Näen "mieluusti" Chelsean propagandakoneiston kirkkaimpana osana, jos vain annat tästä jotain konkretiaa.
Mun mielestä on naiivia, jos haluat sellaisen esimerkin, jossa Chelsea on itse aktiivisena toimijana Venäjän etujen ajamiseksi. Tyyliin vaikka, että Chelsea olisi ottanut kantaa vaikkapa Krimin venäläisyyteen tai kehua Venäjän taloudellista kehitystä. Ei tämä niin toimi. Viittaan tällä siis siihen, että pidät jonkinlaisena vasta-argumenttina sitä, että Chelsea on ollut mukana Pridessä. Sellainen ei liity Venäjän vaikuttamistapoihin millään tavalla.
Chelsea on ollut pääasiassa väline ja vain harvoin toimija.
Se on ollut Abramovichille väline hajauttaa omaisuuttaan niin, etteivät kaikki munat ole samassa korissa - tai Venäjällä. Hän on katsonut, että kaikki nuo useat miljardit kannattaa turvata talouden heilahteluilta ja poliittiselta epävakaudelta. Sen sijaan Chelsea ei ole ollut väline tehdä tuottoa, vaan raha on tullut muualta.
Tästä päästään siihen, että Chelsea on ollut väline myös Venäjälle. Abramovich kun on saanut rahansa oligarkille tyypilliseen tapaan: omistamalla täysin pilkkahintaan saatuja valtiollisia jättiyrityksiä ja kokonaisia toimialoja: Evraz (teräs), Norilsk Nickel (terppa, Jokerit!) ja Gazprom Neft (jalkapallotouhu on ollut tässä keskeisenä mukana). Tätä rahaa on laitettu surutta varsin näkyviin länsimaisiin kohteisiin, kuten nyt Chelseaan.
Miten tämä toiminta hyödyttää Venäjää? Ensinnäkin se luo mielikuvan, että Venäjä ei ole
pelkästään paha, se kun on luonut täysin keskinkertaisesta jalkapalloseurasta yhden kaikkein suurimmista. Toisaalta se on hälventänyt ajatusta siitä, missä kulkevat likaisen rahan ja rikollisuuden rajat. Tämä jälkimmäinen on olennaisempi ja Venäjän pehmeän vallankäytön näkökulmasta paljon, paljon keskeisempi. Perkaan.
Chelsea FC on myönteinen entiteetti; se yhdistetään vapaa-aikaan, urheilullisuuteen, riemuun, fanitoimintaan, hyväntekeväisyyteen jnejne. Menestys on tehnyt siitä globaalin ja siten tärkeän kymmenille, jopa sadoille miljoonille ihmisille. Näistä todella moni on ajatellut, että Chelsean menestyminen on painanut vaakakupissa enemmän kuin se, minkälaisella rahalla se on saatu aikaan.
Venäläisten täysin vastaansanomattoman häikäilemätön ryöstö kleptokratian menetelmin ei ole haitannut valtioita, koska investointeja on tullut, eikä jalkapallofaneja, koska on saatu menestystä. Georgian sota? Nääh. Krimin valtaus? Ei haitannut. Ilmiselvä trollitoiminta; Brexit, Trump, Covid-salaliitot yms. hajotukset? Ei vaikutusta.
Juuri tällaista Venäjällä haluttiin! Jos Venäjä joutuu vaikeuksiin, Chelsea joutuu vaikeuksiin. Lonkerot ulottuvat tietysti loputtoman paljon pidemmälle kuin vain Chelseaan, mutta se on kuin onkin ollut yksi näkyvimmistä kohteista. Euroopassa ja muuallakin maailmassa on ollut satoja miljoonia ihmisiä, jotka ovat halunneet katsoa Venäjän touhuja sokealla silmällä koska aidot toimet olisivat vaikuttaneet liikaa arjen mukavuuteen. Roman Abramovich on ollut Lontoossa ja muualla Chelsea-piireissä äärettömän suosittu.
Nyt on käynnissä sota, jossa tehdään jatkuvalla syötöllä sotarikoksia ja jopa selkeitä rikoksia ihmisyyttä vastaan - siis aivan Hitler-tason touhua - ja
silti löytyy iso joukko niitä, joiden mielestä veriset törkymiljardit ovat olleet niin tärkeitä, että Abramovichia pitää fanittaa kesken Ukrainalle suunnatun tuki-ilmaisun. Abramovichin ja Venäjän suunnitelmallinen toiminta omien etujensa ajamiseksi on mennyt täydellisesti läpi, kun sodankin keskellä niin moni näkee vain sen
collateral gainin, eikä itse primääriä tarkoitusta kaiken takana.
Jos ei suostu näkemään Chelseaa Venäjän pehmeän vallankäytön instrumenttina, on hakoteillä. Itse asiassa, kyseessä täytyy olla tietoinen valinta olla näkemättä sitä. Tämän tosiasian tunnustaminen ei ole itse seuran, joukkueen tai fanien syyllistämistä: samalla tavalla lankaan ovat menneet valtiot, kunnat, kaupungin, yritykset, kulttuuri-instituutiot ja urheiluseurat ympäri maailman. Nyt on vain ihan helvetin yhdestoista hetki avata ne silmät.