Montreal Canadiensin kausi 2003-2004
Canadiensin kausi on päättynyt jo muutama päivä sitten ja nyt on aika arvioida miten kausi 2003-04 sujui Montreal Canadiensin kannalta.
Asetelmat kauteen lähdettäessä olivat selvät. Tavoitteena pudotuspelipaikka ja nuorten pelaajien sisäänajo joukkueeseen ja vastaavasti vanhoista kehäraakeista eroonpääsy. Gaineyn tultua joukkueen GM:ksi Montrealissa hommat alkoivat pitkästä aikaa sujua sillä Bob Gainey toi joukkueen johtoon tarvittavaa ryhtiä ja kokemusta. Claude Julien lähti ensimmäiseen kokonaiseen kauteensa Montrealin päävalmentajana.
Monet eivät kauden alkaessa laskeneet Habsia varteenotettavaksi pudotuspelijoukkueeksi, mutta arvostelijoiden suut menivät kauden edetessä yhä vahvemmin tukkoon. Canadiens muutti täksi kaudeksi hieman pelitapaansa. Uusi pelitapa muistutti hyvin paljon New Jerseyn käyttämää taktiikkaa, mutta sillä erotuksella että pelissä annettiin myös joitain vapauksia hyökkäyspäässä eikä keskitytty pelkästään sumputukseen. Pelitapa alkoi iskostua kauden edetessä yhä paremmin pelaajien päähän ja tulostakin alkoi näkyä. Syyskausi oli hyvinkin paljon sellainen mitä odotettiin. Ei ollut loistava, muttei mikään katastrofikaan. Pysyttiin kokoajan tiukasti pudotuspelikamppailussa mukana eikä valuttu kertaakaan konferenssin häntäpäähän. Aloitus oli jopa hivenen yllättävä sillä Montreal hävisi Ottawalle 5-2 kauden avauspelin, mutta voitti sen jälkeen kuudesta pelistä viisi. Nuoret pelaajat ottivat heti kauden alussa vastuuta kun joukkueen kapteeni Saku Koivu oli alkukaudesta sivussa.
Jouluun asti pelit menivät vaihtelevissa merkeissä ja välillä tuli tappioita ja välillä voittoja. Suurempia putkia ei tullut. Joulutauolta kun palattiin niin iskukyky oli parempi kuin syyskaudella. Tammikuun alkuun voitettiin seitsemästä pelistä kuusi ja sarjasijoitus taulukossa parani. Tammikuun loppu puolestaan ei mennyt niin loistavasti kuin alku, mutta siltikään ei mitään suurempaa notkahdusta tullut. Helmikuu alkoi kolmen voiton putkella jota seurasi neljän ottelun tappioputki. Tämä tappioputki taisi herättää joukkueen sillä seuraavista kymmenestä pelistä tuli kahdeksan voittoa ja Montreal alkoi pikkuhiljaa varmistaa pudotuspelipaikkaansa. Helmikuussa pelattiin kaikkien varmasti muistama ulkojääpeli Edmontonin Stadionilla jonka Montreal lopulta voitti kirpeässä pakkasessa. Helmikuun loppu ja Maaliskuun alku oli ehdottomasti Montrealin parasta aikaa runkosarjassa ja peli kulki. Aivan runkosarjan lopulla kuitenkin tuli pieni notkahdus ja play-off paikan suhteen saatiin jännittää vielä melkein loppuun asti. Lopulta play-off paikka varmistui kun Montreal sijoittui konferenssissaan seitsemänneksi. Runkosarja oli siis paketissa ja tavoite saavutettiin ja lähdettiin pudotuspeleihin.
