Carolina pelasi sitten tosiaan perättäisinä päivinä kauden löysimmän ja tiukimman puolustuspelinsä. Kumpaankohan suuntaan Edmontonia vastaan käännytään?
Kun tämä kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, niin laitetaan muutamia tilastollisia poimintoja viime viikolta:
- Eric Staal (199 maalia) on ohitti Jeff O'Neillin (198) ja on siis vain yhden maalin päässä tullakseen neljänneksi 200 maalin tekijäksi tässä organisaatiossa.
- Cam Ward (284) ohitti puolestaan Sean Burken (281) pelatuissa otteluissa ja lähenee listan ykköstä Arturs Irbeä (309).
- Ensimmäinen Florida-peleistä oli Sergei Samsonoville uran 200. peli Carolinassa.
- Jon Matsumoto iski uran avausmaalit toisessa NHL-ottelussaan.
Tänään on Edmontonin vuoro tulla hakemaan pisteitä RBC-Centeristä.
Ei kai se nyt sentään noin varmaa ole?
Canesilla ei ole tiedossa ketjumuutoksia ja Pitkänen on vieläkin epävarma pelaako ottelussa vaikka itse on sanonut, että tuntee olonsa ihan hyväksi. Se selviää siis pelin alkaessa.
Itse asiassa Pitkänen taisi sanoa, että tuntee olonsa paremmaksi. Turhaan Jonia sinne puolikuntoisena raahaa, varsinkin kun miehen pelaaminen ei ole ollut mitään maagista kuin ajoittain muutamassa pelissä.
Samsonov saa jatkaa ykkösessä Rosien ja Staalin kanssa. Itse haluisin nähdä ketjun Samsonov-Staal-Skinner ketjun tasakentällisin.
Samsonov oli jo harjoituspeleissä hyvä, mutta niskavamma aiheutti ymmärrettävästi takapakkia. Sammy sopii taidoiltaan ja vauhdiltaan Staalin ketjukaveriksi, siis edellyttäen tietysti, että Sammy on todella pelituulella. Samsonovin pyöriessä kiekon kanssa Staal saa edes hieman lisää tilaa ja aikaa, mikä vastustajien ykköspakkeja vastaan pelatessa tulee kyllä tarpeeseen. Skinner olisi toki otteillaan ansainnut paikan ykköskentässä, mutta kaksi kiekollista pelaajaa tarvitsee rinnalleen enemmän juurikin LaRosen tapaisen duracel-pupun.
Skinner ja Cole kannattaisi puolestaan pitää yhdessä. Hiljainen ja hieman ujo poika on saanut Colesta itselleen "isoveljen" niin hyvässä kuin pahassa. Lisäksi tällaiselle ikuisesti Cole-faniksi tunnustavalle on ollut todella upeaa nähdä Colesyn olevan jälleen selvästi lähempänä uran alkuaikojen tasoa.
Niin, kuten mainittua Skinner johtaa 12 pisteellään niin Carolinan kuin tulokkaiden pistepörssiä. Jos tämä tapahtuisi jossakin suuressa kiekkokaupungissa, niin voe herran jestas. Nyt Skinner on ainoastaan yksi monista ihan hyvin aloittaneista tulokkaista...
Jokinen on ollut Helsingin jälkeen huono. Maurice on kuitenkin antanut Jussille ylimääräistä aikaa, mutta jossakin vaiheessa kelkan on käännyttävä. Nyt paikkana on jo neloskenttä + (ei välttämättä ansaittu) yv-aika. Missä vaiheessa sitten Maurice uskaltaa jättää Jussin pois kokoonpanosta? Samalla O'Sullivan on istunut 4 viimeistä peliä ja yhteensä jo 7 peliä tällä kaudella katsomon puolella.
Charlotte on aloittanut kauden myös vahvasti AHL:ssä ja heillä on ny on nyt jo 6 ottelun pisteputki. Terry, Boychuk ja maalivahdit ovat olleet joukkueen parhaita pelaajia.
Niin miten sen nyt ottaa, kun ensimmäiset kahdeksan peliä toivat saldon 2-6-0. Ei kovin vahva aloitus? Nyt pelaaminen on toki parantunut (viimeiset 7 peliä 4-0-3) ja Charlotte onkin päässyt takaisin piste/ottelu -tahtiin. Työtä kuitenkin riittää...
Eräs syy on varmaan myös nyt viisi ottelua pelanneiden Drayson Bowmanin (1+5) ja Zac Dalpen (2+3) saapuminen Charlotteen. Turhaan tuon tason kaksikkoa pitää NHL:ssä 4.kentässä tai katsomossa istumassa. Esim. Matsumoto sopii siihen selvästi paremmin.
Charlotten tehokkaimmat pelaajat ovat siis Zach Boychuk (6+9), Jerome Samson (9+4) ja Chris Terry (7+5). Boychukin kohdalla täytyy todeta, että on todella hieno homma, ettei Zach jäänyt surkuttelemaan AHL:ään lähettämistä, vaan on ottanut tavoitteekseen pikaisen nousun takaisin Carolinaan. Ja tuleehan se tällä kaudella tapahtumaankin. Samsonin ja Terryn tulevaisuus on hieman epävarmempi, sillä Boychukin ohella edellä taitavat olla ainakin Dalpe ja Bowman.
15 ottelun jälkeen puolustajien ainoa maali on Casey Borerin jatkoaikaosuma Binghamtonia vastaan. Kaksikolta Bryan Rodney (0+7) ja Bobby Sanguinetti (0+5) odotin kyllä selvästi enemmän myös hyökkäyspäädyssä.
Samson on laukonut 15 ottelussa 83 kertaa! Terry on joukkueen kakkosena 42 laukauksella ja koko AHL:n kakkosella näyttää olevan 66 laukausta. Eihän tämä nyt mitään uutta ja ihmeellistä ole, sillä Samsonin laukaisumäärä oli viime kaudellakin selvästi AHL:n suurin.