Olen enimmäkseen samaa mieltä muutamin eroin. Kuluttava kevät on tosiaan syönyt Kingsiltä parhaimman terän, eikä loukkaantumiset ole ainakaan helpottaneet urakkaa. Jos pisteiden valossa tarkastellaan, niin Hawks ei ole kuitenkaan ratkaissut mitenkään selkeästi leveämmällä materiaalilla. Leveä materiaali ei ole myöskään synnyttänyt etua kolmannen erän maitohapontäyteisille minuuteille. Neljäs ottelu saattoi olla tässä poikkeus. Mielestäni Kings on niitä harvoja läntisen konferenssin joukkueita, jotka ovat tällä kaudella pystyneet vastaamaan Blackhawksin leveyteen laajalla materiaalillaan. Varsinkaan runkosarjassa toiminutta Hawksin neljän ketjun vyörytystä ei ole nähty konferenssifinaaleissa runsaasti kuin kotipeleissä ja Los Angelesin pelien kolmansissa erissä. Kings sai etenkin kotiotteluissaan tapettua keskialueella vauhdin, mikä on Hawksin vyörytyksen avaintekijöitä.
Tätä samaa koitin oikeastaan omassa viestissäni kertoa. Kings pelasi ensin kuuden(!) ottelun sarjan hyvin samankaltaisella sapluunalla pelaavaa Bluesia vastaan. Tässä sarjassa lopulta kokemus ja Quick taisivat tuoda voiton, sillä pelillisesti joukkueiden välillä ei ollut suurta eroa, perustelen tätä yhden maalin peleillä. Kingsillä ehkä hieman paremmat kärkiketjut, mutta toisaalta Bluesin nelonen rouhi loistavasti ja kulutti vastustajan energiaa. Tämä siis kärjistetysti ja yksittäiset tekijät esille ottaen.
Sharks-sarja vuorostaan oli enemmän Niemi ja Sharksin yläketjut vastaan laajemmalla materiaalilla pelaava Kings, höystettynä Quickilla. En tiedä voiko Quickin sanoa "voittaneen" Niemeä vaan mielestäni Kingsin laajempi materiaali vain tuotti hieman enemmän maalipaikkoja ja lopulta maalejakin. Lähtökohtaisesti Kingsin olisi pitänyt ns. "pyyhkiä lattiaa" Sharkseilla, koska molemmilta joukkueilta löytyi loistava maalivahti ja kärkiosaamista sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Kingsin materiaalin laajuus oli lähtökohtaisesti kuitenkin huomattavasti laajempaa kuin Sharkseilla. Nämä siis jälleen kärjistäen. Painoiko 1. kierroksen väsymys vai mikä aiheutti sen, ettei laajempi materiaali tuonut voittoa kuin vasta seitsemännessä ottelussa?
Nyt vastassa on laajalla materiaalilla pelaava joukkue. Olisin uskaltanut sanoa ennen Blues- ja Sharks-sarjoja Kingsillä olevan materiaalietu. Nyt tätä ei ole edes paperilla vaan pikemminkin päin vastoin. Kertoohan siitä Hawksin runkosarjan dominointi. Kingsillä parempi osasto ei ole kuin korkeintaan tolppien välissä, mutta siinäkin ero on osoittautunut pienemmäksi kuin ennakoitiin, siitä tuossa alempana.
Quick on pelannut nyt jo kaksi ilmiömäistä kevättä putkeen, mutta nähtyjen neljän ottelun perusteella maalivahtien ero ei ole niin valtaisa Kingsin eduksi kuin ennakoitiin. Itse asiassa Detroit pystyi turhauttamaan Howardin johdolla Hawksin paljon pahemmin kuin, mitä tässä sarjassa on nähty. Molemmilla lännen finaalien molareilla on maineensa ja varsinkin Crawford on edelleen sen vanki, vaikka hän on mielestäni ollut sarjan kahdesta ykkösvahdista tasaisempi. Highlight-torjuntoja on nähty Coreylta vähemmän, mutta kolmannessakin pelissä Crawford oli joukkueensa selkäranka ja piti vieraat voittotaistossa loppuun asti. Corey hyötyy kyllä jonkin verran Blackhawksin pelitavasta, mutta eipä Kingsin maalillekaan varsinaista paraatimarssia pysty yksikään vastustaja järjestämään. Viime keväänä Hawksilla oli keskinkertainen maalivahti ja joukkueen taival päättyikin jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä kausi on ollut eri tarina ja Crawfordin varusteita on kantanut huippumaalivahti, vaikka hän ei Vezinasta kilpailekaan. Crow'lle ja häneen täysin luottavalle Hawksille kuitenkin sopii hienosti, että joukkueen ykkösvahdin tasoa aliarvioidaan.
Detroit-sarja on minulle pieni mysteeri, koska kaikki odottivat Chicagon marssivan jatkoon. Jopa Detroitin asiantuntevat fanit osasivat odottaa joukkueen tippumista. (Tosin tätä samaa on nähty Idässä Bruins-fanien osalta ja kukas siellä finaalissa pelaakaan!) Kuitenkin odotuksiin nähden Detroit yllätti kaikki, mutta lopulta Hawks alkoi pelaamaan sitä peliä mitä sen olisi pitänyt pelata sarjan alusta lähtien ja eteni jatkoon. Mahtava nousu sillasta, tällaisista ne mestarijoukkueet yleensä rakentuvat.
Crawford on ollut hyvä, se todettakoon heti alkuunsa. Hän on mielestäni saanut koko Hawksien tavoin pääkoppansa ja henkisen kanttinsa sille tasolle, mitä Stanley Cupin voittaminen vaatii. Haluan nyt korostaa, että mielestäni suuri syy siihen on Red Wings -sarja ja hieno koko joukkueen nousu erittäin tukalasta 1-3 tilanteesta. Onko Crawford kuitenkaan top5-molari? Tarvitseeko hänen olla? Riittääkö se, että hän on sijoilla 6-10? Tällä hetkellä vastaus näyttäisi olevan, että se riittää. Crawford päästää aina silloin tällöin maalin, jonka "topfemma" olisi voinut napata. Nämä ovat kuitenkin vähentyneet oleellisesti tässä sarjassa verrattuna Red Wings -sarjaan, vieläkin enemmän jos verrataan viime vuoteen. Kirjoitin muistaakseni alun perin Crawfordin olevan riittävä maalivahti Chicagolle ja sitä hän on ollut erityisesti tässä sarjassa. Yritin tuolla Detroit heitollani verrata Crawfordia Osgoodiin, mikä minulle kieltämättä tulee ensimmäisenä mieleen. Osgood kuitenkin voitti urallaan ties mitä ja oli aina aliarvostettu tasoonsa nähden, koska ei kerännyt runkosarjassa Vezina-tilastoja. Oli kuitenkin pääosin mies paikallaan playoffseissa hyvän joukkueen takana. Aivan kuten Crawford on nyt, hän ei välttämättä pysty voittamaan sarjoja joukkueelleen, mutta yksittäisiä pelejä hän pystyy voittamaan. Lopun ajan hän on tasainen suorittaja hyvän joukkueen takana, joka ei ainakaan häviä otteluita. Tällä hetkellä Hawksin puolustus luottaa veskariinsa ja toisaalta taas veskari voi luottaa pakkien siivoavan irtokarat. Henkisesti Chicagon alakerta on vahva tällä hetkellä ja kyllä, se kulminoituu Corey Crawfordiin, joka on riittävän hyvä maalivahti tuolle joukkueelle.
Lisäksi haluaisin korostaa vielä maalivahtipelin karuutta: Tuukka Rask on tällä hetkellä jumalasta seuraava, koska päästi käsittämättömästi vain 2 maalia neljässä ottelussa runkosarjan parasta hyökkäystä vastaan! Sitten jossitellaan: Penguins ampui neljässä pelissä varmaan parikymmentä tolppalaukausta. Näillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, koska ei veskarin niitä tarvitse torjua. Kuitenkin hänen arvostuksensa voisi olla täysin eri tasolla, jos Idän sarja olisi vaikkapa 2-2 tällä hetkellä. Pienestä se lopulta on kiinni, mikä onkin jääkiekon suola!
P.S. Jos ihan vakavasti kirjoitellaan, niin keskustelua tämän sarjan maalivahdeista ei tarvitsisi juurikaan käydä. Nähdäkseni joukkueiden välillä ei ole ollut suurtakaan eroa tällä osastolla. Voitaisiin tylsästi todeta veskaripelin olevan suht tasan, mutta toisaalta kun pienetkin marginaalit ratkaisevat isoja asioita...