Play-offien ensimmäisellä kierroksella tuli vastaan Boston Bruins. Montreal aloitti sarjan heikosti tehden kahdessa ensimmäisessä pelissä vain yhden maalin ja häviten molemmat. Ensimmäisessä kotipelissä kuitenkin taisteltiin voitto. Boston kuitenkin venyi jatkoaikavoittoon toisessa Montrealissa pelatussa ottelussa ja vei sarjan Bostoniin tilanteessa 3-1. Kukaan tuskin uskoi että Montrealilla olisi enää ollut mitään mahdollisuuksia sarjasta jatkoon, mutta niin siinä sitten vaan kävi. Canadiens oli lopuissa peleissä selvästi Bostonia parempi ja Theodoren, Koivun ja Kovalevin johdolla Canadiens nousi historiallisesti 3-1 tappioasemasta 4-3 voittoon ja eteni toiselle kierrokselle.
Canadiensin paukut olivat kuitenkin tänäkin vuonna menneet jo ensimmäisen kierroksen aikana, sillä toisella kierroksella ei pystytty haastamaan Tampa Bayta ja Nikolai Khabibulinia. Tampa meni selvästi otteluvoitoin 4-0 jatkoon ja Montrealilla alkoi kesäloma. Boston voitto oli sittenkin liian makea ja pelaajat olivat ilmeisesti jo tyytyväisiä siihen sillä Tampa luisteli Montrealilta jalat alta. Canadiensin kausi päättyi siis tähän.
Sitten seuraavaksi arviot kouluarvosanoin siitä miten Canadiensin pelaajat onnistuivat kaudella 2003-04. Nimenomaan miten he onnistuivat odotuksiin nähden.
Maalivahdit:
Jose Theodore 9-
Theodore pelasi jälleen hyvän kauden. Runkosarjassa pelejä kertyi 67 ja torjunta% oli 91,9. Voittoja tuli 33 ja tappioita 28 ja tasapelejä 5. Jose Theodore palasi jälleen liigan eliittitorjujien joukkoon yhden hieman vaisumman kauden jälkeen ja piti Habsia monissa peleissä yksin pystyssä. Play-offeissa peli oli myöskin hyvää, mutta ehkä vielä viimeinen rutistus puuttui ainakin Tampa-sarjassa. Tosin ei Theodore saanut paljoakaan apuja pakeilta siinä sarjassa. Kokonaisuudessaan hieno kausi.
Mathieu Garon 9
Garonille kertyi runkosarjassa vain 19 ottelua. Niistä mies kuitenkin selvisi kunnialla ja tuurasi Theodorea hyvin tuloksin. Välillä ei oikeastaan tiennyt kumpi maalilla pelasi Theodore vai Garon. Kummatkin pelaavat hyvin samanlaisella tyylillä. Garonin torjunta% runkosarjassa oli 92,1. Pudotuspeleissä mies pelasi vain vajaat 12 minuuttia ja piti maalin puhtaana. Garon on loistava tuuraaja myös jatkossa Theodorelle.
Puolustajat:
Sheldon Souray 9+
Souray nousi tällä kaudella kaikkien yllätykseksi Montrealin johtavaksi pakiksi. Edellinen kausi meni piloille loukkaantumisen takia ja tuskin kukaan odotti Souraylta nappikautta sen jälkeen kun mies oli ollut sivussa koko viime kauden. Souray pelasi runkosarjassa 63 ottelua ja teki tehot: 15+20=35. Kovat lukemat pakille ja siitä palkittiin All-star edustuksella helmikuussa. Souray oli hyvä pelaaja etenkin ylivoimpelissä viivamiehenä ja Sheldonin tykki lauloi useasti iloista kieltä. Sourayn kausi olisi voinut olla täydellinen jos play-offitkin olisivat sujuneet. Nyt niin ei käynyt sillä Souray kärsi loppukaudesta pikkuvaivoista ja ei ollut parhaimmillaan pudotuspeleissä. Kuitenkin voidaan sanoa että Souray pelasi unelmakauden.
