Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Canadiensin ottelut kaudella 03/04
- Viestiketjun aloittaja ipanmies
- Alkaa
- 38 403
- 372
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetGame 1 Tampa-Bay-Montreal 4-0
Selittelyille ei jäänyt varaa kun isännät jyräsivät vaisusti esiintyneen Habsin 4-0 Vinnie Lecavalierin heiluttaessa tahtipuikkoa.
Tampa lähti heti ottelun alussa hakemaan kovalla liikkeellä avausmaalia. Vaarallisimmat paikat rakenteli Martin St.Louis kuinkas muutenkaan. Theodore oli vielä tässä vaiheessa maalillaan kuitenkin hereillä ja pystyi pitämään isännät pois taululta vielä alkuvaihella. Heti erän alkuun molemmat ottivat jäähyjä, mutta kumpikaan ei onnistunut tekemään ylivoimista osumia. Tampalla oli ehdottomasti tässä erässä paremmat paikat ja ei olisi ollut mikään vääryys vaikka isännät olisivat johtaneetkin ensimmäisen erän jälkeen. Habsin kannalta kuitenkin hyvä että pystyttiin kestämään alkurynnistys. Laukaukset 10-6 Tampalle.
Toisen erän alkuun sitten Theodoren nolla meni puhki. Lecavalier teki työtä maalin edessä ja samalla vaivihkaa huitaisi Theodoren mailan hänen kädestään. Tilanne jatkui ja kiekko ajaitui lopulta Ruslan Fedotenkolle maalin eteen joka laittoi isännille ansaitun 1-0 maalin. Tämän jälkeen Montreal pääsi koittamaan ylivoimalla kun Stillman otti kaksiminuuttisen, mutta ylivoimapelin aikana ei saatu tulosta aikaan. Toinenkin erä oli hienokseltaan Tampan hallintaa ja kotijoukkue sai vielä toisen maalin erässä aikaiseksi. Tähän asti pudotuspeleissä pimennossa vaeltanut Lecavalier ohjasi maalin edestä Tampan 2-0 johtoon. Näistä lukemista myös kolmanteen erään. Laukaukset 13-10 Lightningille.
Kolmas erä ei olisi voinut enää Habsin kannalta heikommin alkaa. Lecavalier pääsi kikkailemalla Habsin maalin eteen ja laukoi ranteella kiekon takanurkkaan ohi Theodoren ja teki illan toisen maalinsa. Tässä vaiheessa myös Montreal vaihtoi maalivahtia ja luukulle luisteli Mathieu Garon. Maalivahdin vaihto ei kuitenkaan vierasjoukkuetta liiemmin piristänyt sillä vain hetken kuluttua joutui Garonkin antautumaan. Afanasenkoville pelattiin paikka maalin eteen ja hän laittoi kiekon reppuun. Peli oli oikeastaan sillä selvä. Habsilla oli jotain näennäisiä paikkoja loppuvaiheessa, mutta kotijoukkueen maalilla Khabibulin oli huippuvireessä kuten on ollut koko play-offit tähän mennessä. Erän lopulla Joe Juneau ajoi kotijoukkueen pelaajan kovalla vauhdilla laitaan ja tästä seurasi pieni kahakka keskialueella. Yksi kamppailupari oli Sheldon Souray ja Cory Sarich. Souray tempaisi vasemman suoran ja Sarich tipahti jäänpintaan. Tämä olikin sitten ainut voitto tässä pelissä mikä meni Habsille. Harmi vaan että sillä ei ole mitään merkitystä. Kolmannessa erässä laukaukset Tampalle 11-5.
Tampa oli tässä pelissä selkeästi nälkäisempi ja halusi voittoa enemmän. Lisäksi se pääsi levänneenä peliin kun taas Habsilla oli takana raskas Boston-sarja. Maalineduspelaamisessa Tampa Bay oli tänään huomattavasti terävämpi ja sen kaikki maalit tulivat aivan maalin läheisyydestä. Montreal pakkien on siis terävöitettävä otteitaan maalin edessä jatkossa. Ottelun hahmoja olivat Lecavalier ja St.Louis unohtamatta nollapelin pelannutta Khabibulinia. Seuraava ottelu on sunnuntaina.
Selittelyille ei jäänyt varaa kun isännät jyräsivät vaisusti esiintyneen Habsin 4-0 Vinnie Lecavalierin heiluttaessa tahtipuikkoa.
Tampa lähti heti ottelun alussa hakemaan kovalla liikkeellä avausmaalia. Vaarallisimmat paikat rakenteli Martin St.Louis kuinkas muutenkaan. Theodore oli vielä tässä vaiheessa maalillaan kuitenkin hereillä ja pystyi pitämään isännät pois taululta vielä alkuvaihella. Heti erän alkuun molemmat ottivat jäähyjä, mutta kumpikaan ei onnistunut tekemään ylivoimista osumia. Tampalla oli ehdottomasti tässä erässä paremmat paikat ja ei olisi ollut mikään vääryys vaikka isännät olisivat johtaneetkin ensimmäisen erän jälkeen. Habsin kannalta kuitenkin hyvä että pystyttiin kestämään alkurynnistys. Laukaukset 10-6 Tampalle.
Toisen erän alkuun sitten Theodoren nolla meni puhki. Lecavalier teki työtä maalin edessä ja samalla vaivihkaa huitaisi Theodoren mailan hänen kädestään. Tilanne jatkui ja kiekko ajaitui lopulta Ruslan Fedotenkolle maalin eteen joka laittoi isännille ansaitun 1-0 maalin. Tämän jälkeen Montreal pääsi koittamaan ylivoimalla kun Stillman otti kaksiminuuttisen, mutta ylivoimapelin aikana ei saatu tulosta aikaan. Toinenkin erä oli hienokseltaan Tampan hallintaa ja kotijoukkue sai vielä toisen maalin erässä aikaiseksi. Tähän asti pudotuspeleissä pimennossa vaeltanut Lecavalier ohjasi maalin edestä Tampan 2-0 johtoon. Näistä lukemista myös kolmanteen erään. Laukaukset 13-10 Lightningille.
Kolmas erä ei olisi voinut enää Habsin kannalta heikommin alkaa. Lecavalier pääsi kikkailemalla Habsin maalin eteen ja laukoi ranteella kiekon takanurkkaan ohi Theodoren ja teki illan toisen maalinsa. Tässä vaiheessa myös Montreal vaihtoi maalivahtia ja luukulle luisteli Mathieu Garon. Maalivahdin vaihto ei kuitenkaan vierasjoukkuetta liiemmin piristänyt sillä vain hetken kuluttua joutui Garonkin antautumaan. Afanasenkoville pelattiin paikka maalin eteen ja hän laittoi kiekon reppuun. Peli oli oikeastaan sillä selvä. Habsilla oli jotain näennäisiä paikkoja loppuvaiheessa, mutta kotijoukkueen maalilla Khabibulin oli huippuvireessä kuten on ollut koko play-offit tähän mennessä. Erän lopulla Joe Juneau ajoi kotijoukkueen pelaajan kovalla vauhdilla laitaan ja tästä seurasi pieni kahakka keskialueella. Yksi kamppailupari oli Sheldon Souray ja Cory Sarich. Souray tempaisi vasemman suoran ja Sarich tipahti jäänpintaan. Tämä olikin sitten ainut voitto tässä pelissä mikä meni Habsille. Harmi vaan että sillä ei ole mitään merkitystä. Kolmannessa erässä laukaukset Tampalle 11-5.
Tampa oli tässä pelissä selkeästi nälkäisempi ja halusi voittoa enemmän. Lisäksi se pääsi levänneenä peliin kun taas Habsilla oli takana raskas Boston-sarja. Maalineduspelaamisessa Tampa Bay oli tänään huomattavasti terävämpi ja sen kaikki maalit tulivat aivan maalin läheisyydestä. Montreal pakkien on siis terävöitettävä otteitaan maalin edessä jatkossa. Ottelun hahmoja olivat Lecavalier ja St.Louis unohtamatta nollapelin pelannutta Khabibulinia. Seuraava ottelu on sunnuntaina.
Game 2 Tampa Bay-Montreal 3-1
Canadiens tekee jälleen tästäkin pudotuspelisarjasta itselleen vaikean kun se päästi Lightningin jo 2-0 johtoon ottelusarjassa.
Tampa aloitti jälleen kotijäällään vakuuttavasti ja heti alusta alkaen homman juoni oli selvä. Isäntäjoukkue painoi ja Montreal koitti pyristellä mukana. Kauaa se pyristely ei kestänyt kun jo parin minuutin pelin jälkeen Vincent Lecavalier pääsi tekemään kauhean hässäkän päätteeksi 1-0 kotijoukkueelle. Osuma oli ylivoimamaali. Homma siis lähti Montrealin kannalta pahimmalla mahdollisella tavalla liikkeelle. Kotijoukkue jatkoi painostustaan myöskin maalin jälkeen ja lisämaalit eivät olleet kaukana. Sellainen tulikin jo ennen erän puoltaväliä kun Fredrik Modin pääsi ohjaamaan kiekon maaliin. Montrealin puolustus oli tilanteessa luvalla sanoen pahasti hukassa. Tampan peli kuitenkin passivoitui hieman 2-0 osuman jälkeen ja myös Montrealille alkoi avautua maalintekopaikkoja. Ei mitään paraatipaikkoja, mutta paikkoja kumminkin. Habs sai kavennusmaalin aikaiseksi ylivoimalla kun Saku Koivu survoi väkisin kiekon ohi Khabibulinin. 2-1 tilanteesta lähdettiin myös ensimmäiselle erätauolle. Laukaukset 13-8 kotijoukkueelle.
Toisessa erässä sitten Montreal sai pelinsä kulkemaan jo paremmin kuin ensimmäisessä. Tilanteita saatiin luotua jo enemmän, mutta viimeistelystä puuttui terävyys. Tampan maalilla Nikolai Khabibulin otti tilanteet kylmän viileästi ja esti Montrealin tasoitushaaveet. Toinen erä oli kokonaisuudessaan Montrealin hallinnassa, mutta kun maaleja ei saatu tehtyä niin miten siinä sitten useasti käy? Niinpä. Erän loppusekunneilla Lecavalier läpiajoon ja kiekko tarkasti ohi Theodoren. Kylmä suihku juuri ennen erätauolle lähtemistä. Laukaukset erässä 11-8 Habsille.
Kolmas erä ei sittene enää tarjoillut mitään huippukiekkoa ja pelailun maku jäi suuhun. Montreal ei saanut missään vaiheessa erää kunnon kirivaihetta päälle vaan isännät pitivät pintansa loppuun asti. Tampalle avautui muutama makea paikka kun Montreal joutui hyökkäämään rivakammin mutta paikoista huolimatta isännät eivät saaneet lisämaaleja aikaiseksi. Kolmannessa erässä laukaukset tasan 8-8.
Vincent Lecavalier on osoittautumassa varsinaiseksi peikoksi Montrealille. Vinnie on tehnyt jo neljä maalia näissä kahdessa ottelussa kun Islanders-sarjassa mies jäi maaleitta. Lecavalierin vire on osunut kieltämättä aika hyvään paikkaan. Tampa on pystynyt tähän asti pelaamaan juuri sellaista peliä mihin se parhaimmillaan pystyy eli liikkuvaa ja taidokasta hyökkäyspeliä puolustusta unohtamatta. Khabibulinin taitoja jotkut epäilivät ennen pudotuspelien alkua, mutta mies on ollut huippuvireessä ja yksi suurimmista syistä miksi Tampa on menestynyt näinkin hyvin play-offeissa.
