Vieraskiertue päättyi jatkoaikatappioon Montrealissa, ja näin neljän pelin turneen saldoksi tuli 2-0-2, eli 6 pistettä. Se on ok suoritus, etenkin kun tietää miten joukkue on esiintynyt vieraissa aiemmin tällä kaudella. Senators ja Leafs kaatuivat, kuten pitikin, vaikka lauantaina jouduttiin ampumaan lottorankkarit. Hurricanes-pelin tapaan Montrealissa vastustaja päästettiin tukevan tuntuiseen johtoon ennen kuin peli alkoi kiinnostaa. Nousu olikin jälleen komea.
Flames oli mielestäni hyvin pelissä mukana alusta pitäen, ja paikkoja avauserässä oli iskeä maaleja. Viimeistely tökki kuitenkin miltei kaksi erää, ja syy tälle oli huolimattomat ratkaisut maalipaikoissa. Auldille ei kertynyt kovin paljoa torjuntoja, koska Flames ampui suurella prosentilla laukauksensa ohi. Lisäksi tolppia kilisteltiin useaan otteeseen. Pelaajisto nukahti pariin otteeseen kohtalokkaasti, aluksi Eller jäi yksin Kipperin eteen vei Habsit johtoon. Ylivoiman päätteeksi viivassa pelannut Kotalik unohti, että Cammyn jäähy oli loppumassa, ja oli jo suuntaamassa tietään vaihtoon. Seurauksena Subbanin avaus ja Cammalleri näytti Flamesille kovin tuttua rannelaukaustaan.
Toisessa erässä sama tahti jatkui, Flames oli ihan hyvin pelissä mukana mutta vedot paukkuivat päätypleksiin. Kostitsynin 3-0 maali meni Kiprusoffin piikkiin, ilman muuta, vaikka Pardyn maila oli hämäävästi laukauksen edessä. 4-0 maalissa taas ei mitään mahkuja, samainen tuho-Pardy ei vieläkään onnistunut blokkaamaan vetoa vaan ohjasi sen nätisti yli Kipperin. Karlsson vaihdettiin taas tolppien väliin, Flames heräsi ja erän loppuun Bourquen ja Bouwmeesterin kavennukset toivat Flamesin takaisin peliin.
OJ:n hienosti järjestämä 4-3 maali Kotalikille ja miltei perään tullut Tanguayn tasoitus veivät puolestaan Auldin vaihtopenkin puolelle, ja vapaailtaansa viettänyt Carey Price joutui maalille. Mielenkiintoista pelissä oli, että kumpikin joukkue sai maalivahdinvaihdolla aikaan momentumin kääntymisen, sillä Pricen maalille tulon jälkeen Canadiens otti lievästi, mutta selkeästi pelin hallintaansa. Molemmilla oli paikkansa ratkaista homma jo varsinaisella peliajalla, mutta Karlsson ja Price ottivat tärkeitä koppeja.
Jatkoajalla Flamesin tämän hetken selkeästi heikoin lenkki, Adam Pardy, saa ottaa syyn niskoilleen Subbanin tekemästä voittomaalista. Pelatessa 4vs4 ei yksinkertaisesti SAA laukaus osua ensimmäiseen pelaajaan, vaan kiekko pitää toimittaa maalille tai syvälle alueelle. Nyt Pardyn heikon laukauksen jälkeen Canadiens pääsi vastaiskuun ja peli oli ohi. Käsittämättömältä tuntuu, että Pardy saa Sutterilta ajoittain jopa ylivoimavaihtoja, vaikka kiekollinen osaaminen on tuttua, vaatimatonta tasoa. Regehrin palattua parin loukkaantumisesta aiheutuneen huilipelin jälkeen kokoonpanoon voisi Pardyn laittaa poppareille ja nostaa Regehriä tuuranneen Mikkelsonin takaisin kokoonpanoon. Tuskin kuitenkin tulee tapahtumaan, varsinkin kun Sarich jätti pelin kesken saatuaan kiekon jalkaansa.
Kiprusoffin vaihtamisesta nousi jo ainakin
Ilta-Sanomissa taas jotain käsittämätöntä juttua. Sutter ehti jo toteamaan, ettei maaleista voi Kiprusoffia syyttää, mikä on suureksi osaksi totta. Kuten sanottu, kolmas maali meni etukulmasta ja olisi ollut torjuttavissa, muut eivät millään. Kiprusoffia jutut eivät hänet tuntien paljon kiinnosta, mutta itsestä nämä otsikot tuntuvat todella väsyneiltä. Carolina-peli oli huono häneltä, tämä on todettu, mutta muuten asiaa on turha vatvoa. (Linkki vie IS:n juttuun Kiprusoffista).
Flamesilla on joka tapauksessa menossa hyvä vaihe, viimeisen kymmenen pelin saldo on 5-2-3, ja ero pudotuspelipaikkaan on kaventunut kuuteen pisteeseen. Voittamista ja tasaista pisteiden keräämistä on pakko jatkaa, sillä eroa ei saisi missään tapauksessa enää kasvattaa niihin mittoihin mitä se joitakin viikkoja sitten oli. Viikko jatkuu kahdella kotipelillä Wildia ja Starsia vastaan, joiden jälkeen lauantaina on huippuhankala vieraspeli Vancouverissa. 4-5 pistettä on otettava, jotta nouseva trendi ja pudotuspeliunelma eläisi.
Hyvin pisteitä viime aikoina kerännyt Olli Jokinen on kerännyt myös jotain muuta, nimittäin miinuksia. Saldo näyttää pakkasta -13, jolla irtoaa Flamesin "ykköspaikka". Muita huolestuttavia lukemia kantavat kapteeni Iginla, sekä (yli)suuresta palkastaan nauttiva Mark Giordano (molemmilla -9), jonka pelin taso on kokonaisuudessaan laskenut viime kaudesta (odotetusti?).