Patrice Brisebois 8+
Brisebois on joutunut uransa aikana useita kertoja kovan kritiikin kohteeksi ja Montrealin fanien hampaisiin. Tilanne rauhoittui kuitenkin kun Bob Gainey haukkui Brisebois´lle viheltäneet katsojat. Breezyn peli ei ehkä alkukaudesta lähtenyt liikkeelle ihan toivotulla tavalla. Ainakaan jos katsotaan pistesaraketta. Muuten Brisebois hoiti omat hommansa hyvin. Kauden edetessä kuitenkin Patrice paransi peliään koko ajan ja tulosta alkoi pikkuhiljaa tullaa myös hyökkäyspäässä. Brisebois keräsi runkosarjassa hänelle tutut tehot : 4+27=31. Lisäksi huomion arvoista on se että Breezy oli eniten plussalla Canadiens-pakeista. Tilasto näyttää lukemaa +17. Se on hyvä saavutus pelaajalta joka pari kautta sitten oli miinuksella reippaasti yli 30 maalin verran. Kuten Souraynkin kohdalla niin Brisebois´n peli ei ollut omalla tasollaan play-offeissa. Silti kuitenkin hyvä kausi.
Andrei Markov 8-
Markovin edelliskausi oli loistava. Siltä pohjalta odotettiin paljon myöskin tältä kaudelta. Aivan sitä ei Markov esittänyt mitä odotettiin. Runkosarjassa pelejä 69 ja tehot: 6+22=28. Etenkin maalisarakkeeseen olisi odottanut enemmän. Markov myöskin jäi runkosarjassa tehotilastossa pakkasen puolelle. Pudotuspeleissä Andrei paransi hieman ja keräsi tehot: 1+4=5 ja jäi Montrealin pakeista eniten plussan puolelle. Potentiaalia on vielä parempaan kuin mitä tällä kaudella nähtiin.
Francis Bouillon 8
Bouillon oli mielestäni yksi pirteimmistä Canadiens-pakeista läpi kauden. Tämä pieni ja pippurinen terrieri ei jättänyt koskaan tilanteita kesken ja ei perääntynyt edes tappeluhaasteista vaikka usein vastapuoli oli pari päätä pitempi. Bouillonilla on asenne kunnossa ja se korvaa puuttuvat sentit ja kilot. Tehojakin tuli mukavasti: 2+16=18. Jäähyminuuttejakin kertyi 70. Bouillonin hyvää kautta pilaa hieman epäonnistuminen pudotuspeleissä. Pienen puolustajan rahkeet eivät enää riittäneet tosipeleissä sillä mies jäi Montrealin pakeista eniten pakkaselle. Kuitenkin loppujen lopuksi hyvä kausi kun suurempia odotusarvoja ei ennen kautta ollut.
Craig Rivet 7+
Rivet jaksaa vääntää Montreal-puolustuksessa vuodesta toiseen. Tälläkin kaudella pelejä jäi väliin runkosarjassa vain kaksi. Tehoja tuli: 4+8=12 ja minuutteja kertyi 98min. Rivet´n kausi olisi voinut olla parempikin. Isokokoinen pakki pelasi edelliskaudella hyvää ja lupaavaa peliä, mutta tällä kaudella tuli hieman takapakkia. Kuitenkin Rivet oli hyvä fyysinen pelaaja muuten melko pienikokoisessa Montrealissa. Runkosarjassa olisi ollut parantamisen varaa. Pudotuspeleissä Rivet paransi otteitaan ja teki pisteet: 1+4=5. Rahkeet riittää kuitenkin vielä parempaan ja toivotaan että ensi kaudella taso nousee yhden pykälän.
Stephane Quintal 7 1/2
Quintal oli selvästi kokenein pelaaja Montrealin puolustajista tällä kaudella. Kokenut pelaaja tiesi myös hyvin hänen roolinsa ja ei yrittänyt leikkiä mitään muuta kuin on. Quintalin vahvuudet ovat fyysisessä pelissä ja sen osa-alueen mies hoitikin moitteitta. Välillä tiputettiin hanskatkin mikäli tilanne sitä vaati. Pisteitä kertyi maltillisesti: 3+5=8 ja minuutteja 82. Quintalin +/- tilasto näytti +10. Pudotuspelit menivät osittain piloille loukkaantumisen takia. Saa nähdä jatkaako ensi kaudella vai tekeekö tilaa nuoremmilleen.