Montrealin pelissä näkyy kieltämättä väsymys. En tiedä onko se sitten henkistä vai fyysistä vai jopa molempia, mutta kanadalaisjoukkue ei ole esittänyt vielä parhaimpaansa tässä sarjassa. Nyt on edessä kaksi kotipeliä ja seuraava ottelu on jo Montrealin kannalta pakkovoitto. Mikäli tilanne päästetään 3-0 niin silloin voidaan jo sanoa Good Bye! Puolustajien on tarkennettava maalineduspeliään ja hyökkääjien on pystyttävä paremmalla prosentilla ratkaisuihin. Koivun varassa ollaan liikaa. Ryderilta ja Ribeirolta odotetaan enemmän kuten myös yllättäen hiipuneelta Perreaulta. Perreault näytti olevan hyvässä iskussa Boston-sarjassa mutta mies vaipui taas yllättäen harmaaseen massaan. Nyt tuolta harmaasta massasta on muittenkin noustava ratkaisijoiksi mikäli meinataan vielä taistella voitosta. Zednikillä ja Bulisillakin on vielä parannettavaa. Maalivahtipeli on sentään toiminut jollain lailla, mutta kenttäpelaajilta vaaditaan enemmän. Nyt edessä kaksi peliä vaativan kotiyleisön edessä Bell Centressä ja niistä on kerta kaikkiaan otettava voitot.
Canadiens tekee jälleen tästäkin pudotuspelisarjasta itselleen vaikean kun se päästi Lightningin jo 2-0 johtoon ottelusarjassa.
Tampa aloitti jälleen kotijäällään vakuuttavasti ja heti alusta alkaen homman juoni oli selvä. Isäntäjoukkue painoi ja Montreal koitti pyristellä mukana. Kauaa se pyristely ei kestänyt kun jo parin minuutin pelin jälkeen Vincent Lecavalier pääsi tekemään kauhean hässäkän päätteeksi 1-0 kotijoukkueelle. Osuma oli ylivoimamaali. Homma siis lähti Montrealin kannalta pahimmalla mahdollisella tavalla liikkeelle. Kotijoukkue jatkoi painostustaan myöskin maalin jälkeen ja lisämaalit eivät olleet kaukana. Sellainen tulikin jo ennen erän puoltaväliä kun Fredrik Modin pääsi ohjaamaan kiekon maaliin. Montrealin puolustus oli tilanteessa luvalla sanoen pahasti hukassa. Tampan peli kuitenkin passivoitui hieman 2-0 osuman jälkeen ja myös Montrealille alkoi avautua maalintekopaikkoja. Ei mitään paraatipaikkoja, mutta paikkoja kumminkin. Habs sai kavennusmaalin aikaiseksi ylivoimalla kun Saku Koivu survoi väkisin kiekon ohi Khabibulinin. 2-1 tilanteesta lähdettiin myös ensimmäiselle erätauolle. Laukaukset 13-8 kotijoukkueelle.
Toisessa erässä sitten Montreal sai pelinsä kulkemaan jo paremmin kuin ensimmäisessä. Tilanteita saatiin luotua jo enemmän, mutta viimeistelystä puuttui terävyys. Tampan maalilla Nikolai Khabibulin otti tilanteet kylmän viileästi ja esti Montrealin tasoitushaaveet. Toinen erä oli kokonaisuudessaan Montrealin hallinnassa, mutta kun maaleja ei saatu tehtyä niin miten siinä sitten useasti käy? Niinpä. Erän loppusekunneilla Lecavalier läpiajoon ja kiekko tarkasti ohi Theodoren. Kylmä suihku juuri ennen erätauolle lähtemistä. Laukaukset erässä 11-8 Habsille.
Kolmas erä ei sittene enää tarjoillut mitään huippukiekkoa ja pelailun maku jäi suuhun. Montreal ei saanut missään vaiheessa erää kunnon kirivaihetta päälle vaan isännät pitivät pintansa loppuun asti. Tampalle avautui muutama makea paikka kun Montreal joutui hyökkäämään rivakammin mutta paikoista huolimatta isännät eivät saaneet lisämaaleja aikaiseksi. Kolmannessa erässä laukaukset tasan 8-8.
Vincent Lecavalier on osoittautumassa varsinaiseksi peikoksi Montrealille. Vinnie on tehnyt jo neljä maalia näissä kahdessa ottelussa kun Islanders-sarjassa mies jäi maaleitta. Lecavalierin vire on osunut kieltämättä aika hyvään paikkaan. Tampa on pystynyt tähän asti pelaamaan juuri sellaista peliä mihin se parhaimmillaan pystyy eli liikkuvaa ja taidokasta hyökkäyspeliä puolustusta unohtamatta. Khabibulinin taitoja jotkut epäilivät ennen pudotuspelien alkua, mutta mies on ollut huippuvireessä ja yksi suurimmista syistä miksi Tampa on menestynyt näinkin hyvin play-offeissa.
Montrealin pelissä näkyy kieltämättä väsymys. En tiedä onko se sitten henkistä vai fyysistä vai jopa molempia, mutta kanadalaisjoukkue ei ole esittänyt vielä parhaimpaansa tässä sarjassa. Nyt on edessä kaksi kotipeliä ja seuraava ottelu on jo Montrealin kannalta pakkovoitto. Mikäli tilanne päästetään 3-0 niin silloin voidaan jo sanoa Good Bye! Puolustajien on tarkennettava maalineduspeliään ja hyökkääjien on pystyttävä paremmalla prosentilla ratkaisuihin. Koivun varassa ollaan liikaa. Ryderilta ja Ribeirolta odotetaan enemmän kuten myös yllättäen hiipuneelta Perreaulta. Perreault näytti olevan hyvässä iskussa Boston-sarjassa mutta mies vaipui taas yllättäen harmaaseen massaan. Nyt tuolta harmaasta massasta on muittenkin noustava ratkaisijoiksi mikäli meinataan vielä taistella voitosta. Zednikillä ja Bulisillakin on vielä parannettavaa. Maalivahtipeli on sentään toiminut jollain lailla, mutta kenttäpelaajilta vaaditaan enemmän. Nyt edessä kaksi peliä vaativan kotiyleisön edessä Bell Centressä ja niistä on kerta kaikkiaan otettava voitot.
Game 3 Montreal-Tampa Bay 3-4 OT
Tampa Bay otti askeleen kohti jatkoonpääsyä kun se kaatoi Montrealin sen kotiareenalla lopulta jatkoajalla numeroin 3-4.
Tunnelma oli katossa Bell Centressä kun joukkueet luistelivat jäälle. Peli alkoikin heti sähköiosissä merkeissä ja taklauksia jaeltiin puolin jos toisinkin. Koivu kävi ajamassa Martin St.Louisin jäänpintaan ja siitä syntyi pieni hässäkkä keskialueelle. Ensimmäinen erä oli erittäin rikkonainen ja täysillä miehityksillä ei päästy juurikaan pelaamaan. Vaikka jäähyjä jaeltiin niin maaleja ei silti nähty. Erässä laukaukset 8-7 vieraille.
Toisessa erässä sitten keskityttiin enemmän pelaamiseen ja paikkojakin alkoi syntyä molemmille. Ottelun avausmaali nähtiin kuitenkin vasta ottelun puolenvälin paikkeilla. Tampa oli alivoimalla ja Montreal pyöritti ylivoimapeliään Lightningin päässä. Brisebois pelasi huolimattomasti viivalla ja Cory Stillman pääsi läpiajoon. Stillman pääsi aivan vapaasti maalille ja harhautti Theodoren ja laittoi kiekon rystyltä maaliin. Vajaan mintuutin päästä kuitenkin Montreal kuittasi. Ylivoimalla Markov laukoi viivasta ja Kovalev ohjasi taidokkaasti kiekon ohi Khabibulinin ja tasoitti ottelun 1-1:een. Muutamaa minuuttia kauemmin ei kuitenkaan tästäkään maalista nautittu kun Brad Richards vei vieraat 2-1 johtoon ylivoimalla. Nämä olivat myös lukemat erän jälkeen. Laukaukset 14-7 Habsille.
Montreal joutui jälleen kolmanteen erään maalin takaa-ajo asemasta. Erän alku pelattiin tarkkaa puolustuspelaamista ja paikkoja ei ollut. Puolenvälin tietämillä sellainen kuitenkin tuli ja Habs pystyi tasoittamaan ottelun. Michael Ryder nosti kiekon maalin edestä ohi Khabibulinin ja teki samalla uransa ensimmäisen pudotuspelimaalin. Hetken kuluttua tästä Brisebois vei isännät johtoon viivasta lähettämällään laukauksella ja Bell Centre repesi liitoksistaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti hyvältä. Mutta sitten....Vincentti astui näyttämölle. Tampa koitti raivoisasti tasoitusta juuri ennen peliajan loppua ja saikin sellaisen. Lecavalier maalin edestä tuikkasi pelin tasoihin ja se söi miestä. Kolmannessa laukaukset 10-10.
Jatkoajalle mentiin, mutta sitä ei pelattu kun minuutin verran. Mike Komisarek menetti kiekon omalla sinisellä Richardsille ja tämä laittoi kiekon reppuun ja Boltsille tärkeä voitto.
Montreal pelasi ehdottomasti parhaan pelinsä tässä sarjassa. Se ei kuitenkaan lopulta riittänyt voittoon asti. Vincent Lecavalieriä ei pysty näköjään kukaan pysäyttämään ja mies on koitumassa todelliseksi turmaksi Habsille. Vincent pääsi tekemään tasoitusmaalin täysin ilman vartiointia Montrealin maalin edestä. Käsittämätöntä ettei vieläkään olla huomattu sitä että Lecavalierille on pistettävä tupla-vartiointi. Kovat otteet myös horjuttaisivat tätä nuorukaista, mutta siihen ei ilmeisesti kukaan Montrealin leiristä pysty. Markov kävi ottelun alussa tökkimässä kaksi kertaa mailalla, mutta tuskin se paljon Lecavalieria hermostuttaa. Neljänteen peliin on tultava raivolla ja ajettava kaikkea mikä liikkuu. Se on ainut taktiikka enää mitä voidaan kokeilla tässä vaiheessa. Täysillä päin St.Louisia ja kumppaneita niin kyllä herrat pehmiää.....tai sitten ei. Jos tästä sillasta noustaan niin ihmeitä on tapahduttava ja paljon. Todennäköisempää on kuitenkin se että Tampa hoitaa homman seuraavassa pelissä ja lähettää Habsin kesälomille.
Tampa Bay otti askeleen kohti jatkoonpääsyä kun se kaatoi Montrealin sen kotiareenalla lopulta jatkoajalla numeroin 3-4.
Tunnelma oli katossa Bell Centressä kun joukkueet luistelivat jäälle. Peli alkoikin heti sähköiosissä merkeissä ja taklauksia jaeltiin puolin jos toisinkin. Koivu kävi ajamassa Martin St.Louisin jäänpintaan ja siitä syntyi pieni hässäkkä keskialueelle. Ensimmäinen erä oli erittäin rikkonainen ja täysillä miehityksillä ei päästy juurikaan pelaamaan. Vaikka jäähyjä jaeltiin niin maaleja ei silti nähty. Erässä laukaukset 8-7 vieraille.
Toisessa erässä sitten keskityttiin enemmän pelaamiseen ja paikkojakin alkoi syntyä molemmille. Ottelun avausmaali nähtiin kuitenkin vasta ottelun puolenvälin paikkeilla. Tampa oli alivoimalla ja Montreal pyöritti ylivoimapeliään Lightningin päässä. Brisebois pelasi huolimattomasti viivalla ja Cory Stillman pääsi läpiajoon. Stillman pääsi aivan vapaasti maalille ja harhautti Theodoren ja laittoi kiekon rystyltä maaliin. Vajaan mintuutin päästä kuitenkin Montreal kuittasi. Ylivoimalla Markov laukoi viivasta ja Kovalev ohjasi taidokkaasti kiekon ohi Khabibulinin ja tasoitti ottelun 1-1:een. Muutamaa minuuttia kauemmin ei kuitenkaan tästäkään maalista nautittu kun Brad Richards vei vieraat 2-1 johtoon ylivoimalla. Nämä olivat myös lukemat erän jälkeen. Laukaukset 14-7 Habsille.
