No nyt oli jo paljon paremman näköistä, ja lopulta ansaittu voitto, joka oli samalla Hartleyn sadas Flames-päävalmentajana. Tiivistettynä voisi sanoa, että Flames hallitsi ekaa ja kolmatta, kun taas Canucks toista erää. Flames tuli jälleen kovaa peliin, ja esim. Mason Raymondkin oli yllättävän pirteä ainakin matsin alkupuolella. Flamesin parasta antia oli toki tuo tappavan hyvä ykkösketju. Gaudreau jatkoi maagista tanssiaan kiekon kanssa, ja oli ansaitusti pelin ykköstähti. Hudler (0+2) ja Monahan (1+0) säestivät myös hyvin.
Jatkoaika oli varsin mielenkiintoinen. Jos vertaa esim. tuohon Tampa-Philly -pelin jatkoaikaan, jossa mentiin vauhdilla päästä päähän, niin tässä pelissä ainakin Flames pyrki selvästi varovaisempaan taktiikkaan. Kun Canucks sai jatkoajan alussa paineen Flames-päätyyn ja mm. Sedinit rakensivat yhden huippupaikan, jonka Hiller nappasi, niin seuraavaan aloitukseen Flames heitti vain yhden hyökkääjän ja kaksi pakkia. Myös seuraava vaihto mentiin samalla taktiikalla, kun paine oli edelleen Flames-päädyssä. Todella tarkasti yrittivät omaa päätä pelata, ja kun lopulta Flames sai kiekon takaisin, hyppäsi kentälle jälleen kaksi hyökkääjää ja puolustaja. Lopulta sitten kiekkoa vain pidettiin hallussa Canucks-hyökkäyspäässä ja yritettiin vähän kuin väsyttämällä saada se maalipaikka. Lähellä oli Canucksin 2vs1, kun Sutter sai lyötyä kiekon Gaudreaun lavasta hyökkäyssinisen lähettyvillä. Wideman tuli kuitenkin erinomaisesti vastaan ja siitä aukesi heti 2vs1 Flamesille, jonka Gaudreau hyödynsi.
Pari peliä nyt takana, ja eniten sitä toivoisi vähän muualtakin tehoja kuin pelkältä ykkösketjulta. Bennettin ketju oli toki aika hyvä myös, kun Frolik ja Raymond toivat siihen nopeutta. Viimeistely kuitenkin ontui, ja ykkösketjun tehoilla siis lopulta pärjättiin riittävän hyvin. Erityisen paljon tykkäsin kolmannen erän alusta, jossa Flames painoi hullun lailla päälle ja peli pyöri käytännössä koko ajan Canucks-päädyssä. Miller otti isoja koppeja, mutta lopulta Monahan pääsi sitten maalinedustalta paukuttamaan tasoituksen. Tuon maalin jälkeen passivoiduttiin sitten turhaan, vaikka toisaalta pelitilanteiden tasaantuminen saattoi johtua myös siitä, että Canucks pyrki aktiivisempaan peliin. Sekin vei hieman momentumia erän loppupuolella Canucksille, että hyvän hyökkäyspaineen lopuksi Frolik sai jäähyn. Flames-alivoima oli tosin erinomaista tuossa kohtaa peliä.
Miller oli tosiaan kotijengiltä erittäin hyvä, kun taas Sedinit saatiin aika hyvin pimennettyä. Ehkäpä Canucksin paras oli Horvat, joka teki yv-maalin ja oli nähdäkseni Nucksin vaarallisin pelaaja. Nuoruuden esiintuloa tuo peli oikeastaan oli kokonaisuudessaan, kun vanhin maalintekijä oli Flames-uran avausmaalillaan Hamilton. Maalivahtipeli toimi myös Flamesillä hyvin, kun Hiller otti pari näppärää koppia, eikä sylkenyt sitä kiekkoa niin paljoa eteensä kuin yleensä. Selvästi parempi peli siis Flamesilta ekaan verrattuna. Nyt pystyttiin hallitsemaan peliä ainakin ajoittain enemmän, mutta vielä kaipaisin hieman lisää sitä, että kiekko pyritään pelaamaan paineen alta nopeilla lyhytsyötöillä, koska parissa kohtaa sitä roiskittiin vähän turhaan pleksien kautta, vaikka syöttötilaakin olisi ehkä ollut.
