"Se on hienoa, mutta en tiedä kuinka kauan se kestää. Mario pelaa ehkä huomenna ja tekee ehkä pari pistettä. Mutta on mahtavaa olla pistepörssissä pelaajan edellä, jota piti idolina nuorena."
Näin Näslund sanoi Buffalo pelin jälkeen, kun hän siirtyi väliaikaisesti NHL:n pistepörssin kärkeen. Visiitti piikkipaikalla helmikuussa on Canucks pelaajalle todella harvinaista ja nyt visiitti jäi vain yhden päivän mittaiseksi kun Mario antoi peräti neljä syöttöä seuraavassa Pittsburghin vieraspelissä Bostonia
vastaan. Lisäksi pitää muistaa, että Lemieuxin ottelukohtainen pistekeskiarvo on keneen tahansa NHL pelaajaan verrattuna ylivoimainen. Mutta tämä ottelukohtainen pistekeskisarvo ei tietenkään vähennä Markuksen hienon
saavutuksen arvoa.
Kun Näslund aikanaan siirtyi Pittsburghista Vancouveriin ( vaihdossa nykyään New Mexico Scorpionseissa pelaavaa ja samalla heidän bussikuskina toimivaa Alex Stojanovia vastaan ), Näslund oli vain taitava, mutta pehmeä pelaaja, jolla oli tuskaa mahtua kokoonpanoon. Matka siitä nykykuntoon on ollut todella pitkä. Nyt Näslundilla on kuitenkin jo kolmen - neljän vuoden hot-streak putki ja putki näyttää vain jatkuvan. Näslund on ollut tällä kaudella minun mielestäni ehdottomasti NHL:n kolmen arvokkaimman pelaajan joukossa ja yksi varteenotettavista Hart Trophy ehdokkaista.
Itseasiassa Näslund on ollut samalla tasolla jo muutaman vuoden, mutta vasta nyt häntä osataan arvostaa oikein myös muiden joukkueiden fanien keskuudessa, kun ihmiset ovat huomanneet hänen sijansa maalipörssin kärjessä ( ykkössija
kestänyt todella pitkään ) ja pistepörssin kärkikolmikossa. Viime vuoden kakkossija pistepörssissä ja tämän vuoden ykkös- / kakkossija pörssissä johtuu osittain ( paitsi tietysti Näslundin omasta pelistä ), myös ketjukaveri Todd Bertuzzin kehittymisestä NHL:n parhaimpien pelaajien joukkoon.
Aikaisemmin Näslund oli - huolimatta Andrew Casselssin hienoista peleistä, silloin kun hän oli pelikuntoinen - vähän yksin ja kun Bertuzzi nousi viime kauden toisella puoliskolla liigan parhaaksi voimahyökkääjäksi, alkoi Näslundinkin pisteet nousta vielä entisestään. Myös ketjun sentteri Brendan Morrisonin merkitystä ei voi aliarvioida. Morrison on ketjusta se, joka kantaa
päävastuun puolustuspelistä ja mahdollistaa näin Näslundin ja Bertuzzin keskittymisen hyökkäyspeliin. No, Näslund kantaa hyvin osansa myös puolustuspäästä, mutta Bertuzzin pelistä ei aina voi sanoa samaa...
Morrison rikkoi siis erittäin pitkän kuivan ja maalittoman putkensa ottelussa Buffaloa vastaan. On erittäin ihmeellistä, että ehkä liigan parhaan ketjun sentteri ja pelaaja, jota Vancouverin media piti all-star ottelun tasoisena pelaajana, pelaa ilman yhtään maalia 18 ottelua peräkkäin. Kun vielä Morrisonista puhuttaessa mietitään, että kun laidoilla pelaavat kaksi liigan parhaimpiin kuuluvaa laitahyökkääjää, niin luulisi kiekon menevän edes
vahingossa maaliin. Mutta niin kuin monesti puhutaan, pelaajalla itseluottamus merkitsee enemmän kuin monet ajattelevat. Ehkä Morrisonilla oli liikaa yrittämistä ja lisäksi huonoa onnea ratkaisupaikoissa, ehkä hän lainasi laitureilleen kiekkoa niin paljon, että unohti itse laukausta :). Joka tapauksessa Morisonilla oli paikkoja maalintekoon vaikka kuinka paljon, mutta kun ei niin ei. No, nyt on gorilla pudonnut hartioilta ja toivottavasti maaleja
tulee jatkossa enemmän! Hyökkäyspelin taidoista ja lahjoista se ei ainakaan ole kiinni.
Morrisonin maali tuli muuten Buffalo ottelun avauserässä 2-1 hyökkäyksen päätteeksi. Näslund ja Morrison pääsivät ylivoimahyökkäykseen ja Näslund antoi loistosyötön Morrisonille, joka näytti todella onnistumisensa pitkästä aikaa. Näslund oli Morrisonin maalista tietysti erittäin tyytyväinen; "Se oli erittäin
hienoa nähdä. Tiedän miltä se tuntuu ( maalittoman putken katkaiseminen ) ja joskus se auttaa peliä todella paljon. Toivottavasti se on hyvä herätys hänelle."
Morrison kertoi maalinsa olleen henkisesti todella tärkeä; "Siitä on pitkä aika kun minusta on tuntunut samalta. Se oli hieno syöttö Näslundilta. Kuka tahansa pelaaja voi sanoa haluavansa kantaa ja auttaa joukkuetta, joten oli hienoa tehdä se tänään." Bertuzzi, joka oli maalin toinen syöttäjä, kehui maalista paitsi Näslundia, mutta oli myös tyytyväinen; "Se oli loistava esityö
Markukselta. Oli hienoa nähdä Morrisonin nimi tulostaululla. Hän ansaitsee sen. Hän tekee joka ilta paljon töitä.
Canucksin paljon kehuttu nuori puolustaja Bryan Allen pelasi muuten viime viikonloppuna farmijoukkue Manitoban riveissä. Syynä eivät kuitenkaan olleet Allenin huonot peliesitykset. Päinvastoin. Canucksin valmennusjohto on ollut erittäin tyytyväinen Allenin otteisiin. Allen on näyttänyt pystyvänsä pelaamaan NHL tasolla hyvin ja 29 pelissä isokokoinen ja kovaa taklaava puolustaja on tehnyt neljä maalia ja hänen +/- saldonsa, +8, oli ennen viikonloppua Canucksin toiseksi paras, edellä vain Murray Baronin +10. Tuo maalimääräkin ( 4 ) on muuten sama kuin esimerkiksi Janne Niinimaalla ja kaksi parempi kuin Teppo Nummisella. Canucksin puolustajista viime kauden Norris äänestyksen kymmenes Mattias Öhlund on hänkin tehnyt vasta yhden maalin. Eli vaikka Allen tunnetaan aivan muista asioista kuin hyökkäyspelistä, niin on mukava nähdä, että hänellä on annettavaa Canucksille myös sillä saralla.
Crawford kertoi medialle Allenin farmipelaamisen syynä olleen puhtaasti peliaika; "Hänen tapauksessaan on puhtaasti kyse peliminuuteista. Kahdessa viime ottelussa hän on pelannut kahdeksan ja yhdeksän minuuttia ja me tahdomme hänen pelaavan enemmän. Joten kun saimme mahdollisuuden ( Canucks pelasi Buffalossa ja Manitoba Manchesterissa ja Springfieldissä ) kun olemme täällä ja peluuttaa häntä samalla farmissa, se on erittäin positiivinen asia hänelle." Samalla Crawford kertoi medialle, että Allen liittyy takaisin Canucksin vahvuuteen heti alkuviikosta.
Sitten Buffalo otteluun. Niin kuin Temmi jo kirjoittikin, Canucks on tyrinyt todella viime otteluissa jo varmalta tuntuneet johtonsa. Kolmessa viime ottelussa neljästä Canucks on menettänyt viimeisessä erässä johtonsa, pahimpana romahduksena Columbus ottelu, jossa joukkue siis päästi 1-4 johdosta sinitakit
takaisin peliin. Buffalo ottelu ei onneksi toistanut tätä kaavaa, mutta lähellä sekin oli. Nimittäin ilman Dan Cloutierin erinomaista maalivahtipeliä Sabres oli tullut tasoihin takaa. Cloutier torjui ottelussa 36 kertaa, siis ottelu oli yllättäen - vastassa oli liigan yksi saamattomimmista hyökkäyksistä - yksi Cloutyn kauden eniten työllistäneistä.
Positiivista ottelussa oli kuitenkin pisteputken jatkuminen ( kolmesta viimeisestä vieraspelistä viisi pistettä ), Trevor Lindenin erittäin pirteä peli ja nuo mainitut Morrisonin maali ja Näslundin siirtyminen pistepörssin kärkeen. Linden pelasi ottelussa Sedinin kaksosten kanssa ja tämä ketju oli todella onnistunut ( ehkä kentän paras ), luoden yli viisi hyvää maalintekopaikkaa. Linden oli itse avainasemassa järjestämässä Canucksin toista maalia ensimmäisen erän lopussa. Ensin hän taklasi keskialueella Buffalon kokeneen veteraanipakin James Patrickin irti kiekosta ja saatuaan kiekon syötti Näslundin läpiajoon, josta tämä ei erehtynyt.
Lindenin siirto kakkoseen merkitsee samalla sitä, että Todd Bertuzzin kuormitus kahdessa hyökkäävässä ketjussa putoaa kokonaan pois ja Bertuzzia voi peluuttaa hajavaihtoja muissa ketjuissa. Trent Klattille, joka on ollut Sedinin kaksosten
ketjukaveri näiden NHL uran ajan, siirto neloseen on tietysti huono asia, mutta Linden Klattia taitavampana kiekollisena pelaajana tuo Sedinien ketjuun isokokoisen ja kohtalaisen taitavan laitahyökkääjän, joka pystyy paitsi ottamaan aloituksia, myös tekemään maaleja. Klatt on ehkä Canucksin paras karvaaja ja kova taistelija, mutta muuten aika tehoton.
Klattista tulee tämän kauden jälkeen UFA, joten saa nähdä treidataanko hänetkin vielä tämän kevään aikana pois. Jos Linden onnistuu Sedinien kanssa niin hyvin, kuin nyt alkuun näyttäisi, niin Klattin siirto vapauttaisi rahaa muuhun joukkueeseen ja antaisi sekä Darren Langdonille ja Jarkko Ruudulle vakipaikan kokoonpanosta. Nyt joko Langdon tai Ruutu joutuu istumaan ylimääräisenä hyökkääjänä katsomossa.
Canucksin ketjut eivät muutenkaan heikkenisi merkittävästi - vaikka Klatt treidattaisiin -, sillä ykkönen ( Morrison - Bertuzzi - Näslund ), kakkonen ( H.Sedin - D.Sedin - Linden ) ja kolmonen (
Chubarov - Letowski - Cooke ) ovat kaikki toimivia ( jos Linden onnistuu tuomaan Sedinin kaksosten peliin lisää energiaa ), eikä nelosessakaan ( Lindgren - Langdon - Ruutu ) olisi energiaketjuna suuria puutteita; aloituksia voittava, puolustava sentteri ( Lindgren ), gooni ( Langdon ) ja kova taistelija, sopivan ilkeä ja fyysinen laituri ( Ruutu ). Toisaalta myös Klattille olisi käyttöä sitten aikanaan playoffeissa. Hänen pelityylinsä sopii playoffien kovaan vääntöön erittäin hyvin ja kokeneena pelaajana hänellä on annettavaa nuorelle joukkueelle kun pelit ovat kovimmillaan.
Sedinin kaksoset olivat Lindenin siirrosta heidän ketjuunsa erittäin
tyytyväisiä. Daniel Sedin kertoi Lindenin kanssa pelaamisen olevan hienoa; "Trevor on todella hyvä pelaaja ja pelaaminen on hauskaa tällä hetkellä. Hän on todella viisas pelaaja ja ketjumme toimi heti alusta saakka."Myös kaksosveli Henrik oli samoilla linjoilla; "Me pelaamme hyvin hänen kanssaan. Hän on taitava pelaaja ja kun annat hänelle kiekon keskialueella, hän vie sen hyökkäysalueelle ja rakentaa peliä."
Linden oli puolestaan harmissaan siitä, että Sedinin kaksosten peliä on kritisoitu ( välillä aiheettakin ); "Se huolestuttaa minua. Jo viime vuonna se oli epäreilua. Mielestäni he ovat paljon parempia pelaajia, mitä ihmiset antavat ymmärtää. Iso asia on, että he eivät ole kovin näyttäviä pelaajia, mutta he ovat todella hyviä pelaajia. Heillä ei ole ollut paljon hyökkäysonnistumisia ja se on heille kovaa. Mutta he ovat järkeviä ja luovia kiekon kanssa ja hyviä pelaamaan kulmissa. He todella yrittävät antaa minulle
syöttöjä maalipaikkoihin ja toivottavasti onnistun löytämään vapaita paikkoja laukoa."
Kaksosista Henrik on kehittynyt jälleen tällä kaudella eteenpäin, mutta aikanaan lahjakkaampana pidetty Daniel ei ole osunut tolppien väliin kuin yhdeksän kertaa ja jo viime kausi oli Danielille vaikea. Tulokaskaudellaan Daniel rikkoi kuitenkin 20 maalin, joten lahjoja hänellä olisi, mikäli ne saataisiin vain esiin. Danielin kokonaispeli on mennyt onneksi eteenpäin, mutta ongelmana on maalinteko ja maalintekijänä pidetyn pelaajan kautta katsotaan
aina maaleista. No, Danielillakin aikaa kehittyä ja jos katsoo Canucksin kapteeni Näslundin kehitystä, niin isompaa huolta ei vieläkään ole. Daniel voi ihan hyvin kehittyä vielä kovan luokan maalintekijäksi.
Jarkko Ruutu pelasi muuten Buffaloa vastaan melkein 13 minuuttia, joten Todd Warrinerin siirto Philadelphiaan näytti ainakin ensimmäisen siirron jälkeisen pelin jälkeen Ruudun kannalta enemmän kuin hyvältä. Ruudun ympärillä pyörivät
kuitenkin edelleen sitkeät siirtohuhut. Ruutu kertoi kuitenkin haluavansa jatkaa Vancouverissa; "Tottakai, mitä enemmän pystyn pelaamaan joukkueelle, sitä enemmän tunnen kuuluvani joukkueeseen. Ja kuten olen sanonut aikaisemmin, haluan pelata täällä ja en ole koskaan pyytänyt siirtoa. Olen keskustellut
pelistäni Crawfordin ja Burken kanssa ja tiedän, että ainoa asia kuinka voin vaikuttaa peliaikaani on se, kuinka pelaan."
Crawford sanoi medialle puolestaan Ruudun tilanteesta; "Kun katsoo Jarkkoa, hän on paljon enemmän - en tiedä onko positiivinen oikea sana -, mutta hän näkee mahdollisuutensa. Ja sen haluat nähdä. Ymmärrän tunteet, jotka pelaaja käy läpi
( Ruudunkin tapauksessa ). Sinun pitää olla henkisesti vahva ja hän on erittäin vahva henkisesti, aivan kuten Langdon. Tämä on heidän vahvuutensa."
Canucksin "director of hockey operations", Dave Nonis kertoi puolestaan, että Ruutu antaa tekojensa puhua puolestaan; "Tämä on syy miksi hän on siellä missä nyt on ( taistelee edelleen tosissaan peliajasta NHL:ssä). Kaikki mitä hän
sanoo on: haluan pelata enemmän. Ja tämän haluatkin kuulla pelaajan sanovan. Onko hän tulossa pelaamaan joka ilta? Tämä riippuu valmentajasta, mutta luonnollisesti, hänen tilanteensa on parempi nyt kuin se oli aikaisemmin. Hän täyttää erittäin hyvin roolinsa. Hänellä on jonkin verran taitoa ja hän on "ilkeä" pelaaja ja luo energiaa meille tavalla jolla hän pelaa."
Canucksin prospecteista; Canucksin ykkösvaraus kesältä 2000, Nathan Smith oli osa Kanadan joukkuetta Sweden Hockey Gamesissa. Valinta kokeneeseen Kanadan joukkueeseen oli tavallaan yllätys, mutta paljon tässä merkitsi varmasti se, että Kanadan joukkueen managerina tämän kauden maajoukkue-esiintymisissä on Canucksin arvostettu Steve Tambellini ( The Hockey News valitsi muuten Tambellinin listalle, johon lehti kasasi tämän hetken 100 kiekkovaikuttajaa. Tambellini - jonka isä ajoi aikanaan Zambonia Canucksin kotipeleissä - on kuuleman mukaan monen NHL joukkueen kiikarissa kun puhutaan seuraavasta managerista ).
Smith pelasi Kanadan ykkösalivoimassa ja yllätti ainakin minut pelillään. Hän on kehittynyt luotettavaksi puolustuspään pelaajaksi ja mahdollisuudet NHL paikkaan ovat edelleen olemassa. Hänestä ei tule koskaan mitään pistemiestä NHL
tasolla, mutta hyvä nelosketjun keskushyökkääjä on mahdollinen tältä jo joissakin medioissa mainostetulta ikuiseksi lupaukseksi nimetyltä pelaajalta. Smithilta ei koskaan odotettu - ei edes varaustilaisuudessa - mitään ihmeitä hyökkäyspäässä ja hänen tulevaisuutensa oli jo alusta saakka maksimissaan hyvä
nelosketjun sentteri, ei enempää. Tämän vuoksi Canucksia kritisoitiin aikanaan paljon, sillä monen mielestä ykkösvarausta ei olisi kannattanut käyttää tulevaisuuden nelosketjun pelaajaan.
Nyt jälkeenpäin moni Canucks fani on kuitenkin muuttanut mielipidettään. Smithilla on tällä hetkellä paremmat mahdollisuudet ottaa tulevaisuudessa NHL paikka kun esimerkiksi aikanaan suurempina lupauksina pidetyiltä Josh Holdenilta tai Harold Drukenilta. Holdenin ja Drukenin nimet olivat monella
prospect listalla Smithia paljon korkeammalla ja tämä johtui heidän offensiivisista taidoista. Molemmilla on kuitenkin tällä hetkellä noussut tie pystyyn. No, Druken saattaa vielä joskus vakiinnuttaa paikkansa jossain joukkueessa, mutta Holdenin peli taitaa olla pelattu. Holdenista tuli hyvä farmipelaaja, ei enempää, Druken on vaihtanut tällä kaudella seuraa ensin Canucksista Carolinaan ja sitten Carolinasta Torontoon...
Smithkin on vielä kahden - kolmen vuoden päässä NHL paikasta, mutta hänen mahdollisuutensa ovat ainakin paljon paremmat kuin aikanaan suurlupauksena pidetyllä veljellään Jarrettilla. Hän on erittäin hyvä puolustava hyökkääjä ( pelasi kokeneessa joukkueessa - Kanadan maajoukkue - siis ykkösalivoimaa, oli
vahva kulmissa, hyvä karvaaja, kohtalaisen hyvä liike ja pelisilmä, eikä pelännyt ahtaita paikkoja. Hän on hyvän kokoinen ( 6-2, 210 ) ja vahva aloittaja. Siis juuri sellainen, millaiseksi Burke hänet aikanaan kuvaili; pelaaja, joka tekee pieniä, mutta tärkeitä asioita hyvin. Muutama vuosi lisää aikaa hankkia voimaa ja kokemusta kovista AHL peleistä ja uskon Smithin olevan
valmis. Perustaidot ovat olemassa.
Yksi prospecti, josta on kuulunut aika vähän, mutta on pelannut pisteellisesti hyvän kauden on Seatlen ( WHL ) Tomas Mojzis. Puolustaja Mojzis tuli Canucksiiin viime kesänä Torontosta vaihdossa grinderi Brad Leebiin ja on siis ainakin pisteiden valossa pelannut vahvan kauden. Hän on piste / ottelu tahdissa ( pakille hyvä saldo WHL:ssä ) ja hänellä on jo 14 maalia. Tuo
maalimäärä on jo tässä vaiheessa kautta sama kuin esimerkiksi Brent Sopelin ja Wade Reddenin ( molemmat aikanaan WHL:n tähdistössä ) ennätys WHL:ssä. Mielenkiintoista nähdä, mihin Mojziksen kehitys johtaa parin vuoden sisällä...
Canucks on tällä hetkellä NHL:n paras vierasjoukkue, saldolla 16-7-3. Kun vielä nuo kotipelitkin saataisiin samalle todelle, niin hyvä... Bertuzzi uskoo, että kotipelien "vaikeudet" ( positiivinen saldo kuitenkin ) johtuvat siitä, että joukkue yrittää pelata liian hienoja kuvioita kotiyleisölle ja unohtaa usein yksinkertaisen, tehokkaamman pelitavan. En tiedä, johtuuko siitä, mutta saldo
vieraspeleistä on joka tapauksessa eri luokkaa kuin kotipeleistä.