Montreal joutui jälleen kolmanteen erään maalin takaa-ajo asemasta. Erän alku pelattiin tarkkaa puolustuspelaamista ja paikkoja ei ollut. Puolenvälin tietämillä sellainen kuitenkin tuli ja Habs pystyi tasoittamaan ottelun. Michael Ryder nosti kiekon maalin edestä ohi Khabibulinin ja teki samalla uransa ensimmäisen pudotuspelimaalin. Hetken kuluttua tästä Brisebois vei isännät johtoon viivasta lähettämällään laukauksella ja Bell Centre repesi liitoksistaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti hyvältä. Mutta sitten....Vincentti astui näyttämölle. Tampa koitti raivoisasti tasoitusta juuri ennen peliajan loppua ja saikin sellaisen. Lecavalier maalin edestä tuikkasi pelin tasoihin ja se söi miestä. Kolmannessa laukaukset 10-10.
Jatkoajalle mentiin, mutta sitä ei pelattu kun minuutin verran. Mike Komisarek menetti kiekon omalla sinisellä Richardsille ja tämä laittoi kiekon reppuun ja Boltsille tärkeä voitto.
Montreal pelasi ehdottomasti parhaan pelinsä tässä sarjassa. Se ei kuitenkaan lopulta riittänyt voittoon asti. Vincent Lecavalieriä ei pysty näköjään kukaan pysäyttämään ja mies on koitumassa todelliseksi turmaksi Habsille. Vincent pääsi tekemään tasoitusmaalin täysin ilman vartiointia Montrealin maalin edestä. Käsittämätöntä ettei vieläkään olla huomattu sitä että Lecavalierille on pistettävä tupla-vartiointi. Kovat otteet myös horjuttaisivat tätä nuorukaista, mutta siihen ei ilmeisesti kukaan Montrealin leiristä pysty. Markov kävi ottelun alussa tökkimässä kaksi kertaa mailalla, mutta tuskin se paljon Lecavalieria hermostuttaa. Neljänteen peliin on tultava raivolla ja ajettava kaikkea mikä liikkuu. Se on ainut taktiikka enää mitä voidaan kokeilla tässä vaiheessa. Täysillä päin St.Louisia ja kumppaneita niin kyllä herrat pehmiää.....tai sitten ei. Jos tästä sillasta noustaan niin ihmeitä on tapahduttava ja paljon. Todennäköisempää on kuitenkin se että Tampa hoitaa homman seuraavassa pelissä ja lähettää Habsin kesälomille.
Game 4 Montreal-Tampa Bay 1-3
Tampa lähetti Habsin kesälomille kun se löi neljännessä ottelussa Montrealin 3-1.
Tupa oli jälleen täynnä kun joukkueet luistelivat jäälle. Montreal sai otteluun unelma-alun kun reilun viiden minuutin jälkeen saatiin jo avausmaali. Joe Juneau pelasi kiekon Sundströmille joka pääsi pistämään kiekon Khabibulinin selän taakse ja huudattamaan kotiyleisöä. Ensimmäinen erä oli melko rikkonaista ja hermostunutta pelaamista molemmilta joukkueilta. Jäähyjä jaettiin urakalla, mutta kumpikaan ei onnistunut tekemään maaleja. Erässä nähtiin myös tappelu kun Taylor ja Bouillon tiputtivat hanskansa. Laukaukset erässä 11-8 kotijoukkueelle ja 1-0 tilanteesta tauolle.
Montreal sai toisen erän alkupuolelle kaksi jäähyä ja toinen niistä lopulta kostautui maalin muodossa. Lecavalier pelasi kiekon Boylelle joka pääsi tasoittamaan ottelun ylivoimalla. Tilanne siis kiristyi. Ennen erän loppua Bolts meni jo johtoonkin kun Brad Richards onnistui maalinteossa. Laukaukset 11-8 vieraille ja Montreal vaikeasta 2-1 tappiotilanteesta ratkaisevaan kolmanteen erään.
Kolmas erä kaiken muuttaa voi muttei tässä tapauksessa. Montrealin esitys oli suhteellisen hengetön vaikkakin muutama paikka Khabibulinin nenän eteen saatiinkin aikaiseksi. Ylivoimallakin päästiin koittamaan kerran, mutta ruuti oli märkää. Erän viimeisellä minuutilla sitten tuli viimeinen niitti kun kiekko menetettiin ja Modin pääsi laittamaan sinetin tyhjään maaliin. Kolmannessa laukaukset 9-4 Montrealille.
Tampa siis jatkaa kauttaan konferenssin välierissä ja Habsin kausi on paketissa. Kaikenkaikkiaan kaudesta jäi kuitenkin pääasiassa positiivinen maku. Tämä pudotuspelisarja oli alusta lähtien Tampan hallintaa ja varmasti oikea joukkue meni tästä jatkoon. Montrealin masu oli jo täynnä makean Boston-voiton jäljiltä ja tarvittavaa taistelua ei enää saatu aikaan Tampaa vastaan. Kapteeni Koivu pelasi kylkiluut murtuneena mikä selittää osittain tehojen katoamista tässä ottelusarjassa. Tarkemmin ei nyt vielä jaksa koko Montrealin kautta arvioida, mutta hitusen yli odotusten kuitenkin meni.
Tampa lähetti Habsin kesälomille kun se löi neljännessä ottelussa Montrealin 3-1.
Tupa oli jälleen täynnä kun joukkueet luistelivat jäälle. Montreal sai otteluun unelma-alun kun reilun viiden minuutin jälkeen saatiin jo avausmaali. Joe Juneau pelasi kiekon Sundströmille joka pääsi pistämään kiekon Khabibulinin selän taakse ja huudattamaan kotiyleisöä. Ensimmäinen erä oli melko rikkonaista ja hermostunutta pelaamista molemmilta joukkueilta. Jäähyjä jaettiin urakalla, mutta kumpikaan ei onnistunut tekemään maaleja. Erässä nähtiin myös tappelu kun Taylor ja Bouillon tiputtivat hanskansa. Laukaukset erässä 11-8 kotijoukkueelle ja 1-0 tilanteesta tauolle.
Montreal sai toisen erän alkupuolelle kaksi jäähyä ja toinen niistä lopulta kostautui maalin muodossa. Lecavalier pelasi kiekon Boylelle joka pääsi tasoittamaan ottelun ylivoimalla. Tilanne siis kiristyi. Ennen erän loppua Bolts meni jo johtoonkin kun Brad Richards onnistui maalinteossa. Laukaukset 11-8 vieraille ja Montreal vaikeasta 2-1 tappiotilanteesta ratkaisevaan kolmanteen erään.
Kolmas erä kaiken muuttaa voi muttei tässä tapauksessa. Montrealin esitys oli suhteellisen hengetön vaikkakin muutama paikka Khabibulinin nenän eteen saatiinkin aikaiseksi. Ylivoimallakin päästiin koittamaan kerran, mutta ruuti oli märkää. Erän viimeisellä minuutilla sitten tuli viimeinen niitti kun kiekko menetettiin ja Modin pääsi laittamaan sinetin tyhjään maaliin. Kolmannessa laukaukset 9-4 Montrealille.
Tampa siis jatkaa kauttaan konferenssin välierissä ja Habsin kausi on paketissa. Kaikenkaikkiaan kaudesta jäi kuitenkin pääasiassa positiivinen maku. Tämä pudotuspelisarja oli alusta lähtien Tampan hallintaa ja varmasti oikea joukkue meni tästä jatkoon. Montrealin masu oli jo täynnä makean Boston-voiton jäljiltä ja tarvittavaa taistelua ei enää saatu aikaan Tampaa vastaan. Kapteeni Koivu pelasi kylkiluut murtuneena mikä selittää osittain tehojen katoamista tässä ottelusarjassa. Tarkemmin ei nyt vielä jaksa koko Montrealin kautta arvioida, mutta hitusen yli odotusten kuitenkin meni.
GO HABS GO!
Kiitos hyvästä kaudesta, paljon pidemmälle mentiin, kuin mitä odotukset oli.
Muutama hyvä treidi ja kannua nostellaan tulevina kausina Montrealissa.
Erikoiskiitokset herra Koivulle, sitkeä on kaveri. Faijani sanoi ennen Koivun NHL:n lähtöä, että ei se niin pieni kaveri tule siellä ikinä kestämään... no onhan loukkaantumisia tullut, mutta kyllä Saku on sisulla korvannut puuttuvat sentit ja kilot.
Kiitos hyvästä kaudesta, paljon pidemmälle mentiin, kuin mitä odotukset oli.
Muutama hyvä treidi ja kannua nostellaan tulevina kausina Montrealissa.
Erikoiskiitokset herra Koivulle, sitkeä on kaveri. Faijani sanoi ennen Koivun NHL:n lähtöä, että ei se niin pieni kaveri tule siellä ikinä kestämään... no onhan loukkaantumisia tullut, mutta kyllä Saku on sisulla korvannut puuttuvat sentit ja kilot.
Hamilton - Cleveland pudotuspelisarjan viides peli toi melkoisesti ongelmia Canadiensille...
Ilmeisesti Clevelandin pelaajat olivat ottaneet erittäin hyvin sarjassa pelanneen Bulldogsin pistepörssikärjen Aleksander Perezhoginin erikoisvartiointiin ja Perezhogin oli tuskastunut huitomiseen sitten pahimmalla mahdollisella tavalla... Kahden käden isku Clevelandin puolustajan Garrett Staffordin kasvoihin.
Lisää täällä:
http://www.globeandmail.ca/servlet/story/RTGAM.20040430.whamil30/BNStory/Sports/
Enpä kyllä olisi Perezhoginin kohdalta reaktiota odottanut. Nyt on varmasti edessä piiiiiitkä pelikielto... Nyt alkaa tuo Balejnkin menetys tuntua jos tässä Perezhoginkin joutuu hyllylle pitkäksi aikaa.
Ilmeisesti Clevelandin pelaajat olivat ottaneet erittäin hyvin sarjassa pelanneen Bulldogsin pistepörssikärjen Aleksander Perezhoginin erikoisvartiointiin ja Perezhogin oli tuskastunut huitomiseen sitten pahimmalla mahdollisella tavalla... Kahden käden isku Clevelandin puolustajan Garrett Staffordin kasvoihin.
Lisää täällä:
http://www.globeandmail.ca/servlet/story/RTGAM.20040430.whamil30/BNStory/Sports/
Enpä kyllä olisi Perezhoginin kohdalta reaktiota odottanut. Nyt on varmasti edessä piiiiiitkä pelikielto... Nyt alkaa tuo Balejnkin menetys tuntua jos tässä Perezhoginkin joutuu hyllylle pitkäksi aikaa.
Viva Torremolinos
Jäsen
Löytyykö Perezhoginin iskusta videopätkää?
Jos Clevelandin valmentaja saisi päättää, Perezhogin ei enää P-Amerikassa pelaa. Itse veikkaan, että kauden verran pelikieltoa, sakkoja ja mahdollisesti muutama kuukausi vankeutta. Todella ilkeältä tapaus vaikutti tuon CP:n artikkelin perusteella:
"That makes the McSorley-Brashear thing look like girl scouts.''
"A doctor and trainers attended to the injured player, who reportedly lost many teeth, broke a bone in his face, suffered a third-degree concussion and might have suffered a seizure."
Jos Clevelandin valmentaja saisi päättää, Perezhogin ei enää P-Amerikassa pelaa. Itse veikkaan, että kauden verran pelikieltoa, sakkoja ja mahdollisesti muutama kuukausi vankeutta. Todella ilkeältä tapaus vaikutti tuon CP:n artikkelin perusteella:
"That makes the McSorley-Brashear thing look like girl scouts.''
"A doctor and trainers attended to the injured player, who reportedly lost many teeth, broke a bone in his face, suffered a third-degree concussion and might have suffered a seizure."
http://user.fundy.net/ranold/Perezhogin.wmv
torkea temppu mutta jos nain oikein stafford yritti huitaista eka ja missasi. en siltikaan halua puolustella perezhoginia mutta olis voinu olla myos toisinpain.
torkea temppu mutta jos nain oikein stafford yritti huitaista eka ja missasi. en siltikaan halua puolustella perezhoginia mutta olis voinu olla myos toisinpain.
Viestin lähetti finboy
http://user.fundy.net/ranold/Perezhogin.wmv
torkea temppu mutta jos nain oikein stafford yritti huitaista eka ja missasi. en siltikaan halua puolustella perezhoginia mutta olis voinu olla myos toisinpain.
