Canucks kaudella 2002-2003

  • 8 503
  • 99

temmi44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
morrison viikon pelaaja

eipä voi ihmetellä valintaa.. neljässä ottelussa tehot 3+5, kaksi voittomaalia ja +8

morrison oli vähän aikaa sitten aika jäässä (18 ottelua ilman maalia) mutta nyt on taas vire päällä.
 

SM1968

Jäsen
Suosikkijoukkue
KOOVEE
Saiko Brendan Morrison kenties lisää virtaa siitä, kun Brendan Shanahan löi häneltä mailalla 4 ylähammasta sisään 18.2. Detroitissa? Joka tapauksessa hieno kunnianosoitus eräälle NHL:n aliarvostetuimmalle pelaajalle.

Vancouver Canucksin peli näyttää nyt todella hyvältä: 13 ottelua ilman tappiota, 4 voittoa putkeen, NHL:n paras vieraspelisaldo, Näslundille 40 maalia täyteen, 25/29 kotipeliä loppuunmyytyjä, Cloutierille 30 voittoa, Trevor Linden on iskussa, Dallas enää 2 pisteen päässä..

Kunpa vire kestäisi vielä playoffseissa..
 

temmi44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
nyt ei kyllä mikään pysäytä canuckseja ja varsinkaan canucksien ykkösketjua naslund-morrison-bertuzzi joka on tehnyt kahden viimesen ottelun aikana hurjat tehot 10+16.
mutta vancouverin ykkösketju ei ole ainoa joka on ollut vireessä myös sedinit linden ketju on ollut joka ottelussa erittäin hyvin esillä!
vancouverin puolustuksessa sopelilla on 7 ottelun pisteputki, mutta myös Ohlund on ollut vireessä.

joukkueella on nytten 14 ottelun tappioton putki ja hyvältä näyttää!
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Joo, peli kulkee juuri nyt erittäin hyvin. Näslund kiilasi viime yön pelillään pörssin kärkeen tasoihin Lemieuxin kanssa ja muuten kun Markus saavutti sen 40 maalin rajan, hänestä tuli ensimmäinen Canuck koskaan, joka on tehnyt 40 maalia kolmena kautena peräkkäin. No, seuran historia on tietenkin erilainen kuin vaikkapa original six joukkueiden, mutta onhan Canuckseissakin pelannut mm. Pavel Who, joka ei tuohon saavutukseen koskaan päässyt. Pistepörssin voittotaistelusta tulee vielä erittäin tiukka, tällä hetkellä lähinnä Lemieuxin ja Näslundin kanssa ja jos Canucksin ykkönen pelaa myös jatkossa niin hyvin kuin on viime otteluissa pelannut, ei olisi mikään ihme, jos Näslundista tulisi ensimmäinen Canucksin pelaaja, joka voittaa NHL:n pistepörssin. Lisäksi Markuksella on mahdollisuuksia tulla Håkan Loobin ( Loob ainoa ) jälkeen ensimmäiseksi Ruotsalaiseksi, joka NHL:ssä ylittää 50 maalia kaudessa!

Dan Cloutier pelasi viime yönä vasta kauden toisen nollansa. Cloutier - joka valittiin NHL:n viikon pelaajaksi helmikuun alussa - torjui vähäiset Atlantan maalipaikat ( Kovalchukilla oli hyvä paikka ottelun lopussa ) varmasti. Hänellä on yli tältä kaudelta yli 30 voittoa ja hänkin teki Canucksin ennätyksen maalivahtina, joka on pelannut vähintään kaksi yli 30 voiton kautta putkeen. Nyt voittoputkessa ennätykset vain seuraavat toisiaan; 14 ottelun tappioton putki, Näslundin mahdollinen pörssivoitto, Näslundin mahdollinen yli 50 maalin kausi, Näslundin kolmas kausi peräkkäin, jolla on tehnyt yli 40 maalia, Cloutierin maalivahtiennätys kahden kauden voitoissa...

Morrison valittiin tosiaan viikon pelaajaksi ansaitusti. "Mo" on piristynyt selkeästi sen pitkän, kuivan ja ihmeellisen kauden jälkeen, joka hänellä oli vielä muutama viikko sitten päällä ( pitkä maaliton kausi ). Kahteen suuntaan pelaavana sentterinä Morrison on ehdottomasti yksi joukkueen arvokkaimmista ja kun jotkut puhuvat, että Morrisonin pistetehtailu johtuu pitkälle Näslundin ja Bertuzzin hyvistä peleistä, niin samalla he unohtavat, että Näslundin ja Bertuzzin mahdollisuuden osallistua hyökkäyksiin, mahdollistaa juuri Morrisonin vastuullinen peli omasta päästä. Mutta tietenkin, niin kuin jokainen pelaaja tarvitsee tukea muulta joukkueelta, myös Morrison tarvitsee tukea ketjultaan.

The Hockey News rankkasi muuten NHL:n prospectit viime numerossaan. Canucksien sijoitus ei siinä numerossa kovinkaan mairittele, sillä jääkiekkoraamattu sijoitti Canucksin prospectit vasta sijalle 30 ( eli viimeiseksi ) koko NHL:n prospect listoilla. On totta, että - niin kuin lehti kirjoittikin - Canucksilla ei ole kovinkaan paljon syvyyttä organisaation prospecteissa ja siksi sijoitus ei voi olla hyvä. Mutta seuralle riittäisi varmasti, että edes kolme listalle päässyttä pelaajaa pystyisivät aikanaan nousemaan NHL:ään ja siihen nyky prospecteilla olisi hyvinkin mahdollisuuksia. Itse odotan, että Canucksin prospecteista Ron Junior Umberger, Kiril Koltsov ja Nathan Smith pystyisivät ottamaan paikkansa tulevaisuudessa Canucksin vakimiehistöstä. Näistä Umbergerin tulevaisuus voisi olla kakkosketjun fyysisen laiturin paikka, Koltsovin tulevaisuus offensiivisen puolustajan paikka ja Nathan Smithin tulevaisuus nelosen sentterin paikka.

Myös maalivahti Auldilla, Hyökkääjä Kingilla ja hyökkääjä Fedorovilla voisi olla mahdollisuuksia saavuttaa NHL paikka. Entä pienikokoinen, mutta erittäin nopea ja taitava Brandon Reid? Reidin kykyjä on hänen koko ikänsä epäilty pienen kokonsa vuoksi, mutta jokaisessa juniori-ikäluokassa hän on noussut parhaimmistoon. Muistan, että hänen kykyjänsä pelata AHL:ssa epäiltiin vahvasti aikanaan - myös kokonsa vuoksi -, mutta tällä hetkellä Reid on Manitoban ehkä arvokkain pelaaja. Hän on pystynyt vastaamaan haasteeseen siis myös AHL tasolla. THN epäilee Brandonin kykyjä myös pienen kokonsa vuoksi...

