Ketju auki myös tähän pariin. Kalenteriin seuraavat merkinnät:
Pe 12.4. klo 05.00: Calgary Flames vs. Colorado Avalanche @ Scotiabank Saddledome
Su 14.4. klo 05.30: Calgary Flames vs. Colorado Avalanche @ Scotiabank Saddledome
Ti 16.4. klo 05.00: Colorado Avalanche vs. Calgary Flames @ Pepsi Center
To 18.4. klo 05.00: Colorado Avalanche vs. Calgary Flames @ Pepsi Center
La 20.4. klo xx.xx Calgary Flames vs. Colorado Avalanche @ Scotiabank Saddledome *tarvittaessa*
Ma 22.4. klo xx.xx Colorado Avalanche vs. Calgary Flames @ Pepsi Center *tarvittaessa*
Ke 24.4. klo xx.xx Calgary Flames vs. Colorado Avalanche @ Scotiabank Saddledome *tarvittaessa*
Tyynenmeren divisioonan sekä läntisen konferenssin voittanut Flames ei ole ikinä ennen kohdannut hyvän loppurutistuksen runkosarjassa tehnyttä Centralin vitosta, Avalanchea playoffeissa. Sivuan viestissäni playoff-sarjaa suurelta osin Flamesin näkökulmasta ja annan isomman roolin ja vastuun Avalanchen lähtökohdista ja taustoista palstan ansioituneille Avs-aktiiveille.
Flamesin puolelta jos runkosarjaa vetää tarkemmin yhteen, niin kausihan oli runkosarjan osalta huippusuoritus odotuksiin nähden, kun muistetaan, että Flames oli kauden alla ennakkoon niitä mahdollisia playoff-joukkueita, mutta näin kovaa kautta harva odotti. Viime kauden mahalaskun jälkeen joukkueeseen tehtiin merkittäviä muutoksia offseasonilla, kun Carolinan suunnalta saatiin uusi päävalmentaja Bill Peters pois potkitun Glen Gulutzanin tilalle. Myös pelaajistoon tuli muutoksia etenkin sen ison Hurricanes-treidin muodossa, kun sisään saatiin Noah Hanifin, Elias Lindholm sekä vapaana agenttina signattu Derek Ryan.
Kausi lähti aika nopeasti oikeille raiteille, vaikka etenkin alkukaudesta maalivahtipelin osalta tuskailtiin aika paljonkin. Valehtelematta ainakin muutama peli käytännössä hävittiin Mike Smithin perseilyihin, joka avasi ykkösmaalivahdin paikan David Rittichille. Sen jälkeen Flames kiipesi pikku hiljaa kohti konferenssin kärkeä, ja loppujen lopuksi isoilta notkahduksilta vältyttiin, joka näkyi myös runkosarjan loppusijoituksissa. Noista Petersin mukana tuomista pelaajista jokainen on ollut varsin tärkeä Flamesille. Lindholmista saatiin ykkösketjuun se puuttuva rightin laita, joka pystyy myös ottamaan aloituksia ja pelaamaan myös tarpeen tullen sentterinä. Hanifin on muodostanut toimivan pakkiparin Travis Hamonicin kanssa. Ja Ryan, huolimatta alkukauden kritiikeistä, on ollut arvokas roolipelaaja mm. hyvien aloitustaitojen ansiosta.
Muutenkin pelaajistosta löytyy paria poikkeusta lukuunottamatta pelkkiä onnistujia, jonka vuoksi runkosarjassa menestyminen oli mahdollista. Gaudreau, Monahan, Tkachuk sekä Lindholm kärkihyökkääjinä tekivät kaikki piste-ennätyksensä, ja pakistossa tietenkin kapteeni Giordanon panos on ollut mittaamattoman arvokas. Joukkue on lisäksi sen verran hyvin ja selkeästi roolitettu, että en edes muista, koska viimeksi rosteri on ollut noin selkeä Flamesista puhuttaessa. Ykkösketjun lisäksi myös muut ketjut ovat pystyneet hyvään tuloksentekoon, kun loppukaudesta myös tuo nelosketju Mangiapane-Ryan-Hathaway löysi hyvän vireen. Ehkä isointa tasonnostoa ollaan odotettu James Nealin kohdalle, koska maalitehtailu ei ole ollut samaa, mihin Nealin kohdalla on koko hänen NHL-uran aikana totuttu. Muutenkin tuo kolmosvitja Bennett-Jankowski-Neal on ollut koko runkosarjaa katsottuna ollut odotuksiin nähden vaisuin Flamesin neljästä hyökkäysketjusta, joten sinne toivotaan näin Flames-lasien takaa parannusta. Nealilla on ylivoimaisesti kovin playoff-kokemus Flamesin rosterista, ja Bennett on parin playoff-visiitin perusteella niihin peleihin sopiva pelaaja, joten tämän suhteen ollaan optimistisia.