Käsittämätön pimeneminen! Mitähän on miehellä päässä liikkunut kun syyllistyy tuollaiseen. Vaikka Clevelandin pakin maila osuu Perezhoginia kypärään niin joka tapauksessa aivan järkyttävän ällöttävä temppu. Ilman muuta kovan pelikiellon paikka ja syytteen nostaminenkaan ei olisi väärin. Jos sanon mielipiteeni suoraan niin en välttämättä halua nähdä tämän "prospectin" pukevan legendaarista CH-paitaa päälleen enää koskaan. Toivottavasti saa ansionsa mukaan tuomion.
Viimeksi muokattu:
Viestin lähetti Parker27
Ei helvetti sentään mitä hommaa. Tuollainen pelaaja ei koskaan saisi enään pelata kiekkoa. Ei koskaan! mailalla saa hyvin pahaa jälkeä aikaan ja tuossa oli kyse selvästä vahingoittamisyrityksestä. Eikä mistään muusta. Säälittävä tapaus koko Perezhogin.
Olet varmasti samaa mieltä myös nyt uhriksi joutuneesta Staffordista ja muun muassa McSorleysta, Guerinista, Bertuzzista jne.
Pahaltahan tuo näytti. Iskun jälkeen jäässä tiedottomana sätkinyt Stafford ei ollut kaunista katseltavaa. Tuomo Ruutu sanoi juuri pari päivää sitten MM-kisastudiossa että tapaus Bertuzzi-Moore sai ajattelemaan miten pahoja seurauksia näillä ajattelemattomilla teoilla saattaa olla, ja tässä on jälleen esimerkki siitä mihin totaalinen itsehillinnän kadottaminen voi johtaa.
Harmi etteivät Clevelandin muut pelaajat päässeet kurmoottamaan Perezhoginia tilanteen jälkeen oikein kunnolla. Olisi ansainnut kunnolla turpaansa.
Harmi etteivät Clevelandin muut pelaajat päässeet kurmoottamaan Perezhoginia tilanteen jälkeen oikein kunnolla. Olisi ansainnut kunnolla turpaansa.
Viestin lähetti Mazza
Harmi etteivät Clevelandin muut pelaajat päässeet kurmoottamaan Perezhoginia tilanteen jälkeen oikein kunnolla. Olisi ansainnut kunnolla turpaansa.
Käsittääkseni Perezhoginilta lyötiin tilanteen jälkeen taju kankaalle kolmen miehen voimin.
Jos olisitte nähnyt tilanteen kokonaan, ette sanoisi Perezhoginin tehneen tuossa "bertuzzeja".
Ensinnäkin tuossa tilanteessa, vai pitäisikö sanoa koko ottelussa, Stafford oli se, joka YRITTI TARKOITUKSELLISESTI satuttaa Perezhoginia, joka oli tuota ennen pelannut todella hyvät pudotuspelit.
Aikaisemmin tuossa ottelussa Stafford oli esim. taklannut Perezhoginia poikittaisella päähän, ei jäähyä, plus monta muuta sikailua. Tuossa lopullisessa tilanteessa oli ensin tintannut Pereziä, sen jälkeen yritti huitaista Pereziä mailalla päähän, ei osunut, putosi polvilleen, jonka jälkeen Perezin "palautus" osui kasvoihin.
En siis yritä vähätellä Perezhoginin tekoa, toki tuosta täytyy rangaista, mutta se, että Staffordia ei rangaista sen takia, että hänen huitaisunsa osui "vain" kypärään, on huutava vääryys suhteutettuna siihen, mitä Perez tulee tuosta kärsimään.
EI ARVOSTELLA, JOS EI NÄHDÄ/TIEDETÄ TILANNETTA!
Hävetkää.
Ensinnäkin tuossa tilanteessa, vai pitäisikö sanoa koko ottelussa, Stafford oli se, joka YRITTI TARKOITUKSELLISESTI satuttaa Perezhoginia, joka oli tuota ennen pelannut todella hyvät pudotuspelit.
Aikaisemmin tuossa ottelussa Stafford oli esim. taklannut Perezhoginia poikittaisella päähän, ei jäähyä, plus monta muuta sikailua. Tuossa lopullisessa tilanteessa oli ensin tintannut Pereziä, sen jälkeen yritti huitaista Pereziä mailalla päähän, ei osunut, putosi polvilleen, jonka jälkeen Perezin "palautus" osui kasvoihin.
En siis yritä vähätellä Perezhoginin tekoa, toki tuosta täytyy rangaista, mutta se, että Staffordia ei rangaista sen takia, että hänen huitaisunsa osui "vain" kypärään, on huutava vääryys suhteutettuna siihen, mitä Perez tulee tuosta kärsimään.
EI ARVOSTELLA, JOS EI NÄHDÄ/TIEDETÄ TILANNETTA!
Hävetkää.
Viimeksi muokattu:
Montreal Canadiensin kausi 2003-2004
Canadiensin kausi on päättynyt jo muutama päivä sitten ja nyt on aika arvioida miten kausi 2003-04 sujui Montreal Canadiensin kannalta.
Asetelmat kauteen lähdettäessä olivat selvät. Tavoitteena pudotuspelipaikka ja nuorten pelaajien sisäänajo joukkueeseen ja vastaavasti vanhoista kehäraakeista eroonpääsy. Gaineyn tultua joukkueen GM:ksi Montrealissa hommat alkoivat pitkästä aikaa sujua sillä Bob Gainey toi joukkueen johtoon tarvittavaa ryhtiä ja kokemusta. Claude Julien lähti ensimmäiseen kokonaiseen kauteensa Montrealin päävalmentajana.
Monet eivät kauden alkaessa laskeneet Habsia varteenotettavaksi pudotuspelijoukkueeksi, mutta arvostelijoiden suut menivät kauden edetessä yhä vahvemmin tukkoon. Canadiens muutti täksi kaudeksi hieman pelitapaansa. Uusi pelitapa muistutti hyvin paljon New Jerseyn käyttämää taktiikkaa, mutta sillä erotuksella että pelissä annettiin myös joitain vapauksia hyökkäyspäässä eikä keskitytty pelkästään sumputukseen. Pelitapa alkoi iskostua kauden edetessä yhä paremmin pelaajien päähän ja tulostakin alkoi näkyä. Syyskausi oli hyvinkin paljon sellainen mitä odotettiin. Ei ollut loistava, muttei mikään katastrofikaan. Pysyttiin kokoajan tiukasti pudotuspelikamppailussa mukana eikä valuttu kertaakaan konferenssin häntäpäähän. Aloitus oli jopa hivenen yllättävä sillä Montreal hävisi Ottawalle 5-2 kauden avauspelin, mutta voitti sen jälkeen kuudesta pelistä viisi. Nuoret pelaajat ottivat heti kauden alussa vastuuta kun joukkueen kapteeni Saku Koivu oli alkukaudesta sivussa.
Jouluun asti pelit menivät vaihtelevissa merkeissä ja välillä tuli tappioita ja välillä voittoja. Suurempia putkia ei tullut. Joulutauolta kun palattiin niin iskukyky oli parempi kuin syyskaudella. Tammikuun alkuun voitettiin seitsemästä pelistä kuusi ja sarjasijoitus taulukossa parani. Tammikuun loppu puolestaan ei mennyt niin loistavasti kuin alku, mutta siltikään ei mitään suurempaa notkahdusta tullut. Helmikuu alkoi kolmen voiton putkella jota seurasi neljän ottelun tappioputki. Tämä tappioputki taisi herättää joukkueen sillä seuraavista kymmenestä pelistä tuli kahdeksan voittoa ja Montreal alkoi pikkuhiljaa varmistaa pudotuspelipaikkaansa. Helmikuussa pelattiin kaikkien varmasti muistama ulkojääpeli Edmontonin Stadionilla jonka Montreal lopulta voitti kirpeässä pakkasessa. Helmikuun loppu ja Maaliskuun alku oli ehdottomasti Montrealin parasta aikaa runkosarjassa ja peli kulki. Aivan runkosarjan lopulla kuitenkin tuli pieni notkahdus ja play-off paikan suhteen saatiin jännittää vielä melkein loppuun asti. Lopulta play-off paikka varmistui kun Montreal sijoittui konferenssissaan seitsemänneksi. Runkosarja oli siis paketissa ja tavoite saavutettiin ja lähdettiin pudotuspeleihin.
Play-offien ensimmäisellä kierroksella tuli vastaan Boston Bruins. Montreal aloitti sarjan heikosti tehden kahdessa ensimmäisessä pelissä vain yhden maalin ja häviten molemmat. Ensimmäisessä kotipelissä kuitenkin taisteltiin voitto. Boston kuitenkin venyi jatkoaikavoittoon toisessa Montrealissa pelatussa ottelussa ja vei sarjan Bostoniin tilanteessa 3-1. Kukaan tuskin uskoi että Montrealilla olisi enää ollut mitään mahdollisuuksia sarjasta jatkoon, mutta niin siinä sitten vaan kävi. Canadiens oli lopuissa peleissä selvästi Bostonia parempi ja Theodoren, Koivun ja Kovalevin johdolla Canadiens nousi historiallisesti 3-1 tappioasemasta 4-3 voittoon ja eteni toiselle kierrokselle.
Canadiensin paukut olivat kuitenkin tänäkin vuonna menneet jo ensimmäisen kierroksen aikana, sillä toisella kierroksella ei pystytty haastamaan Tampa Bayta ja Nikolai Khabibulinia. Tampa meni selvästi otteluvoitoin 4-0 jatkoon ja Montrealilla alkoi kesäloma. Boston voitto oli sittenkin liian makea ja pelaajat olivat ilmeisesti jo tyytyväisiä siihen sillä Tampa luisteli Montrealilta jalat alta. Canadiensin kausi päättyi siis tähän.
Sitten seuraavaksi arviot kouluarvosanoin siitä miten Canadiensin pelaajat onnistuivat kaudella 2003-04. Nimenomaan miten he onnistuivat odotuksiin nähden.
Maalivahdit:
Jose Theodore 9-
Theodore pelasi jälleen hyvän kauden. Runkosarjassa pelejä kertyi 67 ja torjunta% oli 91,9. Voittoja tuli 33 ja tappioita 28 ja tasapelejä 5. Jose Theodore palasi jälleen liigan eliittitorjujien joukkoon yhden hieman vaisumman kauden jälkeen ja piti Habsia monissa peleissä yksin pystyssä. Play-offeissa peli oli myöskin hyvää, mutta ehkä vielä viimeinen rutistus puuttui ainakin Tampa-sarjassa. Tosin ei Theodore saanut paljoakaan apuja pakeilta siinä sarjassa. Kokonaisuudessaan hieno kausi.
Mathieu Garon 9
Garonille kertyi runkosarjassa vain 19 ottelua. Niistä mies kuitenkin selvisi kunnialla ja tuurasi Theodorea hyvin tuloksin. Välillä ei oikeastaan tiennyt kumpi maalilla pelasi Theodore vai Garon. Kummatkin pelaavat hyvin samanlaisella tyylillä. Garonin torjunta% runkosarjassa oli 92,1. Pudotuspeleissä mies pelasi vain vajaat 12 minuuttia ja piti maalin puhtaana. Garon on loistava tuuraaja myös jatkossa Theodorelle.
Puolustajat:
Sheldon Souray 9+
Souray nousi tällä kaudella kaikkien yllätykseksi Montrealin johtavaksi pakiksi. Edellinen kausi meni piloille loukkaantumisen takia ja tuskin kukaan odotti Souraylta nappikautta sen jälkeen kun mies oli ollut sivussa koko viime kauden. Souray pelasi runkosarjassa 63 ottelua ja teki tehot: 15+20=35. Kovat lukemat pakille ja siitä palkittiin All-star edustuksella helmikuussa. Souray oli hyvä pelaaja etenkin ylivoimpelissä viivamiehenä ja Sheldonin tykki lauloi useasti iloista kieltä. Sourayn kausi olisi voinut olla täydellinen jos play-offitkin olisivat sujuneet. Nyt niin ei käynyt sillä Souray kärsi loppukaudesta pikkuvaivoista ja ei ollut parhaimmillaan pudotuspeleissä. Kuitenkin voidaan sanoa että Souray pelasi unelmakauden.
