Tulevalla viikolla se alkaa. Vielä on kymmenisen ottelua pelaamatta, mutta Keskisessä divisioonassa tilanne on jo selvä. Minnesota Wild kohtaa St. Louis Bluesin, Chicago Blackhawks Nashville Predatorsin. Toistaako historia itseään toissa keväältä, kun samat parit kohtasivat ja Chicago Blackhawks marssi mestaruuteen asti? Sitä allekirjoittanut tietysti toivoo, mutta pitkä tie on koluttavana ja se alkaa tästä. Jos näin voi sanoa, niin tervetuloa lukemaan meikäläisen, hieman värilasein, mutta suhteellisen objektiivisesti kirjoitettua avausviestiä ja ennakkoa tästä Blackhawksin sekä Predatorsin välisestä ottelusarjasta. Pidetään ketju suht siistinä ainakin ensimmäiseen ylilyöntiin asti. Toivottavasti piilossa majailevat Predatorsin kannattajatkin eksyvät aktiivisesti puolustamaan omiaan.
18.04. 04:30 Nashville Predators Chicago Blackhawks
20.04. 04:00 Nashville Predators Chicago Blackhawks
Ottelusarjan aikataulu:
GAME 1: 13.4 (torstai-perjantai yö) 03:00
GAME 2: 15.4 (lauantai-sunnuntai yö) 03:00
GAME 3: 17.4 (maanantai-tiistai yö) 04:30
GAME 4: 20.4 (torstai-perjantai yö)
GAME 5*: 22.4 lauantai-sunnuntai yö)
GAME 6*: 24.4 (maanantai-tiistai yö)
GAME 7*: 26.4 (keskiviikko-torstai yö)
* tarvittaessa
Ihan suomalaisen kellon mukaan. Ja siis niin, kuten aina, varmaan siinä klo 03:15 se kiekko putoaa viimeistään jäähän. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa.
***
Chicago Blackhawks voitti Keskisen divisioonan, voitti Läntisen konferenssin. Vieläpä suht selvällä erolla, jotta runkosarjan lopussa oli mahdollisuus kierrättää pelaajia ja antaa lepoa tähtipelaajille. Loukkaantumistilanne on erinomainen, sillä omaan mielikokoonpanoon kuuluvat pelaajat ovat kaikki pelikunnossa kevään avauksessa, jopa Anisimov. Tarjolla on myös vaihtoehtoja useampi kappale sekä puolustukseen että hyökkäykseen, joten leveällä materiaalilla Joel Quennevillen suojatit lähtevät hakemaan sitä neljättä mestaruutta 2010-luvulla. Mukavasti valmennusjohto on onnistunut pitämään pelaajat freesinä sekä samalla lämpöisenä, kaikkien pitäisi olla valmiita hyppäämään askiin, kun kutsu käy.
Vaikka debatea on käyty kiivaasti, niin uskon kahden mestaruuden voittaneen Corey Crawfordin olevan se ykkösmaalivahti, kun kiekko putoaa ensimmäisen kerran United Centerissä jäähän. Crawford on pelannut hyvän kauden, joskin peräsuoli-leikkauksen jälkeen otteet olivat hetken ailahtelevia. Toki haluamme uskoa, että uudet housusäännöt vaikuttivat otteisiin myös. Viime viikot ovat kuitenkin sujuneet erinomaisesti ja Crawford vaikuttaa olevan kunnossa.
Kaksi vuotta sitten juuri Nashvillea vastaan Predatorsit tekivät Crawfordista reikäjuustoa, jolloin Darling otti hetkellisesti ykköstorjujan viitan itselleen. Crawford kuitenkin torjui kuudennessa ottelussa Blackhawksin jatkoon marssien aina mestarivahdiksi asti. Scott Darling on pelannut erinomaisen kauden ja on erinomainen kirittäjä, jos koppi ei tartukaan. Toivotaan, että Quenneville uskaltaa tarpeen vaatiessa tekemään ratkaisut ajoissa, usein niin ei ole käynyt.
