Henryn kohdalla kyse on enemmänkin tason vaihtelusta, kuin siitä etteikö henk.koht. huipputaso riittäisi vahvistamaan Tapparaa. Tänään nähtiin taas se hyvä Henry (Pelicans ottelussa siis) joka liiraili kentällä rauhallisesti, ja syötteli varmasti. Kiilholman maalin syöttö oli hyvä esimerkki tietystä pikkunäppäryydestä jota Burkelta löytyy.
Mutta vastapainoksi on tullut myös huonompia pelejä ja huonompia hetkiä pelien sisällä. Kalpa-matsi oli pohjanoteeraus, jossa mies lähti hiihtelemään vikkelien kalakukkojen perässä ja oli usein vaikeuksissa. Jotkut tilanteet mies pelaa kuin NHL-stara ja välillä homma lipsuu. Luulen, että tämä tasaisuuden puute on estänyt miehen NHL uran jatkumisen nähtyä pidemmälle.
Pitäisin miehen kuitenkin Tapparassa. Näyttäisi sopeutuneen porukkaan hyvin ja tuo puolustukseen tiettyä uskottavuutta. On käyttänyt kovuuttaan oikein, ja käy muistuttamassa jos omia kohdellaan kentällä kaltoin. Olisi mielenkiitoista nähdä Henry YV-viivapelissä tai YV-maskimiehenä, sillä uskon että kädet hommaan riittäisivät. Urama muuten peluuttaa sisäänajettavia junnupakkeja (Mäntymaa, Koistinen, Ilvonen) lähes järjestään Henryn parina ja luulenpa että sekin on täysin harkittu valinta. Ainakin Mäntymaa näyttäisi kasvaneen pituutta ja kiloja kun "apu on tarvittaessa lähellä".