Jos puhutaan tulevasta playoff-sarjasta ja Flamesin todennäköisimmistä kompastuskivistä, niin itselleni tulee seuraavat asiat päällimmäisinä mieleen:
1. Maalivahtibattle
Flamesin puolesta maalivahtihomma meni siis kuta kuinkin niin, että Smith pelasi alkukaudella päin persettä, ja Rittich todella hyvin, jonka myötä "Ritteristä" tuli ykkösveskari. Peluutus pysyi kuitenkin suht tasaisena, ja Smith paransi loppukautta kohti, kun taas Rittich ehkä hieman hyytyi. Aloittava maalivahti ensimmäiseen peliin on arvoitus, mutta viimeaikaisen peluutuksen perusteella Smith todennäköisesti aloittaa (vaikka itse olen Rittichin kannalla).
Avsilla oli käsittääkseni samankaltaisia maalivahtihuolia ehkä jopa pidemmän aikaa runkosarjassa, kunnes nyt loppukaudella Grubauer on pelannut vahvasti, ja lienee aika varmasti tolppien välissä ekassa pelissä. Varlamov löytyy sitten vielä toisena, kokeneempana vaihtoehtona, joten maalivahtitilanteissa on mielestäni paljon samaa Flamesin sekä Avalanchen osalta. Toki tällä hetkellä jos noista pitäisi joku maalivahti valita, niin ehkä Grubauer
Eli se iso kysymys on, että tuleeko tällä osastolla sulamisia?
2. Erikoistilanteet
Aloitetaan tämän purkaminen sanomalla heti, että Flamesin ylivoimapeli sakkasi huolella runkosarjan lopulla. Toki viimeisessä kolmessa pelissä oli enemmän tai vähemmän lepuutuksia, mutta yv-peli ei ole nyt viime aikoina siis vakuuttanut. Osasyynsä on sillä, että esimerkiksi Monahan paini tuossa hetki sitten maalintekovaikeuksien kanssa, ja Lindholmilla on samaa ongelmaa. Lisäksi tuo Flamesin kakkosylivoima on ollut läpi kauden aika surkea, joten tässä näen Avalanchella edun, koska Rantasen ja MacKinnonin pyörittämä ylivoima höystettynä Landeskogin maalineduspelaamisella sekä Barrien viivatoimituksilla on nähdäkseni kovaa luokkaa.
Flamesin ylivoimaprosentti 19,3 oli liigan 18. paras, eli suht heikko siihen nähden, kuinka paljon Flames teki runkosarjassa maaleja. Avalanchen vastaava oli 22,0 (sija 7), eli juuri tätä tarkoitan, kun uskon tässä olevan yksi Avalanchen iskun paikoista.
Alivoimapuolella Flames erottui runkosarjassa sikäli edukseen, että se onnistui tekemään eniten alivoimamaaleja. Lindholm ja Jankowski etunenässä ovat olleet siinä hommassa aika vahvoja. Toisaalta av-prosentit ovat olleet liigan alempaa keskikastia (79,7 %, sija 21.) Eli tässäkin aika huonot luvut runkosarjamenestykseen nähden. Avsin alivoima oli toki vielä piirun heikompaa (78,7 %, sija 25.), mutta ylivoimissa prosenttierot ovat vähän isommat.
Flamesin erikoistilannepelaaminen on ollut murheenkryyni myös parina aikaisempana kautena, joten tähän on totuttu, ja siksi se on helppo nostaa yhdeksi sarjan avainasioista.
3. Kokemuksen merkitys
Flamesin puolella James Nealilla on sata playoff-peliä ja Frolik on ainoa pelaaja, joka on päässyt nostamaan Lord Stanleyn maljaa. Sen jälkeen on jo paljon hiljaisempaa, eli kokemusta ei juuri ole, joka on mielenkiintoinen lisä seurattavaksi tähän playoff-rutistukseen. Mikä sen merkitys tulee olemaan? Avalanchellakaan ei ole tällä saralla jalkeilla mikään konkariosasto, joten sikäli kokemuksen merkitys ei varmaan nouse mitenkään ihmeellisesti tässä esille, ehkä enemmänkin yksilötasolla.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tällaisilla ajatuksilla ketju auki. Ja jos tähän loppuun pitää vielä antaa valistunut arvio omasta puolestani, niin pakkohan tässä on uskoa, että Flames menee jatkoon. Pakisto ja hyökkäys on kaveria syvempi ja parempi, ja viimeisen parin kauden kohtaamisissa Avalanche on sopinut Flamesille hyvin. Toki nyt mennään kevään peleihin, mutta uskoa ja luottoa kyllä löytyy.
E: Otteluohjelma päivitetty viestiin. Otsikosta jäi näköjään yksi välilyönti puuttumaan, perkules.
Pe 12.4. klo 05.00: Calgary Flames vs. Colorado Avalanche @ Scotiabank Saddledome
Su 14.4. klo 05.30: Calgary Flames vs. Colorado Avalanche @ Scotiabank Saddledome
Ti 16.4. klo 05.00: Colorado Avalanche vs. Calgary Flames @ Pepsi Center
To 18.4. klo 05.00: Colorado Avalanche vs. Calgary Flames @ Pepsi Center
La 20.4. klo xx.xx Calgary Flames vs. Colorado Avalanche @ Scotiabank Saddledome *tarvittaessa*
Ma 22.4. klo xx.xx Colorado Avalanche vs. Calgary Flames @ Pepsi Center *tarvittaessa*
Ke 24.4. klo xx.xx Calgary Flames vs. Colorado Avalanche @ Scotiabank Saddledome *tarvittaessa*
Tyynenmeren divisioonan sekä läntisen konferenssin voittanut Flames ei ole ikinä ennen kohdannut hyvän loppurutistuksen runkosarjassa tehnyttä Centralin vitosta, Avalanchea playoffeissa. Sivuan viestissäni playoff-sarjaa suurelta osin Flamesin näkökulmasta ja annan isomman roolin ja vastuun Avalanchen lähtökohdista ja taustoista palstan ansioituneille Avs-aktiiveille.
Flamesin puolelta jos runkosarjaa vetää tarkemmin yhteen, niin kausihan oli runkosarjan osalta huippusuoritus odotuksiin nähden, kun muistetaan, että Flames oli kauden alla ennakkoon niitä mahdollisia playoff-joukkueita, mutta näin kovaa kautta harva odotti. Viime kauden mahalaskun jälkeen joukkueeseen tehtiin merkittäviä muutoksia offseasonilla, kun Carolinan suunnalta saatiin uusi päävalmentaja Bill Peters pois potkitun Glen Gulutzanin tilalle. Myös pelaajistoon tuli muutoksia etenkin sen ison Hurricanes-treidin muodossa, kun sisään saatiin Noah Hanifin, Elias Lindholm sekä vapaana agenttina signattu Derek Ryan.
Kausi lähti aika nopeasti oikeille raiteille, vaikka etenkin alkukaudesta maalivahtipelin osalta tuskailtiin aika paljonkin. Valehtelematta ainakin muutama peli käytännössä hävittiin Mike Smithin perseilyihin, joka avasi ykkösmaalivahdin paikan David Rittichille. Sen jälkeen Flames kiipesi pikku hiljaa kohti konferenssin kärkeä, ja loppujen lopuksi isoilta notkahduksilta vältyttiin, joka näkyi myös runkosarjan loppusijoituksissa. Noista Petersin mukana tuomista pelaajista jokainen on ollut varsin tärkeä Flamesille. Lindholmista saatiin ykkösketjuun se puuttuva rightin laita, joka pystyy myös ottamaan aloituksia ja pelaamaan myös tarpeen tullen sentterinä. Hanifin on muodostanut toimivan pakkiparin Travis Hamonicin kanssa. Ja Ryan, huolimatta alkukauden kritiikeistä, on ollut arvokas roolipelaaja mm. hyvien aloitustaitojen ansiosta.
Muutenkin pelaajistosta löytyy paria poikkeusta lukuunottamatta pelkkiä onnistujia, jonka vuoksi runkosarjassa menestyminen oli mahdollista. Gaudreau, Monahan, Tkachuk sekä Lindholm kärkihyökkääjinä tekivät kaikki piste-ennätyksensä, ja pakistossa tietenkin kapteeni Giordanon panos on ollut mittaamattoman arvokas. Joukkue on lisäksi sen verran hyvin ja selkeästi roolitettu, että en edes muista, koska viimeksi rosteri on ollut noin selkeä Flamesista puhuttaessa. Ykkösketjun lisäksi myös muut ketjut ovat pystyneet hyvään tuloksentekoon, kun loppukaudesta myös tuo nelosketju Mangiapane-Ryan-Hathaway löysi hyvän vireen. Ehkä isointa tasonnostoa ollaan odotettu James Nealin kohdalle, koska maalitehtailu ei ole ollut samaa, mihin Nealin kohdalla on koko hänen NHL-uran aikana totuttu. Muutenkin tuo kolmosvitja Bennett-Jankowski-Neal on ollut koko runkosarjaa katsottuna ollut odotuksiin nähden vaisuin Flamesin neljästä hyökkäysketjusta, joten sinne toivotaan näin Flames-lasien takaa parannusta. Nealilla on ylivoimaisesti kovin playoff-kokemus Flamesin rosterista, ja Bennett on parin playoff-visiitin perusteella niihin peleihin sopiva pelaaja, joten tämän suhteen ollaan optimistisia.