Puolustuskuusikko on NHL:n yksi parhaista, eittämättä. Duncan Keith, Niklas Hjalmarsson, Brent Seabrook sekä Johnny Oduya muodostavat jo mestaruuksia aikaisemmin voittaneen rungon ja vastoin aikaisempia vuosia, nyt kolmosparissakin on erinomainen kaksikko Brian Campbellin sekä Trevor van Riemsdykin muodossa, jotka antavat hyvin taustatukea. Kyseinen kaksikko on ollut varsinkin viime aikoina loistava ja takaa sen, että puolustuksesta pitkä kevät ei jää kiinni. Keith tulee varmasti pelaamaan jälleen paljon, mutta edelleen hän siihen pystyy. On pelannut aivan Norris-tason kautta, joskin kolme muuta puolustajaa ovat olleet selkeästi enemmän tapetilla. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla pois #2:n kaudesta.
Vuosi sitten kevät jäi lyhyeksi, koska syvyyttä ei puolustuksesta eikä hyökkäyksestä löytynyt. Jo mainitun kuuden puolustajan lisäksi Michal Kempny, Gustav Forsling sekä Michal Rozsival tarjoavat suhteellisen laadukkaita vaihtoehtoja, jos loukkaantumisia tai suurempia epäonnistumisia tapahtuu. Blackhawks on nojannut mestaruusvuosina laadukkaaseen viisikkopeliin ja sitä tuo puolustus tukee, mutta niin myös hyökkäyskin.
Kauteen lähdettäessä tuskin kukaan olisi uskonut, että Blackhawks onnistuu voittamaan Läntisen konferenssin. Sopimustilanne yhdessä palkkakaton kanssa oli ongelmallinen eikä viime kesänä joukkue vahvistunut oikeastaan mitenkään hyökkäyksen osalta, pikemminkin päinvastoin. Mutta sitten, kuten useamman kerran aikaisemmin, tuon menestyneen coren opastuksella nuoret ottivat isoja steppejä eteenpäin. Richard Panikista on muodostunut legit top-6 voimahyökkääjä, Nick Schmaltz pelaa erinomaista tulokaskautta ja on löytänyt Toewsin kanssa aivan ilmiömäisen kemian. Ryan Hartman pelaa käytännössä olemattomalla ylivoima-ajalla ja on täyttänyt Andrew Shawin saappaat kokonaan niin, että vettä tulee välillä yli. Tanner Kero on nostanut tasoaan eikä ole missannut otteluakaan viimeisimmän Rockford-visiitin jälkeen. John Hayden tuli yliopistosta ja on vakuuttanut valmennusjohdon samantien älykkyydellään ja fyysisyydellään.
Marian Hossan nousu tuhkasta estradille ansaitsee oman kappaleen. Halusin uskoa siihen jo kauden kynnyksellä, että Hossaa peluutettaisiin hieman fiksummin eikä aina vastustajien parhaita vastaan ja sitä kautta konkari pelaisi onnistuneen kauden. No, 26 maalia kertoo jo paljon siitä mitä Marian on kauden aikana tehnyt, koska kuten tiedämme, on Hossa edelleen aivan NHL:n eliittiä kahden suunnan pelaamisessa.
Kokonaisuudessaan Blackhawks on pelannut todella onnistuneen kauden, niin tulosten kuin pelitavan myötä. Viime kaudella tulos oli runkosarjassa ihan kohtalainen, mutta tulos nojasi liikaa Patrick Kanen MVP-tasoon, Panarinin tulokaskauteen sekä Crawfordin Vezina-tasoon. Nyt tuloksen taakse katsottuna se tuttu viisikkopelaaminen sekä neljän ketjun tasokas kiekonhallintaan perustuva pelaaminen on jälleen palannut, pitkälti nuorten esiinmarssin takia. Täytyy sen vuoksi myös nostaa Quenneville tapetille, koska aikaisempina kausina se kuuluisa hihna on ollut aika lyhyt nuorten pelaajien kohdalla ja poikia on rankaistu virheistä kovalla kädellä. On niitä penkityksiä tälläkin kaudella nähty, mutta, ehkä osittain pakostakin, nuorille on annettu aivan erilainen mahdollisuus.
***
Nashville Predatorsin kausi on minulle ollut hieman pettymys, sillä ajattelin varsinkin P.K. Subbanin myötä tuon joukkueen taistelevan jopa Presidents' Trophyn voitosta. Joukkue kuitenkin selvitti tiensä pudotuspeleihin suht heikkotasoisesta Keskisestä divisioonasta ja lähtee hieman altavastaajana pudotuspeleihin. Osa Blackhawksin kannattajista on todella iloinen tästä match-upista, mutta allekirjoittanut suhtautuu todella optimistisesti kantrikaupungin ylpeyden mahdollisuuksiin.