Patrice Brisebois 8+
Brisebois on joutunut uransa aikana useita kertoja kovan kritiikin kohteeksi ja Montrealin fanien hampaisiin. Tilanne rauhoittui kuitenkin kun Bob Gainey haukkui Brisebois´lle viheltäneet katsojat. Breezyn peli ei ehkä alkukaudesta lähtenyt liikkeelle ihan toivotulla tavalla. Ainakaan jos katsotaan pistesaraketta. Muuten Brisebois hoiti omat hommansa hyvin. Kauden edetessä kuitenkin Patrice paransi peliään koko ajan ja tulosta alkoi pikkuhiljaa tullaa myös hyökkäyspäässä. Brisebois keräsi runkosarjassa hänelle tutut tehot : 4+27=31. Lisäksi huomion arvoista on se että Breezy oli eniten plussalla Canadiens-pakeista. Tilasto näyttää lukemaa +17. Se on hyvä saavutus pelaajalta joka pari kautta sitten oli miinuksella reippaasti yli 30 maalin verran. Kuten Souraynkin kohdalla niin Brisebois´n peli ei ollut omalla tasollaan play-offeissa. Silti kuitenkin hyvä kausi.
Andrei Markov 8-
Markovin edelliskausi oli loistava. Siltä pohjalta odotettiin paljon myöskin tältä kaudelta. Aivan sitä ei Markov esittänyt mitä odotettiin. Runkosarjassa pelejä 69 ja tehot: 6+22=28. Etenkin maalisarakkeeseen olisi odottanut enemmän. Markov myöskin jäi runkosarjassa tehotilastossa pakkasen puolelle. Pudotuspeleissä Andrei paransi hieman ja keräsi tehot: 1+4=5 ja jäi Montrealin pakeista eniten plussan puolelle. Potentiaalia on vielä parempaan kuin mitä tällä kaudella nähtiin.
Francis Bouillon 8
Bouillon oli mielestäni yksi pirteimmistä Canadiens-pakeista läpi kauden. Tämä pieni ja pippurinen terrieri ei jättänyt koskaan tilanteita kesken ja ei perääntynyt edes tappeluhaasteista vaikka usein vastapuoli oli pari päätä pitempi. Bouillonilla on asenne kunnossa ja se korvaa puuttuvat sentit ja kilot. Tehojakin tuli mukavasti: 2+16=18. Jäähyminuuttejakin kertyi 70. Bouillonin hyvää kautta pilaa hieman epäonnistuminen pudotuspeleissä. Pienen puolustajan rahkeet eivät enää riittäneet tosipeleissä sillä mies jäi Montrealin pakeista eniten pakkaselle. Kuitenkin loppujen lopuksi hyvä kausi kun suurempia odotusarvoja ei ennen kautta ollut.
Craig Rivet 7+
Rivet jaksaa vääntää Montreal-puolustuksessa vuodesta toiseen. Tälläkin kaudella pelejä jäi väliin runkosarjassa vain kaksi. Tehoja tuli: 4+8=12 ja minuutteja kertyi 98min. Rivet´n kausi olisi voinut olla parempikin. Isokokoinen pakki pelasi edelliskaudella hyvää ja lupaavaa peliä, mutta tällä kaudella tuli hieman takapakkia. Kuitenkin Rivet oli hyvä fyysinen pelaaja muuten melko pienikokoisessa Montrealissa. Runkosarjassa olisi ollut parantamisen varaa. Pudotuspeleissä Rivet paransi otteitaan ja teki pisteet: 1+4=5. Rahkeet riittää kuitenkin vielä parempaan ja toivotaan että ensi kaudella taso nousee yhden pykälän.
Stephane Quintal 7 1/2
Quintal oli selvästi kokenein pelaaja Montrealin puolustajista tällä kaudella. Kokenut pelaaja tiesi myös hyvin hänen roolinsa ja ei yrittänyt leikkiä mitään muuta kuin on. Quintalin vahvuudet ovat fyysisessä pelissä ja sen osa-alueen mies hoitikin moitteitta. Välillä tiputettiin hanskatkin mikäli tilanne sitä vaati. Pisteitä kertyi maltillisesti: 3+5=8 ja minuutteja 82. Quintalin +/- tilasto näytti +10. Pudotuspelit menivät osittain piloille loukkaantumisen takia. Saa nähdä jatkaako ensi kaudella vai tekeekö tilaa nuoremmilleen.
Mike Komisarek 7-
Komisarek pelasi tällä kaudella runkosarjassa 46 ottelua. Tehot: 0+4=4 ja minuutteja 34. Uran ensimmäinen NHL-maali odottaa vielä itseään. Komisarek pelasi ajoittain ihan hyvää peliä, mutta välillä mies oli turhan paljon pihalla. Ei ehkä noussut vielä sille tasolle mikä vaaditaan että vakiinnuttaisi paikan vakiokokoonpanossa. Ehkä jo ensi kaudella?
Muut kauden aikana pakistossa esiintyneet pelaajat: Hainsey 11 peliä ja Dykhuis 9 peliä.
Hyökkääjät:
Mike Ribeiro 9 1/2
Mike Ribeiro lunasti viimein tällä kaudella ne odotukset mitä miehelle on ladattu. Pääsi näyttämään osaamistaan heti kauden alussa kun Koivu oli poissa. Montrealin paras pistemies runkosarjassa tehoilla: 20+45=65. +/- tilasto +15. Tilastot kertovat omaa kieltään ja niistä voidaan todeta että Ribeiro pelasi aivan mahtavan runkosarjan. Pudotuspeleissä nuorenmiehen kantti ei enää kestänyt ja tulos oli vaisumpi. 11 ottelua ja tehot: 2+1=3. Play-offit jättivät parantamisen varaa. Jatkossa Ribeirosta on toivottavasti paljon iloa Montrealin kannattajille.
Michael Ryder 10-
Ryderille ei ennen kauden alkua kaavailtu suurempaa roolia Montrealin hyökkäyksessä, mutta mies tuli ja otti sen. Yhtä vaille kaikki pelit runkosarjassa pelannut Ryder kokosi tehot: 25+38=63 ja oli Ribeiron jälkeen joukkueen toiseksi paras pistemies. Ryderin pelistä uhkui itseluottamus ja tulokas laittoi välillä limppua verkkoon kuin kokeneempikin tekijä. Selvästi maalintekijätyyppi josta tulevaisuudessa on paljon iloa vielä joukkueelle. Tullaan todennäköisesti valitsemaan vuoden tulokkaaksi ja palkitaan Calder-trophyllä. Hiipui Ribeiron tavoin pudotuspeleissä ja saalisti vaatimattomat tehot 1+2=3. Ensi kausi näyttää onko Ryderista tulossa uusi supertähti liigaan.
Saku Koivu 10
Voiko pelaajalle joka pelaa pudotuspelit kylkiluut murtuneena antaa muuta kuin täyden kympin? Joukkueen kapteeni näytti taas muille esimerkkiä ja pelasi huippukauden. Runkosarjan alku meni piloille loukkaantumisen takia, mutta kun Koivu sai pelin kulkemaan niin tulosta alkoi tulla. Runkosarjassa tehot: 14+41=55. Pudotuspeleissä peli kulki siihen asti kunnes Bostonin Martin Lapointe taklasi Koivua ja Koivu loukkaantui. Play-offissa tehot 3+8=11. Tampaa vastaan Koivu pelasi loukkaantuneena ja ei saanut parasta itsestään irti. Kokonaisuudessaan kuitenkin loistava kausi kapteenilta ja tästä on hyvä jatkaa.
Richard Zednik 8+
Zednikin alkukausi oli vaisu. Mies kuitenkin sai parannettua otteitaan kauden edetessä ja lopulta alkoi tehojakin ilmaantua. 26+24=50 tehot runkosarjassa. Maaleja olisi voinut odottaa Zediltä enemmänkin, mutta ei kulunut kausi toki huono ollut. Pleijareissa 3+3 oli ihan kohtuullinen saldo. Zednikiltä muutaman nappikauden jälkeen hieman vaisumpi esitys, muttei missään nimessä huono kausi.
Alex Kovalev 9
Gainey hankki Kovalevin kovalla kohulla siirtoajan loppuhetkillä New Yorkista. Näytti siltä ettei Kovy pysty tuomaan joukkueeseen mitään uutta kunnes pudotuspelit alkoivat. Runkosarjassa tehot 1+2=3. Play-offissa 11 ottelua ja tehot 6+4=10. Kovalev onnistui juuri silloin kun sitä häneltä odotettiin. Play-offit menivät hyvin ja yhteispeli Koivun kanssa toimi. Täytyy toivoa että mies jatkaa ensi kaudellakin Habsin paidassa.
Yanic Perreault 7+
Perreault vaeltelee välillä varjojen mailla pitkänkin aikaa ja saattaa yht´äkkiä seuraavassa pelissä iskeä hat trickin. Tällä kaudella kuitenkin Yanicille tuli hieman liikaa uinumisvaiheita. Runkosarjan tehot 16+15=31 jättävät toivomisen varaa ja etenkin maalisarake on turhan vaatimaton. Perreault´lla on yksi liigan parhaista rannelaukauksista, mutta sitä nähdään vain turhan harvoin. Yanic oli kuitenkin tälläkin kaudella tärkeä pelaaja siinä mielessä että hän on yksi liigan parhaita aloittajia. Sillä osastolla hän ei tälläkään kaudella pettänyt. Ura on kuitenkin eittämättä laskusuunnassa.
Jan Bulis 7-
Bulisilta edelliskausi meni kohtalaisen hyvin joten odotusarvot olivat suuremmat tähän kauteen lähdettäessä. Bulis ei kuitenkaan pystynyt tasoaan nostamaan vaan pelasi jälleen sellaisen kauden kuin mitä moni osasi jo arvella ennen kauttakin. Tehot 13+17=30 ovat juuri sitä mihin Bulisin rahkeet riittävät. Paikka on kolmoskentässä. Bulis on kuitenkin ihan käyttökelpoinen pelaaja joukkueessa sillä mies pystyy pelaamaan hyvin alivoimapelissä. Laukaus on hyvä ja sitä saisi käyttää useamminkin. Röyhkeyttä kaivattaisiin lisää. Play-offit menivät hieman penkin alle ja tehot vain 1+1=2. Lisäksi eniten pakkasella hyökkääjistä. Jos jatkaa ensi kaudella niin tiedetään suurinpiirtein mitä saadaan.
Jim Dowd 9+
Dowd hankittiin niinikään siirtoajan umpeutuessa joukkueeseen ja mies sopeutui Habsiin välittömästi. Oli korvaamaton alivoimapelissä ja hoiti oman roolinsa moitteitta. Lisäksi teki myös hyökkäyspäässä yllättävästi tulosta. Runkosarjassa 14 ottelua ja 3+2=3. Play-offissa 0+2=2. Omassa roolissaan yksi parhaita NHL:ssä. Toivotaan että jatkaa.
Pierre Dagenais 8-
Dagenaisilta ei ihmeitä ennen kautta odotettu, mutta peli lähti ylhäällä kulkemaan heti yllättävän hyvin. Ribeiron kanssa yhteistyö sujuu ja tulostakin tuli yllättävän hyvin. Tehot: 17+10=27 ovat hyvä saavutus 50:ssä ottelussa. Play-offeissa ei päässyt parhaalle tasolleen kuten ei myöskään muut kokemattomat pelaajat, mutta runkosarja meni yllättävän hyvin. Välillä laiskuus paistaa otteista, mutta kun pääsee maalipaikkoihin niin on vaikea pideltävä.
