Chicago Blackhawks (1.) - Minnesota Wild (8.), lännen puolivälierät 2013

[Jackie Moon]

Vastataan nyt Wiesellikelle osoitettuun kysymykseen:

Jos...

Juu voit vertailla ja jossitella niin paljon kuin lystäät. Wiesellike nyt sentään kuitenkin vastasi esittämääni kysymykseen eikä alkanut jossittelemaan mitään. Kiitos panoksestasi kuitenkin.

Tarkoitin sillä 3.-4.-ketjuja...

Ja mitä absurdia Toewsin johtajakyvyissä on?

Ok.

Ja ei Toewsissa ole mitään absurdia. Tarkoitin vain sitä "vaatimatonta" tapaasi jolla mielipiteesi toit ilmi. Itse tykkään Toewsista todella paljon. Kuten tietysti myös Koivusta. Eikä jaksa alkaa siitä vänkäämään nytten, kumpikaan kun ei mielipidettään ymmärrettävästi tule vaihtamaan.

 

[Hawk #22]

Juu voit vertailla ja jossitella niin paljon kuin lystäät. Wiesellike nyt sentään kuitenkin vastasi esittämääni kysymykseen eikä alkanut jossittelemaan mitään. Kiitos panoksestasi kuitenkin.

Edit kohta jäi näköjään lukematta, eli sisälukutaito on vähän pielessä (tietenkin sielläkin on se sana jos, mutta puhuin kuitenkin tilastollisesta faktasta, jonka itsekin mainitsit). Jossittelukin oli lähinnä tämän kauden tulosten vertaamista tavalliseen 82 ottelun kauteen, että saadaan tilastoille oikeat mittasuhteet (helpottaa ymmärtämistä, kun tavalliset tilastot eivät selvästikään ole auttaneet). Toki voisin sanoa myös, että Bolland teki 7 maalia (35 ottelua), Shaw, Bickell ja Stålberg 9 maalia (47-48 ottelua), Kruger 4 (47 ottelua) jne...., mutta ei se varmaan tee Wildista yhtään parempaa tai secondary scoringista yhtään heikompaa.

 

[Saikka]

Epelius: Suter yllättäjänä ja Granlund sekä Heatley listoilla mukana. En jaksanut edes vähää alusta jne.

 

[Jackie Moon]

Jossittelukin oli lähinnä tämän kauden tulosten vertaamista tavalliseen 82 ottelun kauteen, että saadaan tilastoille oikeat mittasuhteet...

Eli siis jossittelulla saadaan oikeat mittasuhteet, mutta tapahtuneilla faktoilla ei. Tämä selvä. Turha jatkaa keskustelua aiheesta tämän enempää.

 

[Hawk #22]

Eli siis jossittelulla saadaan oikeat mittasuhteet, mutta tapahtuneilla faktoilla ei. Tämä selvä. Turha jatkaa keskustelua aiheesta tämän enempää.

Ei näköjään kannata, jos sisälukutaito on tuota luokkaa... Ymmärrän tosin jos tekee pahaa katsella kuinka paljon ylivoimaisempi Blackhawks on ollut tällä kaudella. Toki pelit on vielä pelaamatta, mutta aika paljon saa tapahtua, että Wild pystyy samanlaiseen 4 ketjun (tai edes 3 ketjun) vyöryttämiseen kuin Blackhawks. Unohtamatta tietenkään puolustajia, jotka tukevat hyökkäystä mm. avauspelin ja maalien muodossa.

PS. Tapahtuneet faktat löytyy muuten tuon lainaamasi virkkeen jälkeen, jos viitsit niin pitkälle lukea.

 

[Jackie Moon]

Ei näköjään kannata, jos sisälukutaito on tuota luokkaa... Ymmärrän tosin jos tekee pahaa katsella kuinka paljon ylivoimaisempi Blackhawks on ollut tällä kaudella.

PS. Tapahtuneet faktat löytyy muuten tuon lainaamasi virkkeen jälkeen, jos viitsit niin pitkälle lukea.

Tajuan kyllä mitä laskelmillasi meinaat, en vain ikinä ole ymmärtänyt jossittelua. Mutta jokainen laskekoon tyylillään, ei siinä mitään. Sen jälkeen on vaan turha puhua faktoista sitten enää. Ja kyllä. Nyt kun olemme ensimmäistä kertaa vuosiin poffeissa niin en ole iloinen joukkueeni vuoksi vaan minua vituttaa Chicagon menestys. Jotain tasoa nyt hei provoihinkin.

PS. Niin löytyy juu ja siksi(kin) ihmettelin että mikä niissä faktoissa on vialla kun ei niitä voi käyttää.

 

[palle]

Kokeneet herrat (Cullen, Bouchard, Heatley) - Mitä tekevät nämä herrat? Heatley otettiin tähän pakkaan vielä mukaan ihan vaan sen takia, koska mies on pelannut taalajäillä jo sen verran kauan, että astuminen esiin playoffeissa olisi nyt loistava paikka todistaa hänen varteenotettavuutensa Atlanta-Ottawa-Sharks -ajoilta, mitkä riittivät Wild -pestiin. Cullen pelasi hyvän kauden tehoin 7+20 ja on Stanley Cup -voittaja Hurricanesin paidassa. Kaikki kokemus on hyödyksi näissä karkeloissa ja juuri tämän takia myös Bouchardkin pääsee mukaan tähän kaartiin, joka on edustanut Wildiä ensimmäisestä pelistään lähtien 10 vuoden ajan.

Nuorukaiset (Granlund, Coyle) - Nuoruuden into on aina hyvästä. Vaikka Granlund ei pelannut mitään vakuuttavaa runkosarjaa, on hänet kuitenkin tunnettu isojen pelien miehenä lyhyen uransa aikana, joista todisteena tietenkin vakuuttavat pelit keväällä 2011 seura- ja maajoukkuetasolla. Kumpikaan ei lähellekään vastaa NHL:n standardeja, mutta niitä ei voi jättää pois laskusta. Charlie Coyle oli ajoittain piristysruiske Wildin kokoonpanossa ja 8 maalia nakuttanut tulokas pelasi erittäin lupaavasti. Nyt on hyvä kerätä sitä intoa vielä pudotuspeleihin, kun niihin on mahdollisuus ja näyttää taitonsa ja kylmähermoisuutensa.

Cullen ollut ehkä jopa lempipelaajani tällä kaudella. Todella hyvällä jalalla liikkeellä. Loistava pelisilmä ja suojaa hyvin kiekkoa. Paikkaa fyysiset puutteensa oveluudella ja on, niinkuin aiemmin sanoin, kakkoskentän sielu. Setoguchi ja Zucker elää ja kuolee Cullenin mukana.

