Meinasi taas olla tylsää ja tuli tämmöinen kirjoiteltua, toivottavasti edes joku jaksaa lukea.
Nostin jalat toimiston pöydälle, suljin faksin ja rentouduin. Asiat Ennio Tardinilla olivat suhteellisen hyvin, Serie A:ta johdettiin puhtaalla pelillä ja Mestareiden liigassakin jatkomahdollisuudet olivat hyvät. Siitä oli reilu kaksi vuotta kun olin tullut Parman peräsimeen.
Ensimmäinen kausi meni opetellessa, vaikka silloinkin kausi alkoi mahtavasti. Ensimmäinen kolmannes johdettiin liigaa, mutta sitten pelaajamateriaalin kapeus alkoi näkyä ja tippuminen kärjestä alkoi. Asiaa ei helpottanut joukkueen parhaan maalintekijän, Jairo Fernando Castillon, 5kk:n loukkaantuminen Marraskuussa. Pelaajia kesän aikana oli hankittu vain kolme; Castillo (5M), Edgar Davids (Free) ja Carlos Arturo Marinelli (Free). Tämä oli ehkä suurin virhe kauden aikana, kun pelaajia jouduttiin peluuttamaan liikaa ja väsymys iski joihinkin pelaajiin pahasti.
Tämä oli vuosi jolloin Tpip:n perivihollinen syntyi, Roma. Kausi huipentui kolmeen kohtaamiseen, jossa kaikissa vastassa oli kyseinen joukkue. Ensin tuli Italian cupin semifinaalit, kaksi osaottelua ja maalit Romalle 5-0. Peleistä ei jäänyt paljoa seliteltävää.
Seuraavana oli vuorossa Serie A:n viimeinen peli, Roma neljäntenä ja me olimme kolme pistettä perässä. Peli ratkaisisi Mestarien liigan viimeisen paikan. Likainen peli aloitettiin viikko ennen itse ottelua. Kutsuin median paikalle ja marssitin viereeni Roman superlupauksen Alessio Cercin. Kerroin Cercin liittyvän joukkueeseen kesällä 3 -vuotisella sopimuksella. Nuori poika vastaili vaivaantuneena kysymyksiin, kuinka sopimus vaikuttaa hänen peliaikaansa Roman viimeisissä peleissä. Roma voitti pelin 3-1 ja lunasti viimeisen UCL-paikan, Cerci ratkaisi ottelun tekemällä 24 minuutissa kaksi maalia. Hiljaa mielessäni päätin, että Cerci ei tulisi koskaan saamaan peliaikaa joukkueessani.
Vaikka loppukausi Serie A:ssa oli takkuinen, menestystä tuli eurokentillä. Joukkue eteni helposti Uefa cupin finaaliin. Vastassa jälleen arkkiviholliseksi noussut Roma. Mahdollisuudet näyttivät huonoilta, olihan kauden saldo Romaa vastaan neljä peliä ja 4 tappiota maalisuhteella 1-9. Oliko tästä sitten hyötyä, mutta Roma tuntui lähteneen peliin täysin takki auki. Ensimmäinen puoliaika mentiin maaleitta, ainoa kunnon paikka oli keskikenttämme tukipilarilla, Davidsilla, joka pääsi yrittämään rankkarista maalia. Pallo tolppaan ja peli säilyi maalittomana. Peli ratkesi toisella puoliajalla kuudessa minuutissa, kun Castillo ja Savo Milosevic latoivat 3 maalia vastustajan verkkoon. Loppuaika olikin pelailua ja Uefa cupin pokaali vietiin Parmaan. Johtokunta oli tyytyväinen ja itse pääsin kantamaan pokaalia pääkatua pitin fanien kultatuolissa. Tähänastisen urani kohokohta oli nähnyt päivän valon.
