Sitä mää vaan, että..
Mietiskelin tässä tuota joukkueen puolustusta, että mistä se on oikein tehty? Näillä näkymin puolustus koostuu kahdeksasta pelaajasta, jos tämän hetkinen tilanne ei muutu kauden alkuun. On liian aikasta, vaikka itsekin tähän jo syyllistyin, arvioida kokonaisuutta paremmaksi tai huonommaksi viime kauden versioon verrattaessa. Lähtökohtaisesti kahdeksikko on erittäin potentiaalinen, hyvin roolitettu ja palkkarakenteellisestikin balansissa. Keith ja Seabrook ovat selvä ykköspari, Hjalmarsson, Leddy ja Montador jakavat syvyyskartalla sijat 3-5 ja Lepistö, O´Donnell ja Scott hoitavat edellä mainitulta viisikolta jäljelle jäävän roolin.
Duncan Keithin kyvyt ovat kaikkien tiedossa. Äskettäin 28 vuotta täyttänyt Keith pelasi mestaruusvuonna lähes täydellisen kauden, jopa niin täydellisen, että sitä on vaikea enää ylittää. Viime kausi oli heikko varsinkin runkosarjassa ja voisin jopa vannoa, että Keith palaa tutuksi tulleelle tasolleen ensi kaudella. Ensi kaudella selitykseksi ei ainakaan kelpaa lyhyt palautumisjakso tai mestaruuskrapula. Tärkein palanen puolustusta ja siksi on erittäin merkittävää Blackhawksin menestyksen kannalta, että Keith on parhaimmillaan ensi kaudella.
Kaksi vuotta Keithiä nuorempi Brent Seabrook on taas parhaimmillaan NHL:n ykköspakin tasoa, mutta taso heittelee yhä liiaksi pelien välillä. Kun Seabrook on pelipäällä, nähdään kentällä fyysinen, hyvin liikkuva, loistavia avauksia antava ja räjähtävä puolustaja. Toisinaan Seabsin ratkaisut jäällä ovat täysin käsittämättömiä ja mies on kuin varjo parhaasta puolestaan. Toivottavasti ikä ja kokemus tuovat jo pian tasaisuutta miehen otteisiin. Onhan tuleva kausi jo seitsemäs Seabrookilla NHL:ssä, vaikka ikää on vasta 26 vuotta.
Niklas Hjalmarsson taitaa olla tällä hetkellä Blackhawksin kolmospakki? Nuoresta iästään huolimatta ruotsalainen on jo monessa liemessä keitetty. Keithin tavoin Hjalmarssonin viime kausi oli kokonaisuutena kuitenkin pettymys. Moni odotti Hjalmarssonilta seuraavaa askelta puolustajien eliittiin, olihan mm. Scotty Bowman verrannut Hjalmarssonia itseensä Niklas Lidströmiin. Myös 3,5 miljoonaan caphit antoi lisäpontta fanien odotuksille. Toisin kuitenkin kävi ja Hjalmarssonin pelissä näkyi, kuten niin monen muunkin Blackhawks-pelaajan otteissa, taantumuksen merkkejä. Kauden edetessä ruotsalaisen peli kuitenkin parani ja tällä hetkellä näyttää siltä, että hänestä on kehittynyt lähinnä av-spesialisti ja puolustava puolustaja. Kiekollista lahjakkuutta on olemassa, mutta jostain syystä sitä ei ole pystytty vielä kunnolla kaivamaan esiin. Toisaalta joukkueesta on löytynyt riittävästi kiekollisia pakkeja, että miehen laukausten blokkaaminen sekä vahva oman pään peli ovat olleet riittävä panos kokonaisuutta palvellakseen. Nyt Campbellin haihduttua viereltä saattaa valmennus odottaa Hjalmarssonilta vahvempaa panosta myös kiekollisena. Potentiaalia ja kasvuvaraa miehessä vielä on, mutta kuinka paljon?
Steve Montadorin kuuluisi olla ehkä jo pelkästään kokemuksensa ansiosta nelospakki, mutta nostan silti Nick Leddyn tälle paikalle. Leddy teki uskomattoman harppauksen harjoitusleiriltä NHL-tasolle ja vakiinnutti paikkansa viimeistään loppukaudesta Blackhawksin pakistossa. Sen mitä olen tätä nuorukaista nähnyt, niin en ihmettelisi, vaikka Leddy on vielä (ennemmin tai myöhemmin) joukkueen ykköspakki. Nuorukaisen peliäly, liike ja maltti ovat jo nyt sitä luokkaa, että tekisi mieli ampua yli hehkutuksella. Pidetään silti kieli keskellä suuta ja katsotaan rauhassa tämänkin pelaajan kehitystä. Aina arveluttava toinen kausi edessä, mutta ainakaan Stan Bowmania ei moinen huimaa. Stanin mukaan Leddyn rooli joukkueessa olisi kasvanut, vaikka Campbelliä ei olisikaan kaupattu pois.
Uudet tuttavuudet Steve Montador, Sean O´Donnell ja Sami Lepistö pelasivat muuten kaikki viime kaudella yli 15 minuuttia per peli runkosarjassa. Ensi kaudella vain Steve Montador päässee tuon lukeman yli vitospakin roolissa tai ehkä jopa nelospakkina. O´Donnellia pidetään yhtenä liigan parhaimpina ellei parhaimpana seitsemäntenä pakkina ja veteraanin persoona on varmasti arvokas lisä Blackhawksin pukukopissa. Montadorille on luultavasti luvassa paljon vastuuta ainakin alivoimalla ja Lepistön roolina on todennäköisesti paikkailla loukkaantumisia, jolloin luvassa voi olla jopa ylivoimalla vastuuta, mutta muuten mennään maksimissaan kolmosparissa tai seiskapakkina. John Scott on omien sanojensa mukaan panostanut kesällä kehittämään pelillisiä ominaisuuksia ja jättänyt tappeluihin keskittymisen vähemmälle. Bowman lupasi Scottille ensi kaudeksi enemmän minuutteja, mutta nyt on hyvin vaikea nähdä miten se toteutetaan. Ehkä Rockfordissa on tarjolla enemmän peliaikaa? Toisaalta Scottin pelkkä läsnäolo joukkueen mukana on monen Blackhawks-pelaajan mielestä jo tärkeää itsessään.
Viime kauteen verrattuna Blackhawksin puolustus vaikuttaa roolituksia ajatellen toimivammalta. Joukkueesta löytyy selvä ykköspari ja hyviä roolipelaajia syvyyspuolelle sekä erikoistilanteisiin. Viime kaudella loppua kohden ja varsinkin pudotuspeleissä pakkipari Hjalmarsson-Campbell oli selvästi tasaisin ja paras kokonaisuus. Nyt tuon kakkosparin toimivuus on pieni arvoitus, eikä kakkosparin nimiä edes varmuudella vielä tiedetä. Leddyltä ja Hjalmarssonilta kaivataan tasonnostoa sekä ykkösparin on palattava tasolleen. Tällöin Blackhawksin puolustus on edellistään parempi, kovempi ja ikävämpi pelata vastaan. Aika näyttää.