Ilmoitukset

Nimimerkin RiverDog vähäinen tuotanto on sisältänyt henkilökohtaisuuksia, offtopicia ja itsemoderointia. Häntä on jo aiemmin huomautettu käytöksestään, mutta kun huomautus ei auttanut, on raati laittanut hänet viikon rauhoittumislomalle.

Lisäksi päätimme viikonloppuna, ettei nimimerkki Bawdy enää jatkossa avaa ketjuja. Meille ei ole väliä, milloin "valmentajalle X kenkää!"-ketju avataan, mutta myös näiden ketjujen avauksiin odotamme edes jonkinlaista panostusta. Tähän Bawdy ei ole kyennyt, sillä hänen ketjunavauksensa sekä Merikiven että Tirkkosen potkuille ovat olleet aivan luokattomia.

Sulje ilmoitus

Nimimerkin Hatchetman tuotanto Jokerit-osiossa on ollut silkkaa flametusta ja ohi aiheen huutelua. Koska aiemmat huomautukset ja viikon pelikiellot eivät ole tepsineet, kyseinen nimimerkki päätyy tällä kertaa kahdeksi viikoksi jäähyaition puolelle.

Sulje ilmoitus

Chicago Blackhawks (1.) - Minnesota Wild (8.), lännen puolivälierät 2013

Viestiketju osiossa 'NHL' , aloittajana Hawk #22, 28.04.2013 klo 12.29.

  1. Hawk #22 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
    Nyt kun runkosarja on viimein lännen osalta taputeltu, niin olisikohan aika jo avata ihan oma ketju Hawksin ja Wildin väliselle pudotuspelisarjalle. Aloitan analysoimalla Chicagon kokoonpanoa, koska siitä asiantuntemusta löytyy, mutta Wildin analyysin voisi mielellään tehdä joku Wildia tarkemmin seuraava henkilö.

    (Pelaajien kohdalle on laitettu runkosarjan tilastot)

    Lainaus:
    Maalivahdit:

    Niemen jälkeen Blackhawksin suurin ongelma on ollut kaudesta toiseen maalivahtipeli. Tällä kaudella kuitenkin jotain ehti tapahtua lyhyen kauden aikana, kun Crawford ja Emery näyttivät molemmat aivan ilmiömäisiä otteita pelistä toiseen. Yllättäen maalivahtietu ei olekaan enää Wildin puolella, vaikka Crawfordilta puuttuukin vielä play-off -menestys oikeastaan kokonaan. Q:lla on onneksi mahdollisena back-uppina Stanley Cup -finalisti Ray Emery, joka pelasi ajoittain jopa paremmin kuin Crawford. Maalivahtipeliin Hawksin ei siis pitäisi tällä kaudella kaatua, jos ei yhtäkkiä käy niin, että molemmat maalivahdit pudottavat tasoaan huomattavasti runkosarjasta.

    Aloittaa: Corey Crawford (30GP, 19W, 1.94 GAA, 92.6 Sv%, 3 SO)
    Varalla: Ray Emery (21GP, 17W, 1.94 GAA, 92.2 Sv%, 3 SO)

    Puolustajat:

    Blackhawksien puolustus on aikaisempina vuosina ollut kiinni oikeastaan vain Keithin ja Seabrookin pelaamisesta, mutta tällä kaudella tähän on tullut poikkeus. Alkukaudella Hawksien paras puolutajapari oli suurimmaksi osaksi ruotsalaisparivaljakko Hjalmarsson-Oduya, jotka pelasivat varsinkin alkukaudesta todella kovia minuutteja, erinomaisella tasolla.

    Ei sovi myöskään unohtaa lopullisen läpimurron tehnyttä Nick Leddyä, jonka hyökkäyspeli oli parhaimmillaan jopa maagista. Taustatukea antoivat vielä Roszival ja Brookbank, jotka käytännössä vuorottelivat Hawksien 6.pakin paikalla. Näistä selvästi paremmin pelasi Roszival, josta oli apua myös hyökkäyspäässä, mutta myös Brookbankin kovuus ja vankka puolustuspeli voi nousta arvokkaaksi pudotuspeleissä. Tähän kun vielä lasketaan se, että Keith ja Seabrook pelasivat erinomaisen loppukauden, niin myös Hawksin puolustus näyttää todella hyvältä.

    Oletettavasti pakkipari Keith-Hjalmarsson tulee pitämään huolen Parisen ja Koivun pitelemisestä, jolloin Leddy pääsee paremmin toteuttamaan itseään hyökkäyspäässä, varmistavan Seabrookin parina. Kolmannessa parissa Oduya ja Roszival/Brookbank pelaavat varmaa puolustuspeliä, jolloin Wildin maalinteko voi olla todella vaikeaa.

    Oletetut pakkiparit:

    Keith (47GP, 3+24, +16, 31 PIM) - Hjalmarsson (46 GP, 2+8, +15, 22 PIM)
    Leddy (48GP, 6+12, +15, 10 PIM) - Seabrook (47GP, 8+12, +12, 23 PIM)
    Oduya (48GP, 3+9, +12, 10 PIM) - Roszival (27GP, 0+12, +18, 14 PIM)

    Varalla:

    Brookbank (26GP, 1+0, -2, 21 PIM)
    Stanton (1GP, 0+0, +1, 2 PIM)
    Lalonde (1GP, 0+0, +1, 0 PIM)

    Hyökkääjät:

    Blackhawksin suurin vahvuus on ollut hyökkäys jo usean kauden ajan. Tynkäkausikaan ei tehnyt tähän poikkeusta, vaan Hawks teki kauden aikana keskimäärin 3,23 maalia per ottelu (NHL:n 2.). Kane pelasi elämänsä kauden, Toews jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi, ja Hawksin secondary scoring onnistui erityisesti Bickellin ja Stålbergin muodossa erinomaisesti. Tähän kun vielä lisätään Saadin sensaatiomainen tulokaskausi, niin maalinteosta play-off -menestys ei tule jäämään kiinni. Tosin se kakkossentteri on edelleenkin Blackhawksin hyökkäyksen suurin (ja ainoa) ongelma, mutta todennäköisesti nivusvaivat selättänyt(?) Bolland tulee parantamaan otteitaan runkosarjasta huomattavasti. Mahdollisesti myös Handzus voi pelata kakkosketjussa Sharpin ja Kanen välillä, sillä Handzus pelasi todella hyvin kauden viimeisissä peleissä, kun Bolland kärsi loukkaantumisista.

    Play-off -menestys lepää tälläkin kertaa kärkihyökkääjien onnistumisessa (Toews, Kane, Hossa, Sharp, Saad), mutta myös secondary scoring pystyy tarvittaessa ratkaisemaan pelejä. Wildilla tuleekin olemaan melkoisia vaikeuksia match uppien kanssa, sillä Blackhawksilta löytyy ainakin kolme (parhaimmillaan neljä) maalintekoon kykenevää ketjua. Mielenkiintoista nähdä millaisia vastakkainpeluutuksia nähdään. Oletettavasti Toewsin kolmikko tulee pitämään huolen Koivun ketjun pimentämisestä, mutta muuten tilanne on vähän auki.