Mike Komisarek 7-
Komisarek pelasi tällä kaudella runkosarjassa 46 ottelua. Tehot: 0+4=4 ja minuutteja 34. Uran ensimmäinen NHL-maali odottaa vielä itseään. Komisarek pelasi ajoittain ihan hyvää peliä, mutta välillä mies oli turhan paljon pihalla. Ei ehkä noussut vielä sille tasolle mikä vaaditaan että vakiinnuttaisi paikan vakiokokoonpanossa. Ehkä jo ensi kaudella?
Muut kauden aikana pakistossa esiintyneet pelaajat: Hainsey 11 peliä ja Dykhuis 9 peliä.
Hyökkääjät:
Mike Ribeiro 9 1/2
Mike Ribeiro lunasti viimein tällä kaudella ne odotukset mitä miehelle on ladattu. Pääsi näyttämään osaamistaan heti kauden alussa kun Koivu oli poissa. Montrealin paras pistemies runkosarjassa tehoilla: 20+45=65. +/- tilasto +15. Tilastot kertovat omaa kieltään ja niistä voidaan todeta että Ribeiro pelasi aivan mahtavan runkosarjan. Pudotuspeleissä nuorenmiehen kantti ei enää kestänyt ja tulos oli vaisumpi. 11 ottelua ja tehot: 2+1=3. Play-offit jättivät parantamisen varaa. Jatkossa Ribeirosta on toivottavasti paljon iloa Montrealin kannattajille.
Michael Ryder 10-
Ryderille ei ennen kauden alkua kaavailtu suurempaa roolia Montrealin hyökkäyksessä, mutta mies tuli ja otti sen. Yhtä vaille kaikki pelit runkosarjassa pelannut Ryder kokosi tehot: 25+38=63 ja oli Ribeiron jälkeen joukkueen toiseksi paras pistemies. Ryderin pelistä uhkui itseluottamus ja tulokas laittoi välillä limppua verkkoon kuin kokeneempikin tekijä. Selvästi maalintekijätyyppi josta tulevaisuudessa on paljon iloa vielä joukkueelle. Tullaan todennäköisesti valitsemaan vuoden tulokkaaksi ja palkitaan Calder-trophyllä. Hiipui Ribeiron tavoin pudotuspeleissä ja saalisti vaatimattomat tehot 1+2=3. Ensi kausi näyttää onko Ryderista tulossa uusi supertähti liigaan.
Saku Koivu 10
Voiko pelaajalle joka pelaa pudotuspelit kylkiluut murtuneena antaa muuta kuin täyden kympin? Joukkueen kapteeni näytti taas muille esimerkkiä ja pelasi huippukauden. Runkosarjan alku meni piloille loukkaantumisen takia, mutta kun Koivu sai pelin kulkemaan niin tulosta alkoi tulla. Runkosarjassa tehot: 14+41=55. Pudotuspeleissä peli kulki siihen asti kunnes Bostonin Martin Lapointe taklasi Koivua ja Koivu loukkaantui. Play-offissa tehot 3+8=11. Tampaa vastaan Koivu pelasi loukkaantuneena ja ei saanut parasta itsestään irti. Kokonaisuudessaan kuitenkin loistava kausi kapteenilta ja tästä on hyvä jatkaa.
Richard Zednik 8+
Zednikin alkukausi oli vaisu. Mies kuitenkin sai parannettua otteitaan kauden edetessä ja lopulta alkoi tehojakin ilmaantua. 26+24=50 tehot runkosarjassa. Maaleja olisi voinut odottaa Zediltä enemmänkin, mutta ei kulunut kausi toki huono ollut. Pleijareissa 3+3 oli ihan kohtuullinen saldo. Zednikiltä muutaman nappikauden jälkeen hieman vaisumpi esitys, muttei missään nimessä huono kausi.
Alex Kovalev 9
Gainey hankki Kovalevin kovalla kohulla siirtoajan loppuhetkillä New Yorkista. Näytti siltä ettei Kovy pysty tuomaan joukkueeseen mitään uutta kunnes pudotuspelit alkoivat. Runkosarjassa tehot 1+2=3. Play-offissa 11 ottelua ja tehot 6+4=10. Kovalev onnistui juuri silloin kun sitä häneltä odotettiin. Play-offit menivät hyvin ja yhteispeli Koivun kanssa toimi. Täytyy toivoa että mies jatkaa ensi kaudellakin Habsin paidassa.
Yanic Perreault 7+
Perreault vaeltelee välillä varjojen mailla pitkänkin aikaa ja saattaa yht´äkkiä seuraavassa pelissä iskeä hat trickin. Tällä kaudella kuitenkin Yanicille tuli hieman liikaa uinumisvaiheita. Runkosarjan tehot 16+15=31 jättävät toivomisen varaa ja etenkin maalisarake on turhan vaatimaton. Perreault´lla on yksi liigan parhaista rannelaukauksista, mutta sitä nähdään vain turhan harvoin. Yanic oli kuitenkin tälläkin kaudella tärkeä pelaaja siinä mielessä että hän on yksi liigan parhaita aloittajia. Sillä osastolla hän ei tälläkään kaudella pettänyt. Ura on kuitenkin eittämättä laskusuunnassa.
Jan Bulis 7-
Bulisilta edelliskausi meni kohtalaisen hyvin joten odotusarvot olivat suuremmat tähän kauteen lähdettäessä. Bulis ei kuitenkaan pystynyt tasoaan nostamaan vaan pelasi jälleen sellaisen kauden kuin mitä moni osasi jo arvella ennen kauttakin. Tehot 13+17=30 ovat juuri sitä mihin Bulisin rahkeet riittävät. Paikka on kolmoskentässä. Bulis on kuitenkin ihan käyttökelpoinen pelaaja joukkueessa sillä mies pystyy pelaamaan hyvin alivoimapelissä. Laukaus on hyvä ja sitä saisi käyttää useamminkin. Röyhkeyttä kaivattaisiin lisää. Play-offit menivät hieman penkin alle ja tehot vain 1+1=2. Lisäksi eniten pakkasella hyökkääjistä. Jos jatkaa ensi kaudella niin tiedetään suurinpiirtein mitä saadaan.
Jim Dowd 9+
Dowd hankittiin niinikään siirtoajan umpeutuessa joukkueeseen ja mies sopeutui Habsiin välittömästi. Oli korvaamaton alivoimapelissä ja hoiti oman roolinsa moitteitta. Lisäksi teki myös hyökkäyspäässä yllättävästi tulosta. Runkosarjassa 14 ottelua ja 3+2=3. Play-offissa 0+2=2. Omassa roolissaan yksi parhaita NHL:ssä. Toivotaan että jatkaa.
Pierre Dagenais 8-
Dagenaisilta ei ihmeitä ennen kautta odotettu, mutta peli lähti ylhäällä kulkemaan heti yllättävän hyvin. Ribeiron kanssa yhteistyö sujuu ja tulostakin tuli yllättävän hyvin. Tehot: 17+10=27 ovat hyvä saavutus 50:ssä ottelussa. Play-offeissa ei päässyt parhaalle tasolleen kuten ei myöskään muut kokemattomat pelaajat, mutta runkosarja meni yllättävän hyvin. Välillä laiskuus paistaa otteista, mutta kun pääsee maalipaikkoihin niin on vaikea pideltävä.
Niklas Sundström 7+
Sundströmiltä sellainen kausi suurinpiirtein kuin odotettiin. Ei juhlinut pisteillä kauden aikana (8+12=20) mutta hoiti oman tonttinsa kuitenkin jokseenkin mukiinmenvästi. Kova luistelija joka on käyttökelpoinen alivoimapelissä. Jatko on auki ja ei välttämättä tarvita Sundströmin palveluksia ensi kaudella. Ei oikeastaan tuo joukkueeseen mitään uutta. Kolmos-neloskentän jyrä.
Steve Begin 9-
Gainey hankki ennen kauden alkua Beginin joukkueeseen. Oli erittäin hyvä rikkova pelaaja joka taklasi aina kun paikka tuli. Teki runkosarjassa myös 10 maalia ja antoi 5 syöttöä. Taisteli myös pudotuspeleissä hyvin ja ei antanut tippaakaan periksi. Hyvä pelaaja neloskentässä ja mielellään näkisin hänet myöskin tulevaisuudessa Habs-paidassa.
Joe Juneau 6+
Vanhan veteraanin ura on ollut jo useamman vuoden laskusuunnassa ja sitä se oli myöskin tällä kaudella. Juneaun peliaika väheni huomattavasti kun Jim Dowd tuli ja vei häneltä ykkösalivoimamiehen roolin. Runkosarjassa Juneau teki tehot 5+10=15. Play-offissa mies jäi yhteen syöttöpisteeseen. Ei kovin mukavia lukemia pelaajalta joka on joskus pystynyt tekemään yli 100 pistettä liigassa. Juneau päätti lopettaa kiekkoilijan uransa ja ilmoitti siitä heti Montrealin tiputtua Tampalle.
Jason Ward 7-
Jason Ward ei ole onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Montrealin kokoonpanossa. Tällä kaudella kertyi reilut 50 ottelua. Pelasi neloskentässä ja peliaika oli vähäistä. Mahtaako noustakaan koskaan vakiopelaajaksi NHL:ään?
Andreas Dackell 6
Dackellin kausi ei sujunut ihan siihen malliin kuin olisi toivonut. Peliaika väheni kun uudet miehet ottivat enemmän vastuuta jäähyntappohommissa ja kaksikko Juneau-Dackell jäi vähemmälle peliajalle. Dackell kokosi pisteet: 4+8=12 ja miehellä olisi potentiaalia parempaan. Ura on laskusuunnassa ja jatko on vaakalaudalla.
Darren Langdon 9
Langdon pestattiin ennen kauden alkua hoitamaan haalarihommat ja mies vastasi käskyyn loistavasti. Langdon oli se pelaaja joka huolehti että Koivu ja kumppanit saivat hääriä kaukalossa rauhassa. Pitkiin aikoihin ei ole Montrealissa nähty yhtä vakuuttavaa goonia kuin Langdon tällä kaudella oli. Pärjäsi omissa hommissaan eli tappeluissa erittäin hyvin ja tyyli oli se että mitä pidemmälle hanskaukset menivät sitä dominoivampi osapuoli Langdon oli. Täytyy toivoa että jatkaa ensi kaudellakin joukkueessa sillä hoiti omat hommansa hyvin. Ei syyllistynyt sikailuihin kuten monet muut tämän kategorian pelaajat yleensä.
Muut kauden aikana hyökkääjistössä esiintyneet: Hossa (15 peliä), Gratton (4 peliä), Dwyer, Plekanec ja Higgins (2 peliä).
Montrealin kaudesta 2003-04 jäi lopulta hyvä maku suuhun. Rahkeet eivät riittäneet toista kierrosta pidemälle, mutta sinne asti pääsy oli nykyiseltä joukkueelta jo hyvä suoritus. Ennenkaikkea ilahduttavaa oli nähdä se että joukkue pelasi hyvin nimenomaan joukkueena ja henki oli koko kauden hyvä. Päällimmäisenä mieleen kaudesta jää tietetenkin nuorten pelaajien esiinmarssi. Mielenkiinnolla jäädään odottamaan mitä muutoksia joukkueeseen tulee kesän aikana. Toivottavasti ensi kaudella jatketaan nousujohteisissa merkeissä. Kiitos kuluneesta kaudesta Canadiens ja kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet juttujani lukea. Teen tätä kirjoittelua vain omaksi ilokseni ja rakkaudesta lajiin. Jatketaan taas lähempänä ensi kauden alkua.