Heatley on juuri leikattu joten tuskin pukee Wild paitaa päälle pleijareihin. Heatleyn maalintekotaitoa kaivataan mutta liigan verkkaisimpia jalkoja ei. Sopimus tullaan todennäköisesti ostamaan ulos kesällä ja mies varmasti aistii tämän.

Bouchard on taitava kuin mikä mutta vastapainona yksi liigan pehmeimmistä jätkistä. Kaihtaa fyysistä peliä, on heikko kaksinkamppailuissa ja pelkää kulmia. Paperilla ei mikään pleijarisytyttäjä mutta taitoa olisi vaikka muille jakaa. Bouchard on Heatleyn ohella pelaaja joka saattaa olla liipaisimella kesällä, riippuen otteista pudotuspeleissä, oma veikkaukseni on, että mies ei tule saamaan jatkosopimusta.

Tuota "kumpikaan ei lähellekään vastaa NHL: standardeja" en oikein allekirjoita. Pitää paikkansa Granlundin kohdalla mutta ei Coylen. Coyle on iso, vahva ja taitava. Ei pelkää mitään tai ketään jäällä, menee ykköskentästä ensimmäisinä kulmiin ja voittaa ison osan kaksinkamppailuista. On hyvä kiekollisena ja tässä varmaan suurin syy miksi saanut pelata Koivun ja Parisen kanssa. Ollut Brodinin ohella kauden positiivisimpia yllättäjiä. Tällaista se jääkiekko välillä on, Coylen ja Brodinin ei pitänyt olla vielä valmiita tällä kaudella kun taas Zuckerista ja Granlundista oli povattu koviakin assetteja joukkueelleen. Zucker todennäköisesti tulee saamaan pudotuspeleissäkin vastuuta kun taas Granlund jää tästä nelikosta auttamatta rannalle. Loukkaantumiset tietenkin aina muuttavat asetelmia

Heitän perään vielä yhden nimen jolta odotan todellista tasonnostoa: Cal Clutterbuck. Tämä mies on ollut koko kauden aivan yössä. Taklaustilastossa hävyttömän alhaalla, joka toki olisi anteeksiannettavissa jos mies olisi kunnostautunut muilla pelin osa-alueilla. No eipä ole, harvat laukaukset menevät aina yli, ohi ja seinille. Kiekonmenettäminen on miehelle täysin arkipäivää eikä tunnun oikein pelaavan ketjunsa kanssa yhteen. Mies vaan kouhkaa menemään päämäärättömästi vaihdosta toiseen, aina silloin tällöin taklaten. Jos vanha Clutterbuck herää henkiin, se mies joka taklaa kaikkea mikä liikkuu ja on niistämässä vastustajan neniä jokaisella pelikatkolla niin tätä miestä Chicagon kannattaa pitää silmällä. Chicago faneille kanssa pieni vinkki jos ette tätä herraa entuudestaan tunne. Pelaa parhaimmillaan erittäin viihdyttävää kiekkoa. Hän on rajattomalla energialla varustettu agitaattori parhaasta päästä ja on myös mestari pääsemään sekä vastustajan pelaajien että kannattajien ihon alle. Mies on RFA kesällä joten nyt jos koskaan on laitettava kaikki likoon jos jatkosopparia mielii saada. Fan favourite.

***EDIT***

Luinpa Epelius tekstisi uudemman kerran ja huomasin, että eipä minunkaan sisälukutaito päätä huimaa. Huomasin siis, että et sanonut Coylesta mitään sen suuntaista kuin mihin minä nokkelana poikana tartuin. Pahoittelut tästä.

 

[Kyle]

Suurin mielenkiinto tästä parista löytynee tästä ketjusta ja sen tuomista väännöistä, jotka välillä ovat saaneet viimmeisimmissä viesteissä aika suur-realistisia mittasuhteita. Itse kaukalossa peli tapahtuu mentaliteellä isät vs pojat, jolloin Chicagon jatkoon menolle suurin este on ainoastaan Chicago itse.

Vaikea lähteä edes hakemalla hakemaan millä osa-alueella Minnesota pystyy Blackhawksin haastamaan. Vastakkain on kuitenkin NHL:n yksi laajimmalla hyökkäysmateriaalilla operoiva joukkue ja joukkue joka ei ole saanut missään vaiheessa kautta ykkösketjun taakse toista saumattomasti toimivaa vakituista hyökkäysvitjaa. Samat lähtökohdat ovat puolustuksen suhteen, Chicago pyörittää tasaista puolustus kuusikkoa joista löytyy omaa erikoisosaamista niin yli- kuin alivoimallekkin ja tasakentällisesti pystytään peluuttamaan koko viisikon mukaan. Vastaavasti Wildillä Suter pelaa niin paljon kuin jaksaa ja Brodin antaa tukea, sekä Spurgeon ylivoimatukea.

Jos pelaajia pistetään pelipaikoittain vertailuun, pystyy Bäckström maalivahtiosastolla ehkä jollain tapaa antamaan parhaan haasteen. Mutta ennakkoon en laske kassareitakaan Wildille eduksi, en usko enkä epäile hetkeäkään etteikö Crawford&Emery akseli olisi riittävä, ennenkuin näen konkreettisesti että Minnesota pommittaa tuon kaksikon reikäjuustoksi.

Muutamia esille tuleita noppeja:

Toews - Koivu

- Jonkin verran keskustelua on herättänyt näiden miesten johtajuustaidot. Toews on 6 vuotta nuorempana päässyt juhlimaan olympia ja mailmanmestaruuskultaa, sekä kapteenina vastaanottamaan SC:n ja Conn Smythen. Tällähetkelläkin johdatti joukkueensa NHL:n runkosarjan voittoon, niin en ihan heti lähtisi vääntämään tästä keskustelusta vaikka päässä olisikin hieman sinivalkoisetlasit. Meriitit puhukoon puolestaan, kun kuitenkaan ei taida olla liikaa(onko ollenkaan?) pelaajia jotka ovat pelanneet molempien herrojen kanssa jotka täten kyseenalaistaisi näiden herrojen johtajuustaidot. 29/30 tj:sta valitsisi Toewsin näistä pelaajista, jos tälläinen kysely teetettäisiin.

Saikka ja Brodin

- Ohan se hienoa että tulokas pelaa kuin mies, mutta rajansa hehkutuksella. Tässä on kuitenkin tuoreessa muistissa esimerkiksi Phaneufin tulokaskausi, jonka peli oli silloin kuitenkin vielä pari astetta kokonaisvaltaisempaa kaikilla mittareilla ja vierellä ei ollut Suterin tasoista paria. Vitsinä nämä (mm. ralphkin hehkuttamat) "kovin pelaaja missään" toimi ainoastaan kerran ja hetken kun vilpertti ekan kerran esitteli Murrayn.