Itse olisin muuten odottanut Canucksin listoille erittäin vahvan kauden WHL:ssä pelannutta puolustaja Thomas Mojzista, sekä farmin luotettavaa grinderiä Ryan Readya, joka pelasi myös AHL:n all-stars pelissä.
 

temmi44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
hockeysfuture rankkaa canucks prospectit sijalle 15. Joukkueen syvyys on tosiaan laskenut viimesten parin vuoden aikana, tähän lienee syynä että canucks on alkanut pärjäämään eikä enään ole saanut korkeita draft varaus vuoroja, vielä pari kautta sitten hockeysfuture rankkasi canucksit sijalle nro.1.

hockeysfuture pitää seuraavia henkilöitä parhaimpina lupauksina:
1.Kirill Koltsov pakki
2.R.J Umberger centteri
3.Brandon reid centteri
4.Alexander Auld veska
5.Lukas Mensator veska
 

temmi44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
cloutier loukkaantunut

juuri kun on peli sujunut täydellisesti niin cloutier loukkasi polvensa ja on listattu päivä-päivältä poissa olevaksi. Tämän illan ottelussa maalissa pelaa Skudra ja luukkuvahdiksi on kutsuttu Tyler Moss. Cloutier on viimesen parin kauden aikana joutunut muutamaan otteeseen olemaan poissa loukkaantumisten tai muiden syiden takia ja Skudra on joka kerta hoitanut hommat erittäin hyvin, toivottavasti myös tällä kertaa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Joo, Cloutyn loukkaantuminen on paha takaisku sillä hänen peli kulki juuri nyt todella hyvin ( tästä osoituksena jo mainittu NHL:n viikon pelaajaksi äänestäminen tässä kuussa ). Toivottavasti Clouty ei joudu olemaan pitkään poissa. Ainakaan mitään tiettyä pidempää toipumisajankohtaa ei ilmoitettu, joten siinä mielessä loukkaantuminen voisi jäädä muutaman ottelun pituiseksi. Näistä day-to-day loukkaantumisistakaan ei tosin aina tiedä; joskus ne venähtävät pidemmäksi kuin alunperin veikattiin. Onneksi Canucksilla on Skudra, joka on pelannut yleensä hyvin kun on päässyt kehiin.

Hockey Futuren Kirk Pedersen rankkasi muuten Canucksin top 6-10 prospectit. Mikko Jokela oli siinä listassa rankattu ehkä hieman yllättäenkin kuudenneksi! Tosin pääsihän Jokela jo pelaamaankin NHL:ssä, eli aivan ilman perusteita ei tätä sijoitusta tullut. Pedersenin lista näyttää seuraavalta ( pelaajan jälkeen pieni kuvaus Pedersenin näkemänä ):

Taking over the number six spot is Mikko Jokela. While many people will not agree with me putting him here, I believe that Jokela will make a solid lower-pairing NHL defenseman in the future.

Skill-wise, Jokela is a smooth-skating Finn with good balance and decent acceleration, although nobody is going to mistake him for Paul Coffey. Offensively, he has a good shot from the point, and can be a creative player with the puck when given an opportunity. Defensively, Mikko is not a particularly physical player, but he can throw a hit when needed. He is a calm player with the puck, and rarely makes a poor decision out on the ice.

Despite limited icetime in his first game, I thought Jokela did a decent job, especially considering the slapped-together equipment job he had to deal with for much of the game. While I don't believe Jokela will take a role with the Canucks this season, with a good camp next year, a spot could be his; but only time will tell.

Stepping in at number seven is surprising (to me, at least) winger Jason King. So far, King has provided a decent secondary scoring threat for the Moose, and has improved his overall game while staying true to his roots as a player.

He's a fleet-footed winger with good size and above average speed. When it comes to physicality, King will definitely not remind anyone of Todd Bertuzzi. While he's not afraid to go into corners, Jason is not a physical player, and needs to get stronger before he can become a force physically. A born sniper, King has a quick, accurate shot, and shifty moves.

If he makes the NHL, I could see Jason King as a third-to-fourth-line winger. His offensive talents won't transfer too well to the NHL, but 10-15 goals per season isn't out of the question. His defensive play, which is already decent, could also use a spit-shine.

At eight is Russian Evgeny Gladskikh. I still have yet to see him play this season, but the numbers aren't too impressive. He has two goals and eight points thus far for Mettallurg, which is quite disappointing, as this writer was hoping he would develop better this season with increased icetime; but, as the stats show, I doubt he's getting the amount of time needed to improve. He's currently buried on a team of veterans, and maybe coming to North America is in his best interest next season.

You've all heard my spiel about Evgeny. He's a wonderful stickhandler with quick, shifty moves and a lot of intelligence out on the ice. He's an excellent passer and has great vision of the ice, which are qualities currently in short supply in the Canuck organization for prospects. Defensively, Gladskikh excels. He's a very good two-way player who is a good backchecker and is very clever and defensively responsible in his own zone.

I've said it before, and I'll say it again; with some time given for development over in North America, Gladskikh could be a slightly-more-skilled version of Artem Chubarov. This writer is intrigued.

Up one spot from the past ranking to number nine is Kevin Bieksa. The physical defenseman has had a great season so far with Bowling Green, despite the team's especially poor showing on the year. While he has yet to accomplish anything at the professional level, if his showing is any indication of the future, this writer is excited.

Going on 22, there's nowhere to go but up for Kevin. His best attribute is his physical play. He's a hard hitter who can do so without being dirty, which is always a bonus. His defensive game is above average overall, as he makes a decent first-pass and is responsible around his own net. Offensively, he is nothing special, but is doing well enough to place third on his club in scoring. Kevin's skating needs to improve.

If he reaches the NHL, I honestly don't see Kevin Bieksa as much more than a sixth or seventh defenseman on a good club, and perhaps a fifth on a poor team.

Clinging to the final position in the rankings is Fedor Fedorov. After making the club out of camp, his stock has fallen quicker than Nortel. While the potential is still there, the drive still isn't, and as soon as Fedor realizes that he needs to push himself harder, better results will prevail.

One of the most skilled prospects in the minor leagues, the young Russian has a bevy of natural talent, but still has yet to put it all together. He's a powerful skater with a short, quick stride, and has excellent breakaway speed. His offensive game is rather simple, he's an okay passer, not too bad of a shooter, but needs to use his teammates more when he has the puck. Defensively, Fedor struggles. His defensive zone coverage is very poor, and his work along the boards leaves a bit to be desired. Speaking of desire, as previously mentioned, he needs to get some, or this youngster will be out of hockey quicker than he can say 'Jimmy Carson'.

Fedorov does have great upside, possibly as a low-end second liner, or a high-end third-line forward. His physical skill is incredible, and all he needs to do is fuse these skills together to create a complete package.
 

temmi44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
tappioton putki katkesi 3-2 tappiolla sharkseista, mutta tappio ei ollut pahin asia mitä ottelussa tapahtui nimittäin Ohlundilla meni polvi ja hänet piti auttaa pois jäältä ja Bertuzzi sai Nabokovin mailasta silmään. Vancouver lähtee nytten vieraspelikiertueelle ja vancouveriin jää Ohlund, jonka polvivamman vakavuutta ei vielä tiedetä mutta todennäköisesti jonkin aikaa poissa, CLoutier myös jää vancouveriin ja myös chubarov ei ole pelikunnossa. Bertuzzin vamma ei ole kauhean paha ja hänen odotetaan pelaavan seuraavassa ottelussa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Marchment kuumensi tunteita

Canucks kärsi tosiaan ikävän tappion Haita vastaan. Tappiottomien otteluiden putken katkeamisesta ei kannata kantaa huolta ( kaikki putket katkeavat joskus ), mutta nuo loukkaantumiset huolestuttavat. Onneksi Buzzin loukkaantuminen ei ollut paha, mutta ykkös- / kakkospakki Öhlundin vamma saattaa olla pidempiaikainen ja se onkin sitten jo paljon huonompi juttu. Jovanovskihan sai vähän vastaavan vamman joulukuun lopussa ja oli silloin poissa kuukauden. Silloin ei ihan alkuun osattu vielä sanoa loukkaantumisen kestoa, mutta seuraavana päivänä ilmoitettiin toipumisajaksi kuukausi. Toivottavasti en kuule huomenna Öhlundin loukkaantumisesta samaa...