Joukkueen johtokunta päätti seuraavan kauden siirtobudjetiksi vaivaiset 2 miljoonaa. Kuitenkin joukkuetta oli uudistettava ja pelaajarinkiä kasvatettava. Siksi pelaajia myytiin 23,2 miljoonalla eurolla; Hidetosihi Nakata, Simone Barone, Domenico Morfeo ja Anthony Seric saivat vaihtaa maisemaa. Manuele Blasin vuokrasopmuksen loppuminen oli ikävä asia, miehen olisin halunnut ostaa tai jatkaa lainaa, mutta tämä ei Juventukselle käynyt. Kesän aikana hankittiin 7 uutta pelaajaa; Ahmed Reda Madouni (free), Andreas Hinkel (free), Gabri (free), Alessio Cerci (1,9M junnusopimiksella olleen pelaajan "ryöväämisestä"), Marek Jankulovski (10,25M), Riccardo Montolivo (8M), Frederico Guillermo Lussenhoff (2M).
Kausi alkoi taas hyvin ja joukkue pysyi kärjen tuntumassa. Uefan Super Cupissa kaatui ManU ja kaikki näytti oikein hyvältä. Ikävyyksiä kuitenkin seurasi, kun joukkueen topparipari Matteo Ferrari - Paolo Cannavaro loukkaantui vuorokauden sisään, kummatkin olivat poissa 5kk. Myös Castillo oli pitkän loukkaantumisen takia 4kk poissa. Toppariparin paikkasi pari Daniele Bonera - Lussenhoff. Bonera oli aikaisemmin pelannut vakuuttavasti oikean laidan pakkina, mutta paransi vain päästyään keskuspuolustukseen. Loukkaantumisten jälkeen Ferrari huomasikin kuluttavansa penkkiä ja halusi siirtolistalle. Joukkueen puolustusvajausta täydennettiin tammikuun alussa tekemällä sopimus Baianon kanssa, tämä vakiinnuttikin heti pelipaikan oikeana puolustajana.
Kauden suurinpiin yllättäjiin kuului Cerci. Tiesin pojanklopin olevan todella lupaava, mutta odotin tulosta tulevan vasta vuoden- parin päästä. Poika kuitenkin latoi kauden aikana yhteensä 29 maalia, joista 24 Serie A:ssa. Fanit rakastuivat täysin tähän sympaattiseen nuorukaiseen ja valitsivat hänet vuoden pelaajakseen.
Mestaruudesta taisteltiin tosissaan, mutta viimeinen rypistys jäi vajaaksi. Toiseksi viimeisellä Serie A:n kierroksella varmistui, että Parma ei juhli mestaruutta. Käteen jäi Serie A:n kolmas sija, lohdutusta toi kuitenkin seuraavan kauden paikka mestarien liigassa. Muuten menestys jäi laihaksi. Italian cup päättyi katkerasti jo nejännesfinaaleihin, Palermoa vastaan hallittiin pelejä suveriinisti, mutta maalit jäi tekemättä. Eurokentilläkin peli tökki pahemman kerran, ensin Dortmund oli tiputtaa meidät jatkosta jo toisella kierroksella. Lopullinen noutaja tuli sitten 4. kierroksella, Sporting meni jatkoon vierasmaalin turvin.
Kesällä joukkueenjohto tajusi, ettemme pärjää pienellä siirtobudjetilla ja kun rahaakin oli kirstunpohjalle kertynyt edelliseltä kaudelta (myytyjä pelaajia yht. 35M, palkka budjetti alitettiin komeasti, katsomot jatkuvasti täynnä), sain käyttööni 15 miljoonaa. Muutama viime kauden epäonnistuja myytiin pois (Madouni 3M, Hinkel 4M) ja muutamalle ei enää tarjottu jatkosopimusta (Jorge Bõlano, Júnior). Ainoat rahaa maksaneet hankinnat olivat pelaajavalmentajia (Bennarivo 500ke, Ferrara 750ke). Ferraran kanssa kävi kylmät, kun hän ilmotti heti siirron jälkeen keskittyvän pelkkään valmentamiseen. Näin minulla on muutaman vuoden keskinkertainen valmentaja, joka nauttii 20ke:n viikkopalkkaa. Pelaajia tuli toki muitakin, imu joukkueeseen oli valtava. Nimet Baros, Babayaro, Casas, Forssell, Gronkjear ja Zanchi eivät jättäneet joukkeen faneja kylmäksi, sen näki jo fanipaitojen myynnistä. Muita kesän postitiivisia uutisia oli Davidsille tehty jatkosopimus, jota oli koko kauden ajan väännetty.
