Milloinkohan jätkät oppivat puolustamaan joukkueena? Vaikea sanoa, mutta toivottavasti pian, koska silloin alkaa myös tulemaan tulosta. Canucks-peli oli hyvä tämän osa-alueen osalta, mutta sen jälkeen homma ei ole taaskaan toiminut yhtään. Boynton oli tässäkin ottelussa aivan yössä ja ajoi itsensä ulos tilanteesta varmaan miljoona kertaa. Soupyn palatessa Boyntonin pitäisi olla tämän kauden esitysten perusteella (vain yksi hyvä peli) se puolustaja, joka lentää ulos kokoonpanosta kuin leppäkeihäs. Hendry on pelannut ihan hyvin kahdessa viime ottelussa ja ansaitsee mielestäni paikan pelaavasta kokoonpanosta. Boyntonin järjettömien virheiden paikkailuun hänen kapasiteettinsa ei kuitenkaan riitä.
Skille oli jälleen kerran aivan helvetin hyvä. Yhtään liioittelematta. Varsinkin se yksi avauserän vaihto, jossa Skills niputti koko vastustajan kentällisen ja hankki ylivoiman Hawksille, oli aivan huikea. Jesse Rogersin kommentit:
Jack Skille was arguably one of the best Hawks on the ice. He finished an even player-- not easy to do -- while adding six shots, three hits, and a burst almost every time he touched the puck. Stålberg pelasi lupaavan pelin ykkösketjussa. Erikoistilanteissa näille kahdelle ei satanut edelleenkään vastuuta, mutta tasakentällisin Stålberg sai hyökkääjistä neljänneksi ja Skille viidenneksi eniten peliaikaa. Dowell hoiti myöskin oman ruutunsa paremmin kuin hyvin.
Bolland taas. Kuten secord toi edellä esille, niin kyllähän tuo tilanne huolestuttaa hieman. Jos se on selkä, joka vihoittelee, niin voi perkeleen perkele. Bolland on ollut hyökkäyspäässä aivan luokaton, mutta tuota omiin päin pelaamista tulee tässä tilanteessa aika helvetin ikävä, jos tiedossa on vähänkään pidempää huilia.
E. Ben Smithiltä mielestäni ihan kelvollinen debyytti, vaikka vähän hukassa tuntui ajoittain olevankin. Kuitenkin teki pari hyvää ratkaisua kiekollisena, hoiti hommansa puolustussuuntaan ja voitti ottamansa aloituksen hyvällä prosentilla. Ei tältä osin valittamista.