Kun olisivat viime vuoden pudotuspeleissä voittaneet edes kaikki kotipelinsä, niin olisivat hävinneet vasta Stanley Cupin finaalien 7.ottelussa, eikä jo NYR:iä vastaan. Mutta olihan niissä koti- ja vieraspeleissä aika isohko ero. Oikeastaan Bruins-sarjan voitot perustuivat siihen, että Staalin kentällinen nollasi Bergeronin kentällisen hyvinkin täydellisesti. Vieraissa samanlaista peluutusetua ei valitettavasti saada.
Kesällä joukkuetta sitten pyrittiin muokkaamaan osittain tarkoituksella ja osittain pelaajien siirryttyä muualle. Puolustuksessa Brent Burnsin kokemus nähtiin parempana kuin Tony DeAngelon ajoittaiset ylikiehumiset. Helppo ymmärtää, vaikka ei TDA kokonaisuudessan huonosti pelannut. Hyökkäyksestä lähtivät pois Vincent Trocheck, Nino Niederreiter, Steven Lorentz ja kevätapu Max Domi. Tilalle tulivat Max Pacioretty, Ondrej Kase ja Paul Stastny. Lisäksi "AHL:n "maalitykki Stefan Noesen lunasti paikan ylhäällä. Tiedossa oli toki Paciorettyn ja Kasen loukkaantumishistoria, mutta onhan tuossa nyt myös hemmetin huonoa tuuriakin matkassa, jos kaksikon kauden ottelumäärä jää kuuteen pelattuun otteluun. Annetaan nyt tietysti Kasen paluulle vielä pieni mahdollisuus, mutta toisaalta kannattaako sitä terveyttä enempää enää riskeerata. Stastny oli alkukauden pääosin aivan hukassa, mutta viimeisen kuukauden aikana Carolina ja Stastny ovat vaikuttaneet sopeutuvan paremmin toisiinsa. Siltikin saldona vain 4 tehtyä maalia ja paikka vaihtelee 2. ja 4.kentän välillä. Mutta ehkäpä playoffeissa Stastnyn kokemus havaitaan vielä hyvinkin tärkeäksi palaseksi. Noesen on lyhyesti sanoen ollut hyvä omassa roolissaan.
AHL:ssä homma on vaihtunut viime vuosien menestyksistä selviytymistaisteluun. Uusi tulokasvalmentaja USHL:stä, paljon uusia pelaajia ja paljon myös nuoria uusia pelaajia vasta aloittamassa kunnolla ammattilaisuraansa. Ja vähän kuten Carolinassakin, niin uudet kokeneet hankinnat ovat viettäneet pääosin kauden loukkaantuneena. Esim. Ryan Dzingel ja Mackenzie MacEachern ovat pelanneet yhteensä vasta 14 ottelua. Viime kaudelta jääneistä mestareista Cavan Fitzgerald teki vasta paluun ja Ivan Lodnia ei ole pelannut vielä yhtään peliä. Wolvesin loukkaantumissuma on ollut ajoittain varsin huimaa luettavaa ja kokoonpanossa on ollut lukuisia tryout-pelaajia pyörimässä. Toisaalta jos Jamieson Rees ja Ryan Suzuki vaan saisivat kokemusta eli pysyisivät terveenä, niin molemmilla on Jack Druryn ohella hyvä mahdollisuus taistella ensi syksynä NHL-paikasta.
Toivottavasti johto löytää mahdollisuuksia vielä parantaa Carolinaa seuraavan reilun kuukauden aikana, sillä joukkue on edelleen todella hyvä. Vaikka pelaaminen on ollut ajoittain kaukanakin täydellisyydestä, niin voittoja ovat kaivaneet tehokkaasti. Palkkakatto aiheuttaa tietysti haastavuuksia, mutta muutoin Carolinalla on hyvin palasia kauppoihin. Itse asiassa yllättävänkin hyvin. Omat tulevien kesien varausvuorot ovat kaikki tallella ja löytyy muutama extrakin aiemmista kaupoista. Lisäksi prospect-osasto on yksi NHL:n syvimmistä. Sieltä puuttuu toki ne ns. varmat ykköskorinpelaajat, mutta aiempien vuosien runkosarjasijoitukset huomoiden se on aika odotettavaa.