Chicago sweepillä jatkoon

- Minnesotan pitää sumputtaa keskialue, hakata pitkää kiekkoa, tapella ja rottailla, jollain ilveellä ottaa vieraissa voitto ja yrittää tappaa Chicagon peli-ilo. Jos Hawksit matkaa 2-0 johdossa vieraspeleihin, ei sieltä enää Minnesota nouse.

 

[palle]

Suurin mielenkiinto tästä parista löytynee tästä ketjusta ja sen tuomista väännöistä, jotka välillä ovat saaneet viimmeisimmissä viesteissä aika suur-realistisia mittasuhteita. Itse kaukalossa peli tapahtuu mentaliteellä isät vs pojat, jolloin Chicagon jatkoon menolle suurin este on ainoastaan Chicago itse.

Vaikea lähteä edes hakemalla hakemaan millä osa-alueella Minnesota pystyy Blackhawksin haastamaan. Vastakkain on kuitenkin NHL:n yksi laajimmalla hyökkäysmateriaalilla operoiva joukkue ja joukkue joka ei ole saanut missään vaiheessa kautta ykkösketjun taakse toista saumattomasti toimivaa vakituista hyökkäysvitjaa. Samat lähtökohdat ovat puolustuksen suhteen, Chicago pyörittää tasaista puolustus kuusikkoa joista löytyy omaa erikoisosaamista niin yli- kuin alivoimallekkin ja tasakentällisesti pystytään peluuttamaan koko viisikon mukaan. Vastaavasti Wildillä Suter pelaa niin paljon kuin jaksaa ja Brodin antaa tukea, sekä Spurgeon ylivoimatukea.

Jos pelaajia pistetään pelipaikoittain vertailuun, pystyy Bäckström maalivahtiosastolla ehkä jollain tapaa antamaan parhaan haasteen. Mutta ennakkoon en laske kassareitakaan Wildille eduksi, en usko enkä epäile hetkeäkään etteikö Crawford&Emery akseli olisi riittävä, ennenkuin näen konkreettisesti että Minnesota pommittaa tuon kaksikon reikäjuustoksi.

Pikku väännöt on aina hyvästä. Herrat oikeasti kannattavat joukkueitaan ja pikku pilke silmäkulmassa on aina hyvä vähän päästää höyryjä ulos myös täällä internetissä.

Olet täysin oikeassa. Chicago on niin yksilötasolla kuin joukkueena vakuuttavampi. 4 hyvällä tasolla rummuttavaa kenttää vastassaan yhden hyökkäyskolmikon ja pakkiparin joukkue joka hakee itseään pahemman kerran.

MUTTA, sodassa ja jääkiekossa kaikki on mahdollista. Joukkueet pelasivat vastakkain kolmesti missä vain kerran Chicago oli selkeästi parempi. Wildia ei sovi aliarvioida vaikka paperilla kaiken pitäisi olla aivan selvää pässinlihaa. Parhaimmillaan Wild on joukkue joka pystyy 2-3 ketjun voimin rummuttamaan vastustajan hyökkäyspäädyssä pitkät tovit, neloskentän tehdessä vakuuttavaa työtä väsyttäen vastustajaa sekä pitäen oma päänsä puhtaana. Cullenin johtama kenttä oli itseasiassa pitkät pätkät Wildin johtava kenttä. Siinä missä Koivun johtama vitja taisteli kunniakkaasti vastustajan parhaita vastaan, sai Cullenin kuoro tehdä tuhojaan. Pitkälti Wildin win streak oli tämän ansiota. Leveyttä löytyi ja jokainen osa-alue toimi. Sitten Cullen loukkaantu ja homma meni pahasti jäihin, niin pienestä se voi olla kiinni.

Jos Wild saa ulosmitattua potentiaalinsa ja Bäckström nostaa tasoaan huimasti niin tässä sarjassa on myös yllätysmomentin mahdollisuus. Tämän tietää myös Patrick Kane joka vastikaan haastattelussa lupasi, että Chicago ei tule aliarvioimaan Wildia ja totesi, että mikäli Wild pystyy pelaamaan sillä tasolla millä parhaimmillaan tällä kaudella pelasi, he todella pystyvät haastamaan Chicagon. Toki osa tuosta jargonista oli puhuvan pään antamia vastauksia toimittajan rasittaviin kysymyksiin, osa vastustajan silkkaa kunnioitusta mutta osa ihan totta.

Muistetaan vielä se, että Wildilla on mies nimeltä Jason Pominville tuomassa lisäsyvyyttä kentällisiin. Vaikka Koivu häviää Toewsille vertailussa kaikilla pelin osa-alueilla niin johtajuutta ei Wildilta tule puuttumaan. Siitä pitävät huolen herrat Koivu, Suter, Parise, Cullen ja Pominville.

 

[lunde]

Täällä ketjussa onkin syntynyt runsas keskustelu joukkueiden materiaalin syvyydestä. Tässä yksi tapa tarkastella joukkueiden syvyyttä:

Blackhawks

Hyökkäys: 116 maalia
Saad (10) - Toews (23) - Hossa (17)    = 50
Sharp (6) - Handzus (1+1) - Kane (23)  = 30
Bickell (9) - Shaw (9) - Stålberg (9)  = 27
Carcillo (2) - Krüger (4) - Frolik (3) = 9

Puolustus: 22 maalia
Keith (3) - Hjalmarsson (2) =  5
Leddy (6) - Seabrook (8)    = 14
Oduya (3) - Rozsival (0)    =  3

Bolland 7 maalia

Chicago on päästänyt 97 pelitilannemaalia
(varsinaisella peliajalla tai jatkoajalla)

Hawksin kokoonpano lienee suurin piirtein tuollainen ensimmäisessä ottelussa, kun Bolland ei ole pelikunnossa. Wildin kokoonpanon otin Avs-ottelusta, jossa Brownin päätiltistä toipuva Pominville ei vielä pelannut. Hän ilmeisesti saatta olla pelikunnossa ensi yönä. Sen sijaan olkapääleikkauksesta toipuva Heatley on poissa koko kevään.

Wild

Hyökkäys: 86 maalia
Parise (18) - Koivu (11) - Coyle (8)          = 37
Zucker (4) - Cullen (7) - Setoguchi (13)      = 24
Bouchard (8) - Brodziak (8) - Clutterbuck (4) = 20
Rupp (0+1) - Konopka (0) - Mitchell (4)       =  5

Puolustus: 13 maalia
Suter (4) - Brodin (2)   = 6
Stoner (0) - Gilbert (3) = 2
Falk (0) - Spurgeon (5)  = 5

Pominville 4 Minnesotassa + 10 Buffalossa
Heatley 11 maalia

Minnesota on päästänyt 125 pelitilannemaalia
(varsinaisella peliajalla tai jatkoajalla)

Kuten ketjussa onkin ollut esillä, Hawks vie Secondary scoring -vertailun, mutta ei ehkä niin murskaavasti kuin olisi voinut olettaa. Sen sijaan ratkaisevin ero löytyy puolustuksesta, kuten moni Wild-kannattaja onkin todennut. Verkko on soinut Wildin omassa päässä 28 kertaa useammin 48 pelin runkosarjassa.

On ollut kiva nähdä tuolla Playoffs -veikkauksen puolella ja Jatkoajan ennakossa lähes yksipuolista luottamusta Hawksin selkeään voittoon. Useimmat syyt puhuvatkin Blackhawksin selvän voiton puolesta, mutta itse en ainakaan odota lumieränä sujuvaa läpihuutosarjaa. Wild on lyhyen historiansa aikana ollut paha vastus Blachawksille ja nähdyn runkosarjan jälkeen suuria odotuksia kantavalla Hawks-joukkueella ei ole kuin hävittävää sarjassa. Neljän edellisen kauden aikana kolme Presidents' Trophy -voittajaa on lähtenyt laulukuoroon ensimmäisellä kierroksella. Blackhawks oli lähellä lähettää sen neljännekin runkosarjavoittajan varhaiselle kesälomalle noustuaan 0-3 tilanteessa olleessa sarjasssa seitsemänteen peliin. Canucks näytti voittavan ratkaisevan ottelun 1-0, mutta Toews taisteli kolmannen erän lopulla Hawksin tasoihin alivoimamaalilla. Burrowsin jatkoaikamaali vapautti kuitenkin joukkueen ikuisista Hawks-painajaisista ja siirsi vancouverilaishuligaanien tuhoamisjuhlia useammalla viikolla eteenpäin.

Hawks on suorittanut koko tynkäkauden todella tasaisesti ilman mitään merkkejä leijumisesta, joten oletan joukkueen asennoituvan ensimmäiseen pudotuspelisarjaankin todella hyvin. Kauden aikana jokainen orastava tappioputki on katkennut jo kahden tappion kohdalla, joten joukkue viihtyy työhaalareissa, vaikka hieman petollisesti näyttääkin useasti pehmeältä ja jopa ylimieliseltä joukkueelta. Blackhawksin eduksi on sanottava, että joukkueen pelissä ei tapahtunut runkosarjan lopulla mitään romahdusta, jonka hurjassa vireessä pudotuspelipaikkaa metsästänyt joukkue voisi hyödyntää. Asetelma on pikemminkin toisin päin. Hawks nosti jalan kaasulta oikeastaan vasta viimeisessä ottelussa, jonka joukkue pelasi AHL-miehistöllä runkopelaajia lepuuttaen. Wild puolestaan hävisi maaliskuun seitsemän pelin voittoputken jälkeen 10 peliä viimeisistä 16 ottelusta (6-9-1) ja onnistui oikaisemaan syöksykierteen vasta viimeisessä ottelussa, jonka voittamisen ja tiebrakerin ansiosta Minnesotassa nähdään jälleen pudotuspelikiekkoa.

Aloitukset on yksi osa-alue, jolla Wild on selkeästi Hawksia parempi joukkueena. Koivu, Cullen ja Konopka ovat aloitusympyrässä todella vahvoja. Myös Brodziak pystyy haastamaan tasaväkisesti Hawksin Bollandin, Shaw'n ja Krügerin, jotka ovat ajoittain suoriutuneet ala-arvoisesti aloitusympyrässä. Löytyyhän Chicagostakin liigan eliittiä olevat Toews ja Handzus, mutta leveys tällä osastolla kääntyy Wildille. Aloitusten häviäminen toki hidastaa Chicagon kiekonhallintaa, mutta nähtäväksi jää, mihin tuo riittää Wildille. Hawks on myös liigan kärkijoukkue riistämään kiekon vastustajan lavasta (CHI 467 - MIN 262), joten aloitukset eivät välttämättä vielä riitä, ellei Wild onnistu kääntämään kriittisiä aloituksia tehokkaasti edukseen molemmissa päissä.

Minäkin näen Chicagon sarjan ennakkosuosikkina, mutta en lähde julistamaan sitä voittajaksi ennen kuin ensimmäistäkään peliä on pelattu. Yllätykset ovat urheilun suola ja vaikka en katkeraa tappiota toivokaan, Wildilla on yhtäläinen mahdollisuus kammeta itsensä voittoon niin kauan kuin Hawks on ottanut neljä voittoa. Selvää on, että kolmas ensimmäisen kierroksen tappio putkeen olisi Chicagossa valtava pettymys erityisesti tällaisen kauden jälkeen.

Vuoden 1984 tyyppinen Miracle täytyy tapahtua jotta Wild jatkaa tästä sarjasta voittajana eteenpäin.

Ilman mitään piikittelyä kysyn ihan mielenkiinnosta, että mikä ihme tapahtui vuonna 1984? Olin silloin niin pieni, että en muista mitään eritystä. Sen sijaan 1980 Lake Placidin ihmeeseen olen perehtynyt jälkikäteen paremminkin.

EDIT:

Molemmilta joukkueilta on ilmestynyt pudotuspelien Media Guide.
-Blackhawks (PDF 27 MB)
-Wild (PDF 14 MB)

Silmäilin molemmat läpi ja Wildin Media Guidesta löytyi muun muassa mielenkiintoinen How The Wild Was Built -sivu, joka löytyy tämän viestin liitetiedostona.

 

[Binisteri]

***EDIT***

Luinpa Epelius tekstisi uudemman kerran ja huomasin, että eipä minunkaan sisälukutaito päätä huimaa. Huomasin siis, että et sanonut Coylesta mitään sen suuntaista kuin mihin minä nokkelana poikana tartuin. Pahoittelut tästä.

Juu itsekin huomasin, että siinä on mahdollisuus tulkita tekstiä väärin, mutta tosin Granlundin meriittejä. Coylehan on hyvän kokoinen pelaaja.

 

[Kyle]

Minäkin näen Chicagon sarjan ennakkosuosikkina, mutta en lähde julistamaan sitä voittajaksi ennen kuin ensimmäistäkään peliä on pelattu. Yllätykset ovat urheilun suola ja vaikka en katkeraa tappiota toivokaan, Wildilla on yhtäläinen mahdollisuus kammeta itsensä voittoon niin kauan kuin Hawks on ottanut neljä voittoa. Selvää on, että kolmas ensimmäisen kierroksen tappio putkeen olisi Chicagossa valtava pettymys erityisesti tällaisen kauden jälkeen.

Lundelta hyvää stopuuttelua ja jalat maassa asennetta, mutta mielestäni näissä ennakkoarvioissa vähän liiallista tai sanotaanko epämairittelevaa. Meillä yleisöllä kotikatsomoissa on käytössä faktat ja näytöt, jonka jälkeen peli puhukoon puolestaan. Pelaajilla pitää olla nöyrä asenne ja kuten aikaisemmin sanoin Chicagon jatkoon menolle esteenä on ainoastaan joukkue itse. Maalivahtipelin sulaminen ym, joka kertoo siten myöskin omasta huonoudesta.
Kuntopuntari, terävin kärki, secondary scoring-vertailu, puolustus, maalivahdit, kokemus, valmennus... Ei kahta sanaa.

Jos vertailukohdaksi otetaan idän vastaava pari Pittsburg - Islanders, niin näen siellä paljon yhtäläisyyksiä materiaalierossa tähän pariin. Samalla kuitenkin löydän sieltä epävarmuus tekijöitä, jotka voivat tuoda suuremman oljenkorren altavastaajalle kuin tässä parissa. Penguins ei ole yhtä yhtenäinen joukkue kuin Blackhawks, täksi kaudeksi siellä on mennyt pelaajia ovesta edes-sun takas, ei ole mitään takuita pysyykö baletti kasassa jos tulee odottamattomia vastoinkäymisiä. Kaikilla on muistissa kuinka Flyers viimme vuonna turhautti Penguinsin fyysisellä pelillä, Islanderssilla on tällä osastolla A-luokan rouhijoita jotka varmasti pyrkivät tähtisikermän ihon alle tänä keväänä. Tapana kun on että keväällä nämä näkymättömät kolmosketjun jyrät nousevat esiin ja voittavat tärkeitä kaksinkamppailuita vastustajan tähtipelaajia vastaan. En löydä Minnesotalta samanlaista ilkeyttäkään fyysiseen peliin johon Chicago ei pystyisi vastaamaan, joten ennakkoon tässä parissa pelataan omilla vahvuuksilla eikä toisen heikkouksilla kerta niihin ei pystytä vastaamaan.

 

[palle]

Ilman mitään piikittelyä kysyn ihan mielenkiinnosta, että mikä ihme tapahtui vuonna 1984? Olin silloin niin pieni, että en muista mitään eritystä. Sen sijaan 1980 Lake Placidin ihmeeseen olen perehtynyt jälkikäteen paremminkin.

Lake Placidia minä hain mutta kun vuosiluvut pomppii päässä miten sattuu ja kun ei ole tarpeeksi siunattu älyä tarkistella asioita vaikkapa netistä niin lopputulos on nähtävillä.

 

[lunde]

Lake Placidia minä hain mutta kun vuosiluvut pomppii päässä miten sattuu ja kun ei ole tarpeeksi siunattu älyä tarkistella asioita vaikkapa netistä niin lopputulos on nähtävillä.

OK. Aloin ihmetellä, että löytyykö kiekkosivistyksestäni jokin valtava aukko vuoden 1984 kohdalla. Löysin tuolta keväältä North Stars - Black Hawks -sarjan, jossa ei kuitenkaan nähty varsinaisesti mitään ihmettä, kun Norris-divisioonan voittanut Minnesota eteni jatkoon 3-2 voitoin.

Lake Placid on sinänsä aika hyvä haku, vaikka en Blackhawksia näekään sentään punakoneen vertaisena ennakkosuosikkina. USA:n valmentaja Herb Brooks oli oikea Mr. Minnesota. Hän syntyi osavaltiossa sekä pelasi ja valmensi ison osan urastaan Minnesotan yliopiston Golden Gophers -joukkuetta. 1980 ihmejoukkueen pelaajista yhdeksän oli nimenomaan jääkiekko-osavaltion kasvatteja.

 

[reme]

Joo sarjaa on täällä ruodittukin jo hyvin suunnasta ja toisesta, joten ei muuta kun lycka till vaan molempien jengien faneille ja parempi voittakoon sarjan.

Itse en näe Chicagolle muuta mahdollisuutta hävitä tätä sarjaa kuin Crawfordin täydellisen playoff sulamisen. Toki takki aukikaan ei kannata lähteä Minnesotaa vastaan sillä joukkue on ollut meille runkosarjassa riittävän tiukka vastus.
Emery loukkaantui pahimpaan mahdolliseen paikkaan ja nyt ollaan liiaksi yhden kortin varassa siltä osin jos ongelmia tulee vaikkapa sulamisen tai loukkaantumisten kautta.

 

[TweetyLeaf]

En jaksa nyt lukea koko ketjua tässä kohtaa kun peli alkanee piakkoin. Olin siis Islannissa tuossa hetken aikaa jonka takia kirjoittelu jäi vähemmälle.
Pahoin pelkään ettei sentteri nelikolla Toews- Handzus-Shaw-Kruger voiteta kannua.
Bolland tuohon mukaan ja pitäisin sitä edelleen suhteellisen kovana saavutuksena, vaikkakin hyvin mahdollisena siinä kohtaa JOS Bolland löytää oman vireensä.

Hawksin suurin ongelma on on juurikin sen suurin vahvuus, kaikki puhuu koko ajan neljän ketjun vyöryttämisestä, mutta minä olen nähnyt neljän ketjun vyörytystä joka johtaa olemattomiin tuloksiin koska yksikään ketju ei ole tarpeeksi vahva rikkomaan "0-0" tasapeliä.

Wild ottaa jommankumman ekasta kahdesta pelistä ja sitten katkolle joutuessaan vääntää vielä yhden voiton.

4-2 Chicago

 

[palle]

Pominville kärsii edelleen aivotärähdyksestä ja Bäckström loukaantui alkulämmittelyssä. Mielenkiintonen lähtökohta otteluun ja ottelusarjaan.

 

[lunde]

30.4.2013 Minnesota @ Chicago GAME 1

Tässä näkemykseni ottelun kulusta. Yritin kirjoittaa mahdollisimman objektiivisesti, mutta sehän ei tietenkään ole täysin mahdollista. Peli oli tiukka, kuten ainakin itse ennakoin, eikä Wild myynyt nahkaansa halvalla. Sarjasta ei ole todellakaan tulossa helppoa ylikävelyä Chicagolle.

Tällaisilla koostumuksilla aloitettiin:

Wild

11 Parise - 9 Koivu - 63 Coyle
16 Zucker - 7 Cullen - 10 Setoguchi
96 Bouchard - 21 Brodziak - 22 Clutterbuck
27 Rupp - 28 Konopka - 17 Mitchell

20 Suter - 25 Brodin
4 Stoner - 77 Gilbert
6 Scandella - 46 Spurgeon

37 Harding 35/37 - 94,6%
(32 Bäckström)

Blackhawks

20 Saad - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 26 Handzus - 88 Kane
29 Bickell - 65 Shaw - 25 Stålberg
52 Bollig - 16 Krüger - 67 Frolik

2 Keith - 4 Hjalmarsson
8 Leddy - 7 Seabrook
27 Oduya - 32 Rozsival

50 Crawford 26/27 - 96,3%
(38 Karlson)

Wild koki ensimmäisen takaiskun jo lämmittelyssä, kun Niklas Bäckström venäytti ilmeisesti nivusensa rutiinitorjunnassa. Tolppien välissä aloitti Josh Harding ensimmäisen ottelunsa tammikuun lopun jälkeen. Edellinen startti oli Rivalry Nightissa, jossa Hawks teki neljällä laukauksella kaksi maalia, minkä jälkeen Yeo vaihtoi Masterton-ehdokkaan pois maalilta. Harding oli pelannut vain 41 minuuttia helmikuun 7. päivän jälkeen. Lisäksi Wildin kuudesta puolustajasta ainoastaan Suterilla oli ennestään pudotuspelikokemusta. Kumpikaan näistä asioista ei kuitenkaan vaikuttanut Wildin peliin kielteisesti, vaan vieraat tulivat peliin hyvin keskittyneinä.

Ensimmäinen erä alkoi tunnustelevissa merkeissä. Jo neljän minuutin jälkeen nähtiin kuitenkin maali. Vieraiden Clutterbuck toi kiekon vasemmalta sisälle ja B-pisteeltä lähtenyt ranneveto upposi yllättävän helposti etukulmasta sisään: 0-1. Harmillisen helppo maali Crawfordille. Seitsemän minuutin kohdalla Hawks sai ensimmäisen kunnon hyökkäyksen, jossa Hjalmarsson kaadettiin maalipaikassa. Tilanteesta ei tullut jäähyä, mutta keskialueella Koivu sai hieman hyvittelyn oloisesti ottelun ensimmäisen rangaistuksen kaukkaamisesta. Hawks-ylivoima (65-19-88,81-2 ja 10-16-20,8-7) päästi heti jäähyn alkuun Zuckerin puolittain läpiajoon, kun Keith ei saanut pidettyä siniviivaa. Alivoimamaalia ei kuitenkaan syntynyt. Kotijoukkueen runkosarjassakin takkuillut ylivoima ei kuitenkaan saanut haastettua Hardingia vielä ylivoimallakaan. Erä jatkui tilanneköyhänä aina viimeiselle minuutille asti, jossa Crawford paikkasi helpon avausmaalin torjuttuaan vaarallsessa 2-1 hyökkäyksessä Brodziakin molemmat yritykset.

Wild onnistui avauserässä hyvin vierastaktiikassaan. Joukkue sai tyrehdytettyä Hawksin hyökkäyksen jo keskialueella ja iski muutaman kerran terävästi vastaan. Muuten kiekonhallinta oli ennakoidusti Hawksilla Wildin keskittyessä vain heittämään kiekkoa alueelle, jos joukkue ei ollut vaarallisessa vastahyökkäyspaikassa.

Toisessa erässä pelin tempo kasvoi avauserään verrattuna. Wild sai ensimmäisessä vaihdossa jo vaarallisen maalipaikan käännettyään pelin keskialueelta hyökkäykseen. Crawford torjui kuitenkin ensimmäisen yrityksen ja Parise ajautui maalivahdin päälle ottaen tilanteesta jäähyn. Clutterbuck menetti mailan ja tällä kertaa vaarallisempi Hawks-ylivoima (65-19-88,81-2 ja 10-16-20,8-7) sai hyvän maalipaikan, jossa Harding torjui Kanen jälkimmäisen yrityksen. Jäähyn lopulla Kane toi kiekon vauhdilla keskeltä sisälle ja vasemmalta pakkien taakse viilettänyt Hossa iski kiekon maaliin: 1-1. Seuraavassa vaihdossa Rozsival koukkasi keskialueella ja Wild sai ensimmäisen ylivoiman. Wild (11-21-9,46-20 ja 96-7-10,77-25) sai rauhoitettua pelin vasta jäähyn lopulla, mutta ylivoimamaalia ei syntynyt.

Kuuden minuutin kohdalla Kane ja Oduya pelasivat Handzusin Hardingin eteen, mutta Wild-vahti venyi kiekon eteen. 16 minuutin kohdalla Kane pelasi Sharpin maalipaikkaan, mutta Harding torjui räpylällään tilanteen. Seuraavassa vaihdossa Bickell taklasi kiekon kanssa noussutta Konopkaa kronwallmaisesti siniviivalta nousten. 18 minuutin kohdalla Keith ja Koivu nahisteilvat Wild-päädyssä ja Keith sai jäähyn viimeisestä huitaisusta. Wild-ylivoima (96-7-10,77-25 ja 11-21-9,20-46) sai heti jäähyn alussa vaarallisen ohjurin, mutta tuon jälkeen Hawks blokkasi vedot.

Toisessa erässä Hawks sai hyökättyä jo paremmin, mutta Wild vältti vieläkin pahat myllytykset omassa päädyssään. Ottelu siirtyi toiselle tauolle tasatilanteessa.

Kolmatta erää pelattiin minuutti, kun Saadin syöttö meni hieman onnekkaasti perille ja Kane pääsi puolittain läpiajoon. Harding torjui kuitenkin takatolpalle ajautuneen tilanteen. Seuraavien minuuttien aikana Hawks rakensi muutaman maalipaikan. Viiden minuutin kohdalla Wild sai jälleen käännettyä keskialueella pelin vastahyökkäykseen, mutta Crawford torjui tilanteen. Seitsemän minuutin kohdalla Hjalmarssonin maila eksyi Zuckerin kasvoihin ja Hawks joutui alivoimalle. Wild-ylivoima (11-9-21,20-46 ja 96-7-10,77-25) sai rakennettua monta maalipaikkaa, mutta maalia ei kuitenkaan nähty. Hawks sai heti jäähyn jälkeen hyvän mylläkän ja Kane tökkäsi maalin edessä maanneen Spurgeonin alta kiekon Hardingin ohi. Tuomari ehti kuitenkin viheltää pelin poikki sitä ennen, eikä maalia hyväksytty.

12 minuutin kohdalla Wild sai todella hyvän maalipaikan, mutta Crawford torjui Zuckerin ensimmäisen yrityksen ja Hjalmarsson pelasti takakulmalla tyhjään maaliin yritetyn vanhanaikaisen. 16 minuutin kohdalla Hawksin kolmosketju piti paineen Wild-päädyssä yli minuutin, mutta maalia ei kuitenkaan nähty. Seuraavassa vaihdossa Saad sai hyvän maalipaikan vasemmalta laidalta irrotessaan. Varsinainen peliaika päättyi 1-1 numeroissa ja ottelu siirtyi jatkoajalle, mikä ei varmasti yllättänyt ainakaan Hawks-kannattajia. Chicagon edellisistä 8 pudotuspelistä 7 oli mennyt jatkoajalle. Nyt oli siis vuorossa 8/9.

Jatkoajan alussa Wild sai vaarallisen maalipaikan, mutta sen jälkeen paine siirtyi Hardingin maalille. Kolmen minuutin jälkeen Wild löi pitkän kiekon ja laitaväännön jälkeen Hossa sai maalipaikan, johon Harding kurotti takakulmalle mailallaan. Yeo otti aikalisän neljän minuutin jälkeen, kun Wild oli lyönyt jo neljä pitkää kiekkoa. Seitsemän minuutin jälkeen Cullen voitti Hawks-päädyssä aloituksen ja Zucker pääsi ampumaan kiekon ylärimaan. Vaihdon lopulla Oduyan maila osui tulokas Zuckerin kasvoihin ja Hawks joutui alivoimalle. Wild-ylivoimaa (11-21-9,46-20) kesti minuutti, kun Toews pääsi vastahyökkäykseen ja Gilbert piti kapteenin mailasta kiinni jäähyn arvoisesti. Wild sai tasavajaalla muutaman vaarallisen laukauksen siniviivalta. Tasavajaan jälkeen kotijoukkue sai reilun minuutin ylivoimaa. Hawks (65-19-88,81-2) sai rauhoitettua pelin, mutta maalia ei syntynyt. 11 minuutin kohdalla Rupp joutui kirjaimellisesti konttaamaan vaihtoon, kun hänen luistimestaan lähti terä irti. 15 minuutin kohdalla Wild sai 3-2 hyökkäyksen, jossa Crawford torjui Parisen laukauksen. Ratkaisu syntyi lopulta 16 minuutin jälkeen. Oduya avasi pleksin kautta keskialueelle Suterin yli Stålbergille. Ruotsalainen vei kiekon oikealta sisälle ja syötti keskeltä viilettäneelle Bickellille. Harding yritti tökätä kiekon lavasta, mutta Bickell upotti kiekon oikealta rystyllä sisään: 2-1. Hawksin secondary scoring päästi kotijoukkueen jälleen pälkähästä. Hawksin kautta aikojen 40. voitto pudotuspelien jatkoajalla. (CHI 40-37, MIN 4-4).

Huomioita

Viimeisenä vaihtava Hawks rullasi neljällä ketjulla, eikä tuntunut peluuttavan erityisesti mitään ketjua vastakkain. Quenneville laittoi useamman kerran rohkeasti nelosketjun Wildin ykköstä vastaan.

Hawks onnistui ainoana ylivoimalla 1/3 (MIN 0/4) ja tuo Hossan maali osoittautuikin erittäin tärkeäksi.

Harding pelasi ottelun hyvin. Monessa tilanteessa Josh tuli laukauksia vastaan kauas, eikä Hawks onnistunut hyödyntämään tuota hakemalla harhautusta tai eri laukaisukulmaa. Myös Crawford oli mies paikallaan helposti uponneen avausosuman jälkeen. Corey kokosi hienosti itsensä, eikä maali näkynyt hänen otteissaan minkäänlaisena tärinänä tai pomputteluna.

Aloitukset menivät tasan 41-41, joten Wild ei saanutkaan tuolla osa-alueella etua tässä ottelussa. Sen sijaan Hawks menetti 17 kertaa kiekon ja liian moni niistä tuli keskialueella, josta Wild käänsikin peliä vaarallisesti. Wildin pelejä harvakseltaan nähtynä näytti siltä kuin jääkiekko-osavaltion ylpeys olisi palannut Hawksia vastaan lemairemaisen tiukkaan puolustukseen ja teräviin vastahyökkäyksiin, vaikka Yeon aikakaudella peli on ymmärtääkseni ollut avoimempaa. Wildin pelisuunnitelma toimikin varsin hyvin ja jatkoaikavoitto jäi tolppalaukauksen päähän. Sinänsä olen kyllä iloinen, että aloitteellisempi joukkue voitti ja kyttäyskiekkoa pelanneelle joukkueelle ei jäänyt hyvästä yrityksestä huolimatta mitään käteen. Oman suosikkijoukkueen voitto lämmittää myös luonnollisesti.

EDIT: Laitetaanpa vielä vähän pelaajien peliaikoja. Ottelu kesti 76:35.

Wild

Suter 41:08
Brodin 34:20
Spurgeon 26:15

Parise 24:47
Koivu 24:44
Brodziak 23:49

Hawks

Rozsival 27:11
Oduya 26:47
Seabrook 25:37

Toews 26:03
Hossa 25:40
Kane 23:21

Suterilla ja Brodinilla on kyllä ihan järjettömät minuutit. Tuollainen peliaika alkaa varmasti näkyä väsymyksenä pudotuspelisarjassa ja Suter Brodin olivatkin voittomaalin aikana jäällä. Hawksin leveästä hyökkäyksestä huolimatta Toews ja Hossa keräsivät isommat minuutit kuin Parise ja Koivu.

 

[Kaner]

Sarjasta ei ole todellakaan tulossa helppoa ylikävelyä Chicagolle.

Sitähän tästä on nimenomaan tulossa. Wild ei tuolla passiivisuudella tule voittamaan ottelun ottelua, vaikka näennäisesti roikkuisivatkin mukana pelissä. Tämä peli oli numeroiden valossa tiukka, mutta todellisuudessa Hawksilla ei ollut mitään hätää koko ottelun aikana, sitä ei edes yksi jatkoajalla aloituksen jälkeen tullut tolppalaukaus muuta mihinkään. Tämä voitto oli kahden edelliskauden tapahtumat huomioiden erityisen tärkeä ja nyt henkisten lukkojen avauduttua erot näiden kahden joukkueen välillä tulevat vain kasvamaan.

Ja mikä hauskinta, niin Minnesotan passiivisuuden ansiosta Chicago tulee selviämään tästä sarjasta ennätysvähäisellä voimavarojen hukkaamisella. Lupaa hyvää jatkoa ajatellen.

 

[lunde]

Sitähän tästä on nimenomaan tulossa. Wild ei tuolla passiivisuudella tule voittamaan ottelun ottelua, vaikka näennäisesti roikkuisivatkin mukana pelissä. Tämä peli oli numeroiden valossa tiukka, mutta todellisuudessa Hawksilla ei ollut mitään hätää koko ottelun aikana, sitä ei edes yksi jatkoajalla aloituksen jälkeen tullut tolppalaukaus muuta mihinkään. Tämä voitto oli kahden edelliskauden tapahtumat huomioiden erityisen tärkeä ja nyt henkisten lukkojen avauduttua erot näiden kahden joukkueen välillä tulevat vain kasvamaan.

Samaa mieltä, että oli erittäin tärkeää ottaa voitto avauspelistä. Itse asiassa tämä oli ensimmäinen avausvoitto sitten kevään 2009 aloittaneen Flames-sarjan.

Olihan Hawks varsinkin loppua kohden hallitsevampi osapuoli. Jos joukkue kuitenkin menettää noin runsaasti kiekkoja keskialueella, Wild ei välttämättä tarvitse yhtään omasta päästä lähtevää organisoitua hyökkäystä pelin voittamiseen. Toivotaan, että kyse oli vain kipsistä, joka helpottaa avausvoiton jälkeen. Olisi myös aika hienoa, jos ei hetkeen tarvisi nähdä jatkoaikapelejä.

 

[Kaner]

Olisi myös aika hienoa, jos ei hetkeen tarvisi nähdä jatkoaikapelejä.

Jep. Yleensä sanotaan, että kaikkeen tottuun. Näihin ei totu, vaikka olisi kuinka luottavainen oman joukkueen tekemisestä. Hullujen hommaa tämä jääkiekon seuraaminen tunteella.

 

[tsajari]

Varmasti tämän parin kiekollinen ja puolustava joukkue ovat juurikin niin, että Blackhawks pitää kiekkoa ja Wild puolustaa, mutta uskaltaisin väittää tämän korostuvan erityisesti Chicagossa. Wild tuskin vieraskentällä mitään yltiörohkeaa pystyy esittämään, mutta ehkä hieman avaamaan kotikentällään tuota puolustuskipsiä.

Toivottavasti Wild onnistuisi voittamaan muutaman ottelun ettei ihan 4-0 mene. Muuten kansa huutaa Koivua MM-kisoihin.

 

[Ben Marco]

Ai perkele, tulihan se sieltä. Wild oli ottelun ekan puoliskon pirteä, mutta loppua kohden kiekko oli paljolti meillä. Wildin voittomaali oli lähellä yläputken muodossa, sekä Parisen high-slot-wristerissä, jonka Craw poimi hyvin. Muuten ottelun loppua kohden Wild oli selkeästi passiivisempi, kun Hawks oli heikon ottelun startin jälkeen saanut konetta käyntiin. Bäcks tosiaan loukkasi itseään lämmittelyssä ja torjuntavastuun otti Harding, joka pelasi mainiosti, kotijoukkueen viedessä laukaukset "vain" 37-27. Nyt kun pää on avattu, jaksan uskoa että Game 2:seen Blackhawks tulee myrskyn lailla heti kun kiekko tippuu. Nyt oltiin selkeästi jopa hieman hämillään eka erä, kun mietittiin ollaanko lintuja, kaloja, vai kenties perhosia. Kiekot pomppi, syötöt päin vittua et cetera. Luojan lykky että Wild ei osaa tehdä maaleja.

Jatkoajan ollessa kiihkeimmillään, heräsi tytär 18kk. Moikkasi, kampesi syliin ja antoi rakon laulaa. Vaipan välistä kaikki syliin. Ihan kuin ei olisi lämmin ollut jo valmiiksi. Noh, tuosta tuli sellainen viba, että tätä ei enää pissitä.

Seuraavasta matsista Wildin täytyy lähteä raapimaan se voitto keinolla millä tahansa. Passiivisuus ja vastaiskut ei tule toimimaan (imho), vaan peliä pitää pystyä rakentamaan nopeasti koko 60 minuuttia, joka sotii ehkä heidän filosofiaan vastaan. Vai miten Wild-fanit näkee asian?

Jotenkin sitä muuten tuntee olevansa taas elossa ihan erilailla, kun tosipelit alkoivat.

 

[Hawk #22]

Hawkseilta tosiaan melko sekava peli, kun ensimmäinen erä meni käytännössä katseluksi, ja Wild pääsi hyvin peliin mukaan heti alusta asti. Tuntui, ettei kiekko liikkunut ensimmäisessä erässä läheskään yhtä nopeasti, kuin sen pitäisi (johtui tosin harhasyöttöjen suuresta määrästä), eikä Hawks päässyt lähtemään omista pois. Tällöin Wildille avautui paljon maalipaikkoja, jotka olisivat pahimmassa tapauksessa voineet ratkaista pelin, jos Crawford ei olisi napsinut kiekkoja kiinni. Positiivista oli kuitenkin se, että kun Hawks pääsi lähtemään omista pois nopeilla syötöillä ja sai kiekon hyökkäysalueelle, ei Wildilla ollut oikeastaan mitään saumoja haastaa Hawkseja. Toivon mukaan tuo ensimmäisen erän kipsi johtui pelaamattomuudesta/jännittämisestä/yms., ja seuraavassa pelissä Hawks pääsee peliin kiinni heti alusta asti, jolloin Wildin saumat ovat ylivoiman toimimisessa ja vastahyökkäyksissä.

Aloitukset menivät tasan 41-41, joten Wild ei saanutkaan tuolla osa-alueella etua tässä ottelussa.

Tähän pitää sen verran tarttua, että huolestuttavasti jatkoajan aloitusvoitot taisivat mennä Wildille lukemin 7-16 (en muista ihan tarkkaan, mutta suunnilleen noin). Varsinaisella peliajallahan Hawks jopa hallitsi aloituksia suhteellisen selkeästi, mutta tosiaan tuo jatkoajan heikko aloitusprosentti tasoitti tilastot.

 

[Saikka]

Yllättävän tasainen ja hyvä peli. Varsinaisella peliajalla maalipaikat melkein tasan, Wildin hallitessa avauserää ja Blackhawksin päästessä pikkuhiljaa paremmin peliin mukaan.

Jatkoajalla se oli sitten "tolppa sisään, tolppa ulos" -luokan kiekkoa, Zucker taisi kiekon käyttääkin tolpassa ja juuri ennen Bickellin voittomaalia Parisella oli mahdollisuus pistää peli pakettiin.

Hyvä sarjahan tästä on tulossa, Minnesotalla on vielä reilusti reservissä kuten myös Chicagolla.

Jonas Brodin jatkaa hienoja otteitaan. 34:20 jääaikaa, 5 taklausta, 2 blokattua vetoa. Takeaway/giveaway -suhde +1. Nyt vielä sitä vetoa käyttämään enemmän kun se kerran ihan laadukaskin on.

Yheksäntoist vee hei.