San Jose ottelu herätti Canucksin kopissa paljon melua. Bertuzzin loukkaantuminen toisen erän alussa oli vahinko ( sai osuman silmäänsä Nabokovin mailasta vahingossa ), josta Nabokov selvisi jäähyttä. Öhlundin loukkaantuminen toisen erän lopulla oli puolestaan jo ikävämpi juttu. Sharksien hyökkäys päättyi paitsioon ja Öhlund luisteli kiekon perään kun Haiden Matt Bradley ajoi kiinni ja taklasi Öhlundia, joka ei osannut varoa Bradleya koska peli oli jo vihelletty poikki. Öhlundilta meni polvi, hänet autettiin ulos kentältä ja tilanteesta ei annettu edes jäähyä! Tuomareiden mielestä vihellyksen jälkeen sai vielä taklata...?

Canucksin penkki kävi Öhlundiin kohdistuneen taklauksen jälkeen jo valmiiksi kuumana seuraavassa vaihdossa. Mutta Bryan Marchment halusi kai kolmannen loukkaantuneen pelaajan ja taklasi Nucksien nelossentteriä Mats Lindgrenia tyypilliseen, raukkamaiseen tapaansa polvella kun tämä oli ylittänyt Sharksien siniviivan. Lindgren selvisi onneksi taklauksesta ilman loukkaantumisia, mutta Canucksin gooni Darren Langdon ryntäsi suuttuneena Marchmentin päälle ja Marchment pudotti hanskansa. Langdon ei päässyt antamaan yhtään iskua Marchmentille, sillä tuomarit tulivat väliin. Langdon sai tilanteesta 2+5+10 minuuttia ja Marchment 5 minuuttia! Marchmentin polvitaklaus jäi siis tuomitsematta. Kahdessa peräkkäisessä vaihdossa saldona oli Canucksin parhaan pakin loukkaantuminen, runkohyökkääjän "läheltä piti" - tilanne ja Canucks alivoimalla... - todella amatöörimäistä ja ihmeellistä toimintaa tuomarikaksikolta Terry Gregson - Brad Meier.

Tämän jälkeen ei ollut ihme, että Canucksin valmentaja Crawford kävi kuumana ottelun jälkeen. Myös Langdon purki vihaansa Marchmentia kohtaan; " I dont think he tries hurt people, he just sticks the knee out. He does that all the time. That's just stupid. He's been doing it his whole career. I don't know what the refs are looking at there. I don't think it was one of the best refereed games ever...

Ottelussa Canucksin maalilla pelannut Peter Skudra selvisi hommistaan hyvin, eikä hänen syykseen voi laittaa tappiota. Enemmänkin kyse oli Haiden hyvästä pelin alusta tai sitten Canucksin heräämisestä taistelemaan tosissaan vasta kolmannessa erässä. Sharksit johtivat kahden erän jälkeen jo 0-3 ja laukaukset olivat menneet heille 11-24. Viimeisessä erässä kaukaloon tuli vihainen Canucks, joka vajaamiehisenäkin otti pelin hallinnan itselleen ja onnistui tekemään erän alussa kaksi maalia. Kolmas, tasoittava maalikin oli lähellä, kun Trent Klattilla oli loistava paikka päästessään yksin Nabokovia vastaan. Klatt kertoi ottelun jälkeen, että hän uskoi jo kiekon menneen maaliin.

Mutta vaikka Canucks hävisikin ensimmäisen ottelunsa sitten tammikuun 26.päivän, niin lännessä olevat tämän hetken pahimmat kilpailijat Dallas ja Colorado konttasivat myös omissa otteluissaan ( molemmat hävisivät jatkoajalla ) ja sarjataulukko säilyi oikeastaan entisellään. Ottelu oli Canucksin 29 loppuunmyyty ottelu tällä kaudella ja samalla seuran uusi ennätys loppuunmyytyjen otteluiden määrässä. Myös loppukauden peleistä useimmat on jo myyty loppuun.

Canucks kohtaa seuraavaksi Montrealin ja siitä ottelusta alkaa viiden ottelun vieraspelikiertue. Montrealilla on mennyt viime aikoina vähän huonommin ja he ovat hävinneet viisi ottelua putkeen. Lännen joukkueita vastaan Habsit ovat kuitenkin pelanneet koko kauden melko hyvin ja saldona on 6-5-2-3. Sarjasijoitus idässä on yhdeksäs ja joukkue on neljä pistettä Bostonia perässä. Claude Julien on peluuttanut aika paljon maalilla Mathieu Garonia Jose Theodoren sijaan. Bertuzzi pelaa siis todennäköisesti jo Montrealissa, mutta Öhlund, Cloutier ja Chubarov ovat varmuudella poissa. Öhlundin loukkaantuminen avaa portit jälleen hyvin pelanneelle Bryan Allenille. Canucksin saldona helmikuulta oli: yhdeksän voittoa, yksi tappio ja kaksi tasapeliä.

Trent Klatt kiteytti joukkuehengen seuraavasti ja samalla antoi toivomuksia manageriportaalle kun nämä miettivät, hankkiako uusia vahvistuksia vai ei; "You get on a roll like this and everybody has a role, understands the role and everybody is happy with them. Nobody is complaining, nobody is bickering and nobody is wishing they had more of this or more of that... It would make it difficult for this team if we were to lose someone."
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
En ole kyllä nähnyt tilannetta, mutta eivät nuo jenkit/kanadalaiset niin kovin pahana tilanteena pitäneet sitä Bradleyn taklausta. Vahinko, mikä vahinko, ilmeisesti pilliin ei kuitenkaan oltu vihelletty kovin kauan sitten...

Marchment saattaa olla jo matkalla johonkin muualle, ja tuskin ainakaan tällä suorituksella paransi asemiaan... Nolan sen sijaan pelaa pysyäkseen Sharkseissa, eikä olikohan nyt 18 ottelun pisteputken keskellä pelaavaa miestä mieluusti mihinkään päästäisi. Toronton median pyöritystä kaikki, uskoisin.

Canucks on ollut kyllä aina mukava vastus, pisteitä tulee ja peleissä tapahtuu, eikä tämäkään ollut poikkeus :)
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Treidi

Tulihan sieltä deadlinen lopussa vielä odottamani vahvistus Vancouveriin eli kovuuttu hyökkäykseen Brad Mayn muodossa. Toivotaan että May on kunnossa ja pystyy tuomaan kovuutta ja kokemusta hyökkäykseen. Toisaalta yllättävän paljosta joutui tai suostui Canucks luopumaan eli toisen tai kolmannen kierroksen varausoikeus. Tällä tiimillä mennään vielä pitkälle tälläkaudella!
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Kumpaa peluuttaisit playoffseissa, Brad Mayta vai Daniel Sediniä, hmm ?

Paikalliset tiedotusvälineet Vancouverissa "tiesivät" jo päivää ennen, että May on tulossa Canuckseihin. Miksiköhän tiedon julkistamista viivytettiin. Olisikohan Burke yrittänyt hommata Grattonia vielä Phoenixista. Jotenkin vaan tuntuu oudolta, että Gratton päätyi ja jäi Phoenixiin, luulisi viivan yläpuolella olleilla joukkueilla olleen enemmän kiinnostusta.

Muistaakseni Mayn sopimus päättyy tähän kauteen. Tässä mielessä Burkelta taas taloudellisesti fiksu hankinta. Maystä on varmasti hyötyä playoffseissa mutta eipä tarvitse sitoutua miehen sopimukseen enää kauden jälkeen.

lännessä Dallas vahvistui entisestään ainakin paperilla. Canucksilla taas hyvin toimiva paketti pysyy koossa ja kaivattu laituri saatiin lisää. Kuinka pitkälle näillä sitten mennään, jos kausi päättyy taas ensimmäiseen kierrokseen niin kirouksia kuuluu ainakin tästä suunnasta.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
MAY DAY!