    Oletetut ketjut:

    Saad (46GP, 10+17, +17, 12 PIM) - Toews (47GP, 23+25, +28, 27 PIM) - Hossa (40GP, 17+14, +20, 16 PIM)
    Sharp (28GP, 6+14, +8, 14 PIM) - Bolland (35GP, 7+7, -7, 22 PIM) - Kane (47GP, 23+32, +11, 8 PIM)
    Stålberg (47GP, 9+14, +16, 25 PIM) - Handzus (39GP, 2+6, -2, 16 PIM) - Bickell (48GP, 9+14, +12, 25 PIM)
    Shaw (48GP, 9+6, +6, 38 PIM) - Kruger (47GP, 4+9, +3, 24 PIM) - Frolik (45GP, 3+7, +5, 8 PIM)

    Varalla:

    Carcillo (23GP, 2+1, +1, 11 PIM)
    Mayers (19GP, 0+2, +2, 16 PIM)
    Hayes (10GP, 1+3, +0, 0 PIM)
    Bollig (25 GP, 0+0, -1, 51 PIM)
    Leblanc (2GP, 0+0, -3, 0 PIM)
    Morin (3GP, 1+1, +1, 0 PIM)

    Erikoistilanteet:

    Ylivoima oli taas Blackhawksien suurimpia ongelmia, eikä hyvistä yksilöistä huolimatta oikein löydetty tehoja missään vaiheessa kautta. Hawksin ylivoimaprosentti olikin vain 16.7%, jolla joukkue oli vasta 19. koko runkosarjassa, ja play-off -joukkueista 12. (taakse jäivät vain Boston, NYR, Vancouver ja Ottawa). Potentiaalia kuitenkin pitäisi löytyä ihan kiitettävästi, sillä Hossa, Kane, Toews, Saad ja Sharp pystyvät tekemään paljon ylivoimamaaleja omalla yksilötaidollaan.

    Alivoima oli Blackhawksilta erinomaista koko kauden ajan, ja sitä saatiin vielä entisestään vahvistettua Handzusin hankinnalla. Hakws päättikin kautensa 87.2% alivoimaprosentilla, joka oikeuttaa 3. sijalle koko NHL:ssä. Erityisen kiitoksen ansaitsevat Kruger ja Frolik, jotka ylittivät odotukset alivoimapelillään. Molemmat pelasivat ykkösalivoimassa, ja onnistuivat pitämään vastustajan ylivoiman tehottomana, välillä useiden pelien ajan. Täsä on siis todella hyvä jatkaa play-offeihin, jossa erikoistilanteiden merkitys korostuu.

    Tässä oli nyt jonkinverran analyysia Blackhawksin tilanteesta (lisäilen vielä peliaikataulut sitten kun ne ilmestyvät). Jos jotain jäi mainitsematta, niin muut Hawks-fanit voivat lisäillä omia kommenttejaan. Wildin analyysia toki vielä odottelisin, mutta nyt on ainakin laitettu keskustelu käyntiin. Pidemmittä puheitta, Let's play hockey!
     
    Viimeksi muokattu: 29.04.2013 klo 11.25
  2. Kaner Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Hawks, SaiPa
    Kiitokset Hawk #22:lle ketjun avaamisesta, mutta laitetaan nyt jotain omiakin mietteitä.

    Näen, että Wildin ainoa mahdollisuus menestyä tässä sarjassa on se, että he saavat tapettua Hawksin avauspelaamisen kovan fyysisen paineen avulla. Ja paineen on oltava jatkuvaa. Pitää tulla päälle kuin yleinen syyttäjä, Coyotesin viime kevään otteista voi ottaa mallia. Jos se ei tässä onnistu, tämä sarja on ohi neljässä pelissä, mihin vahvasti myös uskon. Kun Chicago pääsee pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja kääntämään peliä nopeasti, ei tässä liigassa ole montaa sellaista joukkuetta, jotka pystyvät tähän vastaamaan. Hawks on fyysisessä pelissä jäljessä lähes jokaista tämän liigan joukkuetta, mutta joukkueen pelifilosofian ohella tuo selittyy osittain jo sillä, että kiekonhallinta on suurimman osan ajasta Windy Cityn poikien hallussa.

    Pariin edelliseen kevääseen verrattuna Chicagon tilanne on vähintäänkin hyvä. Nyt alla on ehjä runkosarja, mikä antaa varmasti lisäuskoa joukkueen sisällä. Lisäksi loukkaantumisten suhteen tilanne on parempi. Toissa kaudella joukkueen tekemistä häiritsi Bollandin aivotärähdys ja viime kaudella Toewsin vastaava. Toki Bollandin pelaaminen on nytkin epävarmaa, mutta en näe hänen merkitystä joukkueelle tällä hetkellä läheskään niin suurena kuin se on aiemmin ollut. Hawks pystyy voittamaan myös ilman häntä. Tärkeämpää on se, että inkkareiden pelin sydän ja sielu, kapteeni Toews, on täydessä iskussa.

    Niin tuosta Chicagon terveystilanteesta sen verran, että Bolland on siis sivussa nivusvamman takia ja Emeryllä on tarkemmin määrittelemätön alaraajavamma. Molemmat kulkevat day-to-day statuksella, joskin Daily Heraldin Blackhawks beat writer Tim Sassone twiittasi eilen, että Bollyn vamma olisi karvan verran vakavampi kuin on annettu ymmärtää. Ken tietää, mutta miehen pelaaminen sarjan avauksessa on joka tapauksessa epävarmaa. Ja mielenkiintoista on myös se, mille pelipaikalle rotta asettuu paluun tapahtuessa. Coach Q sanoi tuossa päivä pari sitten, että hän piti näkemästään, tarkoittaen Handzusin otteita Bollandin vakiopaikalla kakkosen keskellä.

    Hawks in 4, ja Wild tekee korkeintaan viisi maalia koko sarjan aikana. Edessä on kaikkien aikojen kylvetys.
     
  3. lunde Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
    Tässä pieni katsaus joukkueiden pudotuspelien ja kohtaamisten historiaan.

    Wild on pelaamansa 12 kauden aikana selvinnyt neljä kertaa pudotuspeleihin. Tosin edelliset neljä kautta joukkue on päättänyt kautensa jo runkosarjaan, eikä tuon 07-08 kauden pudotuspelijoukkueen pelaajista ole jäljellä enää kuin Pierre-Marc Bouchard, Mikko Koivu, Niklas Bäckström, Josh Harding ja runkosarjassa kaksi peliä pelannut Cal Clutterbuck. Keväällä 2003 Wild voitti seitsemän pelin sarjoissa Avsin ja Nucksin, mutta hävisi konferenssifinaalit Mighty Ducksille suoraan neljässä pelissä. Keväällä 2007 ja keväällä 2008 Wildin pudotuspelit päättyivät jo ensimmäisellä kierroksella.