Kausi on vielä täysin alussa, mutta joukkueessa on tekemisen meininki ja pelaajat tosissaan kisaavat pelipaikoista. Alkukaudelle sattui taas paha loukkaantuminen kun nuori Alberto Gilardino loukkaantui vakavasti juuri ennen kauden alkua.
Tässä vielä joukkue pelaaja pelaajalta:
Sébastien Frey (25) GK Ranskalaismaalivahti, joukkeen tärkeimpiä pelaajia. Pelaa niin paljon kuin pystyy. Uskomattoman hyvä ottamaan rankkareita. Palkka 70ke/viikko.
Vincenzo Sicigano (31) GK Selkeä kakkomaalivahti. Pääsee pelaamaan harvoin, mutta hoitaa silloin tonttinsa mallikkaasti. Palkka 8ke/viikko.
Rob Burch (21) GK Hommattiin scoutin suosituksesta kehittymään tulevaisuuden varalle, muutaman harjoituspelin perusteella ei ole vakuuttanut. Palkka 5,75ke/v.
Baiano (27) D/DM R Tuli kesken viime kauden brasiliasta, hyvä pelaaja, ei heikkouksia missään. Avauksen DR. Palkka 25ke/v.
Gabri (26) D/DM R Tuli viime kaudelle Barcelonasta. Baianon tulon jälkeen vaihtopenkillä. Vähään tyytyvä, aina kentälle päästyään pelaa vakuuttavan tasaisesti. Sopimus katkolla, uusitaan jos suostuu pienempään palkkaan. Palkka 45ke/v.
Daniele Bonera (24) D RC Nuoresta iästään huolimatta pelaa vakuuttavasti pelistä toiseen. Avauksen DC. Palkka 14,25ke/v.
Antonio Bennarivo (37) D/DM RLC Vanha jäärä palkattiin takaisin Parmaan. Lopetti jo ensimmäisen kauden jälkeen. Oli kuitenkin siirtynyt toissa kaudella Regginaan, ostin takaisin pelaaja/valmentajaksi. Pelaa vain äärimmäisessä hädässä, avut valmennuspuolella. Palkka 2,5ke/v.
Marcello Castellini (32) SW/D RLC Nuoremmat ajoivat ohi, ei tilaa edes penkillä, varamiehen varamies. Sopimus loppuu tähän kauteen, ei uusita. Palkka 17,5ke/v.
Emiliano Moretti (24) D LC Nuori pakki, joka on vakiinnuttanut paikkansa aloituskokoonpanossa, vakuuttanut varsinkin hyökkäyksiä tukevilla keskityksillä. Avauksen DL. Palkka 11,5ke/v.
Celestine Babayaro (27) D/DM L Siirtyi kesällä Chelseasta, huiman nopea laituri. Tuo pallon uskomattoman hyvin kuudentoista alueelle. Avauksen ML. Palkka 30ke/v.
Paolo Cannavaro (24) D C Nuori Cannavaro vakuuttanut tasaisuudellaan ja varmuudellaan valmennuksen ja minut. Kehittynyt huimasti muutaman vuoden aikana. Avauksen DC. Palkka 23,5ke/v.
Frederico Guillermo Lussenhoff (31) SW/D C Vahva ja paljon töitä tekevä toppari. Vaihtopenkin vakiomies, kentälle päästyään tämä jässikkä pitää tonttinsa puhtaana. Innostui tekemään viime kaudella puolustajista eniten maaleja. Kilpailee avauksen paikasta Cannavaron kanssa. Palkka 13ke/v.
Marco Zanchi (28) SW/D C Hommattiin kilpailuttamaan Lussenhoffia, Cannavaroa ja Ferraria, ei siinä ole onnistunut. Ei meinaa mahtua edes penkille tällä hetkellä. Palkka 18,25 ke/v.
Matteo Ferrari (25) D C Matka ykköstopparista vaihtopenkille on yllättävän lyhyt. Loukkaantumisen jälkeen ei ole saanut paljoa peliaikaa. Vauhti ei meinaa riittää nopeita kärkimiehiä vastaan. Tälläkin hetkellä loukkaantuneena. Palkka 25ke/v.
Jesper Gronkjaer (27) AM RL Tuli kesällä Chelseasta Babayaron kanssa. Vauhtia riittää tällä laidassa pelaavalla juoksukoneella. Valtasi odotetusti paikan avauksesta. Avauksen MR. Palkka 50ke/v.
Marco Bresciano (25) AM RLC Kahden ensimmäisen kauden vakiokokoonpanoon kuulunut laitalinkki menetti avaukokoonpanon paikan kun joukkueeseen palkattiin Babayaro ja Gronkjaer. Vakiomies penkillä ja päässytkin usein kentälle. Palkka 35ke/v.
Marco Marchionni (25) AM R Käynyt samalla tavalla kuin Brescianolle, tosin ei meinaa mahtua penkille yksipuolisuudestaan johtuen. Kelpo laitalinkki. Palkka 20ke/v.
Riccardo Montolivo (20) AM LC Pelasi viime kauden laitalinkkinä, mutta siirtyi täksi kaudeksi keskelle Davidsin pariksi. Uskomattoman hyvä paikkojen järjestelijä. Kunnostautunut tällä kaudella myös maalien teossa, johtaa yllättäen joukkueen maalipörssiä. Avauksen MC. Palkka 19,75ke/v.
Edgar Davids (32) DM LC Ensimmäinen palkkaukseni. Joukkueen kapteeni ja isähahmo. Pelaa hyvin illasta toiseen. Avauksen MC. Palkka 65ke/v.
Marek Jankulovski (28) DM LC Viime kauden hankintoja. Joutui pelaamaan viime kaudella liikaa ja väsyi, tälle kaudelle nuori Montolivo vei pelipaikan, kuitenkin tärkeä pelaaja joukkueelle. Palkka 9,25ke/v.
Alessio Cerci (18) F RC Romasta ryöstökalastettu superlupaus. Takoi viime kaudella huikean määrän maaleja ja jatkanut melkein yhtä hyvin tälläkin kaudella. Fanien suosikki, managerin suosikki. Avauksen FC. Palkka 19ke/v.
Jairo Fernando Castillo (27) F RLC Ensimmäiselle kaudelle hankittu hyökkäyksen monitaituri; Vahva, loistava pelisilmä ja laittaa pallon varmasti maaliin. Ainoa ongelma on pitkät loukkaantumiset joista Castillo on kärsinyt. Sopimuksen uusiminen edessä, näillä näkymin neuvotteluista on tulossa pitkät. Avauksen FC. Palkka 28ke/v.
Alberto Gilardino (23) S C Nuori tulevaisuuden lupaus, jonka pikkuhiljaa pitäisi ruveta lunastamaan lupauksia, jäi viime kaudella täysin Cercin varjoon. Tuleva kausi näyttänee uran suunnan Parmassa. Tällä hetkellä loukkaantuneena. Palkka 31,5ke/v.
Milan Baros (23) S C Hommattiin kesällä Liverpoolista. Väläytellyt osaamistaan muutamissa peleissä, vielä kuitenkin vaihtopenkkimiehiä. Gilardinon parantuessa lainaan peliaikaa saamaan? Palkka 30ke/v.
Mikael Forssel (24) S C Saapui kesällä ja joutui todella kovaan kilpailuun. Jäänyt vähälle peliajalle. Juotunee lainalistalle Gilardinon parantuessa. Palkka 20,5ke/v.
Gastón Ángel Casas (27) F LC Myöskin viime kesän hankintoja. Samanlainen monitaituri kuin Castillo, tosin ei yhtä lahjakas. Vakio vaihtopenkkiläinen, kentälle päästyään väläyttelee kekseliäillä syötöillään. Palkka 18,75ke/v.
Savo Milosevic (32) S C Kiukutteleva jässikkä. Nähnyt jo parhaat päivänsä, ei mitään mahdollisuuksia edes vaihtopenkille. Vaatii uutta sopimusta ja yli 100ke/viikossa. Ei tule saamaan. Palkka 38ke/v.