Niklas Sundström 7+
Sundströmiltä sellainen kausi suurinpiirtein kuin odotettiin. Ei juhlinut pisteillä kauden aikana (8+12=20) mutta hoiti oman tonttinsa kuitenkin jokseenkin mukiinmenvästi. Kova luistelija joka on käyttökelpoinen alivoimapelissä. Jatko on auki ja ei välttämättä tarvita Sundströmin palveluksia ensi kaudella. Ei oikeastaan tuo joukkueeseen mitään uutta. Kolmos-neloskentän jyrä.
Steve Begin 9-
Gainey hankki ennen kauden alkua Beginin joukkueeseen. Oli erittäin hyvä rikkova pelaaja joka taklasi aina kun paikka tuli. Teki runkosarjassa myös 10 maalia ja antoi 5 syöttöä. Taisteli myös pudotuspeleissä hyvin ja ei antanut tippaakaan periksi. Hyvä pelaaja neloskentässä ja mielellään näkisin hänet myöskin tulevaisuudessa Habs-paidassa.
Joe Juneau 6+
Vanhan veteraanin ura on ollut jo useamman vuoden laskusuunnassa ja sitä se oli myöskin tällä kaudella. Juneaun peliaika väheni huomattavasti kun Jim Dowd tuli ja vei häneltä ykkösalivoimamiehen roolin. Runkosarjassa Juneau teki tehot 5+10=15. Play-offissa mies jäi yhteen syöttöpisteeseen. Ei kovin mukavia lukemia pelaajalta joka on joskus pystynyt tekemään yli 100 pistettä liigassa. Juneau päätti lopettaa kiekkoilijan uransa ja ilmoitti siitä heti Montrealin tiputtua Tampalle.
Jason Ward 7-
Jason Ward ei ole onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Montrealin kokoonpanossa. Tällä kaudella kertyi reilut 50 ottelua. Pelasi neloskentässä ja peliaika oli vähäistä. Mahtaako noustakaan koskaan vakiopelaajaksi NHL:ään?
Andreas Dackell 6
Dackellin kausi ei sujunut ihan siihen malliin kuin olisi toivonut. Peliaika väheni kun uudet miehet ottivat enemmän vastuuta jäähyntappohommissa ja kaksikko Juneau-Dackell jäi vähemmälle peliajalle. Dackell kokosi pisteet: 4+8=12 ja miehellä olisi potentiaalia parempaan. Ura on laskusuunnassa ja jatko on vaakalaudalla.
Darren Langdon 9
Langdon pestattiin ennen kauden alkua hoitamaan haalarihommat ja mies vastasi käskyyn loistavasti. Langdon oli se pelaaja joka huolehti että Koivu ja kumppanit saivat hääriä kaukalossa rauhassa. Pitkiin aikoihin ei ole Montrealissa nähty yhtä vakuuttavaa goonia kuin Langdon tällä kaudella oli. Pärjäsi omissa hommissaan eli tappeluissa erittäin hyvin ja tyyli oli se että mitä pidemmälle hanskaukset menivät sitä dominoivampi osapuoli Langdon oli. Täytyy toivoa että jatkaa ensi kaudellakin joukkueessa sillä hoiti omat hommansa hyvin. Ei syyllistynyt sikailuihin kuten monet muut tämän kategorian pelaajat yleensä.
Muut kauden aikana hyökkääjistössä esiintyneet: Hossa (15 peliä), Gratton (4 peliä), Dwyer, Plekanec ja Higgins (2 peliä).
Montrealin kaudesta 2003-04 jäi lopulta hyvä maku suuhun. Rahkeet eivät riittäneet toista kierrosta pidemälle, mutta sinne asti pääsy oli nykyiseltä joukkueelta jo hyvä suoritus. Ennenkaikkea ilahduttavaa oli nähdä se että joukkue pelasi hyvin nimenomaan joukkueena ja henki oli koko kauden hyvä. Päällimmäisenä mieleen kaudesta jää tietetenkin nuorten pelaajien esiinmarssi. Mielenkiinnolla jäädään odottamaan mitä muutoksia joukkueeseen tulee kesän aikana. Toivottavasti ensi kaudella jatketaan nousujohteisissa merkeissä. Kiitos kuluneesta kaudesta Canadiens ja kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet juttujani lukea. Teen tätä kirjoittelua vain omaksi ilokseni ja rakkaudesta lajiin. Jatketaan taas lähempänä ensi kauden alkua.
Canadiensin kausi on päättynyt jo muutama päivä sitten ja nyt on aika arvioida miten kausi 2003-04 sujui Montreal Canadiensin kannalta.
Asetelmat kauteen lähdettäessä olivat selvät. Tavoitteena pudotuspelipaikka ja nuorten pelaajien sisäänajo joukkueeseen ja vastaavasti vanhoista kehäraakeista eroonpääsy. Gaineyn tultua joukkueen GM:ksi Montrealissa hommat alkoivat pitkästä aikaa sujua sillä Bob Gainey toi joukkueen johtoon tarvittavaa ryhtiä ja kokemusta. Claude Julien lähti ensimmäiseen kokonaiseen kauteensa Montrealin päävalmentajana.
Monet eivät kauden alkaessa laskeneet Habsia varteenotettavaksi pudotuspelijoukkueeksi, mutta arvostelijoiden suut menivät kauden edetessä yhä vahvemmin tukkoon. Canadiens muutti täksi kaudeksi hieman pelitapaansa. Uusi pelitapa muistutti hyvin paljon New Jerseyn käyttämää taktiikkaa, mutta sillä erotuksella että pelissä annettiin myös joitain vapauksia hyökkäyspäässä eikä keskitytty pelkästään sumputukseen. Pelitapa alkoi iskostua kauden edetessä yhä paremmin pelaajien päähän ja tulostakin alkoi näkyä. Syyskausi oli hyvinkin paljon sellainen mitä odotettiin. Ei ollut loistava, muttei mikään katastrofikaan. Pysyttiin kokoajan tiukasti pudotuspelikamppailussa mukana eikä valuttu kertaakaan konferenssin häntäpäähän. Aloitus oli jopa hivenen yllättävä sillä Montreal hävisi Ottawalle 5-2 kauden avauspelin, mutta voitti sen jälkeen kuudesta pelistä viisi. Nuoret pelaajat ottivat heti kauden alussa vastuuta kun joukkueen kapteeni Saku Koivu oli alkukaudesta sivussa.
Jouluun asti pelit menivät vaihtelevissa merkeissä ja välillä tuli tappioita ja välillä voittoja. Suurempia putkia ei tullut. Joulutauolta kun palattiin niin iskukyky oli parempi kuin syyskaudella. Tammikuun alkuun voitettiin seitsemästä pelistä kuusi ja sarjasijoitus taulukossa parani. Tammikuun loppu puolestaan ei mennyt niin loistavasti kuin alku, mutta siltikään ei mitään suurempaa notkahdusta tullut. Helmikuu alkoi kolmen voiton putkella jota seurasi neljän ottelun tappioputki. Tämä tappioputki taisi herättää joukkueen sillä seuraavista kymmenestä pelistä tuli kahdeksan voittoa ja Montreal alkoi pikkuhiljaa varmistaa pudotuspelipaikkaansa. Helmikuussa pelattiin kaikkien varmasti muistama ulkojääpeli Edmontonin Stadionilla jonka Montreal lopulta voitti kirpeässä pakkasessa. Helmikuun loppu ja Maaliskuun alku oli ehdottomasti Montrealin parasta aikaa runkosarjassa ja peli kulki. Aivan runkosarjan lopulla kuitenkin tuli pieni notkahdus ja play-off paikan suhteen saatiin jännittää vielä melkein loppuun asti. Lopulta play-off paikka varmistui kun Montreal sijoittui konferenssissaan seitsemänneksi. Runkosarja oli siis paketissa ja tavoite saavutettiin ja lähdettiin pudotuspeleihin.
Play-offien ensimmäisellä kierroksella tuli vastaan Boston Bruins. Montreal aloitti sarjan heikosti tehden kahdessa ensimmäisessä pelissä vain yhden maalin ja häviten molemmat. Ensimmäisessä kotipelissä kuitenkin taisteltiin voitto. Boston kuitenkin venyi jatkoaikavoittoon toisessa Montrealissa pelatussa ottelussa ja vei sarjan Bostoniin tilanteessa 3-1. Kukaan tuskin uskoi että Montrealilla olisi enää ollut mitään mahdollisuuksia sarjasta jatkoon, mutta niin siinä sitten vaan kävi. Canadiens oli lopuissa peleissä selvästi Bostonia parempi ja Theodoren, Koivun ja Kovalevin johdolla Canadiens nousi historiallisesti 3-1 tappioasemasta 4-3 voittoon ja eteni toiselle kierrokselle.
Canadiensin paukut olivat kuitenkin tänäkin vuonna menneet jo ensimmäisen kierroksen aikana, sillä toisella kierroksella ei pystytty haastamaan Tampa Bayta ja Nikolai Khabibulinia. Tampa meni selvästi otteluvoitoin 4-0 jatkoon ja Montrealilla alkoi kesäloma. Boston voitto oli sittenkin liian makea ja pelaajat olivat ilmeisesti jo tyytyväisiä siihen sillä Tampa luisteli Montrealilta jalat alta. Canadiensin kausi päättyi siis tähän.
Sitten seuraavaksi arviot kouluarvosanoin siitä miten Canadiensin pelaajat onnistuivat kaudella 2003-04. Nimenomaan miten he onnistuivat odotuksiin nähden.
Maalivahdit:
Jose Theodore 9-
Theodore pelasi jälleen hyvän kauden. Runkosarjassa pelejä kertyi 67 ja torjunta% oli 91,9. Voittoja tuli 33 ja tappioita 28 ja tasapelejä 5. Jose Theodore palasi jälleen liigan eliittitorjujien joukkoon yhden hieman vaisumman kauden jälkeen ja piti Habsia monissa peleissä yksin pystyssä. Play-offeissa peli oli myöskin hyvää, mutta ehkä vielä viimeinen rutistus puuttui ainakin Tampa-sarjassa. Tosin ei Theodore saanut paljoakaan apuja pakeilta siinä sarjassa. Kokonaisuudessaan hieno kausi.
Mathieu Garon 9
Garonille kertyi runkosarjassa vain 19 ottelua. Niistä mies kuitenkin selvisi kunnialla ja tuurasi Theodorea hyvin tuloksin. Välillä ei oikeastaan tiennyt kumpi maalilla pelasi Theodore vai Garon. Kummatkin pelaavat hyvin samanlaisella tyylillä. Garonin torjunta% runkosarjassa oli 92,1. Pudotuspeleissä mies pelasi vain vajaat 12 minuuttia ja piti maalin puhtaana. Garon on loistava tuuraaja myös jatkossa Theodorelle.
Puolustajat:
Sheldon Souray 9+
Souray nousi tällä kaudella kaikkien yllätykseksi Montrealin johtavaksi pakiksi. Edellinen kausi meni piloille loukkaantumisen takia ja tuskin kukaan odotti Souraylta nappikautta sen jälkeen kun mies oli ollut sivussa koko viime kauden. Souray pelasi runkosarjassa 63 ottelua ja teki tehot: 15+20=35. Kovat lukemat pakille ja siitä palkittiin All-star edustuksella helmikuussa. Souray oli hyvä pelaaja etenkin ylivoimpelissä viivamiehenä ja Sheldonin tykki lauloi useasti iloista kieltä. Sourayn kausi olisi voinut olla täydellinen jos play-offitkin olisivat sujuneet. Nyt niin ei käynyt sillä Souray kärsi loppukaudesta pikkuvaivoista ja ei ollut parhaimmillaan pudotuspeleissä. Kuitenkin voidaan sanoa että Souray pelasi unelmakauden.