Kaksi vuotta sitten Lavioletten pelitapa oli myrkkyä Blackhawksin puolustukselle, ottelusarja olisi voinut päättyä aivan miten tahansa enkä usko, että tänäkään keväänä ennakkosuosikkina lähtevä Blackhawks pääsisi mitenkään helpolla. Nashvilleltä löytyy huikea puolustus Josin ja Subbanin johdolla, paljon taitavia hyökkääjiä ja kaiken osuessa kohdalleen, Johansenin, Forsbergin, Nealin ja kumppaneiden nostaessa vielä tasoaan tekee tuo porukka varmasti tuhojaan Chicagon puolustusalueella.
Suurimmiksi heikkouksiksi näen Pekka Rinteen, jolle ennustin vaikeaa kautta ja semmoinen se myös on ollut, ainakin keskinäisten otteluiden perusteella. Toiseksi heikkouksi nostan epäorganisoidun puolustuspelaamisen. Predatorsissa ei enää näy sitä Trotzin aikakauden tiukkaa puolustuspelaamista, vaan pikemminkin railakasta pelaamista päästä päähän hieman riskilläkin.
Sen enempää en osaa Nashvillea viiden ottelun perusteella analysoida ja siksi toivonkin @jusu-11 :lta tarkempaa analyysia Predatorsin osalta.
***
Ratkaisun paikat:
Hyökkäyspelaaminen - Blackhawksilta löytyy ne supertähdet, jotka ovat ennenkin ratkaisseet ottelusarjoja yksinkin, pystyykö Predators yllättämään Blackhawksin tiukan viisikkopuolustuksen?
Maalivahtipelaaminen - Rinne vs Crawford, Rinteestä löydettiin kaksi vuotta sitten heikkoudet, niin myös Crawfordista, miten käy nyt?
Quenneville vs. Laviolette - peluutuksen sekä match-uppien keisari vastaan NHL:n Antti Törmänen, keksiikö Laviolette jotain uutta pitääkseen Kanen & Toewsin kurissa ja onnistuuko kehittämään jotain hyökkäyspelaamiseen, jolla yksi NHL:n parhaista puolustuskuusikoista ohitetaan jatkuvasti?
***
Ei sen enempää, annetaan muillekin analysoitavaa. Heitetään kuitenkin vielä rohkea ennustus:
Blackhawks in six.
18.04. 04:30 Nashville Predators Chicago Blackhawks
20.04. 04:00 Nashville Predators Chicago Blackhawks
Ottelusarjan aikataulu:
GAME 1: 13.4 (torstai-perjantai yö) 03:00
GAME 2: 15.4 (lauantai-sunnuntai yö) 03:00
GAME 3: 17.4 (maanantai-tiistai yö) 04:30
GAME 4: 20.4 (torstai-perjantai yö)
GAME 5*: 22.4 lauantai-sunnuntai yö)
GAME 6*: 24.4 (maanantai-tiistai yö)
GAME 7*: 26.4 (keskiviikko-torstai yö)
* tarvittaessa
Ihan suomalaisen kellon mukaan. Ja siis niin, kuten aina, varmaan siinä klo 03:15 se kiekko putoaa viimeistään jäähän. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa.
***
Chicago Blackhawks voitti Keskisen divisioonan, voitti Läntisen konferenssin. Vieläpä suht selvällä erolla, jotta runkosarjan lopussa oli mahdollisuus kierrättää pelaajia ja antaa lepoa tähtipelaajille. Loukkaantumistilanne on erinomainen, sillä omaan mielikokoonpanoon kuuluvat pelaajat ovat kaikki pelikunnossa kevään avauksessa, jopa Anisimov. Tarjolla on myös vaihtoehtoja useampi kappale sekä puolustukseen että hyökkäykseen, joten leveällä materiaalilla Joel Quennevillen suojatit lähtevät hakemaan sitä neljättä mestaruutta 2010-luvulla. Mukavasti valmennusjohto on onnistunut pitämään pelaajat freesinä sekä samalla lämpöisenä, kaikkien pitäisi olla valmiita hyppäämään askiin, kun kutsu käy.
