole mitään merkitystä, koska voihan kuu pudota huomenna maapallon niskaan ja koko paska loppuisi. Euroopan unioni voi hajota huomenna jne. Ilmeisesti sinun mielestäni tulevaisuuden arvioinnissa ei ole mitään mieltä ja järkeä, koska muuttujia on niin paljon ja mitä tahansa saattaa tapahtua.

Jos nyt luetaan niitä kirjoituksia...

Minä olen peräänkuuluttanut asianmukaisten metodien käyttöä. Tuollaiset Mirtlen keskiarvo-laskemiset ovat esikoulutason laskentaa.

Minähän en ole ottanut sellaiset kantaa, että esim. kansantaloustiede olisi episteemisiltä pohjiltaan jotenkin perusteeton. Kyse on siitä, minkä jokainen taloutta ja siihen liittyvää keskustelua seurannut on varmasti huomannut, että edes hyvin sofistikoituneet laskentametodit eivät kykene huomioimaan kaikkia tekjöitä, vaikka erilaisia hypoteettisia skenaarioita ajettaisiin sisään kuinka paljon.

Minä en vain tee sinun tavallasi tuollaisia epävarmuuteen perustumia faktaväittämiä kuten "cap tulee nousemaan hurjaa vauhtia parin seuraavan vuoden aikana". En käytä tällaista argumentaatiota, koska se lepää heikoilla pohjilla. Ja vaikka käyttäisinkin, pyrkisin käyttämään vahvempaa lähdettä kuin jonkun yksittäisen bloggaajan esikoulutason laskelmat. Uskallan epäillä, että kukaan olisi kovinkaan hyvin ennustanut capin muutokset edellisen CBA:n aikaan.

edit. Ja täytyy todeta, että tämä uskonlahko näyttää olevan sen verran elinvoimainen, että jotain ristiretkeä tässä nyt miltei täytyy lähteä tekemään - ihan jo valistuksen perinnön säilyttämisen takia: kriittinen ajattelu älköön kuolko!

 

[lunde]

14.12.2013 Chicago @ Toronto: 3-7

Minun puolestani voisi palata taas Chicago Blackhawksin pariin tässä ketjussa. Palkkakatosta kannattanee keskustella vaikka asialle omistetussa ketjussa.

10 Sharp - 19 Toews - 81 Hossa
23 Versteeg - 26 Handzus - 88 Kane
20 Saad - 65 Shaw - 11 Morin
52 Bollig - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
8 Leddy - 6 Kostka

31 Raanta 20/25 - 80,0% - 40:00
(40 Simpson 5/7 - 71,4% - 20:00)

Murskalukemin edelliset kolme ottelua voittanut Blackhawks sai maistaa Torontossa omaa lääkettään. Hawks oli ottelussa täysin vastaantulija. Original Six -joukkueiden välillä oli muhinut tällainen tilastoja rikkova voitto jo aika kauan, sillä Leafs oli voittanut kohtaamisen edellisen kerran helmikuussa 2003 ja kotonaan joulukuussa 2001. Blackhawks oli siis voittanut harvaan kohtaavien joukkueiden seitsemän peräkkäistä ottelua putkeen.

Avauserä päättyi 1–1-lukemissa ja Hawks oli toisen erän puolivälin jälkeen vielä mukana pelissä, kun Kanen rannelaukaus löysi tiensä toisen kerran maaliin ja kavensi tilanteeksi 3–2. Leafs vastasi kuitenkin alle minuutin päästä ja muutaman minuutin päästä ylivoimalla syntynyt 5–2-osuma antoi isännille tukevan otteen voitosta. Päätössummerin soidessa kotijoukkue numerot olivat hieman ennen päätöserän puoliväliä syntyneet 7–3.

Huomioita

Raanta päästi kiekon taaksen viisi kertaa, mutta suurimmassa osassa maaleista hänellä ei ollut juurikaan mahdollisuuksia pelastaa tilannetta. Kent Simpson vaihdettiin kolmanteen erään pelaamaan NHL-uransa ensimmäiset minuutit, mutta urakka alkoi painajaismaisesti, kun ensimmäinen laukaus upposi selän taakse puolittaisesta torjunnasta huolimatta. Seuraavan laukauksen Simpson torjui, mutta kolmannella yrityksellä hän joutui antaumaan jälleen. Enempää Simpson ei joutunut kiekkoja takaansa keräämään, mutta se ei peliä enää kääntänyt vieraille.

Kane jatkoi hurjaa virettään tekemällä kaksi maalia ja selviämällä ilman miinuksia, joita puolestaan keräsi mm. Keith -4, Seabrook -3 ja Hossa -3.

Ensi yönä United Centerissä on vastassa Kings, joka niin ikään pelasi viime yönä Ottawassa. Kalifornialaiset venyttivät tulikuuman tulokasmaalivahtinsa Martin Jonesin johdolla voittoputken jo kuuteen otteluun ja yrittävät päättää neljän ottelun vieraskiertueen voitokkaasti Chicagossa. Murskatappion kanssa kotiin palaava inkkarilauma ei kuitenkaan ole välttämättä helpoin mahdollinen vastus.

 

[lunde]

Jason LaBarbera on nyt sitten Blackhawk.

Mitäköhän tästä pitäisi ajatella...

Välittömästi Rockfordiin lähetetty LaBarbera on selkeästi vain syvyyshankinta, joka Blackhawks oli lähes pakotettu tekemään nykyisessä tilanteessa. IceHogs hankki tiistaina koeajalle myös Allen Yorkin. Kiekkokiertolainen on käynyt tällä kaudella pelaamassa kuusi ottelua AHL:n Texasissa sekä yhden Charlottessa. Näiden lisäksi hän on torjunut kolme ottelua ECHL:n Evansvillessä.

Crawfordin ja Khabibulinin loukkaantumisten (sekä Raannan ja Simpsonin nostojen) johdosta Rockfordin torjuntavastuu jäi Mac Carruthille, joka aloitti tänä syksynä ammattilaisuransa ensimmäisen kauden ECHL:n Toledossa. Carruth on ehtinyt torjua Rockfordissa neljässä ottelussa saldolla 2-1-0 (85,2% - 4,08 GAA). Numerot eivät siis juurikaan vakuuta, kuten ei myöskään Simpsonin lyhyt NHL-debyytti Torontossa.

33-vuotias LaBarbera on hoitanut edelliset neljä kautta kakkosvahdin tontin riittävän hyvin Coyotesissa ja 182 NHL-pelin kokemuksella hänestä on varmasti hyötyä sekä NHL:n puolella luukkuvahtina että myös AHL:ssa nuorten Hawks-prospektien opastajana. Tasan miljoonan dollarin cap hitillä varustettuna hänen sopimuksensakin rasittaa alhaalla pelatessa Blackhawksia vain 75 000 dollaria ja itse asiassa hän olisi ollut kesällä ihan hyvä ja saatavilla oleva vaihtoehto 1,7 miljoonan dollarin cap hitillä pelaavalle Khabibulinillekin. On ihan hyvin mahdollista, että LaBarbera jatkaa matkaa, kun Crawford ja Khabibulin tervehtyvät. Tai sitten hän jää ja Bulin Wall löytää itsensä jostain muualta.

 

[Dissonanssi]

Minun puolestani voisi palata taas Chicago Blackhawksin pariin tässä ketjussa. Palkkakatosta kannattanee keskustella vaikka asialle omistetussa ketjussa.

Onhan tuo itsenäinen aiheensa ehdottomasti, mutta tuota vain ei oikein voi sivuuttaa, jos on tarkoitus arvioida jotakin sopimusta.

Havainnollistakaamme asiaa juuri Chicagon osalta, jolle tämä voi iskeä naamaan kovallakin kädellä.

Ensi kesänähän astuu viimeinen kausi voimaan tällä äärettömän pahassa palkkakuopassa olevalla kaksikolla Kane-Toews. Tämä todennäköinen, suuri nousu palkkakattoon osui Chicagon kannalta äärettömään pahaan aikaan.

Jos näiden herrojen agentit osaavat hommansa, he iskevät välittömästi kesällä pöytään oman vaatimuksensa mikä on tietenkin täydet 8 kautta ja sanotaan 10,5 miljoonaa. Tätä he perustelevat capin erittäin kovalla nousulla viime kauteen ja tottakai sanovat, että tämä tulee nousemaan jatkossakin. Neuvotteluvaltit ovat täysin ja ainoastaan tämän kaksikon käsissä. Chicago vastaa tähän, että vielä lienee ennenaikaista tehdä noin pitkälle meneviä vaatimuksia. Neuvottelut jäädytetään toistaiseksi (koska joukkue ei halua suorilta käsin iskeä kahteen pelaajaan 21 miljoona kiinni, ymmärrettävästi). Asiaan ei olla tyytyväisiä pelaajien leirissä, mutta tämä hyväksytään. Chicago pysyttelee edelleen passiivisena kakkosssentterihankinnan suhteen - cappia on säästettävä tulevaan.

Joulukuun alussa ilmoitetaan ilo-uutisia liigan toimesta - palkkakatto jatkaa kasvuaan - nousua 7% (katon ollessa 76 miljoonaa)! Agentit ottavat heti yhteyttä ja sanovat, että nyt kehitys näyttää siltä, että nostavat vaatimuksensa 11,3 miljoonaan. (McKenzie ja Dreger arvioivat tämän kaksikon vaatimuksen nousevan tästä syystä jopa 12 miljoonaan vuodelta). Tässä kohtaa Chicagon täytyy tehdä sitten kova päätös. He kuitenkin lopulta suostuvat kovaan pyyntöön. Samalla myös Brandon Saadin sopimus on katkolla. Häntä ei pystytä pitämään, joten hänet kaupataan muualle, takaisin tulee tulevaisuutta. Sama pätee Nick Leddyyn.

Seuraavana kautena joulukuussa ilmoitetaan, että tulot ovat pudonneet - pudotusta 5%, caphit putoaa 3,8 miljoonaa. Seabrookin sopimus katkolla. Mies haluaa korotusta - 6,8 miljoonaa. Chicago ei halua menettää kaveria. Kauppaavat Hjalmarssonin pois - takaisin tulevaisuutta.

Muutamassa kaudessa siis joukkueen syvyys on huonontunut merkittävästi, minkä lisäksi kakkossentteri tontti on täytynyt jättää täyttämättä kovan kaliiberin pelaajalla. Tällöin oleellista on se, maksetaanko se pari miljoonaa liikaa crawfordeille vai ei.

Tuo oli täysin hypoteettinen leikki, mutta täysin mahdollinen. Chicago on kuitenkin kiinnittänyt yhden ikääntyvän kaverin (Hossa) sekä Crawfordin varsin rahakkailla sopimuksilla. Myös Bickelin sopimus voi osoittautua kalliiksi (Keithin sopimus tosin kompensoi näitä jonkin verran). Näistä palasista on myös todella vaikea päästä eroon nykyisillä sopimuksillaan. Kyllä Chicagolla ihan aitoja haasteita on edessä, jos tuo cap ei nouse niin kovalla tasolla kuin jotkut veikkaavat.