Burke yritti Damphoussea, mutta tämä halusi treidaamista kieltävän pykälän ja tähän Burke ei suostunut. Gratton oli myös kuuleman mukaan kuvioissa, mutta Phoenix tarjosi parempaa.

Muuten olen erittäin tyytyväinen Burken liikkeisiin trading deadlinen yhteydessä. Hän näytti uskonsa joukkueeseen, eikä tehnyt yhtään isoa liikettä. Näin koko kauden hyvin pelannut ryhmä sai parhaalla mahdollisella tavalla osoituksen siitä, että
heihin uskotaan myös playoffeissa. Ennen kaikkea Burke näytti uskonsa Sedinien kaksosiin, sillä monet fanit olisivat halunneet Canucksin ottavat lyhyen ajanjakson ajaksi riskin ja treidaavan kakkosketjuun lisää maalintekovoimaa. Lyhyeksi ajaksi Burke olisi voinut saada helposti vahvistuksia, mutta se olisi vaatinut varausvuorojen ja parhaimpien nuorten pelaajien, kuten Allenin,
Chubarovin, Cooken, Sopelin ja mahdollisesti jopa Sedinien myymistä. Burke sanoi Mayn siirron jälkeen, että hän halusi näyttää joukkueelle kuinka paljon siihen uskoo ja miksi juuri May;

"I want the team to know how much faith i have in them. We got offers on virtually every good young player we have. The character ( May ) of the player is the most important thing and the fact is we know first hand how strong that is in this case, because we've had the player before. That is a plus."

Näin hyvän kauden jälkeen mestaruushaaveet ovat kasvaneet Vancouverissa ja varmasti Burkeakin houkutti ajatus lyhyestä, mutta mahdollisesti erittäin kalliista lainasta. Mutta jos hän olisi tehnyt isomman luokan treidin, se olisi paitsi maksanut tulevaisuutta, myös sekoittanut joukkueen loistavan kemian
täysin. Burke näytti, että hän paitsi välittää joukkueestaan, myös uskoo siihen tälläisenä, millainen se on koko kauden ollut. Brad May ei sekoita kemiaa, eikä vie yhtään isompaa pelipaikkaa keneltäkään ( paitsi mahdollisesti Jarkko Ruudulta tai Darren Langdonilta ).

Päinvastoin, May tuo joukkueeseen sen kaipaamaan fyysisyyttä playoffeihin ja lisäksi May on auttaa nuorta joukkuetta henkisesti. May on kuulopuheiden mukaan yksi parhaista koppipelaajista, mitä Vancouverissa on koskaan ollut. Hän on erittäin läheinen ystävä Todd Bertuzzin kanssa. May tekee montaa asiaa hyvin ja
tuo joukkueeseen apua näin vähän joka osa-alueella. Kolmos- tai
kakkoskierroksen varaus on tietysti aika paljon, jos ajatellaan, että Boston maksoi Dan McGillisista kakkoskierroksen draftin, mutta ei se muuten ole mitenkään kohtuuton, jos ajatellaan ajankohtaa, jolloin siirto tehtiin. Maysta tulee ensi kesänä vapaa-agentti ja jos Canucks tekee hänen kanssaan jatkopahvin,
Canucks joutuu antamaan kakkoskierroksen varauksen. Lisäksi kakkoskierroksen antaminen tulee kyseiseen, mikäli Canucks etenee konferenssin finaaliin. Tässä tapauksessa kakkoskierroksen varauksen menetys ei kuitenkaan tunnu yhtään
pahalta...
 

temmi44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
tiukkaa vääntöä maalikuninkuudesta

bertuzzi, naslund ja Hossa ovat jaetulla ekalla sijalla maalipörssissä 43:lla maalilla. Hejdukkin on kisassa mukana 42 maalilla. Bertuzzi on pelannut lähiaikoin hyvin ja on tehnyt 14 ottelussa 13 maalia. Bertuzzin luulisi olevan motivoitunut rikkomaan 50 maalin raja nimittäin mies tienaisi siitä miljoonan boonuksen plus saisi ens kauden palkkaan miljoonan lisää joten saisi lähes normaalin kauden palkan ylimääräsenä. Otteluita on seitsemän jäljellä ja maaleja puuttuu siis myös seitsemän.

Pistepörssille tuli viime yönä uusi johtaja kun thornton syötti neljä maalia ja meni pisteellä naslundin ohi, Forsberg myös nousi pisteen päähän naslundista joten Art Ros kuten myös Richard trophysta tulee vielä kovaa kilpailua ennen kauden päätöstä.

Vancouverin jäljellä olevat pelit ovat todella tärkeitä nimittäin colorado pelaa erittäin hyvin ja on neljän pisteen päässä ja coloradolla on ottelun vähemmän.

Joukkue sai toissa otteluun takasin ykkösmaalivahti Dan Cloutierin. Ohlundin, Chubarovin ja Lingreninkin pitäisi olla pelikunnossa lähipäivinä. May joka loukkaantui Sundinin taklauksesta, pitäisi palata kentille ehkä noin viikon päästä. Joten näillä näkymin joukkueen pitäisi olla terveenä menossa playoffeihin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Seuraennätyksiä!

Niin hieno on Canucksin kausi ollut, että NHL:ssä yli 30 vuotta pelannut seura on tehnyt tällä kaudella jo monta seuraennätystä. Ehkä hienoin ennätys tehtiin Los Angeles pelissä, jossa ( 30/3 ) joukkue teki uuden piste-ennätyksen
runkosarjan pisteissä, saavuttaen 103 pisteen rajan. Canucks varmisti todennäköisesti samana iltana playoffien kotiedun, mutta oman konferenssin voittotaistelu jatkuu edelleen erittäin kovassa iskussa olevan Avsin kanssa. Tappio Anaheimille vieraissa viime yönä oli Vancouverille paha takaisku ja se antaa Coloradolle mahdollisuuden nousta vielä kalkkiviivoilla ohi, mutta tasapisteissä Canucks voittaa enempien voittojen ansiosta. Mikäli Canucks voittaisi oman divisioonansa, se tekisi sen ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.

Canucks on saavuttanut oman ennätyksensä ennenkaikkea tasaisuudellaan. Se ei ole hävinnyt kolmea ottelua enempää koko kaudella peräkkäin ja joukkueen kolmos- ja nelosketjut ovat olleet myös hyvin mukana pistetehtailussa. Tietenkin ykkösketju on noussut parhaiten esiin liigan parhaana ketjuna, mutta koko joukkueen onnistuminen on ollut menestyksen avain. Erittäin isokokoinen puolustus on pelannut koko kauden hyvin ja maalilla Dan Cloutierista on kasvanut eliittitason NHL vahti. Canucks on tehnyt ennätyksen kärsivällisellä joukkueen rakentamisella, jossa draftien ja pelaajakauppojen kautta ollaan luotu toimiva ja yhteen kasvanut joukkue. Se ei ole vain ostettujen, omaan pussiin pelaavien tähtien joukkue, vaan joukkue, jossa jokaisella pelaajalla on oma tarkka roolinsa ja jota jokainen pelaaja noudattaa.

Canucksin kapteenilla Markus Näslundilla on edelleen saumat rikkoa 50 maalin raja. Näslund teki kauden 48. maalinsa Anaheim ottelussa ja kun kaksi ottelua on jäljellä, niin maali kummassakin ja Näslund tekisi nykykiekossa harvinaisen 50 maalinsa. Canucksin maaliennätys on Pavel Buren 60 maalia, mutta silloin kun Bure tuon maalimäärän saavutti, ottelut päättyivät usein esim. 7-5, 8-4 tai 6-6. Näistä takavuosien maalikarkeloista ollaan tultu paljon tiukempaan peliin ja tämän vuoksi Näslundin maalimäärä on täysin verrannollinen Buren maalimäärään
takavuosina - ehkä jopa parempi.

Näslundista leivottiin Hockey Newssin äänestyksessä NHL:n arvokkain pelaaja. Äänestyksessä parasta Näslundin kannalta oli, että äänestys suoritettiin muiden pelaajien toimesta ( jokaisesta joukkueesta yksi pelaaja ). Pelaajalle on tietenkin paljon arvokkaampaa voittaa toisten pelaajien suorittama äänestys kun
median suorittama äänestys. Hart Trophyynkin Näslundilla on saumansa, mutta ketjukaveri Bertuzzin äänet vievät luonnollisesti Näslundin ääniä ja siksi uskon Hartin menevän muualle. Pistepörssin voittoon Näslundilla on puolestaan tällä hetkellä vahva kiinnitys. Anaheim pelissä tuli kauden 103 piste. Kakkosena olevalla Peter Forsbergilla on neljä pistettä vähemmän ja tasapisteissä voitto menee Näslundille enempien maalien ansiosta. Näslund on tehnyt tällä kaudella jo 13 voittomaalia ja on rikkonut Geoff Courtnalin vanhan ennätyksen voittomaaleissa.

Samalla kun Näslund rikkoi kolmantena Canucksina 100 pisteen rajan, hän merkkautti pankkitililleen huomattavan bonuksen. Hän tulee saamaan tältä kaudelta bonuspykälän mukaisesti 550.000 taalaa lisää ja samalla tuo pistemäärä vaikuttaa ensi kauden palkkaan saman verran. Yhteensä siis 1.100.000 taalaa - ei huonosti. Näslundia muuten juhlittiin paljon viime 100 pisteen synnyttyä. Canucksin kotihalli nousi seisomaan ja osoitti suosiota kapteenille huutamalla moneen kertaan "MVP!, MVP!, MVP!".

"It's nice to get a standing ovation like that. This is a fun place to play, no doubt about it. One hundred points is a nice stat to hit. Before i came over, I thought I could put up some numbers and then there were times I wondered if I could be a regular player. It says a lot about this team. We haven't made a lot of free-agent signings. The management group kept us together and let us grow. And we still have guys who are developing and getting better" - Näslund

"It was tremendous how the fans reacted to that and it shows how popular he is. It's great. The personal accolades take care of themselves when the team pays attention to detail, and our team does that." - Crawford

Canucksin koko kauden hyvin toiminut maalivahtipeli sai yllättävän käänteen kun ykkösmaalivahti Dan Cloutier ( 33 voittoa, 14 tappiota, kuusi tasapeliä, 2.42, 90.8% ) joutui olemaan pidempään sivussa, kuin mitä alkuun ennustettiin.
Cloutier palasi Phoenix otteluun, mutta paluu saattoi tulla liian aikaisin ja tässä on isot riskit ajatellen kohta alkavia playoffeja. Cloutier on kärsinyt polvestaan ( MCL ) ja paras keino hoitaa sitä, on yksinkertaisesti lepo. Hänen polvensa kesti hyvin Phoenix pelin ja tällä hetkellä näyttää, että hänen polvensa kestäisi myös jatkossa. Mutta pitää muistaa, että Clouty joutui aloittamaan pelinsä aikaisemmin, mitä olisi aloittanut esimerkiksi vastaavassa loukkaantumisessa joulukuussa. Nyt oli pakko palata peleihin, koska pelituntumaa oli pakko saada ennen playoffeja riittävästi.

Cloutierin ensimmäinen tämän kauden loukkaantuminen tapahtui Chicagoa vastaan pelatussa ottelussa joulukuun 17. päivä, jonka jälkeen hän oli neljä ottelua sivussa lepuuttaessaan polveaan. Tämän ensimmäisen loukkaantumisen jälkeiset pelit menivät heikosti ( kahdessa peräkkäisessä pelissä omiin seitsemän maalia
), kunnes hän alkoi pikkuhiljaa löytää jälleen pelikuntoaan ja olikin yksi merkittävimmistä tekijöistä Canucksin loistavassa helmikuussa. Cloutierin kunnosta hyvä osoitus oli hänen nimeämisensä helmikuussa NHL:n viikon pelaajaksi ( kauden toinen kunniamaininta oli valinta lokakuun NHL pelaajaksi ).


Cloutier loukkaantui juuri kun hän oli parhaimmillaan ja tästä alkoi myös Canucksin pelin lievä tökkiminen - kuitenkin yli piste per peli tahtia, mutta ei samanlaista pistemetsästystä kuin ennen loukkaantumista. Cloutier palasi kentille maaliskuun 18.päivä ja päästi jälleen kahdessa seuraavassa pelissä kahdeksan maalia... Nyt tapahtunut paluu meni siis näihin kahteen ensimmäiseen
paluupeliin verrattuna hyvin, mutta tilastoista huomaa, että pelituntumaa oli pakko saada.

Alex Auld on ottanut ykkösmaalivahdin roolin Cloutierin ollessa sivussa ja on onnistunut paljon paremmin kuin moni - myös allekirjoittanut - olisi odottanut, mutta hän on vielä liian kokematon kantamaan joukkuetta playoffeissa. Harva uskoo Auldin tekevän Drydenit ja johtavan Canucksin mestaruuteen, niin kuin Dryden teki Montrealissa vuonna 1971 kun hän tuli puskista ja tulokkaana johti Canadiensit mestaruuteen. Auld pelasi Canucksin voitokkaan Laa-Laa pelin lauantai - sunnuntai yönä, päästäen taakseen yhden maalin.

Auldin pelit antavat merkin siitä, että Canucksilla on lähitulevaisuudessa positiivinen maalivahtiongelma. Auld on pelannut seitsemän ottelua, torjunut yhden nollapelin ja hänen tilastonsa ovat erittäin kovat; päästettyjen maalien keskiarvo reilusti alle kahden maalin ( 1.57 ) ja torjuntaprosentti noin 94
prosenttia. Ei ole mikään ihme, että Crawford luottaa Auldiin; "We're excited about Alex. We think Alex is going to be a great goaltender. He has played well when called upon but we have been able to protect him somewhat as well."

Loistava joukkuepelaaja Peter Skudra saattaa saada ensi kaudeksi uuden joukkueen - sinällään harmi hyvälle joukkuepelaajalle, mutta hän ei ole ollut koskaan valmentaja Crawfordin suosikkeja. Skudra tietää varmasti itsekin
tulevaisuutensa Vancouverissa heikoksi. Hän kertoi Vancouver Sunille, että hän on kuitenkin tyytyväinen historiaansa Vancouverissa, tapahtuipa mitä tahansa; "I had a great time here. Whatever happens, i enjoyed it. I was fortunate to be part of something good and wouldn't change anything."

Samassa jutussa Crawford kertoi Skudderin tietävän tilanteen; I'm sure Peter's confidence in not at a high right now. This is a tough road for him. He's been a really good teammate and he's done everything we've asked of him. I talked to him and i told him 'you know, one of your biggest assets is how good a teammate you are and you don't want to lose that."

Canucksin ykkönen on jatkanut viime peleissä hyviä pelejään ja monessa mediassa Canucksin heikkoutena mainostettu "secondary scoring" on sekin ollut hyvää. Hyvänä esimerkkinä tuntemattomista onnistujista käy kolmos- nelosketjun
grinderi Matt Cooke, josta on kasvanut yksi liigan parhaista hyökkääjistä omassa roolissaan. Matt on ollut aina tunnettu kovasta yrityksestä, rajuista taklauksista ja kovasta pelistä, mutta tällä kaudella Cooke on saanut paljon lisää terävyyttä ratkaisuihin. Cooke on tehnyt oman piste- ja maaliennätyksensä
tällä kaudella ja hänellä on kasassa jo 43 pistettä - erittäin hyvä pistemäärä hänen peliajallaan ja roolissaan rikkovana kolmosketjun energiapelaajana. Tällä hetkellä Cookien peli kulkee paremmin kuin aikoihin. Hänellä on seitsemän pistettä viimeisistä viidestä pelistä ja myös turhat jäähyt ovat jääneet pois.

Näistä turhien jäähyjen karsimisesta saatiin hyvä esimerkki Canucksin Phoenix pelissä 29. päivä maaliskuuta. Phoenixin Ossi Väänänen otti Cookea ensimmäisessä erässä moneen kertaan sääntöjen vastaisesti yhden vaihdon aikana, mutta Cookien hermot pitivät. "He hit me about four times that shift. I went to
him and said: 'Hit me with your body and I'm not going to do anything.' But he hit me with his stick and I was upset about that. He took a dumb penalty and punched me in the head. It doesn't pay for me to swing back. It's dumb."

Myös muut joukkueen "secondary scoringin" miehet ovat olleet viime peleissä terävinä. Trevor Lindenilla on kahdeksan pistettä viimeisistä seitsemästä pelistä ja Trent Klattilla kuusi pistettä edellisistä kuudesta pelistä. Myös Sedinin kaksoset ovat olleet erittäin hyvällä pelipäällä. Parjatuista kaksosista etenkin Daniel on ollut kuumana. Ja kun muistetaan, että joukkueen
vakihyökkääjistä Mats Lindgren, Brad May ja Artem Chubarov ovat olleet jo pidempään loukkaantuneina, niin tämä ( muiden kuin ykkösketjun hyökkääjien onnistuminen maalinteossa ) antaa näin juuri ennen playoffeja erittäin paljon toiveita. Puolustus on ollut jälleen tällä kaudella todella hyvä, niin pelillisest kuin pisteellisesti. Canucksilla on peräti neljä puolustajaa, jotka saattavat hyvin rikkoa 30 pisteen rajan ( Öhlundilla ja Salolla 29 pistettä, Jovanovski ja Sopel reilusti yli ). Joukkue on todellakin paljon muuta kuin ykköskenttä...

"You're going to need goals from everywhere in the playoffs and not just the top line because they ( opposition ) are going to work so hard to shut them down. Although our top line is still going to get points, we have to have contributions from elsewhere." - Matt Cooke.

"I think a little bit too much has been made of that ( supposed lack of secondary scoring ). If you look at way Daniel played tonight - he was awesome, and was probably the best player on the ice. Daniel and Henrik have been creating and our line has chipped in. We've been able to maintain playing well offensively without having a full lineup." - Linden

Loukkaantumisista sen verran, että Mattias Öhlundin loukkaantuminen San Jose ottelussa on pitkittynyt ennakkoa pidemmaksi. Alkuun loukkaantumisen kestoksi arvioitiin mediassa kaksi viikkoa, mutta nyt tästä on kulunut jo kuukausi ja Öhlund on vasta aloittanut luistelun. Canucksin ykköspakkia tarvittaisiin
nopeasti playoffeihin ja Öhlund sanoi Vancouver Sunissa, että hänellä on ollut koko ajan tavoitteena palata playoffeihin mennessä. Crawfordin mukaan Mattias on menettänyt loukkaantumisen aikaan lihasmassaa, mutta se palautuu Öhlundin
harjoittelutahdilla ja minuuttimäärillä varmasti nopeasti ennalleen.
Toivottavasti saamme jälleen pian nähdä tutun tilaston Mattias Öhlundin johtaessa Canucksin peliminuutteja.
 

temmi44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
kaunista luettavaa toi canucksin ennätysten rikkominen, yksi pieni korjaus nuckheadin tekstiin: Naslundilla ei ole 48 maalia vaan 47 joten hänen tartee tehdä kolme maalia viimeisessä kahdessa ottelussa mihin minä uskon hänen pystyvän!
 

NIN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fucking Horseshit
Jarkko Ruutu sai kunnian olla 10. NHL-pelaaja tällä kaudella, joka sai Mikko Rautee -Trophyn eli 1000 taalan sakot liigalta ja nimensä syntilistaan, jossa on 9 muuta sukeltajaa. Ruutu daivasi itsensä syntilistalle 17.3. pelatussa Dallas-ottelussa, jonka Canucks voitti 4-2. Ottelun jälkeen Stars-valmentaja Tippett manasi Ruutua:

With the NHL cracking down on diving, Stars coach Dave Tippett suggested that Ruutu could be fined for his pratfall.
"I know one thing, Ruutu is going to be 1,000 bucks lighter on that one," Tippett said.

Muut 9 sukelluspukulistalla ovat:

Dainus Zubrus (Was)
Denis Gauthier (Cgy)
Shaun Van Allen (Ott)
Bryan McCabe (Tor)
Rick DiPietro (Nyi)
Darius Kasparaitis (Nyr)
Matthew Barnaby (Nyr)
Sean Avery (LA)
Tyler Wright (Cbj)
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Totta, Näslundilla on tosiaan 47 maalia, eli kahdessa viimeisessä pelissä tulee kiire, mutta pienet saumat edelleen olemassa.

Ruutu kertoi uusimmassa veikkaajassa tuon "wanted-listan" olevan erittäin huono uudistus ja kyllähän se minustakin tuntuu tyhmältä, että tuomarit saavat tehdä millaisia virheitä tahansa, eikä näihin puututa, mutta jäähyjen kalastelusta tulee lunta tupaan aika erikoisella tavalla - Ruudun mukaan Dallas pelissä sattunut kaatuminen ei ollut edes tahallinen. Mutta luonnollisesti, tuo jäähyjen kalastelu pitäisi saada mailallahakkaamisen lisäksi ehdottomasti pois - se on kusipäiden hommaa. Samoin on muuten pelitilanteen jälkeen taklaaminen, jota Derian Hartcher harrasti varsin kovaa viimeisessä Dallas - Vancouver ottelussa Markus Näslundin päätä kohtaan kun tällä ei ollut edes kiekkoa... ( Linden kosti Hatcherille ja sai kakkosen, jonka aikana Dallas teki pelin voittomaalinsa - kolmannen erän lopulla ).
 
Viimeksi muokattu:

temmi44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks
jännittävä yö tulossa

Ens yön phoenix vieras peli on erittäin tärkeä, colorado on kahden pisteen päässä ja coloradolla on ottelu vähemmän. Tasapisteissä vancouver voittaa divisioonan koska canucksilla tulee olemaan varmasti enemmän voittoja.
Colorado pelaa ens yönä Los Angelesia vastaa kotonaan.
Vancouverilla ei ole tämän ottelun jälkeen kuin yksi matsi jäljellä joka on kotona Los Angelesia vastaan. Coloradon viimeiset kaksi peliä Los Angeles ottelun jälkeen ovat Anaheim vieraissa ja St.Louis kotona. St.Louis on kovin jengi näistä mutta St.Louis on jo melko varmasti varmistanut viidennen sijansa joten heille ottelulla ei välttämättä ole paljoakaan väliä, saattaa myös olla ettei ottelulla ole coloradollekaan väliä jos esim colorado hävii ens yönä ja canucks voittaa... no nyt meni jo liialliseksi pohtimiseksi..

Ens yön pelit ovat myös tärkeitä pistepörssin ja maalipörssin kannalta. Naslund johtaa pisteellä coloradon forsbergiä ja maalipörssissä maalilla hejdukkia, naslund johtaa myös maalilla joukkue toveriaan bertuzzia.