Vaikka debatea on käyty kiivaasti, niin uskon kahden mestaruuden voittaneen Corey Crawfordin olevan se ykkösmaalivahti, kun kiekko putoaa ensimmäisen kerran United Centerissä jäähän. Crawford on pelannut hyvän kauden, joskin peräsuoli-leikkauksen jälkeen otteet olivat hetken ailahtelevia. Toki haluamme uskoa, että uudet housusäännöt vaikuttivat otteisiin myös. Viime viikot ovat kuitenkin sujuneet erinomaisesti ja Crawford vaikuttaa olevan kunnossa.
Kaksi vuotta sitten juuri Nashvillea vastaan Predatorsit tekivät Crawfordista reikäjuustoa, jolloin Darling otti hetkellisesti ykköstorjujan viitan itselleen. Crawford kuitenkin torjui kuudennessa ottelussa Blackhawksin jatkoon marssien aina mestarivahdiksi asti. Scott Darling on pelannut erinomaisen kauden ja on erinomainen kirittäjä, jos koppi ei tartukaan. Toivotaan, että Quenneville uskaltaa tarpeen vaatiessa tekemään ratkaisut ajoissa, usein niin ei ole käynyt.
Puolustuskuusikko on NHL:n yksi parhaista, eittämättä. Duncan Keith, Niklas Hjalmarsson, Brent Seabrook sekä Johnny Oduya muodostavat jo mestaruuksia aikaisemmin voittaneen rungon ja vastoin aikaisempia vuosia, nyt kolmosparissakin on erinomainen kaksikko Brian Campbellin sekä Trevor van Riemsdykin muodossa, jotka antavat hyvin taustatukea. Kyseinen kaksikko on ollut varsinkin viime aikoina loistava ja takaa sen, että puolustuksesta pitkä kevät ei jää kiinni. Keith tulee varmasti pelaamaan jälleen paljon, mutta edelleen hän siihen pystyy. On pelannut aivan Norris-tason kautta, joskin kolme muuta puolustajaa ovat olleet selkeästi enemmän tapetilla. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla pois #2:n kaudesta.
Vuosi sitten kevät jäi lyhyeksi, koska syvyyttä ei puolustuksesta eikä hyökkäyksestä löytynyt. Jo mainitun kuuden puolustajan lisäksi Michal Kempny, Gustav Forsling sekä Michal Rozsival tarjoavat suhteellisen laadukkaita vaihtoehtoja, jos loukkaantumisia tai suurempia epäonnistumisia tapahtuu. Blackhawks on nojannut mestaruusvuosina laadukkaaseen viisikkopeliin ja sitä tuo puolustus tukee, mutta niin myös hyökkäyskin.
Kauteen lähdettäessä tuskin kukaan olisi uskonut, että Blackhawks onnistuu voittamaan Läntisen konferenssin. Sopimustilanne yhdessä palkkakaton kanssa oli ongelmallinen eikä viime kesänä joukkue vahvistunut oikeastaan mitenkään hyökkäyksen osalta, pikemminkin päinvastoin. Mutta sitten, kuten useamman kerran aikaisemmin, tuon menestyneen coren opastuksella nuoret ottivat isoja steppejä eteenpäin. Richard Panikista on muodostunut legit top-6 voimahyökkääjä, Nick Schmaltz pelaa erinomaista tulokaskautta ja on löytänyt Toewsin kanssa aivan ilmiömäisen kemian. Ryan Hartman pelaa käytännössä olemattomalla ylivoima-ajalla ja on täyttänyt Andrew Shawin saappaat kokonaan niin, että vettä tulee välillä yli. Tanner Kero on nostanut tasoaan eikä ole missannut otteluakaan viimeisimmän Rockford-visiitin jälkeen. John Hayden tuli yliopistosta ja on vakuuttanut valmennusjohdon samantien älykkyydellään ja fyysisyydellään.
Marian Hossan nousu tuhkasta estradille ansaitsee oman kappaleen. Halusin uskoa siihen jo kauden kynnyksellä, että Hossaa peluutettaisiin hieman fiksummin eikä aina vastustajien parhaita vastaan ja sitä kautta konkari pelaisi onnistuneen kauden. No, 26 maalia kertoo jo paljon siitä mitä Marian on kauden aikana tehnyt, koska kuten tiedämme, on Hossa edelleen aivan NHL:n eliittiä kahden suunnan pelaamisessa.
Kokonaisuudessaan Blackhawks on pelannut todella onnistuneen kauden, niin tulosten kuin pelitavan myötä. Viime kaudella tulos oli runkosarjassa ihan kohtalainen, mutta tulos nojasi liikaa Patrick Kanen MVP-tasoon, Panarinin tulokaskauteen sekä Crawfordin Vezina-tasoon. Nyt tuloksen taakse katsottuna se tuttu viisikkopelaaminen sekä neljän ketjun tasokas kiekonhallintaan perustuva pelaaminen on jälleen palannut, pitkälti nuorten esiinmarssin takia. Täytyy sen vuoksi myös nostaa Quenneville tapetille, koska aikaisempina kausina se kuuluisa hihna on ollut aika lyhyt nuorten pelaajien kohdalla ja poikia on rankaistu virheistä kovalla kädellä. On niitä penkityksiä tälläkin kaudella nähty, mutta, ehkä osittain pakostakin, nuorille on annettu aivan erilainen mahdollisuus.
***
Nashville Predatorsin kausi on minulle ollut hieman pettymys, sillä ajattelin varsinkin P.K. Subbanin myötä tuon joukkueen taistelevan jopa Presidents' Trophyn voitosta. Joukkue kuitenkin selvitti tiensä pudotuspeleihin suht heikkotasoisesta Keskisestä divisioonasta ja lähtee hieman altavastaajana pudotuspeleihin. Osa Blackhawksin kannattajista on todella iloinen tästä match-upista, mutta allekirjoittanut suhtautuu todella optimistisesti kantrikaupungin ylpeyden mahdollisuuksiin.
Kaksi vuotta sitten Lavioletten pelitapa oli myrkkyä Blackhawksin puolustukselle, ottelusarja olisi voinut päättyä aivan miten tahansa enkä usko, että tänäkään keväänä ennakkosuosikkina lähtevä Blackhawks pääsisi mitenkään helpolla. Nashvilleltä löytyy huikea puolustus Josin ja Subbanin johdolla, paljon taitavia hyökkääjiä ja kaiken osuessa kohdalleen, Johansenin, Forsbergin, Nealin ja kumppaneiden nostaessa vielä tasoaan tekee tuo porukka varmasti tuhojaan Chicagon puolustusalueella.
Suurimmiksi heikkouksiksi näen Pekka Rinteen, jolle ennustin vaikeaa kautta ja semmoinen se myös on ollut, ainakin keskinäisten otteluiden perusteella. Toiseksi heikkouksi nostan epäorganisoidun puolustuspelaamisen. Predatorsissa ei enää näy sitä Trotzin aikakauden tiukkaa puolustuspelaamista, vaan pikemminkin railakasta pelaamista päästä päähän hieman riskilläkin.
Sen enempää en osaa Nashvillea viiden ottelun perusteella analysoida ja siksi toivonkin @jusu-11 :lta tarkempaa analyysia Predatorsin osalta.
***
Ratkaisun paikat:
Hyökkäyspelaaminen - Blackhawksilta löytyy ne supertähdet, jotka ovat ennenkin ratkaisseet ottelusarjoja yksinkin, pystyykö Predators yllättämään Blackhawksin tiukan viisikkopuolustuksen?
Maalivahtipelaaminen - Rinne vs Crawford, Rinteestä löydettiin kaksi vuotta sitten heikkoudet, niin myös Crawfordista, miten käy nyt?
Quenneville vs. Laviolette - peluutuksen sekä match-uppien keisari vastaan NHL:n Antti Törmänen, keksiikö Laviolette jotain uutta pitääkseen Kanen & Toewsin kurissa ja onnistuuko kehittämään jotain hyökkäyspelaamiseen, jolla yksi NHL:n parhaista puolustuskuusikoista ohitetaan jatkuvasti?
***
Ei sen enempää, annetaan muillekin analysoitavaa. Heitetään kuitenkin vielä rohkea ennustus:
Blackhawks in six.
Viimeksi muokattu: