Nyt kun myrsky on pyyhkäissyt Blackhawksin ylitse, on hyvä aika todeta vahingot. Vaikka puhuri olikin tiedossa, niin se teki tuhoaan laajemmin kuin mitä osattiin pelätä. Aivan ei kuitenkaan ylletty vuosi sitten maalailtuihin lopunajan ennustuksiin. Mutta silti siipeen tuli ja nyt on aika nuolla haavoja.
Hyökkäyksestä poistuivat Burish, Byfuglien, Eager, Fraser, Ladd, Madden ja Versteeg. Puolustuksesta poissa ovat Sopel ja Boynton (joo joo Johanssonkin), Jordan Hendryn kohtalo on vielä avoin. Maalilla ei nähdä kumpakaan kaksikosta Niemi ja Huet, vaikka Huetille palkkaa Chicago joutuukin maksamaan.
Hyökkäyksen osalta poistuneet olivat koko kautta tarkasteltuna lähinnä 3-4 ketjujen rooleissa. Kuitenkin on hyvä muistaa, että Byfuglien, Ladd ja Versteeg ovat erittäin laadukkaita hyökkääjiä ja esim. Byfuglien pelasi ajoittain ykkösketjussa ja pudotuspeleissä vieläpä erittäin menestyksekkäästi. Byfuglienin kaltaista pelaajaa on vaikea toista löytää. Runkosarjassa karhu nukkui vielä talviunta, mutta pudotuspeleihin nalle heräsi nälkäisempänä ja vihaisempana kuin koskaan - ikävä tulee! Versteegiä jää näistä kolmesta vähiten ikävä, mutta hän voi osoittautua Torontolle hyväksi hankinnaksi. Tulee samaan hyvin todennäköisesti enemmän vastuuta tasakentällisin kuin mitä Chicagossa. Ladd on erittäin luotettava ja tasainen suorittaja, joka on loistava kolmosketjun laituri, mutta kelpo pelaaja kakkosketjuunkin. Yksinkertaista, suoraviivaista ja kovaa peliä, siinä Laddin vahvuudet. Laddin ja Byfuglienin fyysistä puolta voi tulla vielä useana iltana ikävä ensi kaudella, Versteegin kiemuroita ei niinkään.
Maalivahtipuolesta on puhuttu jo niin paljon, ettei siihen juuri lisättävää ole. Niemen lähtö tai lähtöpassit oli tottakai menetys Chicagolle, mutta ei katastrofi. Huetia ei enää kukaan halua edes muistaa. Toivottavasti patonki löytää kadotetun itseluottamuksensa vaikka Euroopasta. Taloudellinen puoli on kylläkin ranskalaiselle turvattu. Kuitenkin vielä ennen viime kautta tätä kaksikkoa pidettiin suurinpana kysymysmerkkinä joukkueessa ja he olivat se akilleen kantapää, johon mestaruushaaveet haudattaisiin. Toisin kuitenkin kävi.
Mutta myrskyn jälkeen on aina poutasää, vai onko? Näillä näkymin näyttäisi hyökkäyksen paikkaajiksi luvassa olevan mahdollisesti sellaisia nimiä kuten Beach, Bickell, Dowell, Klinkhammer, Makarov, Skille, Stålberg ja Taffe. Kaikki enemmän tai vähemmän lupauksia, AHL-tason pelaajia tai suuria kysymysmerkkejä. Bickell, Dowell ja Skille ja Stålberg ovat varmasti tässä vaiheessa arvioituna vahvimmin pelipaikoissa kiinni. Heti kärkeen on epärealistista odottaa, että nämä pelaajat täyttäisivät lähteneiden saappaat, mutta vielä pari kautta taaksepäin nimet Byfuglien, Versteeg, Brouwer ja Bolland olivat aika tuntemattomia sekä kirjoittamattomia kortteja NHL-tasolla. Bickell, Dowell ja Skille olisivat kaikki voineet jo vakiinnuttaa paikkansa NHL:ssä jossain toisessa organisaatiossa.
Puolustuksessa muutokset jäivät kosmeettisiksi, vaikkakin Sopelin vahvalle alivoimapelaamiselle olisi ollut varmasti jatkossakin käyttöä. Kolmospariin on tyrkyllä nuoria hyvin liikkuvia pelaajia, sekä ehkä Hendry. Myös jääkaappi nimeltään Scott saanee hoitaa tuolla tontilla hommia, mutta rooli jäänee enemmän seitsemännen pakin tai 13. hyökkääjän paikkeille.
Tolppien väliin on luvassa sitten yksi täysin uusi tuttavuus sekä jo useamman vuoden portteja kolkutellut ikuinen prospekti. Turcolla on varmasti näyttöhaluja, mutta mikäli homma jää jonnekin Huetin tasolle, niin Chicagossa ei silti olla niin vihaisia. Kiitos lyhyen ja halvan sopimuksen. Corey Crawford jakoi vielä toissa kaudella Niemen kanssa Rockfordin torjuntatyöt ja olivat otteissaan hyvin tasavahvat. Kumpikaan ei selvästi ollut toistaan parempi. Viime syksyn harjoitusleirillä Niemi vei pidemmän korren ja loppu onkin sitten historiaa. Mielenkiintoista nähdä miten vuoden Anttia nuorempi kanadalaismaalivahti vastaa huutoon.
Tällä hetkellä näyttä siltä, että Blackhawksissa on tulevana kautena kahden kerroksen väkeä. Kärki on yhtä terävä kuin ennenkin ja ehkä se voi vielä siitä terävöityäkin. Kahden ensimmäisen ketjun jälkeen onkin sitten jo hieman hämärämpää. Mestaruuden uusiminen on niin vaikeaa, että vaikka kaikki mestarijoukkueessa pelanneet jatkaisivatkin, niin en uskaltaisi uusimisen perään huudella. Nyt joukkue on kuitenkin heikentynyt, se pitää kaikkien Hawks-fanien hyväksyä ja ennakkoon en pysty näkemään tässä joukkueessa mestariainesta. Mitään rupusakkia yhdessä kesässä Chicagosta ei kuitenkaan tullut. Tulevaisuuden näkymät ovat silti erittäin hyvät, vaikka matkalla pieni vastatuuli kävisikin.