Jos puhutaan tulevasta playoff-sarjasta ja Flamesin todennäköisimmistä kompastuskivistä, niin itselleni tulee seuraavat asiat päällimmäisinä mieleen:
1. Maalivahtibattle
Flamesin puolesta maalivahtihomma meni siis kuta kuinkin niin, että Smith pelasi alkukaudella päin persettä, ja Rittich todella hyvin, jonka myötä "Ritteristä" tuli ykkösveskari. Peluutus pysyi kuitenkin suht tasaisena, ja Smith paransi loppukautta kohti, kun taas Rittich ehkä hieman hyytyi. Aloittava maalivahti ensimmäiseen peliin on arvoitus, mutta viimeaikaisen peluutuksen perusteella Smith todennäköisesti aloittaa (vaikka itse olen Rittichin kannalla).
Avsilla oli käsittääkseni samankaltaisia maalivahtihuolia ehkä jopa pidemmän aikaa runkosarjassa, kunnes nyt loppukaudella Grubauer on pelannut vahvasti, ja lienee aika varmasti tolppien välissä ekassa pelissä. Varlamov löytyy sitten vielä toisena, kokeneempana vaihtoehtona, joten maalivahtitilanteissa on mielestäni paljon samaa Flamesin sekä Avalanchen osalta. Toki tällä hetkellä jos noista pitäisi joku maalivahti valita, niin ehkä Grubauer
Eli se iso kysymys on, että tuleeko tällä osastolla sulamisia?
2. Erikoistilanteet
Aloitetaan tämän purkaminen sanomalla heti, että Flamesin ylivoimapeli sakkasi huolella runkosarjan lopulla. Toki viimeisessä kolmessa pelissä oli enemmän tai vähemmän lepuutuksia, mutta yv-peli ei ole nyt viime aikoina siis vakuuttanut. Osasyynsä on sillä, että esimerkiksi Monahan paini tuossa hetki sitten maalintekovaikeuksien kanssa, ja Lindholmilla on samaa ongelmaa. Lisäksi tuo Flamesin kakkosylivoima on ollut läpi kauden aika surkea, joten tässä näen Avalanchella edun, koska Rantasen ja MacKinnonin pyörittämä ylivoima höystettynä Landeskogin maalineduspelaamisella sekä Barrien viivatoimituksilla on nähdäkseni kovaa luokkaa.
Flamesin ylivoimaprosentti 19,3 oli liigan 18. paras, eli suht heikko siihen nähden, kuinka paljon Flames teki runkosarjassa maaleja. Avalanchen vastaava oli 22,0 (sija 7), eli juuri tätä tarkoitan, kun uskon tässä olevan yksi Avalanchen iskun paikoista.
Alivoimapuolella Flames erottui runkosarjassa sikäli edukseen, että se onnistui tekemään eniten alivoimamaaleja. Lindholm ja Jankowski etunenässä ovat olleet siinä hommassa aika vahvoja. Toisaalta av-prosentit ovat olleet liigan alempaa keskikastia (79,7 %, sija 21.) Eli tässäkin aika huonot luvut runkosarjamenestykseen nähden. Avsin alivoima oli toki vielä piirun heikompaa (78,7 %, sija 25.), mutta ylivoimissa prosenttierot ovat vähän isommat.
Flamesin erikoistilannepelaaminen on ollut murheenkryyni myös parina aikaisempana kautena, joten tähän on totuttu, ja siksi se on helppo nostaa yhdeksi sarjan avainasioista.
3. Kokemuksen merkitys
Flamesin puolella James Nealilla on sata playoff-peliä ja Frolik on ainoa pelaaja, joka on päässyt nostamaan Lord Stanleyn maljaa. Sen jälkeen on jo paljon hiljaisempaa, eli kokemusta ei juuri ole, joka on mielenkiintoinen lisä seurattavaksi tähän playoff-rutistukseen. Mikä sen merkitys tulee olemaan? Avalanchellakaan ei ole tällä saralla jalkeilla mikään konkariosasto, joten sikäli kokemuksen merkitys ei varmaan nouse mitenkään ihmeellisesti tässä esille, ehkä enemmänkin yksilötasolla.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tällaisilla ajatuksilla ketju auki. Ja jos tähän loppuun pitää vielä antaa valistunut arvio omasta puolestani, niin pakkohan tässä on uskoa, että Flames menee jatkoon. Pakisto ja hyökkäys on kaveria syvempi ja parempi, ja viimeisen parin kauden kohtaamisissa Avalanche on sopinut Flamesille hyvin. Toki nyt mennään kevään peleihin, mutta uskoa ja luottoa kyllä löytyy.
E: Otteluohjelma päivitetty viestiin. Otsikosta jäi näköjään yksi välilyönti puuttumaan, perkules.
Viimeksi muokattu: