Onnittelut Preds-kannattajille! 4-0-lukemat eivät jätä epäselväksi, kumpi joukkue oli parempi ja ansaitsi jatkopaikan. Vaikka Hawks-kannattajana harmittaakin niin paljon, että voimakkaampi ilmaisukaan ei riitä kuvaamaan tunnetta, niin hieman laajemmin katsottuna NHL:lle ja jääkiekolle tämä tekee ihan hyvää. No, ei ehkä seuraavien kierrosten katsojaluvuille, mutta itseäni kiinnostaa enemmän urheilulliset puolet. Preds-kannattajat siellä täydessä kotihallissa ja täällä kaukana Suomessa ansaitsevat pitkän pudotuspelikevään lukuisten pettymysten jälkeen.
Hawksin osalta tästä tuli Quennevillen aikakauden isoin pannukakku. Kauas saa mennä muutenkin, että päästään vastaavaan pettymykseen odotuksiin nähden. Kausi 1990-91 lienee lähin saman suurusluokan pupellus. Silloin Hawks oli kahdella edellisellä kaudella edennyt konferenssifinaaliin ja oli runkosarjan paras joukkue. Norris-divisioonan viimeisen pudotuspelipaikan napannut Minnesota North Stars kuitenkin yllätti Hawksin voitoin 4-2 ja eteni aina Stanley Cup -finaaliin asti. Siellä tie nousi kuitenkin pystyyn, kun Super-Mario Lemieux'n johtama Penguins-tähtisikermä nosti ensimmäisen kerran kannua. Seuraavalla kaudella Hawks voitti pudotuspeleissä 11 ottelua putkeen edetessään aina Stanley Cup -finaaliin asti. Siellä voittoja ei sitten enää kertynytkään, kun Lemieux'n Pens pääsi nostamaan kannua toistamiseen. Tuo harmitti pientä Hawks-fania silloin mielettömästi, mutta jotain pysyvää taisi kuitenkin syntyä. Siitäkin huolimatta, että vuosituhannen vaihteen synkkinä vuosina olisikin toivonut toisin. 90-luvun Hawksin menestysrunko selvisi vielä tynkäkaudella 1994-95 konferenssifinaaliin, mutta sitten alkoi vääjäämättömästi NHL:n kellarissa pitkä vaellus, joka päättyi vasta nykyisen coren saapumiseen noin vuosikymmen sitten. Hienoja vuosia. Aika näyttää, oliko tämä sweep samalla myös jonkinlainen symbolinen päätepiste Hawks-historian menestyksekkäimmälle aikakaudelle.
Mikä tämän sarjan sitten ratkaisi? Ensimmäisessä pelissä Preds yllätti kypsällä pelillä Hawksin housut kintuissa United Centerissä. Toiseen peliin odotin sisuuntuneen Hawksin vastaiskua. Lopputulos 0-5 kotihallissa. Kolmas ottelu oli viimeinen niitti, kun Hawks menetti kahden maalin johdon ja hävisi ottelun jatkoajalla. Tämä Hawks core olisi parhaimmillaan voinut tehdä tästä vielä sarjan, kuten keväällä 2011 joukkue venytti 0-3-tilanteesta ratkaisun aina 7. ottelun jatkoaikaan asti. Valitettavasti Hawks ei ollut nyt parhaimmillaan. Preds sen sijaan ilmestyi pelaamaan pudotuspelikiekkoa ja tuossa kunnossa olevan joukkueen kanssa parhaimmillaankin oleva Hawks olisi saanut vääntää ihan tosissaan. Takkiin olisi saattanut tulla silti.