Hyvä kommentti. Mielestäni tässä maalivahtipuolen muuttumisessa merkittävin asia on tuo maalivahdin työmäärä. Oma mielipiteeni on se, että kukaan maalivahti ei jaksa pelata 70 matsia runkosarjaa ja siihen voittoisat 20 matsia pleijareita päälle yhden kauden aikana...
...7 miljoonaa ykkösmaalivahdille, jota sitten on "pakko peluuttaa" koko runkosarja, jotta rahalle saadaan vastinetta, on mielestäni totaalinen virheliike..
Osittain samaa ja osittain eri mieltä Henkan kanssa. Ehdottomasti samaa mieltä siitä, että nyky-nahilassa on aika epärealistista odottaa kenelläkään maalivahdilla säilyvän tason koko kauden aikana noilla pelimäärillä ja intensiteetillä. Lepoa ja hienosäätöä (eli treeniä) tarvitaan tuohon väliin.. Mutta siinä ehkä kuitenkin hiukan eri linjoilla (muistaen kyllä hyvin Detroitin aikaisemmat onnistuneet kokemukset, sekä nyt tämän kevään finalistien menestystarinat 'ei-niin-varmoilla' maalivahdeilla), että edelleenkään en suostu aliarvioimaan rautaisen ykkösmolarin tärkeyttä joukkueelle. Mielestäni sen tärkeys on samaa tasoa ykkössentterin tai johtavan puolustajan kanssa, jolloin myös palkkataso on lähes samalla tasolla. Se on tietenkin totta, että tällä hetkellä NHL:ssa näyttää olevan aika iso joukko 'kelvollisia' maalivahteja. Toisin sanoen taso on kova, jolloin kilpailuasetelma palkkamielessä ei pääse karkaamaan käsistä.
Itse rakentaisin joukkueen maalivahtipuolen (ideaalitilanteessa) siten, että ykkösenä pelaisi 'takuuvarma' kaveri 4-6 miljoonan sopimuksella ja kakkosena nuori vielä kehittyvä 'huippulahjakkuus' alle puolentoista miljoonan palkalla. Nuorempi pelaaja saisi ihan reilun näyttöpaikan myös ylhäällä, noin 25 peliä runkosarjassa, mahdollisesti muutaman jopa pleijareissa. Paitsi, että ykkönen saisi tarvittavaa lepoa, myös seuran kannalta tilanne olisi herkullinen...
Kauden päätteeksi voisi seura päättää (osin sopimustilanteesta ja seuran kasvamassa olevista molari prospekteista riipppuen) jatketaanko vielä vuosi samalla kaksikolla vai laitetaanko jompi kumpi lihoiksi ja uutta putkeen...
Mutta Chicagon ja Niemen tilanne on juuri nyt erilainen em. 'ideaalitilanteeseen' nähden. Monessa seurassa Niemi olisi edelleen tuo nuori huippulahjakkuus, mutta kun hän onnistui anastamaan ykköstorjujan paikan jo viime kaudella joukkueen mennessä päätyyn asti, niin tianne mutkistui.. Mielestäni yksi toteuttamiskelpoinen ja molempien kannalta kohtuuullisen hyvä diili olisi todellakin se, että alkuun vuosi esimerkiksi 1.5 millin sopimuksella ja taustalle 'kassakaappisopimus' (jos sellaista ei tosiaan pysty suoraan tekemään.. en ole niin perehtynyt nykysääntöihin, että tietäisin..?) esimerkiksi seuraavasta kahdesta vuodesta kolme milliä per vuosi. Win win situation; Chicago saisi pidettyä jo pudotuspeleissäkin paikkansa ja tasonsa kelvollisesti täyttäneen nuoren ja edelleen kehittyvän maalivahtinsa kolmeksi vuodeksi suhteellisen edullisesti ja kohtuullisen pienellä riskillä. Jos/kun Niemi osoittaisi kolmen vuoden jälkeen olevansa takuuvarmasti sillä tasolla, jolla hänen uskotaan ja toivotaan pystyvän pelaavan tasaisesti, niin sitten hiukan pidempi ja rahakkaampi sopimus tilalle ja paikan sementointi 'seuraikonina' ja siirtyminen tuohon 'ideaalitilanne-moodiin'. Niemi puolestaan saisi jatkaa hyvän joukkueen takana seuraavat kolme kautta! Se on hyvä paikka edelleen kehittyä ja saada vielä lisää suoritusvarmuutta ja tasaisuutta jo todistettuun korkeaan huipputasoonsa. Jostain heikommista jengeistä Niemi agantteineen saisi kotiutettua ehkä miljoonan verran enemmän kolmen vuoden aikana, mutta se saattaisi kostautua tulevina vuosina rajusti ja ei tuollakaan palkalla nälässä ja puutteessa tarvitse elää. Ja onhan se nyt vaan mukavampi pelata huippujoukkueessa...
Ei se Detroitkaan niin viihtyisä paikka ole, että huippustarat pelaavat siellä alehintaan paikan tai seuran itsensä vuoksi. (ja tähän hymiö...)