Heinäkuun jätöksiä (osa 1)
Hyvä pohdintaa täällä toverit! Vaikka onhan se hieman huvittavaa, että kausi ei ala vielä aikaan ja suurin mielenkiinto kohdistuu ensi kesän sainauksiin ja siirtoihin. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö sama asia välillä päässä pyöri. Tuohon cap dilemmaan kun törmää joka ikisellä Hawks-palstalla, mitä vastaan tulee. Joten laitetaan omakin korsi kekoon asian puolesta.
Yksi tapa lähestyä asiaa on, että laskee Toewsin, Kanen ja Keithin tämän hetkiset hitit budjettiin ja arvioi suurin piirtein tulevan palkan suuruuden. Näin saa käsityksen siitä mihin haarukkaan tulevat raivaukset tulisi budjetista sijoittua. Tällä hetkellä Toewsin cap hit on 2,8, Kanen 3,275 ja Keithin 1,475 miljoonaa dollaria. Riippuen ensi kauden esityksistä uskoisin näistä jokaisen pelaajan palkan asettuvan ensi kesänä johonkin 5-7 miljoonan väliin. Tästäkin aiheesta riittäisi keskustelua ja kädenvääntöä suuntaan tai toiseen, mutta mitään ei tiedetä ennen kuin nimet sopimuspapereissa loistavat.
Voidaan spekuloida esim. sillä, jos Hossa on ensi kaudella selkeästi joukkueen paras laituri, onko silloin kohtuullista, että Kanen cap hit ei ainakaan ylitä 5,23 miljoonaa? Tosin samalla logiikalla Keithillä on kaikki argumentit puolellaan yli 7 miljoonan palkkapyyntöön. Toewsin kohdalla vertailua pitää hakea hieman kauempaa, mutta mikä on paras vertailukohde; Anze Kopitar, Mike Richards vai kenties Henrik Sedin? Vedetään tässä kohtaa mutkat suoriksi ja lähdetään liikkeelle oletuksesta, että näistä kolmesta (TKK) jokaisen palkka olisi kuusi miljoonaa per kausi.
Tässä skenaariossa Tallonin ja kumppaneiden tulisi vapauttaa 10 miljoonaa jatkosopimusten sorvaamisiksi ja tämä olisi tehtävä ennen 2010–2011 kauden alkua. Teoriassa tuohon olisi helppo päästä kauppaamalla Campbell ja esim. Byfuglien varausvuoroihin sekä prospekteihin. Käytännössä ihan näin helppoa ongelman ratkaisu tuskin tulee olemaan. Todennäköisempää on päästä Sopelin 2,33 miljoonasta, säästää Maddenin päättyvästä sopimuksesta 2,75 ja kaupata yksi tai kaksi nelikosta Sharp, Barker, Buff ja Versteeg. Näin päästäisiin lähelle tai jopa ylikin tuon 10 miljoonan. Ja vielähän voisi antaa Laddin mennä offer sheetillä tai flaksin käydessä kaupata Huet muualle. Menee nyt vähän sekavaksi (tyypillistä minulle), mutta antaa kuvaa siitä, että vaihtoehtoja tavoitteen saavuttamiseksi onneksi on.
Yksi mahdollisuus on vielä sekin, että yksi näistä kolmesta päätetään kaupata muualle. Tämän siirron puolesta en rahojani sijoittaisi, mikäli Tallonia on vähäkään uskominen, mutta pakon edessä kompromissi saattaa tulla kyseeseen. Puhtaasti taloudellisesta vinkkelistä tuijottaen Keith saisi lähteä, mutta unohdetaan nyt toviksi tämä hyvin epätodennäköinen vaihtoehto.
Mutta kuten Tallonkin on sen jo myöntänyt, että kaikkia ei voida pitää, niin muutoksia on luvassa – ennemmin tai myöhemmin. Tuleviin ratkaisuihin tulee merkittävästi vaikuttamaan organisaation nuorten pelaajien kehitys. Jos esim. Kyle Beach viimeistään vuoden päästä kykenee pelipaikan ansaitsemaan, voidaan tällöin huoletta Byfuglien kaupata pois ja jne. Front office saa tehdä kyllä täyden työn ja pohtia asiaa monelta kantilta päätyäkseen pitämään juuri oikeat pelaajat menestyäkseen tulevaisuudessakin.
Ja koska aina on kiva leikkiä toimitusjohtajaa, jatkan leikkimistä. Lähtisin liikkeelle siitä, että tulevaisuudessa Blackhawksissa pelaavat ainakin Jonathan Toews, Duncan Keith ja Brent Seabrook. Ykkössentterin ja –pakkiparin ympärille on hyvä rakentaa menestyvää joukkuetta. Tämän jälkeen kyseeseen tulisi maalivahti, mutta koska tällä hetkellä näköpiirissä ei ole yhtään varmoja kortteja skipataan osaston ohi. Seuraavaksi joudumme toteamaan, että Marian Hossa sekä Brian Campbell kuuluvat vahvuuteen ja pitkään. Ensinnä mainittu menee joukossa kivutta, ja jälkimmäisenkin taidoille on käyttöä, mutta ne rahakkaat ja pitkät sopimukset sitovat ”hieman” joukkueen rakennuspuuhia. Koska Seabs ja Keith pelaavat lähes puolet pelistä ja kakkosparillekin (Hammer-Campbell) kertyy reilut 20 minuuttia per peli, on Barkerista luovuttava. Mielelläni hänet pitäisin ja unelmoisin nelikosta Seabs, Keith, Barker ja Hammer, mutta Kalkkuna lusii kuin lusiikin sopimuksensa loppuun. Hjalmarssonin tyylinen puolustaja sopii Campbellin pariksi paremmin, kuin hieman verkkainen ja omassa päässä välillä hukassa oleva Barker.
Jatketaan hyökkäyksestä, koska Toews&Kane ovat uuden Blackkhawksin kasvot ja kultapojat, jatkaa P.Kanekin joukkueessa. Bolland on selviö kakkosketjun keskelle, mutta Patrick Sharp tai Kris Versteeg eivät molemmat mahdu tulevaisuudessa samaan joukkueeseen. Niinpä on mietittävä pidetäänkö hieman vanhempi ja kalliimpi kahdensuunnan hyökkääjä, joka tekee noin 30-40 maalia kaudessa ja pystyy pelaamaan sekä yli-että alivoimaa? Vai kuuluuko suunnitelmiin viisi vuotta nuorempi pienikokoinen taituri, josta saattaa kehittyä vielä kovempikin tekijä? Itse kallistuisin varmoille päiville ja Patrick Sharpin suuntaan. Aika varauksetonta hyväksyntää Versteeg on palstoilla saanut, vaikka hänelläkään ei ole takanaan kuin yksi hyvä kausi?
Tämän ylipitkän ja rönsyilevän jätöksen jäljiltä pääsen siis seuraavaan johtopäätökseen, että nämä ovat kiinnipidettäviä:
Toews
Seabrook
Keith
Kane
Bolland
Hjalmarsson
Campbell (kaupataan jos joku haluaa ja vaihdetaan Barker tilalle)
ja Hossa sekä Sharp ovat liipaisimella, jos budjetti kiristää nahkaa..sitten loput ovatkin kaupattavissa. Että näin, tai sitten ei.
