Outoa, ettei kukaan muu tykkää maali-ilottelusta enää nykyään. Tuon takia juuri jääkiekkoilusta pienenä kiinnostuin, kun tuli maaleja. Ne ovat edelleen minulle pelin suola. Ei sellaista tuloksetonta neppailua a la Carolina kaksi ensimmäistä erää eilen jaksa kukaan katsoa, ja hyydyttävää puolustuspelaamista katsellessakin alkaa keskittymiskyky kärsiä. Hienoin näkemäni kiekkopeli eilen Calgaryssa pitkiin aikoihin!
Oli kyllä sellaista luvattua Battle of Alberta tunnelmaa, tunteet kävivät kuumina, vauhtia ja tilanteita riitti, ja maaleja tuli tosiaan ihan tarpeeksi. Ei tarvinnut huutaa Paul Bissonnettin (Biz) tapaan "wakey, wakey" niin kuin joissain muissa peleissä. Ja sitten vielä on aina hauska katsella Forrest Gumpia Calgaryn penkin takana vääntämässä ihmeellisiä kasvonilmeitä. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, ai kun olisi tuolla ollut saada olla mukana!