    Blackhawks on nyt viidettä kautta putkeen pudotuspeleissä. Kaksi edellistä kautta ovat päättyneet jo ensimmäisellä kierroksella. 2010 Chicagossa nostettiin Stanley Cupia ensimmäistä kertaa 49 vuoteen ja vuotta aiemmin Hawks eteni yllättäen aina konferenssifinaaleihin asti. Tuota kevättä 2009 ennen Chicagossa oli nähty pudotuspelejä edellisen kerran keväällä 2002. Hawksin kokoonpano uudistui kovalla kädellä mestaruusjuhlien keskellä, mutta mestaruusjoukkueesta on edelleen jäljellä core-pelaajat Jonathan Toews, Patrick Kane, Marian Hossa, Patrick Sharp, Dave Bolland, Duncan Keith, Brent Seabrook ja Niklas Hjalmarsson. Heidän lisäksi Bryan Bickell sai mestaruussormuksen pelattuaan runkosarjassa 16 ottelua ja pudotuspeleissä 4 ottelua. Kannun kyljestä isokokoisen laiturin nimeä ei kuitenkaan löydy - ainakaan vielä.

    Minnesota Wild on ollut koko historiansa ajan paha vastus Blackhawksille runkosarjassa. Tosin Blackhawks-organisaation pimeä ja pitkä keskiaika sattui juuri samaan ajankohtaan kuin Wild ilmestyi NHL-kartalle. Viimeiset kolme kautta ovat olleet tilastojen valossa hieman tasaisemmat ja jopa lievästi Hawksille suosiolliset.

    Koodi:
    [B]Joukkueiden keskinäisten runkosarjaotteluiden tilastot Minnesotan näkökulmasta:
    [/B]
    TOTAL		@MINNESOTA	@CHICAGO
    26-17-1		14-8-0		12-9-1
    
    [B]Kolmen edellisen kauden kohtaamisten lopputulokset Minnesotan näkökulmasta:[/B]
    
     H 2013/04/09  Wild - Blackhawks   0-1      L
     A 2013/03/05  Wild - Blackhawks   3-5      L
     H 2013/01/30  Wild - Blackhawks   3-2 (SO) W
    
     H 2012/04/05  Wild - Blackhawks   2-1 (SO) W
     A 2012/04/01  Wild - Blackhawks   5-4 (SO) W
     A 2012/01/12  Wild - Blackhawks   2-5      L
     H 2011/12/14  Wild - Blackhawks   3-4 (SO) L
    
     H 2011/02/28  Wild - Blackhawks   2-4      L
     A 2011/02/16  Wild - Blackhawks   1-3      L
     A 2011/01/25  Wild - Blackhawks   4-2      W
     H 2010/10/30  Wild - Blackhawks   1-3      L
    Wild ja Hawks eivät tosiaan ole kohdanneet aiemmin pudotuspeleissä, mutta Minnesota North Starsin kanssa Chicagossa saatiin aikaiseksi kunnon rivalry. Joukkueet kohtasivat pudotuspeleissä kuusi kertaa. Vaikka Chicago käänsikin sarjoista neljä edukseen, viimeisin kohtaaminen keväällä 1991 kaivelee vieläkin Windy Cityssä.

    Koodi:
    [B]	                    SERIES   GAMES	DIFF[/B]		
    Blackhawks vs North Stars    6 4-2   33 19-14  120-118
    Viimeisin kohtaaminen on keväältä 1991, jolloin Hawks voitti edellisen kerran Presidents' Trophyn. Norris-divisioonan 1. ja 4. kohtasivat heti ensimmäisellä kierroksella ja North Stars lopetti runkosarjavoittajan kauden kevään ensimmäiseen sarjaan. North Stars ryösti ensimmäisestä ottelusta 4-3 jatkoaikavoiton (YouTube). Hawks voitti kaksi seuraavaa hankkien kotiedun takaisin, mutta North Stars voitti seuraavat kolme ottelua. North Stars eteni aina Stanley Cup -finaaleihin asti Penguinsia vastaan, kuten myös Blackhawks vuosi myöhemmin.

    Jos hyvin käy, niin Mikko Koivu pääsee Karjala-kansan iloksi jatkamaan kauttaan Hartwall Areenalle.
     
  4. apulais-GM Jäsen

    Kyllä Minnesota voi jäädyttää peliä sen verran, että ottaa yhden jatkoaikavoiton, ja toisen yhden maalin voiton (ehkä vielä tyhjiin toinen, niin tulee kahden maalin ero).
    Voi kyllä mennä 4-0 ihan suoraan.
     
  5. Ben Marco Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Blackhawks
    Wildilta Heatley sivussa ja pleijareihin pääsy tapahtui nipinnapin. Joukkue tulee kuitenkin antamaan kelpo vastuksen Hawkseille. Paras seitsemästä karsii mielestäni hyvin onnenkantamoiset pois ja parempi jatkaa. Blackhawks on nyt niin kauheessa tikissä, että edes jatkuva kova forecheck ei todennäköisesti riitä siivittämään Wildia tokalle rundille.Mutta pelit on pelaamatta vielä. Täällä ainakin kova luotto omaan tekemiseen ja tuohon transitioon minkä Kaner mainitsikin jo. Bolland & Emery vielä pelikuntoisiksi, muuten Blackhawks terveenä.
     
  6. Wellman Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Minnesota Wild, MG64, El Nino
    Nipinnapin päästiin todellakin sisään playoffeihin pitkästä aikaa. Hieno juttu, että playoff-pelejä näkee taas oman joukkueen pelaamana. Vastus on kyllä pahin mahdollinen heti alkuun. Runkosarjassa tuli turpiin kahdesti ja kerran voitettiin rankuilla. Tuossa 0-1 tappiossa Stonerin älynväläys ratkaisi pelin eikä Minnesota tuossa ottelussa huono muistaakseni ollut.
    Oman pään peli sekä hyökkääjien viimeistely ratkaisee Minnesotan menestyksen tässä sarjassa. Noissa runkosarjan viimeisissä otteluissa noita tekopaikkoja sössittiin liikaakin ja omassa päässä soi todella helposti.

    Minnesota voi yhden voiton, ehkä kaksikin napata, mutta Chicago on kuitenkin tänä vuonna liian kova.

    Veikataan, että Chicago vie 4-1.
     
  7. palle Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Minnesota Wild, HIFK
    Pitkä jaaritukseni saattoi mennä ylianalyyttiseksi ja olen aivan varma, että tälläkin sivustolla on liuta Wild-faneja jotka mielellään korjaavat virheitäni ja esittävät eriäviä mielipiteitä. Teksti keskittyy myös yksilöihin isolla kädellä ja siihen mihin Wild todennäköisesti kaatuu ja missä pitää parantaa jotta edes teoreettinen mahdollisuus voittoon on olemassa. Allaoleva analyysi ja mielipiteet ovat omiani ja perustuvat vain näkemääni (41 Wildin peliä tällä kaudella katsonut). Teksti voi aiheuttaa pahoinvointia ja myötähäpeää. Mikäli koet, että silmäsi vuotavat herkästi verta niin suosittelen, että älä lue tämän pidemmälle. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun kirjoitan mitään vastaavaa.

    Paperilla Wildin rosteri näyttää ensisilmäyksellä jopa ihan mukiinmenevältä mutta pinnan alla kuplii. Monta asiaa pitää tapahtua ennen kuin Wild on lähelläkään voittaa edes yhtä peliä tässä sarjassa. Lähdetäänpä vähän ruotimaan.

    Hyökkäys:

    Koivu itseoikeutettu ykkössentteri ja pelillinen liideri, Parisen ohella. Oli Wildin toiseksi paras pistemies 37 pisteellään (11 maalia) 48 pelissä. Vahvuudet meistä jokainen varmaan tietää, iso kroppa, hyvät kädet, loistava pelisilmä, pelaa hyvin molempiin suuntiin. Koivun laidalla pelaava Zach Parisekaan ei varmaan kummoisempia esittelyjä kaipaa. Taitava kuin mikä, taistelee, repii ja raastaa. Johtaa esimerkillä. Oli Wildin paras maalintekijä ja paras pistemies 38 pisteellään (18 maalia) 48:ssa pelissä. Kolmantena lenkkinä ykköskentässä häärännee, myös pudotuspeleissä, Charlie Coyle. Tuli rookiena sisään tähän kauteen ja aloitti varovaisesti, monissa instansseissa ei uskottu, että Coyle vielä tänä vuonna itseään läpi lyö. Pisteitä syntyi tulokkaalle mukavat 14 (8 maalia) 37 pelissä. Coyle on erittäin kypsä pelaaja ikäisekseen, tietää omat vahvuutensa ja pysyy niissä. Suojaa kiekkoa hyvin, on isokokoinen ja löytää itensä usein vastustajan maalin edestä. Voittaa todella paljon kaksinkamppailuja mutta pärjää myös hyvin kiekollisena ja on ilo nähdä kuinka kiekko liikkuu näiden kolmen herran välillä. Pelannut valtaosan kaudesta Koivun ja Parisen kanssa ja ihan oikeutetusti.

    Tälle kolmikolle luonnollisesti sysätään isoimmat odotukset ja paineet. Tämän hyökkäystrion pitää pystyä näyttämään suuntaa ja herättämään muu joukkue esimerkillään ja nyt jos koskaan tarvitaan Koivulta niitä supertähden elkeitä ja tason nostoa. Turhat syöttelyt helvettiin ja enemmän laukauksia. He tulevat pelaamaan jatkuvasti Chicagon parhaimpia vastaan kovimmissa paikoissa ja kasetin on kestettävä tai golfkausi on hyvin nopeasti korkattu. Matt Cullen pelannee kakkosen keskellä ja on ollut yksi pirteimmistä pelaajista enkä usko, että oli sattumaa, että Wildin voittoputki katkesi ja häviöputki alkoi juuri Cullenin loukkaannuttua. 27 pistettä 42:ssa pelissä oikeuttaa Wildin sisäisen pistepörssin neljänteen sijaan. Tämä 36 vuotias pelaa erittäin raikkaalla jalalla tällä hetkellä ja on kakkoskentän sielu. Setoguchi esimerkiksi ei saanut mitään aikaiseksi Cullenin poissaollessa mikä oli erittäin huolestuttavaa ottaen huomioon kyseisen herran vahvuudet. Setoguchi on pienestä koosta huolimatta osoittanut välillä jopa härkämäisiä otteita. Luistelee hyvin, ehkä hivenen junaraiteismaisesti ja taklaa ärhäkkäästi. Kiekonhallinta on hyvää ja rannelaukaus maailmanluokkaa kun sitä sattuu käyttämään. Ykköskentän jälkeen luonnollisesti suurin maalintekovastuu on näiden kahden herran onnistumisen harteilla. Kolmantena lenkkinä kakkosessa pelannee Bouchard tai Zucker. Kolmos ja neloskenttiä Yeo shuflailee aivan mielivaltaisesti joten niiden analysointiin on turha paneutua muutoin kuin, että Brodziak todennäköisesti ottaa aloituksia kolmosen keskellä ja on tappamassa jokaista alivoimaa. Pominville pelannee Brodziakin kanssa sikäli mikäli loukkaantumiseltaan kynnelle kykenee.

    Suurin ongelma Wildilla, jälleen kerran, on ollut maalinteko. Voittoputken aikana hetkittäin näytti siltä, että kirous on murrettu mutta parit loukkaantumiset ja paluu entiseen oli selviö. Paikkoja luodaan, mylly pyörii vastustajan päädyssä mutta mistään ei mene sisään. Peli näyttää kuin Suomen maajoukkueella konsanaan, tehdään illasta toiseen vastustajan maalivahdista maailman paras. Tähän on tultava muutos tai Chicago tappaa tämän sarjan hyvin nopeasti.

    En mene hyökkäyksen osalta sen kummemmin oletettuihin ketjutuksiin koska kolmos- ja neloskenttä elää jatkuvasti.

    Puolustus:

    Suter on pelannut allekirjoittaneen silmään paremmin kuin mitä pystyttiin odottamaan. Tämä, jopa Norris-ehdokas, on puolustuksen kulmahammas ja tulee luutimaan lähes 30 minuuttia per peli pudotuspeleissä. Kyseessä ei ole iso pelaaja mutta pelaa kuin Zdeno Chara, ei juuri häviä kaksinkamppailuja ja on kiekollisena varma. Kaverinaan Suterilla on sensaatiomaisen kauden pelannut 19-vuotias Jonas Brodin. Brodinin piti paperilla olla valmis taalakaukaloihin vasta vuoden tai parin päästä mutta nuorimies tuli ja todisti toisin. Tämä calder-ehdokas on liigan nuorin tulokas ja kellottaa tulokkaista eniten minuutteja. On todella vaikea uskoa, että Brodin heitteli lättyjä puolet viime kaudesta Färjestadin junnuissa. Pelaa kuin 10-vuotta alalla ollut veteraani. Kemiaa löytyy Suterin kanssa ja nämä herrat kykenevät pelaamaan missä tilanteessa tahansa ja ketä tahansa vastaan.

    Siihen ne ilonaiheet Wildin puolustuksessa valitettavasti jäävät. Spurgeon on oikeastaan ainoa pakki joka pystyy jonkinlaiseen kiekolliseen peliin Suterin ja Brodinin jälkeen. Harmi vain, että kyseessä on kääpiö jonka fysiikka on tasoa Mikael Granlund. Stoner on iso ja fyysinen pakki joka osaa luutia oman maalin edessä vastustajan pelaajia roskikseen mutta vastapainona maksaa otteluita aivan käsittämättömillä aivopieruillaan. Gilbertille piti povata kiekollisempaa roolia ja isompaa vastuuta ja alunperin olikin ajateltu, että Tom Gilbert pelaa Suterin rinnalla. Toisin kävi, Gilbert on ollut sanalla sanoen heikko niin kiekollisessa kuin fyysisessä pelissä. Justin Falk, iso kuin mikä mutta niin kovin pehmeä. Välillä väläyttää taklaamalla komeasti, vain pettääkseen ottamalla kurmutusta vastaan heti seuraavaksi. Putkinäöllä varustettu puukäsi jonka ei periaatteessa kuuluisi edes pelata NHL-tasolla. Valitettavasti Wildilla ei ole parempaakaan heittää kentälle.

    Paljon joutuu sysäämään Suterin ja Brodinin niskoille ja toivomaan, että he pystyvät pelaamaan puolet peleistä. Yeon vihreä pelitapa kun ei oikein tue tuota viisikkona puolustusalueen puolustamista. Mikäli jokainen puolustaja ei nosta tasoaan dramaattisesti tähän sarjaan niin tässä on todennäköisesti Wildin kompastuskivi ja se mihin Chicagon on helpoin iskeä.

    Maalivahdit:

    Kiistaton ykkösmaalivahti on Niklas Bäckström, 42 peliä runkosarjassa vaatimattomilla tilastoilla. Torjuntaprosentti 90.9 ja päästettyjen keskiarvo 2.48. Huonot tilastot selittyvät osin Wildin huonolla puolustuksella mutta iso osa päästetyistä maaleista menee suoraan Bäckströmin omaan piikkiin. Pelaa välillä todella varmasti ja pitää joukkuetta pystyssä. Mutta liian usein sulaa totaalisesti ja hörppii todella helppoja maaleja. On käsittämättömän hidas ja kankea, jos tämä veska lentää persiilleen niin allekirjoittanut kerkee käydä suihkussa, paskalla ja keittämässä kahvit ennen kuin Nikke on onnistunut kampeamaan itsensä ylös jäänpinnasta. Vuodet ottaneet miehen kiinni? Todennäköisesti starttaa jokaisessa pelissä koska varalla olevat veskarit eivät sen suurempaa luottamusta herätä. Herrassa ei ole potentiaalia seistä päällään ja ryöstää pelit mutta pystyy tarvittaessa olemaan itse varmuus ja pitämään huolta, että helpot kiekot eivät pompi sisään. Nyt jos joskus Wild tarvitsee juuri sitä Bäckströmiä.

    Josh Harding tunnetaan hyvin kauden alla paljastuneesta MS-taudista, mitä mies sairastaa. Pelasi 2 ottelua kauden alussa jonka jälkeen jäi pitkälle sairauslomalle. Palasi hiljattain takaisin ja joutui kesken pelin korvaamaan Bäckströmin surullisenkuuluisassa Oilers-matsissa (Wild otti kuokkaan 6-1 ja teki pudotuspeleihin pääsyn itselleen todella vaikeaksi) jossa ei varsinaisesti itsekään vakuuttanut. Pelannee kakkosmaalivahtina mikäli terveys kestää. Vaihtoehtona on myös nuori Darcy Kuemper joka on auttamattoman vihreä tähän liigaan ja se on näkynyt. Välillä väläyttää vain pelatakseen heikosti seuraavassa hetkessä. Oliko Wildilta sittenkin pienoinen virhe kaupata lupaava Matt Hackett Buffaloon?

    Erikoistilanteet:

    Wildin ylivoima on kaksijakoinen asia. 17.9%:n ylivoimallaan Wild sijoittuu liigan keskikastiin. Hauska yksityiskohta on se, että vieraissa Wildin yv on liigan toiseksi parasta 23.5%:lla kun taas kotona kolmanneksi huonointa 14.6%:lla. Ongelmana on Wildin jatkuva syöttely yv:llä kapteeninsa johdolla. Mikosta onkin hauskasti, mutta osuvasti, sanottu, että mies on erittäin tehokas alivoimantappaja, niin vastustajan joukkueelle kuin omilleen. Syö sekunnit pois kellosta kiekottelemalla Suterin kanssa, etsien sopivaa väliä syöttää vaikka viivassa olisi mielin määrin tilaa laukoa. Wild yrittää ylivoimalla tehdä vain kauniita maaleja, etenkin kotonaan.

    Alivoimalle Wildilla on heittää hyviä spesialisteja ja tähän homma ei todennäköisesti tule kaatumaan vaikka Wild sijoittuu tässä tilastossa liigan keskikastin huonommalle puolelle. Wild ottaa liigan kolmanneksi vähiten pikkukakkosia joten Wildin kannalta toivon, että sama trendi jatkuu pudotuspeleissä.

    Loppukaneetti:

    Vuoden 1984 tyyppinen Miracle täytyy tapahtua jotta Wild jatkaa tästä sarjasta voittajana eteenpäin.

    Paljon on puhuttu Wildin kokemattomasta päävalmentajasta, Mike Yeosta. Osa ulkoistaa huonon pelaamisen syyn yksinomaan hänen niskoilleen ja osa taas ajattelee asiaa maltillisemmin. Miehen ketjuruletti ja joukkueen outo pelitapa ei mairittele miestä mutta toisaalta, joukkueen rakennus on vielä pahasti vaiheessa ja koko organisaatio etsii identiteettiään Lemairen valtakauden jälkeen.

    Veikkaus: Chicago jatkoon suoraan 4-0.
     
  8. eld i räven Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Flyers
    Koivu ja Granlund nähdään MM kisoissa Hawks vie 4-0
     
  9. Saikka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tyhmät ihmiset ja epähauskat läpät.
    Wild In SiXXX.

    Todellisuudessa, Wildilla olis ihan täydet saumat voittaa tämä sarja jos Clayton Stonerin ja Justin Falkin tilalle saataisiin NHL-puolustajat. Ja ehkä myös Tom Gilbertin. Marco Scandella tulee yrittämään tuota varmaan Falkin tilalle, wiz wud bii NAISZ.

    Tuo pakiston täydellinen avuttomuus Brodinin, Suterin ja Spurgeonin jälkeen on jotain uskomatonta. Ei tule olemaan yksi tahi kaksikaan maalia omiin jonka esim. Stoner aiheuttaa vain sillä, että rännikiekon pelaaminen kestää kolmen mäyrän eliniän verran ja senkin jälkeen se pitää pelata liian lyhyenä ihan saatanan väärään suuntaan. Tuosta sitten kolmen minuutin pyöritys päälle ja omissa helisee.

    Bäckström ei varasta yhtään matsia Wildille, mutta Koivu ja Brodin sen voivat tehdä. Jos vielä oikein yritän, niin saan ehkä saada salaa vihjattua Brodinin ansaitsevan myös Hartin tällä kaudella.

    I <3 19-year-old Swedes.
     
  10. Wiesellike Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Blackhawks & Kärpät
    Aikaisemmat veikkaukset ovat menneet niin metsään, etten lähde ennustelemaan, monessako pelissä menee poikki. Etukäteenhän Chicagon pitäisi kävellä Wildin yli. Omissa papereissa sarja ratkeaa näihin:

    Maalivahdit:

    Vaikka Crawfordilla on lumiukon maine, niin tällä kaudella kiekko on tarttunut hyvin. Jos Crawford romahtaa, niin huippukauden pelannut Emery on valmis ottamaan vastuun. Nikke ei ole parhaimpien päiviensä vedossa enkä usko, että hänestä on voittamaan playoff-sarjaa.

    Puolustus:

    Suterin ja ehkä Brodinin jälkeen Wildin pakeilla on tekemistä Chicagon myllyssä. Kovuus ja nopeus ei vain riitä. Chicagon puolella tärkeintä on saada avauspeli alkukauden tasolle ja äkkiä pois paineen alta. Kuten Kanerkin tuolla aikaisemmin sanoi, niin Wildin mahdollisuus tämän sarjan voittamiseen on paineistaa Chicagon pakkeja tekemään virheitä ja rikkomaan haukkojen kiekkokontrolli. Jos tähän Wild ei pysty, Hawks vie tämän sarjan mennen tullen.

    Hyökkäys:

    Vaikka Parise ja Koivu ovat hyviä johtajia, eivät he yhdessäkään yllä Toewsin tasolle. Ja sen jälkeen Chicagolla on heittää kehiin vielä Kane, Hossa, Sharp, Saad ja säännöllisesti osuva secondary scoring. Wildin on saatava tehoja laajalta rintamalta, jos mielivät voittaa.

    Pää:

    Minnesotan on helppo lähteä sarjaan, koska kaikki paineet ovat Chicagolla. Tällaisen kauden jälkeen Chicagon ainoa tavoite on Stanley Cupin voitto, joten syttyminen ensimmäiseen sarjaan voi olla vaikeaa. Hauska nähdä, miten Wild käsittelee runkosarjan lopun stressin. Riittikö pelaajille, että he pääsivät kaikkien vaikeuksien jälkeen pleijareihin vai riittääkö voimia vielä taistella sarjan voitosta.
     
  11. Saikka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tyhmät ihmiset ja epähauskat läpät.
    Lainaus:
    Jonas Brodin on tasakentällisin parempi puolustaja kuin Ryan Suter. Tehdään tämä nyt heti selväksi.

    Eikä Spurgeonillekaan heti valahda paska sukkaan vaikka mies pienehkö onkin. Pieneksi äijäksi on oppinut vastaanottamaan taklaukset niin, ettei smurffia itseään satu liiemmin.

    Muu kolmikko onkin sitten ihan pelkkiä turisteja. Scandella voi yllättää jos saa mahdollisuuden, muut äijät on kyllä ns. nähty jo.
     
  12. Wiesellike Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Blackhawks & Kärpät
    Lainaus:
    Selvä :D Ajattelin vain, että kyseessä on kuitenkin tulokas ja playoffit on oma maailmansa. En kuitenkaan tunne Wildiä kuin pintapuoleisesti, joten hauska että Wild tulee nyt tutuksi. Ensi kaudesta lähtien ollaan samassa divarissa ja itse odottelen, että Wild korvaa edes osittain Detroitin menetyksen. Tässähän on hyvä mahdollisuus synnyttää jännitteet tulevaisuudelle.
     
  13. palle Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Minnesota Wild, HIFK
    Lainaus:
    Granlundin kevät jatkuu AHL:n puolella playoffseja pelaillen. Eli on aikalailla Houstonista kiinni tuleeko Granny höntsäämään mömmöm-kisoihin.
     
  14. palle Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Minnesota Wild, HIFK
    Lainaus:
    Scandella valitettavasti ei ole tällä kaudella mennyt yhtään eteenpäin mitä olen Houstonin pelejä katsellut. Ei ole edes siellä ollut paras saati näyttänyt sellaisia otteita millä ryöstettäisiin paikka Wildin rosterista. Myös Tyler Cuma ollut paha pettymys ja lähellä bustia. Medvecillä taas olisi kokoa ja näköä mutta taitaa olla vielä onnettomampi kiekollisena kuin Falk ja Stoner.

    Herääkin kysymys: tekikö Wild virheen ottaessaan Pominvillen kun kärkikorin pakilla Wild haastaisi Chicagon todennäköisesti ihan eri tavalla? Bowmeester esimerkiksi olisi ollut hankittavissa.
     
  15. lunde Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
    Vaikka Hawk #22 lupasikin laittaa sarjan otteluiden aikataulut avausviestiin, tässä on NHL:n julkaisema neljän ensimmäisen pelin aikataulu. Ajat ovat Suomen aikaa eli sunnuntaina pelin näkee suorana ihmisten aikoihin.

    ke, 1.5.2013 klo 03.00 Chicago - Minnesota
    la, 4.5.2013 klo 04.30 Chicago - Minnesota
    su, 5.5.2013 klo 22.00 Minnesota - Chicago
    ke, 8.5.2013 klo 04.30 Minnesota - Chicago

    Mahdolliset jatkopelit, joiden aikaa ei ole vielä ilmoitettu:
    to, 9.5.2013 Chicago - Minnesota
    la, 11.5.2013 Minnesota - Chicago
    su, 12.5.2013 Chicago - Minnesota


    Onko Wild-kannattajilla muuten tietoa Granlundin mahdollisesta pelaamisesta? Hän on pelannut ainakin Houstonin kaksi ensimmäistä ottelua pisteittä Grand Rapidsia vastaan. Paras viidestä sarja on tällä hetkellä tilanteessa 1-1 ja joukkueet pelaavat seuraavan kerran ke-to yönä.

    Wild-kannattajille tämä onkin varmaan jo tuttua kauraa, mutta Hawks-kannattajia suosittelen tutustumaan Wildin kotisivuilta löytyvään avoimeen Press Box -osioon. Sieltä löytyy muun muassa hieno Wildin Media Guide kaudelle 2012-13 (PDF, 42 MB).
     
    Viimeksi muokattu: 29.04.2013 klo 11.10
  16. palle Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Minnesota Wild, HIFK
    Lainaus:
    Ei pelaa ellei joku loukkaannu Wildin rosterista. Ja pleijareissahan ei pikku kolhuista itketä joten todennäköistä on, että vielä tällä kaudella ei Granlund pääse kasvattamaan playoffs partaansa Wildin nutussa.
     
  17. Saikka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tyhmät ihmiset ja epähauskat läpät.
    Lainaus:
    Cuma on ollut bust jo jokusen vuoden. Ei noilla loukkaantumisilla kehity kuin once-in-a-elämä -talentti.

    Scandella on pelannut kyllä hyviäkin jaksoja, vaikka on ailahdellutkin sitten tosi paljon ja käynyt kaikki sateenkaaren ja ulosteen spektrit läpi pelillisesti. Siihen perustan tuon yllätyspotentiaalin. Voi hyvällä luistelulla ja perusvarmalla kiekollisella pelillä parantaa tuota pakistoa lyhyellä ajanjaksolla.

    Medvec on iso, mutta yhtä fyysinen kuin Falk. Ensimmäinen syöttö on parempi kuin Stonerilla tai Falkilla, mutta jalat ei riitä millään vielä (koskaan).

    Ja kyllä, Wildin olisi pitänyt hakea ensisijaisesti puolustajaa siirtotakarajalla. Pominville saatiin, joten paskaakos tässä. Ei tuolla kukaan pistä vieläkään paikoista kiekkoa sisään (ja niitä paikkoja kyllä on ollut), ja omissa ollaan puolet matsista vieläkin pulassa, kun Suter-Brodin -pari ei pysty ihan 60 minuutin suorituksiin vielä.

    Wildin kannalta kokeilemisen arvoinen taktinen siirto olisi erottaa Brodin ja Suter, ja laittaa Brodin, Suter sekä Spurgeon kaikki eri pakkipareihin. Tämä olisi mielestäni myös erittäin hyvä idea, ellen olisi täysin varma Suterin täydellisestä floppauksesta heti kun Brodin katoaa pois viereltä.
     
  18. Iggy12 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
    Kyllähän tämä on lähtökohtaisesti selvin sarja koko ensimmäisellä kierroksella. Wildin materiaali on liian kapea, ehkä myös liian kokematon eikä maalilla löydy maalivahtia, joka voisi lähes yksin kääntää sarjan altavastaajalle. Blackhawks 4-0 tai 4-1 jatkoon. Koko Suomen onneksi Mikko Koivu pääsee nopeasti johtamaan leijonalaumaa kohti himoittua MM-kultaa.
     
  19. palle Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Minnesota Wild, HIFK
    Lainaus:
    Voi olla, että Scandellasta löytyy potentiaalia vielä. Voi olla, että ei. Henkilökohtaisesti ainoa puolustaja ketä Houstonista odotan lähitulevaisuudessa on Matthew Dumba. Pelannut ehkä hivenen heikosti mutta potentiaalia löytyy enemmän kuin laki sallii. Todella viihdyttävä pelityyli.

    Olen itsekin miettinyt tuota Suterin ja Brodinin erottamista mutta tullut siihen lopputulokseen, että se ei kannata. Siinä on niin käsittämättömän hyvä ja rauhallinen tutkapari jota ei kannata lähteä erottamaan. Tuota ketjurulettia on nyt harrastettu koko kausi ja näihin kahteen herraan on kaiken kaoottisuuden keskellä voinut luottaa aina.

    Nyt jos koskaan Stonerin, Falkin ja kumppaneiden täytyy löytää itsestään aivan uusi taso millä pelata. Samoin muutamat muut yksilöt voisivat pikkuhiljaa alkaa heräilemään. Clutterbuck, katsoin juuri sinua kun kirjoitin edellisen lauseen. Samoin Brodziak ollut varjojen rajamailla tehojen muodossa vaikka pelaakin joukkueelleen ihan kohtalaisesti illasta toiseen.

    Jos kaikki taivaankappaleet loksahtavat kohdilleen ja saadaan vielä Pominville takaisin pudotuspelien ensimmäiseen peliin niin Wildilla on paperilla 3 kenttää kykeneväisiä maalintekoon.

    Onko kenelläkään Heatleytä ikävä?
     
  20. Saikka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tyhmät ihmiset ja epähauskat läpät.
    Lainaus:
    Heatleyta on ikävä. Pelasi oikeasti hyvin ennen loukkaantumistaan ja teki kolmosketjusta ajoittain vaarallisen ja toimi hyvin laukojana kakkos-YV:ssä.

    Stoner on oman maksimitasonsa näyttänyt tällä kaudella kun pelasi päältä kaksi viikkoa perushyvää kolmosparin lätkää. Sittemmin on yrittänyt olla välillä jotain ihan muuta ja epäonnistunut siinä. Sen jälkeen on epäonnistunut kaikessa muussakin. Ihan kaikessa. Falkista samat sanat. Ei se tuosta parane.

    Ja Dumbasta olen tietoinen kyllä, mutta ei liity tähän kauteen enää millään tavalla. Ensi kaudella kolmosparin puolustaja joka saa myös ylivoimalla minuutteja.

    PS. Se on Mathew.
     
  21. Jackie Moon Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lexaa, Minnesota Wild, Ilves, Arsenal.
    Lainaus:
    Jos Backs jatkaa pelejä samalla tasolla niin sitten Hawkseilla on parempi maalivahti maalilla. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Itse kyllä elättelen pientä kipinää siitä että Backs nostaa tasoaan kun vihdoinkin pääsee taas poffeja pelaamaan. Pelitahtikaan ei ole enää niin kiivas ja se oli kuitenkin se isoin syy hänen epäonnistuneeseen runkosarjaansa.

    Eiköhän myös Spurgeon siellä pärjää ihan hyvin. Lopuista tosin ei sitten kukaan eikä ollenkaan. Toisaalta luotan että Scanneri otetaan peleihin mukaan ja jos planeetat on oikeassa asennossa niin hän voisi hoitaa ruutunsa ihan ok. Stonerit, Gilbertit ja summuut Falkit vaan koittaa pysyä pelissä mukana ja toivovat ettei omissa kolisisi ihan jokaisessa vaihdossa. Tähän se sarja ratkeaa, jos Chicago jatkoon menee.

    Ensimmäinen lause hyökkääjiä koskevasta tekstistä on niin absurdi että en viitsi siihen edes tarttua. Oikeastaan vei maun koko tekstistä. Pakko silti vielä kysyä sinulta että tarkoitatko säännöllisesti onnistuvalla secondaryllä kaikkia niitä pelaajia joita et maininnut? Heidän maalimäärä yhteensä kun on sama kuin runkosarjan otteluiden määrä. Noh, onhan se ollut säännöllistä, sitä ei voi kieltää.
     
  22. Hawk #22 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
    Lainaus:
    Vastataan nyt Wiesellikelle osoitettuun kysymykseen:

    Jos lähdetään siitä, että tuo secondary pelaisi samalla tasolla koko kauden, niin Stålberg, Bickell ja Shaw tekisivät 15 maalia per mies, Bolland 16 ja loput alle 10 maalia. Pitäisin siis ihan hyvänä ja säännöllisesti onnistuvana secondary scoringina tuota porukkaa, kun tähän lasketaan vielä Toews, Kane, Sharp, Hossa ja Saad, jotka kaikki olisivat tehneet 15-40 maalia. Tarviiko vertailla johonkin muuhun joukkueeseen, vai riittääkö tämä?

    EDIT: Niin ja jos nyt lasketaan, että tuo secondary scoring tekee joka ottelussa keskimäärin yhden maalin (keskiarvo n.3 maalia per peli), niin ei se nyt kovin huonosti ole. Silloin pakkien ja top5 hyökkääjien pitäisi tehdä yhteensä n.2 maalia per peli, mikä ei nyt kauhean vaikea operaatio ole kuitenkaan noilla peliajoilla.
     
  23. Wiesellike Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Blackhawks & Kärpät
    Lainaus:
    Tarkoitin sillä 3.-4.-ketjuja, jotka ovat tehneet n. 40 pinnaa enemmän kuin Wildin vastaavat. Siitä päättelin, että Chicagolla voisi olla kärkiukkojen takana enemmän syvyyttä, jolloin heiltä voisi odottaa SÄÄNNÖLLISESTI tehoja eikä vain kerran joka viides peli. Ja mitä absurdia Toewsin johtajakyvyissä on? Liigan paras kapteeni.
     
  24. Saikka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tyhmät ihmiset ja epähauskat läpät.
    Lainaus:
    Miten mittaat tämän? Toisin sanoen, millä perusteella "Parise ja Koivu eivät edes yhdessä yllä Toewsin tasolle"? Eikö se noin jotenkin mennyt?
     
  25. Binisteri Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, Minnesota Wild, Real Madrid C.F.
    Wild jatkoon!

    Vaikka Blackhawks lähteekin ennakkosuosikkina tähän sarjaan, uskallan (fanilasien läpi) lyödä Wildia jatkoon. Joukkue on nimekäs ja nyt olisi aika pestä kasvot penkin alle menneestä loppukaudesta. Nyt on se aika, kun päästetään kylmähermoiset ja tosipelien taitajat. Nyt katsotaan, onko oikeasti Mikko Koivu, Zach Parise, Ryan Suter, Jason Pominville , Niklas Bäckström ja muut nimensä arvoisia, kun Blackhawksin kalusto ei järisyttävästi ole muuttunut viime cupista, tosin sillä muutoksella, että maalivahtipeli vuotaa heillä ja siinä on se iskun paikka.

    Wildin avainpelaajat

    Mikko Koivu (11+26) - Kapteeni täyttä rautaa, ja omaa jo voittajakokemusta kapteenina maajoukkuetasolla. Nyt katsotaan, mihin Mikko pystyy kunnon karkeloissa, kun lauteilla on maailman parhaat pelaajat ja johtajuus on nyt kaikki kaikessa. Tulee saamaan isot minuutit ylivoiman myötä ja on ratkaisevassa roolissa.

    Jason Pominville (14+20) - Tuli Wildiin kesken kauden, mutta teki vakuuttavat 4+5 10 ottelussa. Maalintekijä, mutta ei omaa kokemusta isoista peleistä entisen työnantajansa vuoksi (Sabres). Minuutteja tulee Koivun tavoin ylivoimalta, ja silloin pitäisi iskeä.

    Zach Parise (18+20) - Joukkueen paras pistemies ja ehdottomasti kokenein playoff -pelaaja näistä kolmesta. Viime vuoden tappio Kingsille finaalissa varmasti uuden joukkueen kanssa sytyttää kaverin ja saada vakuuttavia tuloksia aikaan.

    Yllätyksiä molempiin suuntiin

    Niklas Bäckström (42 ottelua - PMK 2,48 - 24 voittoa - 90.9%) - Nopeatempoinen kausi on veloittanut ykkösmokkea ja ailahteleva suorittaminen on pieni huolenaihe. Joinakin iltoina oli pysäyttämätön, kun taas toisina miehen löysi vaihtopenkiltä kahdeksan ensimmäisen laukauksen jälkeen. Ei ole paljoa kokemusta kovista peleistä taalajäillä Wildin heikon menestyksen johdosta viiden viime vuoden ajalta, mutta ei ole muilla jäillä sulanut tärkeillä hetkillä.

    Ryan Suter (4+28, +2) - Keskimäärin yli 27 minuuttia ottelua kohden tahkonut Wildin ykköspuolustaja, joka eleli Nashvillessä Shea Weberin siiven alla. Tällä kaudella saanut vastuun viitan hartioilleen, ja oli pakeista kolmanneksi paras +- merkinnöissä ja oli joukkueen neljänneksi paras pistemies. Nyt olisi oikea aika astua esiin ja vakuuttaa pääsynsä pois Weberin varjosta.

    Kokeneet herrat (Cullen, Bouchard, Heatley) - Mitä tekevät nämä herrat? Heatley otettiin tähän pakkaan vielä mukaan ihan vaan sen takia, koska mies on pelannut taalajäillä jo sen verran kauan, että astuminen esiin playoffeissa olisi nyt loistava paikka todistaa hänen varteenotettavuutensa Atlanta-Ottawa-Sharks -ajoilta, mitkä riittivät Wild -pestiin. Cullen pelasi hyvän kauden tehoin 7+20 ja on Stanley Cup -voittaja Hurricanesin paidassa. Kaikki kokemus on hyödyksi näissä karkeloissa ja juuri tämän takia myös Bouchardkin pääsee mukaan tähän kaartiin, joka on edustanut Wildiä ensimmäisestä pelistään lähtien 10 vuoden ajan.

    Nuorukaiset (Granlund, Coyle) - Nuoruuden into on aina hyvästä. Vaikka Granlund ei pelannut mitään vakuuttavaa runkosarjaa, on hänet kuitenkin tunnettu isojen pelien miehenä lyhyen uransa aikana, joista todisteena tietenkin vakuuttavat pelit keväällä 2011 seura- ja maajoukkuetasolla. Kumpikaan ei lähellekään vastaa NHL:n standardeja, mutta niitä ei voi jättää pois laskusta. Charlie Coyle oli ajoittain piristysruiske Wildin kokoonpanossa ja 8 maalia nakuttanut tulokas pelasi erittäin lupaavasti. Nyt on hyvä kerätä sitä intoa vielä pudotuspeleihin, kun niihin on mahdollisuus ja näyttää taitonsa ja kylmähermoisuutensa.
     
    Viimeksi muokattu: 30.04.2013 klo 00.29