Patrice Brisebois 8+
Brisebois on joutunut uransa aikana useita kertoja kovan kritiikin kohteeksi ja Montrealin fanien hampaisiin. Tilanne rauhoittui kuitenkin kun Bob Gainey haukkui Brisebois´lle viheltäneet katsojat. Breezyn peli ei ehkä alkukaudesta lähtenyt liikkeelle ihan toivotulla tavalla. Ainakaan jos katsotaan pistesaraketta. Muuten Brisebois hoiti omat hommansa hyvin. Kauden edetessä kuitenkin Patrice paransi peliään koko ajan ja tulosta alkoi pikkuhiljaa tullaa myös hyökkäyspäässä. Brisebois keräsi runkosarjassa hänelle tutut tehot : 4+27=31. Lisäksi huomion arvoista on se että Breezy oli eniten plussalla Canadiens-pakeista. Tilasto näyttää lukemaa +17. Se on hyvä saavutus pelaajalta joka pari kautta sitten oli miinuksella reippaasti yli 30 maalin verran. Kuten Souraynkin kohdalla niin Brisebois´n peli ei ollut omalla tasollaan play-offeissa. Silti kuitenkin hyvä kausi.
Andrei Markov 8-
Markovin edelliskausi oli loistava. Siltä pohjalta odotettiin paljon myöskin tältä kaudelta. Aivan sitä ei Markov esittänyt mitä odotettiin. Runkosarjassa pelejä 69 ja tehot: 6+22=28. Etenkin maalisarakkeeseen olisi odottanut enemmän. Markov myöskin jäi runkosarjassa tehotilastossa pakkasen puolelle. Pudotuspeleissä Andrei paransi hieman ja keräsi tehot: 1+4=5 ja jäi Montrealin pakeista eniten plussan puolelle. Potentiaalia on vielä parempaan kuin mitä tällä kaudella nähtiin.
Francis Bouillon 8
Bouillon oli mielestäni yksi pirteimmistä Canadiens-pakeista läpi kauden. Tämä pieni ja pippurinen terrieri ei jättänyt koskaan tilanteita kesken ja ei perääntynyt edes tappeluhaasteista vaikka usein vastapuoli oli pari päätä pitempi. Bouillonilla on asenne kunnossa ja se korvaa puuttuvat sentit ja kilot. Tehojakin tuli mukavasti: 2+16=18. Jäähyminuuttejakin kertyi 70. Bouillonin hyvää kautta pilaa hieman epäonnistuminen pudotuspeleissä. Pienen puolustajan rahkeet eivät enää riittäneet tosipeleissä sillä mies jäi Montrealin pakeista eniten pakkaselle. Kuitenkin loppujen lopuksi hyvä kausi kun suurempia odotusarvoja ei ennen kautta ollut.
Craig Rivet 7+
Rivet jaksaa vääntää Montreal-puolustuksessa vuodesta toiseen. Tälläkin kaudella pelejä jäi väliin runkosarjassa vain kaksi. Tehoja tuli: 4+8=12 ja minuutteja kertyi 98min. Rivet´n kausi olisi voinut olla parempikin. Isokokoinen pakki pelasi edelliskaudella hyvää ja lupaavaa peliä, mutta tällä kaudella tuli hieman takapakkia. Kuitenkin Rivet oli hyvä fyysinen pelaaja muuten melko pienikokoisessa Montrealissa. Runkosarjassa olisi ollut parantamisen varaa. Pudotuspeleissä Rivet paransi otteitaan ja teki pisteet: 1+4=5. Rahkeet riittää kuitenkin vielä parempaan ja toivotaan että ensi kaudella taso nousee yhden pykälän.
Stephane Quintal 7 1/2
Quintal oli selvästi kokenein pelaaja Montrealin puolustajista tällä kaudella. Kokenut pelaaja tiesi myös hyvin hänen roolinsa ja ei yrittänyt leikkiä mitään muuta kuin on. Quintalin vahvuudet ovat fyysisessä pelissä ja sen osa-alueen mies hoitikin moitteitta. Välillä tiputettiin hanskatkin mikäli tilanne sitä vaati. Pisteitä kertyi maltillisesti: 3+5=8 ja minuutteja 82. Quintalin +/- tilasto näytti +10. Pudotuspelit menivät osittain piloille loukkaantumisen takia. Saa nähdä jatkaako ensi kaudella vai tekeekö tilaa nuoremmilleen.
Mike Komisarek 7-
Komisarek pelasi tällä kaudella runkosarjassa 46 ottelua. Tehot: 0+4=4 ja minuutteja 34. Uran ensimmäinen NHL-maali odottaa vielä itseään. Komisarek pelasi ajoittain ihan hyvää peliä, mutta välillä mies oli turhan paljon pihalla. Ei ehkä noussut vielä sille tasolle mikä vaaditaan että vakiinnuttaisi paikan vakiokokoonpanossa. Ehkä jo ensi kaudella?
Muut kauden aikana pakistossa esiintyneet pelaajat: Hainsey 11 peliä ja Dykhuis 9 peliä.
Hyökkääjät:
Mike Ribeiro 9 1/2
Mike Ribeiro lunasti viimein tällä kaudella ne odotukset mitä miehelle on ladattu. Pääsi näyttämään osaamistaan heti kauden alussa kun Koivu oli poissa. Montrealin paras pistemies runkosarjassa tehoilla: 20+45=65. +/- tilasto +15. Tilastot kertovat omaa kieltään ja niistä voidaan todeta että Ribeiro pelasi aivan mahtavan runkosarjan. Pudotuspeleissä nuorenmiehen kantti ei enää kestänyt ja tulos oli vaisumpi. 11 ottelua ja tehot: 2+1=3. Play-offit jättivät parantamisen varaa. Jatkossa Ribeirosta on toivottavasti paljon iloa Montrealin kannattajille.
Michael Ryder 10-
Ryderille ei ennen kauden alkua kaavailtu suurempaa roolia Montrealin hyökkäyksessä, mutta mies tuli ja otti sen. Yhtä vaille kaikki pelit runkosarjassa pelannut Ryder kokosi tehot: 25+38=63 ja oli Ribeiron jälkeen joukkueen toiseksi paras pistemies. Ryderin pelistä uhkui itseluottamus ja tulokas laittoi välillä limppua verkkoon kuin kokeneempikin tekijä. Selvästi maalintekijätyyppi josta tulevaisuudessa on paljon iloa vielä joukkueelle. Tullaan todennäköisesti valitsemaan vuoden tulokkaaksi ja palkitaan Calder-trophyllä. Hiipui Ribeiron tavoin pudotuspeleissä ja saalisti vaatimattomat tehot 1+2=3. Ensi kausi näyttää onko Ryderista tulossa uusi supertähti liigaan.
Saku Koivu 10
Voiko pelaajalle joka pelaa pudotuspelit kylkiluut murtuneena antaa muuta kuin täyden kympin? Joukkueen kapteeni näytti taas muille esimerkkiä ja pelasi huippukauden. Runkosarjan alku meni piloille loukkaantumisen takia, mutta kun Koivu sai pelin kulkemaan niin tulosta alkoi tulla. Runkosarjassa tehot: 14+41=55. Pudotuspeleissä peli kulki siihen asti kunnes Bostonin Martin Lapointe taklasi Koivua ja Koivu loukkaantui. Play-offissa tehot 3+8=11. Tampaa vastaan Koivu pelasi loukkaantuneena ja ei saanut parasta itsestään irti. Kokonaisuudessaan kuitenkin loistava kausi kapteenilta ja tästä on hyvä jatkaa.
Richard Zednik 8+
Zednikin alkukausi oli vaisu. Mies kuitenkin sai parannettua otteitaan kauden edetessä ja lopulta alkoi tehojakin ilmaantua. 26+24=50 tehot runkosarjassa. Maaleja olisi voinut odottaa Zediltä enemmänkin, mutta ei kulunut kausi toki huono ollut. Pleijareissa 3+3 oli ihan kohtuullinen saldo. Zednikiltä muutaman nappikauden jälkeen hieman vaisumpi esitys, muttei missään nimessä huono kausi.
Alex Kovalev 9
Gainey hankki Kovalevin kovalla kohulla siirtoajan loppuhetkillä New Yorkista. Näytti siltä ettei Kovy pysty tuomaan joukkueeseen mitään uutta kunnes pudotuspelit alkoivat. Runkosarjassa tehot 1+2=3. Play-offissa 11 ottelua ja tehot 6+4=10. Kovalev onnistui juuri silloin kun sitä häneltä odotettiin. Play-offit menivät hyvin ja yhteispeli Koivun kanssa toimi. Täytyy toivoa että mies jatkaa ensi kaudellakin Habsin paidassa.
Yanic Perreault 7+
Perreault vaeltelee välillä varjojen mailla pitkänkin aikaa ja saattaa yht´äkkiä seuraavassa pelissä iskeä hat trickin. Tällä kaudella kuitenkin Yanicille tuli hieman liikaa uinumisvaiheita. Runkosarjan tehot 16+15=31 jättävät toivomisen varaa ja etenkin maalisarake on turhan vaatimaton. Perreault´lla on yksi liigan parhaista rannelaukauksista, mutta sitä nähdään vain turhan harvoin. Yanic oli kuitenkin tälläkin kaudella tärkeä pelaaja siinä mielessä että hän on yksi liigan parhaita aloittajia. Sillä osastolla hän ei tälläkään kaudella pettänyt. Ura on kuitenkin eittämättä laskusuunnassa.
Jan Bulis 7-
Bulisilta edelliskausi meni kohtalaisen hyvin joten odotusarvot olivat suuremmat tähän kauteen lähdettäessä. Bulis ei kuitenkaan pystynyt tasoaan nostamaan vaan pelasi jälleen sellaisen kauden kuin mitä moni osasi jo arvella ennen kauttakin. Tehot 13+17=30 ovat juuri sitä mihin Bulisin rahkeet riittävät. Paikka on kolmoskentässä. Bulis on kuitenkin ihan käyttökelpoinen pelaaja joukkueessa sillä mies pystyy pelaamaan hyvin alivoimapelissä. Laukaus on hyvä ja sitä saisi käyttää useamminkin. Röyhkeyttä kaivattaisiin lisää. Play-offit menivät hieman penkin alle ja tehot vain 1+1=2. Lisäksi eniten pakkasella hyökkääjistä. Jos jatkaa ensi kaudella niin tiedetään suurinpiirtein mitä saadaan.
Jim Dowd 9+
Dowd hankittiin niinikään siirtoajan umpeutuessa joukkueeseen ja mies sopeutui Habsiin välittömästi. Oli korvaamaton alivoimapelissä ja hoiti oman roolinsa moitteitta. Lisäksi teki myös hyökkäyspäässä yllättävästi tulosta. Runkosarjassa 14 ottelua ja 3+2=3. Play-offissa 0+2=2. Omassa roolissaan yksi parhaita NHL:ssä. Toivotaan että jatkaa.
Pierre Dagenais 8-
Dagenaisilta ei ihmeitä ennen kautta odotettu, mutta peli lähti ylhäällä kulkemaan heti yllättävän hyvin. Ribeiron kanssa yhteistyö sujuu ja tulostakin tuli yllättävän hyvin. Tehot: 17+10=27 ovat hyvä saavutus 50:ssä ottelussa. Play-offeissa ei päässyt parhaalle tasolleen kuten ei myöskään muut kokemattomat pelaajat, mutta runkosarja meni yllättävän hyvin. Välillä laiskuus paistaa otteista, mutta kun pääsee maalipaikkoihin niin on vaikea pideltävä.
Niklas Sundström 7+
Sundströmiltä sellainen kausi suurinpiirtein kuin odotettiin. Ei juhlinut pisteillä kauden aikana (8+12=20) mutta hoiti oman tonttinsa kuitenkin jokseenkin mukiinmenvästi. Kova luistelija joka on käyttökelpoinen alivoimapelissä. Jatko on auki ja ei välttämättä tarvita Sundströmin palveluksia ensi kaudella. Ei oikeastaan tuo joukkueeseen mitään uutta. Kolmos-neloskentän jyrä.
Steve Begin 9-
Gainey hankki ennen kauden alkua Beginin joukkueeseen. Oli erittäin hyvä rikkova pelaaja joka taklasi aina kun paikka tuli. Teki runkosarjassa myös 10 maalia ja antoi 5 syöttöä. Taisteli myös pudotuspeleissä hyvin ja ei antanut tippaakaan periksi. Hyvä pelaaja neloskentässä ja mielellään näkisin hänet myöskin tulevaisuudessa Habs-paidassa.
Joe Juneau 6+
Vanhan veteraanin ura on ollut jo useamman vuoden laskusuunnassa ja sitä se oli myöskin tällä kaudella. Juneaun peliaika väheni huomattavasti kun Jim Dowd tuli ja vei häneltä ykkösalivoimamiehen roolin. Runkosarjassa Juneau teki tehot 5+10=15. Play-offissa mies jäi yhteen syöttöpisteeseen. Ei kovin mukavia lukemia pelaajalta joka on joskus pystynyt tekemään yli 100 pistettä liigassa. Juneau päätti lopettaa kiekkoilijan uransa ja ilmoitti siitä heti Montrealin tiputtua Tampalle.
Jason Ward 7-
Jason Ward ei ole onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Montrealin kokoonpanossa. Tällä kaudella kertyi reilut 50 ottelua. Pelasi neloskentässä ja peliaika oli vähäistä. Mahtaako noustakaan koskaan vakiopelaajaksi NHL:ään?
Andreas Dackell 6
Dackellin kausi ei sujunut ihan siihen malliin kuin olisi toivonut. Peliaika väheni kun uudet miehet ottivat enemmän vastuuta jäähyntappohommissa ja kaksikko Juneau-Dackell jäi vähemmälle peliajalle. Dackell kokosi pisteet: 4+8=12 ja miehellä olisi potentiaalia parempaan. Ura on laskusuunnassa ja jatko on vaakalaudalla.
Darren Langdon 9
Langdon pestattiin ennen kauden alkua hoitamaan haalarihommat ja mies vastasi käskyyn loistavasti. Langdon oli se pelaaja joka huolehti että Koivu ja kumppanit saivat hääriä kaukalossa rauhassa. Pitkiin aikoihin ei ole Montrealissa nähty yhtä vakuuttavaa goonia kuin Langdon tällä kaudella oli. Pärjäsi omissa hommissaan eli tappeluissa erittäin hyvin ja tyyli oli se että mitä pidemmälle hanskaukset menivät sitä dominoivampi osapuoli Langdon oli. Täytyy toivoa että jatkaa ensi kaudellakin joukkueessa sillä hoiti omat hommansa hyvin. Ei syyllistynyt sikailuihin kuten monet muut tämän kategorian pelaajat yleensä.
Muut kauden aikana hyökkääjistössä esiintyneet: Hossa (15 peliä), Gratton (4 peliä), Dwyer, Plekanec ja Higgins (2 peliä).
Montrealin kaudesta 2003-04 jäi lopulta hyvä maku suuhun. Rahkeet eivät riittäneet toista kierrosta pidemälle, mutta sinne asti pääsy oli nykyiseltä joukkueelta jo hyvä suoritus. Ennenkaikkea ilahduttavaa oli nähdä se että joukkue pelasi hyvin nimenomaan joukkueena ja henki oli koko kauden hyvä. Päällimmäisenä mieleen kaudesta jää tietetenkin nuorten pelaajien esiinmarssi. Mielenkiinnolla jäädään odottamaan mitä muutoksia joukkueeseen tulee kesän aikana. Toivottavasti ensi kaudella jatketaan nousujohteisissa merkeissä. Kiitos kuluneesta kaudesta Canadiens ja kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet juttujani lukea. Teen tätä kirjoittelua vain omaksi ilokseni ja rakkaudesta lajiin. Jatketaan taas lähempänä ensi kauden alkua.
Viimeksi muokattu:
"Sourayn kausi olisi voinut olla täydellinen jos play-offitkin olisivat sujuneet. Nyt niin ei käynyt sillä Souray kärsi loppukaudesta pikkuvaivoista ja ei ollut parhaimmillaan pudotuspeleissä. Kuitenkin voidaan sanoa että Souray pelasi unelmakauden. "
Pah, mies oli pleijareissa täysi turisti ja käytännössä oli aiheuttamassa useita tappioita...eikä episodi jossa Kovyä syyllistettiin tappiosta juurikaan nostanut miehen osakkeita silmissäni.
Hyvä runkosarja, surkeat pudotuspelit...unelmakausi my ass.
"Jatkossa Ribeirosta on toivottavasti paljon iloa Montrealin kannattajille. "
Tai sitten mies treidataan pois ja hankitaan luotettava kakkossentteri.
Karu totuus on, ettei Ribis enää ole nuori ja kokematon vaan pelaa jo viidettä kauttaan NHL:ssä, juuri sen takia play-offkoomailu ei käy. Kuten Bostonissakin, myös Montrealissa pitäisi miettiä onko Ribis/Thornton pelaaja, jonka varaan menestystä pitäisi laskea. Molempien näytöt tosipeleistä ovat olemattomat, vaikka runkosarjassa homma kulkeekin.
"Pudotuspeleissä peli kulki siihen asti kunnes Bostonin Martin Lapointe taklasi Koivua ja Koivu loukkaantui"
Ymmärtääkseni taklaus tapahtui 2. matsissa, jonka jälkeen Koivu sitten teki 10 pistetää...meillä ilmeisesti on eri määritelmät pelin kulkemiselle.
Pah, mies oli pleijareissa täysi turisti ja käytännössä oli aiheuttamassa useita tappioita...eikä episodi jossa Kovyä syyllistettiin tappiosta juurikaan nostanut miehen osakkeita silmissäni.
Hyvä runkosarja, surkeat pudotuspelit...unelmakausi my ass.
"Jatkossa Ribeirosta on toivottavasti paljon iloa Montrealin kannattajille. "
Tai sitten mies treidataan pois ja hankitaan luotettava kakkossentteri.
Karu totuus on, ettei Ribis enää ole nuori ja kokematon vaan pelaa jo viidettä kauttaan NHL:ssä, juuri sen takia play-offkoomailu ei käy. Kuten Bostonissakin, myös Montrealissa pitäisi miettiä onko Ribis/Thornton pelaaja, jonka varaan menestystä pitäisi laskea. Molempien näytöt tosipeleistä ovat olemattomat, vaikka runkosarjassa homma kulkeekin.
"Pudotuspeleissä peli kulki siihen asti kunnes Bostonin Martin Lapointe taklasi Koivua ja Koivu loukkaantui"
Ymmärtääkseni taklaus tapahtui 2. matsissa, jonka jälkeen Koivu sitten teki 10 pistetää...meillä ilmeisesti on eri määritelmät pelin kulkemiselle.
Viestin lähetti varjo
Pah, mies oli pleijareissa täysi turisti ja käytännössä oli aiheuttamassa useita tappioita...eikä episodi jossa Kovyä syyllistettiin tappiosta juurikaan nostanut miehen osakkeita silmissäni.
Hyvä runkosarja, surkeat pudotuspelit...unelmakausi my ass.
-----
Tai sitten mies treidataan pois ja hankitaan luotettava kakkossentteri.
Karu totuus on, ettei Ribis enää ole nuori ja kokematon vaan pelaa jo viidettä kauttaan NHL:ssä, juuri sen takia play-offkoomailu ei käy. Kuten Bostonissakin, myös Montrealissa pitäisi miettiä onko Ribis/Thornton pelaaja, jonka varaan menestystä pitäisi laskea. Molempien näytöt tosipeleistä ovat olemattomat, vaikka runkosarjassa homma kulkeekin.
Pitkälti olen samaa mieltä varjon kanssa Souraysta ja Ribeirosta.
Sheldon hakkasi pisteitä hurjasti runkosarjassa ennen loukkaantumistaan, mutta oli tuolloinkin kaikkea muuta kuin varma omassa päädyssä (ja siniviivalla ylivoimalla, kovastikin lipsui kiekko välillä lavasta). Loukkaantumisen jälkeen pisteitä ei tullut ja kaikki näkivät mikä se miehen puolustuspään kunto on. Ja todellakin miehen käytös joukkuetoveriaan kohtaan pudotuspeleissä oli liki anteeksiantamatonta. Miehen paras kausi varmastikin tähän mennessä, mutta kovin kaukana unelmakaudesta.
Ribeirokin on pelannut jo 197 NHL-ottelua plus nuo tämän kauden pudotuspelit. Ribeirolla on ollut vahvoja asenneongelmia juniorina ja aiemmin ammattilaisenakin, joten pelaaminen kotikaupunkinsa kultapojuna saattaa olla hieman liikaa pikku-mikeyn päälle. Mielelläni näen hänet kuitenkin Habs-paidassa ensi kaudella, imo lahjoja löytyy sen verran että on yksinkertaisesti pakko katsoa miten Ribeiron kehitys jatkuu. Kaksi pienikokoista sentteriä hyökkäysketjuissa on kuitenkin jonkin sortin rasite, vaikka Koivu onkin kovin jätkä ikinä...
Viestin lähetti aHab
varmasti edessä piiiiiitkä pelikielto...
ensi kauden loppuun, justice has served
toisaalta sai kaverikin (Stafford) 6 matsia.
http://sports.espn.go.com/nhl/news/story?id=1797135
asiaa sivutaan myös täällä ->
http://www.jatkoaika.com/keskustelu/showthread.php?s=&threadid=22334&highlight=v%E4kivalta
"Väkivalta lopettaa vittuilun!"
Jep jep, Perezhoginin rangaistus on ollut tiedossa jo jonkin aikaa... Ja tuohan on tietääkseni tällä hetkellä voimassa vain AHL:ssä. En tiedä ovatko IIHF ja NHL tehneet jo omaa päätöstään(tuskin lähtevät muuttamaan). Perezhogin kärsii rangaistuksensa ja palaa sitten kaukaloon ja tod.näk samantien NHLään.
Vaan sitten takaisin asiaan.
Enää kuukausi ja onkin taas kauden kohokohdan aika. Kenet André Savard on tänä vuonna scoutannut Canadiensin ykkösvaraukseksi? Tekeekö Gainey kauppoja varauspäivänä (uskon että tekee)? Nyt kun Savard on saanut keskittyä koko kauden pelaajien scouttaamiseen, toiveet ovat tavallistakin korkeammalla... Löytyykö se helmi kenties Turun suunnalta? Onko Savard kenties taas samalla aaltopituudella kuin Red Line Reportin Kyle Woodlief, joka on pitkin kautta nostanut Lauri Korpikosken nimen esille suuresta tuntemattomuudesta...?
Entäs kesällä sitten? Aleksei Kovalev? UFA -markkinat? Andrei Kastitsyn?
Jänskättää jo vähäsen...
EDIT: oikomista, ktos Pygmalion. Ei ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinen kerta kun nämä kaksi sukunimeä sekoitan.
Vaan sitten takaisin asiaan.
Enää kuukausi ja onkin taas kauden kohokohdan aika. Kenet André Savard on tänä vuonna scoutannut Canadiensin ykkösvaraukseksi? Tekeekö Gainey kauppoja varauspäivänä (uskon että tekee)? Nyt kun Savard on saanut keskittyä koko kauden pelaajien scouttaamiseen, toiveet ovat tavallistakin korkeammalla... Löytyykö se helmi kenties Turun suunnalta? Onko Savard kenties taas samalla aaltopituudella kuin Red Line Reportin Kyle Woodlief, joka on pitkin kautta nostanut Lauri Korpikosken nimen esille suuresta tuntemattomuudesta...?
Entäs kesällä sitten? Aleksei Kovalev? UFA -markkinat? Andrei Kastitsyn?
Jänskättää jo vähäsen...
EDIT: oikomista, ktos Pygmalion. Ei ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinen kerta kun nämä kaksi sukunimeä sekoitan.
Viimeksi muokattu:
Viestin lähetti aHab
Jänskättää jo vähäsen...
Ja se kyllä näkyy, kuomaseni. Korpikarinhan Andre-setä nappasi jo aiemmin, tänä kesänä varaillaan KorpiKOSKEN oikeuksia. Kovasti on tässä pojassa ainesta, ja olisihan se kiva saada tänne kotikulmille ikioma skoutattava pitkästä aikaa.
Se on toki totta, että hiljalleen alkaa jänskättämään. Varaukset eivät niinkään, nykyäänhän ei enää tarvitse odottaa niitä pelosta täristen, mutta täälläkin on sellainen kutina, että Bob-setä ryhtyy kaupantekoon juhannuksen kunniaksi.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »