Virveliä kainaloon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 4.11., 7.4. ja pyhä henki
Oma kantani tähän kysymykseen on kyllä.
Ensinnäkin, Haglund on, jokseenkin kiistatta, tämän vaalikauden katastrofihallituksen ainoa onnistunut ministerishenkilö. Ja se on aika kova suoritus tuossa sekametelisopassa ja tässä ulkopoliittisessa tilanteessa puolustusministeriltä.
Haglund on ehkä suoraselkäisin poliitikko tällä hetkellä ja hän vaikuttaa pystyvän ilmaisemaan varsin avoimesti oman mielipiteensä pelkäämättä äänestäjien reaktiota. Toisaalta se on varsin helppoa RKP:ssa, jonka kannatus ei tule ainakaan radikaalisti laskemaan. Itse toivonkin Haglundin joskus tulevaisuudessa vaihtavan isomman puolueen riveihin, jotta hänellä olisi jotain mahdollisuuksia raskaampiin ministerinsalkkuihin. Tai sitten pitäisi lobata itsensä jonnekin EU:n huippuvirkaan.
Ihan tunnepohjaisesti minuun vetoaa Haglundin rationaalisuus, rauhallisuus ja lievä ylimielisyys, siinä missä muiden poliitikkojen tuulipukukosiskelut ovat lähinnä luotaantyöntäviä. Pakkoruotsikysymys kun ei enää minua hirveästi kiinnosta, niin kyllä meikäläisen äänet tulevat ainakin eduskuntavaaleissa menemään jatkossa RKP:lle, ainakin niin kauan, kuin Haglund ko. puolueen riveissä pysyy.
Ja jottei menisi aivan yhden ukon kehumiseksi, niin kyllä Suomesta muutama muukin osaava poliitikko löytyy. Kanervan Ikellä on selkeä kasvojenkohotus menossa, Tuomiojaa pidän ihan osaajana, vaikken juuri mistään ole samaa mieltä. Myös Katainen on saanut vähintäänkin kohtuuttomasti paskaa niskaan, vaikkei se pääministerikausi hänellä nyt silti ihan tuubiin mennyt.
Ensinnäkin, Haglund on, jokseenkin kiistatta, tämän vaalikauden katastrofihallituksen ainoa onnistunut ministerishenkilö. Ja se on aika kova suoritus tuossa sekametelisopassa ja tässä ulkopoliittisessa tilanteessa puolustusministeriltä.
Haglund on ehkä suoraselkäisin poliitikko tällä hetkellä ja hän vaikuttaa pystyvän ilmaisemaan varsin avoimesti oman mielipiteensä pelkäämättä äänestäjien reaktiota. Toisaalta se on varsin helppoa RKP:ssa, jonka kannatus ei tule ainakaan radikaalisti laskemaan. Itse toivonkin Haglundin joskus tulevaisuudessa vaihtavan isomman puolueen riveihin, jotta hänellä olisi jotain mahdollisuuksia raskaampiin ministerinsalkkuihin. Tai sitten pitäisi lobata itsensä jonnekin EU:n huippuvirkaan.
Ihan tunnepohjaisesti minuun vetoaa Haglundin rationaalisuus, rauhallisuus ja lievä ylimielisyys, siinä missä muiden poliitikkojen tuulipukukosiskelut ovat lähinnä luotaantyöntäviä. Pakkoruotsikysymys kun ei enää minua hirveästi kiinnosta, niin kyllä meikäläisen äänet tulevat ainakin eduskuntavaaleissa menemään jatkossa RKP:lle, ainakin niin kauan, kuin Haglund ko. puolueen riveissä pysyy.
Ja jottei menisi aivan yhden ukon kehumiseksi, niin kyllä Suomesta muutama muukin osaava poliitikko löytyy. Kanervan Ikellä on selkeä kasvojenkohotus menossa, Tuomiojaa pidän ihan osaajana, vaikken juuri mistään ole samaa mieltä. Myös Katainen on saanut vähintäänkin kohtuuttomasti paskaa niskaan, vaikkei se pääministerikausi hänellä nyt silti ihan tuubiin mennyt.