En voisi kuvitella kauheempaa kun jos colorado voittaisi divisioonan, forsberg pistepörssin ja Hejduk maalipörssin...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Masentavaa...

Temmin kauhukuvat kävivät toteen...

Ei voi olla totta! Olipahan surullinen peli. Vancouverilla oli avaimet
käsissään ja voitolla oltaisi katkaistu Coloradon kahdeksan peräkkäisen Northwest / Pacific divisioona voiton putki, mutta joukkue ei ollut siihen kuitenkaan vielä valmis. Runkosarjan tärkein ottelu hävittiin playoffien ulkopuolelle jääville Laa-Laa Kingseille maalein 0-2. Ja vielä kotiyleisön edessä. Canucksin loistavat fanit olisivat ansainneet parempaa. Oma piste-ennätys ei juuri tällä hetkellä tunnu enää miltään. Siitäkin huolimatta,
että tiedän parempien aikojen olevan nykyjoukkueella edessä. Jääkiekko on joskus julmaa.

Mutta kaikki kunnia Coloradolle. Colorado teki mahtavan nousun kaukaa takaa ja onnistui ohittamaan päätöskierroksella todella pitkään Northwestia hallinneet Canucksit. Colorado sai hyvin apuja St.Louisilta päätöskierroksella, mutta tämä ei vähennä Avsien loistavan kevään arvoa. Forsberg, Sakic, Roy, Hejduk, Blake ja kumppanit ansaitsivat jälleen paikkansa ykkösinä. Tosin uransa parhaan runkosarjan pelanneelle Vancouverillekin voitto olisi ollut ansaittu. Takaa on helpompi nousta ohi. Viime kaudella Canucks teki saman tempun Oilersille ja joutui nyt itse lähes vastaavaan asemaan. No, playoffien kotietu saavutettiin, mutta oman divisioonan voitto oli se, mitä pitkään haluttiin ja minkä vuoksi taisteltiin päätöskierrokselle saakka.

Eniten minua harmittaa tapa, jolla divisioona voitto menetettiin. Vancouverilla oli hyvät saumat ratkaista voitto jo edellisessä pelissä Phoenixia vastaan, mutta Teppo Nummisen löysä rannelaukaus toi silloin Phoenixin tasoihin kahden maalin takaa. Siinä ottelussa Vancouverilla oli paljon hyviä paikkoja, mutta koko kauden erittäin hyvin toiminut maalinteko tökki ratkaisuhetkillä. Samoin kävi nyt Laa-Laata vastaan. NHL:n toisiksi eniten maaleja takoneelle joukkueelle iski ihmeellinen kipsi kahdessa viimeisessä pelissä. Markus Näslund ja Brent Sopel päättivät laukausta tolppiin ja Todd Bertuzzia ei kiinnostanut tehdä maalia läpiajosta. Niinpä koko pelin selkeänä altavastaajana olleen Losin ratkaisijaksi nousi Suomen Mikko Eloranta. Kaksi suomalaista kahdessa viime pelissä ratkaisivat Vancouveria vastaan... Vancouveriin pitäisi saada muitakin suomalaisia kuin Salo ja Ruutu.

Canucks keräsi tällä kaudella 104 pistettä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tällä pistemäärällä oltaisiin voitettu oma divisioona seitsemänä vuotena, mutta tällä kaudella jäätiin tästä piste. Piste tuntuu vähältä, mutta muistetaan, että myös Colorado pelasi historiansa kolmanneksi parhaan runkosarjansa, eli yhden huippukausistaan ja ansaitsi siksi voittonsa. Avseihin ollaan sijoitettu myös rahaa noin puolet enemmän kuin Canuckseihin, eli puhdas materiaali vei voiton hengestä tällä ( kin ) kertaa.

Loppukauden loukkaantumiset saattoivat olla myös yksi merkittävä tekijä divisioona voiton lipsumiseen käsistä. Helmikuussa Canucks oli vielä NHL:n paras joukkue pitkällä voittoputkellaan, mutta sitten San Joselle kärsityssä tappiossa ykköspakki Mattias Öhlund loukkasi vasemman polvensa melko
harmittoman näköisessä tilanteessa. Tämän Öhlundin loukkaantumisen jälkeen Canucks on voittanut seitsemän peliä, hävinnyt kuusi ja pelannut neljästi tasan. Ennen Öhlundin loukkaantumista Canucks oli voittanut viimeisestä 20 pelistään
14, hävinnyt neljä ja pelannut kolme tasan. Enää kukaan Vancouverissa ei kiistä Öhlundin merkitystä joukkueelle ja etenkin sen alivoimalle, joka on ollut loukkaantumisen jälkeen yksi NHL.n huonoimmista. Viimeisten 20 pelin aikana Canucks on ollut läntisen konferenssin playoff joukkueista toisiksi huonoin - vain tuleva playoff vastustaja St. Louis on ollut huonompi kun heilläkin on ollut avainpelaajien loukkaantumisia..

Joukkue tuskin enää harmittelee divisioona voiton lipsumista, he keskittyvät jo tulevaan playoff sarjaan Bluesia vastaan. Myös meidän kannattajienkin pitäisi katsoa jo tulevaan, vaikka allekirjoittaneella kestää varmasti muutama päivä niellä tämä kauden pahin tappio ja pettymys - kyllä, tämä on huomattavasti
pahempaa kuin pahin krapula. Tulevasta playoff sarjasta tulee kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Runkosarjassa näiden joukkueiden keskinäiset ottelut olivat runsasmaalisia ja vaiherikkaita, jossa myös jäähyjä jaeltiin kunnolla.

Tuoreessa muistossa on Brad Mayn Keith Tkachukiin kohdistunut taklaus, jossa Bluesin avainhyökkääjä loukkaantui pidemmäksi aikaa, mutta on nyt palannut peliin. May ja Tkachuk ovat keskenään hyviä kavereita kentän ulkopuolella, joten tässä tuskin päädytään kuitenkaan Mayn ja Tkachukin keskinäiseen
nyrkkivaihtoon - ja onhan Tkachuk Bluesille niin tärkeä pelaaja, ettei hänen kannata ryhtyä jonkun Mayn tasoisen grinderin kanssa kostolinjalle. Jos kostoja tulee, ne tulevat muualta kuin Tkachukilta.

Runkosarjassa Bluesin ja Canucksin ottelut menivät Canucksille voitoin 2-1-1. Canucks teki näissä neljässä ottelussa 18 maalia, eli 4.5 maalia ottelua kohden. Mutta omiinkin meni runsaasti maaleja, sillä Blues teki neljässä pelissä 15 maalia, eli lähes neljä maalia per ottelu. Canucksin tehokkain pelaaja runkosarjan otteluissa Bluesia vastaan oli Brendan Morrison tehoilla 4 ottelua,
4+2. Morrison laukoi myös ahkerasti, 11 kertaa. Canucksin muut ykkösketjun pelaajat Markus Näslund ja Todd Bertuzzi eivät Bluesia vastaan olleet aivan terävimmillään. Näslundin tehot olivat neljässä ottelussa 0+2 ja Bertuzzin 1+2. Bluesin tehokkain vastaavissa otteluissa oli Eric Boguniecki tehoilla 2+3. Jäähyjä joukkueiden keskinäisissä otteluissa otti ahkerimmin Bluesin Scott
Mellanby, 32 minuutin verran, toisena Ed Jovanovski 16 minuutilla ja kolmantena tuli Reed Low 15 minuutilla.

Nyt alkavissa playoff otteluissa on monta mielenkiintoista taisteluparia. Vancouverin viime kauden playoffeissa flopannut maalivahti Dan Cloutier saa vastaansa Detroitissa Stanley Cupia maistamaan päässeen Bluesin uuden maalivahdin Chris Osgoodin. Cloutierilla on tässä parissa revanssihenkeä viime
kaudesta, mutta kokeneemmalla Osgoodilla etu kokemuksen kautta. NHL:n paras voimahyökkääjä Vancouverin Todd Bertuzzi yrittää vastata yhdelle parhaista vastaavista eli Keith Tkachukille. Entä miten Näslund onnistuu nyt playoffeissa kun vastaan tulee Bluesin snaipperi Pavol Demitra. Kumpi on tehokkaampi?

Vancouverin puolustuksessa kaksikko Mattias Öhlund ( palaa playoffeihin ) - Ed Jovanovski kantaa valtavan määrän minuutteja, mutta saman tekee Bluesista kaksikko Chris Pronger - Al MacInnis. Pronger ja Öhlund ovat levänneitä ja tulevat olemaan avainasemassa tässä parissa. Prongerilla etu, koska Öhlund
pelaa ensimmäisen ottelunsa yli kuukauteen vasta torstaina. Canucksien puolustus on kuin tehty playoffeja varten, sillä oikeastaan kaikki pakit ovat isokokoisia, hyviä vääntäjiä ja he taklaavat kovaa.

Näiden lisäksi molemmista joukkueista löytyy hyviä kolmos - nelosketjujen pelaajia ja kovia playoff vääntäjiä. Vancouverista isoa roolia tulevat kantamaan Trevor Linden, Matt Cooke, Trent Klatt, Brad May ja Artem Chubarov, joka nuoresta iästään huolimatta nousi viime kauden playoffeissa nelosesta jopa
kakkosketjuun ja omaa muutenkin tärkeiden pelien ratkaisijan mainetta. Myös Henrik Sedin on ollut playoffeissa paljon parempi kahden viime kauden aikana kuin runkosarjassa. Bluesista hyvää playoff peliä - tähtien lisäksi - voidaan odottaa Scott Mellanbylta, Dallas Drakelta ja Shjon Podeinilta.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Tuo pistevertailu viimeisiin kymmeneen vuoteen on epäreilu, koska NHL:ssä jaetaan näitä säälipisteitä. Niiden ansioista joukkueet saavat n. 5 pistettä enemmän per kausi kuin ennen, mutta laskennallinen 99 pistettäkin on tietenkin hyvä tulos. Viime vuonna Canucksit pääsivät vielä melko puskista yllättämään playoffseissa Detroitia vastaan, mutta nyt tilanne on aivan eri. Detroit fanina on vaikea sanoa, että kumman toivoisin menevät jatkoon sarjasta, niin tasaisia joukkueet ovat.
 

SM1968

Jäsen
Suosikkijoukkue
KOOVEE
Lupaavalle kaudelle todella katkera päätös

Vancouver Canucksin kannattajana oleminen ei koskaan ole ollut helppoa. Tämäkään kausi ei tuonut poikkeusta.


Runkosarja 2002-03 - kaikkien aikojen kausi

Joukkue saalisti runkosarjassa historiansa parhaan pistesaldon (104), 10 peräkkäistä voittoa, 14 ottelua ilman tappiota, ykkösketju jatkoi hurjaa virettä, ikuinen maalivahtiongelma näytti ratkenneen Dan Cloutierin muodossa, puolustuksen lukkoina nimet Jovanovski, Öhlund, Sopel ja Salo. Lisäksi pitkään kuralla ollut seuran talouskin oli vihdoin saatu kuntoon. Näytti siltä kuin palaset olisivat vihdoin loksahtaneet kohdalleen.

Runkosarjan lopussa peli alkoi kuitenkin ihmeellisesti tökkiä: Näslund menetti pistepörssin kärkisijan sekä jäi harmittavasti 50 maalista, Colorado rynni viime metreillä runkosarjassa ohi Canuksien omien hölmöilyjen seurauksena ja voitti jälleen luoteisen lohkon.


Playoffs - pitkästä aikaa kotietu

Playoffsit alkoivat siitä, mihin runkosarja päättyi: kotitappio St. Louisille 0-6. Ottelusarjan 4. pelin jälkeen kelkka kääntyi ja Canucks onnistui etenemään toiselle kierrokselle. Vastaan tulisi Coloradon sijaan Minnesota.. Matka läntisen konferenssin finaaleihin olisi suupala vain.


Vancouver-Ottawa Stanley Cupin finaaleissa?

Ottelusarja Wildia vastaan alkoi jatkoaikavoitolla ja niukalla tappiolla. Sitten Canucks onnistui ehkä hieman yllättäenkin nappaamaan kaksi voittoa Minnesotasta. Vancouverilla oli nyt kolme ottelupalloa ja mahdollinen 7. ottelukin pelattaisiin kotona.

Koska läntisen konferenssin finaaleissa vastaan tulisi Anaheim, alkoi Kandan lehdistö jo unelmoida kanadalaisfinaalista Vancouver - Ottawa. Edellinen kanadalaisfinaalihan oli vuonna 1989, jolloin Montreal ja Calgary kohtasivat toisensa.

Minnesota Wild oli kuitenkin päättänyt pelata täysillä viimeiseen hegenvetoon saakka. Näin ollen loppu on historiaa, jota tämä Canucks-fani ei todellakaan kaiholla muistele.


Pettymys valtaa mielen..

Seuraaviin playoffseihin (2004) on vielä niin pitkä matka, että on vaikea ajatella muuta kuin tätä suunnatonta pettymystä. Kesästä ennen ensi kauden alkua on tulossa pitkä ja tuskainen.

Miten näin pääsi käymään? Montako kertaa asetelma Canucksien kannalta on yhtä herkullinen: toisella kierroksella vastassa Minnesota ja läntisen konferenssin finaalissa Anaheim? Asetelma, joka muistutti kovasti vuoden 1982 playoffseja. Silloin LA Kings yllättäen pudotti supertähtiä vilisseen Edmontonin, jolloin Vancouverin tie Clarence Campbell -konferenssin (nyk. läntinen konferenssi) finaalehin oli muodollisuus.

Onko Dan Cloutier sittenkään voiton takuu pudotuspeleissä? Eikö Markus Näslund pysty edelleenkään pelaamaan playoffseissa? Pelasiko Todd Bertuzzi loukkaantuneena? Kaikki nämä ja monet muut asiat askarruttavat allekirjoittaneen mieltä varsinkin, kun tänä kautena (lähes) kaikki tähdet olisivat kerrankin olleet kohdallaan.


..ja ketuttaa niin vietävästi

Kaikesta huolimatta vilpittömät onnittelut Minnesotalle. Yllätykset ovat jääkiekon suola - enkä enää voi Minnesotaa minään tuurijoukkueena pitää. Nousu kaksi kertaa 1-3 -tappioasemasta saman playoffkauden aikana on todella kova suoritus (ja samalla historiallinen teko NHL:ssä).

Hampaankoloon tästä kaudesta jäi tälle Canucks-fanille kuitenkin todella paljon. Runkosarjan saavutukset eivät tässä vaiheessa kautta enää lämmitä, kun muut pelaavat lordi Stanleyn lahjoittamasta pokaalista. Ja en edes voi sanoa että "ainahan on ensi kausi", koska Canucksien kohdalla menestys playoffseissa on edelleen hyvin harvinaista herkkua.

Vuoden 1994 katkeran 7. ottelun Stanley Cup -finaalitappion jälkeen Canucksien kovanaama Shawn Antoski sanoi "we'll be back". Tiedätkö mitä, Shawn? Canucksien pääsyä finaaleihin odotellaan edelleen. Enkä varmasti ole ainoa!


t. SM1968
(Canucks-fani vuodesta 1989)
 

TM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Sami Salolle 2-v jatkosoppari.

Lähde: Sport FM
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös