Aika paljon on organisaatiossa ja joukkueessa tapahtunut muutoksia siitä, kun viimeksi tuli palstalle kirjoiteltua ennen kauden 20-21 alkua. Tuohon kauteen lähdettiin kovin odotuksin, mutta lopputuloksena oli yksi surkeimmista kausista, joita olen itse joukkuetta seuranneena todistanut. Tuon kauden aikana tuli tehtyä se, mitä ei tullut tehtyä edes pahimpina tankkausvuosina - lopetin kesken kauden otteluiden seuraamisen kokonaan. Pelin taso joukkueella oli niin hirveätä kuraa, ettei sitä voinut NHL-joukkueen pelaamiseksi edes uskoa ja yksilötasolla lähes kaikki epäonnistuivat todella pahasti. Kaikkinensa Ralph Krueger paljastui todelliseksi bullshit artistiksi.
Kun vielä otetaan huomioon tuon kauden jälkeen tapahtunut suursiivous pelaajistossa (todella moni joukkueessa pitkään pelannut, kuitenkin vielä parhaassa peli-iässä ollut oma varaus kaupattiin tai päästettiin vapaaksi agentiksi) sekä varmuudella tapahtuva Eichelin kauppaaminen, oli tilanne melko ankea, koska tiedossa oli, että tuollaisen uudelleenkäynnistyksen jälkeen tulee menemään pitkä aika ennen kuin uusi runko saadaan kasattua ja mitään takeita senkään projektin onnistumisesta ei voi olla. Edes lotteryvoitto ja Owen Powerin varaaminen ei jaksanut henkilökohtaisesti innostaa niin paljoa kuin varmasti olisi pitänyt. Valoa tilanteeseen kuitenkin loi se, että organisaatiolla oli tuon kauden 20-21 jälkeen paljon nuoria, jo NHL-kokoonpanossa pelaavia tyyppejä, vahva prospect pool sekä iso kasa varausvuoroja. Tässä kohtaa oleelliseksi kysymykseksi muodostuikin, onko organisaation management-osasto sellainen, että se pystyy onnistumaan siinä, missä aikaisemmat epäonnistuivat?
Tuon kauden 20-21 isot muutokset eivät osuneet ainoastaan pelaajistoon, vaan myös koko organisaatioon. Isoja muutoksiahan tehtiin jo Adamsin tultua kesällä 2020, mutta tässä kohtaa kysymys oli enemmänkin vanhojen rakenteiden purkamisesta eikä niinkään organisaatiollisesta uudistamisesta. Tuolloinhan laitettiin paljon scout-osastoa pihalle ja tällöin alkoi kiertämään huhut siitä, että onko Pegula laittanut rahanyörät kiinni. Joskin näille spekulaatioille saatiin aika pian loppu, kun Buffalo teki Taylor Hallin kanssa rahakkaan yhden vuoden sopimuksen. Vuoden 2021 alkupuoliskolla organisaatio palkkasi Penguinsista pois potkitun Jason Karmanoksen sekä tilastomenetelmistä samassa organisaatiossa vastanneen Sam Venturan. Karmanoksen panoksella organisaatiossa tehtiin täysi arviointi ja erityisesti tilastomenetelmien hyödyntäminen nostettiin aiempaa huomattavasti korkeammalle jalustalle. Organisaatioon tehtiin ihan oma tilastomenetelmien osasto, jonka johtoon Ventura laitettiin. Viime kesän lopulla The Athleticissa julkaistiin muutama artikkeli, jossa käsiteltiin kattavasti amatööri-scouttauksen johtoon nostetun Jerry Fortonin ja Venturan haastatteluiden muodossa tilastomenetelmien käyttöä organisaatiossa. Venturan johdolla organisaatiossa käytettiin yli vuosi, nimenomaan draftaamiseen sovellettevan mallin kehittämiseen ja se työ saatiin päätökseen viime kesän draftin aikoihin. Myös Forton, joka on siis pitkän linjan scout-ammattilainen, vaikuttaa haastatteluissa hyvinkin innokkaasti omaksuneen näiden menetelmien hyödyntämisen varauskelpoisia pelaajia arvioitaessa. Aika toki näyttää, millaisiin tuloksiin tämä johtaa.
Vaikka management-osaston onnistumisen arviointi kokonaisuudessaan kannattanee tehdä aikaisintaan vasta noin viiden vuoden päästä aloittamisesta, vaikuttaa ainakin tällä hetkellä siltä, että nykyinen management on asiansa huomattavasti osaavampi kuin aikaisempi ja antaa aihetta optimismiin myös tulevaisuuden osalta.
Isoin syy tälle on tietenkin se, että vaikka edellä kuvatun mukaisesti kauteen 21-22 lähdettäessä tilanne oli hyvinkin pettymyksen katkuinen, on joukkueessa tapahtunut aivan valtava muutos parempaan suuntaan hyvin lyhyessä ajassa. Jo tässä vaiheessa uskaltaa varmuudella sanoa, että ne muutokset kauden 20-21 jälkeen olivat oikeita ja koko organisaatioon ja sen tekemiseen on saatu aivan uutta eloa.
Kauteen 21-22 lähdettäessä oli hieman vaikea edes asettaa odotuksia. Selvää oli, että joukkue tulee taas kerran huomattavasti todennäköisemmin kamppailemaan ykkösvarauksesta kuin playoff-paikasta. Tähän nähden kautta 21-22 voidaan pitääkin erittäin positiivisena yllätyksenä. Erittäin moni pelaaja löysi yksilötasolla pelaamisestaan uuden tason, Eichel-kauppa näytti heti osuneen maaliin jo pelkästään Tuchin osalta ja joukkueen pelaamisessa ei ollut enää mitään viitteitä siitä aikaisempien vuosien ummehtuneesta "voita alue"-kiekosta, jolla ei ollut mitään tekemistä voittavan pelaamisen kanssa nykypäivänä. Kauteen mahtui paljon loukkaantumisia ja maalivahtejakin taisi olla samaan aikaan loukkaantuneena 4 kappaletta pahimmillaan. Myöskään Tokarskin ei pitäisi kuulua minkään NHL-joukkueen vakiokokoonpanoon. Näistä seikoista huolimatta kausi oli hyvin nousujohteinen ja maalis-huhtikuu joukkue pelasi pistetahdilla, joka vastaisi yli 100 pistettä koko kauden osalta. Vaikka joukkue taas jäi selvästi pudotuspelien ulkopuolelle, jäi kaudesta eritoten sen loppu huomioon ottaen parempi maku kuin varmasti mistään kaudesta melkein vuosikymmeneen.
Kaiken ylläkirjoitetun tarkoitus on hieman alustaa viestin päätarkoitusta eli kuluneen kauden onnistumista toistaiseksi. Kauden onnistumista on mahdotonta mielekkäästi arvioida ilman kunnollista kontekstia ja kontekstin saamiseksi on pakko ottaa huomioon se, missä vaiheessa joukkue ja organisaatio tarkalleen menee.
Millä odotuksilla sitten tähän kuluneeseen kauteen lähdettiin? Jokainen tietenkin asettaa odotukset itse, mutta mielekkäintä nähdäkseni on arvioida asiaa sen kautta, mitkä odotukset joukkueenjohto on asettanut. GM:n on tietenkin oman pestin jatkuvuuden kannalta turvallisinta ja helpointa painottaa kärsivällisyyttä ja projektin pitkäkestoisuutta. Tästä huolimatta on ehdottoman hyvä asia, että Adams on painottanut samoja seikkoja ja tämä on myös onneksi näkynyt hänen toiminnassaan. Vaikka viime kausi päättyikin monen pelaajan osalta selkeään tasonnostoon, oli vielä tuossa vaiheessa aivan liian aikaista sanoa, mikä tulee kunkin joukkueessa pelanneen pelaajan tasoksi muodostumaan sekä miten NHL-joukkueen ulkopuolella pääosan kaudesta olleet, mutta nyt tulevaksi kaudeksi pelaamaan suunnitellut pelaajat tulevat tulokaskautensa pelaamaan puhumattakaan pidemmälle tulevaisuuteen.
Selkeät ja akuuteimmat vahvistuksen kohteet olivat maalivahtiosasto sekä puolustuksen oikea puoli. Jo viime kauden trade-deadlinelta lähtienhän on ollut selvää, että Adamsin kiikarissa on ollut vahvistaa tuota puolustuksen oikeata puolta. Adams olisi kesällä varmasti voinut lähteä tuon mittavan cap-tilan ja prospectien/varausvuorojen avulla tekemään isoja liikkeitä noiden molempien paikkojen vahvistamiseen. Sen sijaan Adams päätti tehdä melko maltillisia liikkeitä Comrien ja Lyubushkinin hankinnan muodossa. Myös se seikka, että Adams olisi ollut valmis ottamaan Matt Murrayn Ottawasta päivittääkseen yhden varausvuoron korkeammaksi, kertoo siitä, että tämän kauden joukkuetta rakennettaessa pääpaino oli ihan muualla kuin mahdollisimman kilpailukykyisen joukkueen kokoamisessa. Adams myös sanoi, että ei halua blokata nuorilta näyttömahdollisuuksia. Veikkaisin hänen viitanneen enemmänkin hyökkäykseen, koska siellä tilanne on ollut enemmänkin se, että huutavaa pulaa ei millekään pelipaikalle ollut, mutta hieman epävarmoja kortteja useampi. Sen sijaan, että näiden epävarmojen korttien pelaamisen oltaisiin otettu varmemmat kortit vapailta markkinoilta/treidillä, annettiin näille nuoremmille näyttömahdollisuudet. Lähinnähän tässä viitataan osastoon Krebs/Mittelstadt/Cozens/Peterka/Quinn/Asplund.
Painetta varmasti lähteä "mälläämään" olisi ollut, kun ottaa huomioon sen, että esimerkiksi Ottawa teki isoja liikkeitä viime off-seasonilla ja myös Detroit laittoi parikymmentä miljoonaa tuulemaan pelkästään vapaisiin agentteihin. Ainakin näihin joukkueisiin nähden Adams pelasi korttinsa oikein. Joukkueen palkkakattoa ei rasita vuosiksi eteenpäin mitkään ylipalkatut coppit/chiarotit/gudbransonit/trochekit ym. ja nyt ollaan viime kauden loppuun nähden huomattavasti viisaampia sen suhteen, minkälaiseen hankintaan iso kasa assetteja/cap-tilaa kannattaa käyttää. Esimerkiksi Thompsonin ja Cozensin otteet ja jatkosopimukset tarkoittavat sitä, että top-6-sentteriosasto ei ole enää tarve, vaikka eritoten ennen viime kautta tai jopa ennen tätä kautta kysymysmerkkejä noille tonteille jonkin verran olikin.
Eli tähän kauteen lähdettiin tilanteessa, jossa joukkuetta vahvistettiin kaupoilla tai vapailla agenteilla erittäin maltillisesti ja joukkueeseen tuli kolme tulokasta pelaamaan lähtökohtaisesti isohkoa roolia (Power, Peterka ja Quinn). Ei siis ne kunnianhimoisimmat lähtökohdat.
Tästä huolimatta nimenomaan Buffalo on se joukkue, joka tällä hetkellä on vahviten kiinni villikorttipaikassa Atlanttin-divisioonassa. Mielestäni tämän kauden onnistuminen mitataan muulla kuin sarjataulukko-sijoituksella, mutta siitä huolimatta oma odotukseni oli, että joukkue saa noin 85-90 pistettä ja pysyy jollain tasolla mukana pudotuspelitaistossa pidemmälle kevääseen. Tällä hetkellä siis ollaan tuloksellisesti yli tuon.
Mitä taas tulee joukkueen otteisiin joukkuetasolla, voidaan positiivisimpina asioina pitää sitä, että joukkue on yksi liigan tulivoimaisimmasta ja eniten maaleja tekevistä joukkueista. Tähän isoimpana syynä on se, että joukkue on myös yksi liigan parhaimpia kääntämään nopeasti peliä ja luomaan ylivoimahyökkäyksiä. Tämä yhdistettynä siihen, että joukkueessa on läpi kaikkien neljän kentällisen todella taitavia ja myös nopeita pelaajia, tarkoittaa todella usein sitä, että tasavoimahyökkäyksistä saadaan rakennettua maalipaikka suorana hyökkäyksenä. Joukkue pelaa myös todella monipuolisesti, mitä tulee hyökkäyksiinlähtöihin omista sen jälkeen, kun kiekko on saatu riistettyä vastustajalta. Olen aika tarkkaan seurannut tuota asiaa, enkä oikein pysty suoraan sanomaan tiettyä mallia, minkä kautta tuota rakennetaan. Pelaajilla on selkeästi tietyt preferenssit eli lyhyellä syötöllä tai jalalla pelin nostaminen, mutta tämän lisäksi myös painoton laita usein hakee keskialueelta mahdollistaakseen pitkän avauksen (sekä hillitäkseen vastustajan puolustajien innokkuutta pinchata, mikä taas luo enemmän tilaa ja aikaa nostaa peliä jalalla tai lyhyellä syötöllä). Toisaalta lainkaan kiellettyä ei ole purkaa peli keskialueelle norsukiekolla tai laidan kautta. Vaikka tuo toisinaan johtaakin hieman tarpeettomiin kiekonmenetyksiin joko liian pitkän kiekon hautomisen tai liian rohkean syöttö-/harhautusyrityksen muodossa, toimii tuo pääasiassa mielestäni todella hyvin. Joukkue myös pyrkii ensisijaisesti luomaan kontrolloituja hyökkäysalueellevientejä ja hyvin usein myös onnistuu tässä. Osa syy tässä on se, että joukkue liikuttaa kiekkoa todella hyvin myös keskialueella.
Positiiviseksi asiaksi täytyy myös nostaa joukkueen karvauspelaaminen. Tässä on toki hieman vaihtelua sen suhteen, millä energiatasolla joukkue pelaa, mutta pääosin tuo toimii hyvin. Hyökkääjät saavat todella usein luotua kiekonriistoja jo hyökkäysalueella ja "huonoimmillaankin" vastustajan hyökkäys saadaan tapettua kiekonriiston muodossa jo heidän oman sinisen ja keskiviivan väliin, josta joukkue osaa kääntää taas nopeasti vaarallisen vastahyökkäyksen.
Kiekottomaan keskialueen pelaamiseen pätee hieman sama kuin karvaamiseen. Kun joukkue pelaa hyvällä energialla eikä päästä ylivoimahyökkäyksiä, usein vastustajan hyökkäys saadaan liikkuvan ja aktiivisen pakiston ja nopean takakarvauksen johdosta tapettua tuohon omalle siniselle joko kiekonriiston muodossa tai pakottamalla vastustaja dumppaamaan kiekko.
Noiden hyvien puolien vastapainoksi joukkueen pelaamisessa on kuitenkin valitettavasti iso kasa aika merkittäviä puutteita ja kehityskohteita. Tietynlainen huolimattomuus ja huolettomuus paistaa vielä liiaksi pelaamisessa. Mielestäni on todella hyvä, että joukkueessa uskalletaan pelata vahvuuksilla eikä pelätä virheitä (eikä Granato niistä rankaise), mutta liian usein näkee kiekollisen pelaajan tekevän sellaisen high risk/low reward ratkaisun. Tätä tapahtuu oikeastaan jokaisella kenttäalueella. Mielestäni on ihan sallittua, jos korkean taitotason pelaaja yrittää silloin tällöin high risk/high reward -ratkaisua. Mutta liian usein pelaajan näkee yrittävän liian hienoa ratkaisua, vaikka saman verran peliä edistävän ratkaisun olisi voinut tehdä samassa tilanteessa ilman minkäänlaista riskiä. Tämä piirrehän oli jo viime kaudella hyvin esillä. En vielä tästä huolestuisi liikaa, mutta tämä on ehdottomasti sellainen kehityskohde, joka Granaton on otettava tosissaan. Mikäli tässä ei tapahdu selkeätä muutosta, ei joukkue tule voittamaan pelejä pudotuspeleissä, mikäli sinne joskus päästään. Pelaajien täytyy oppia huomattavasti paremmin kartoittamaan kaikki ratkaisuvaihtoehdot ja kyetä valitsemaan niistä paremmalla suhteella ne vaihtoehdot, jotka edistävät peliä riittävästi suhteuttuna siihen riskiin, minkä yksittäinen vaihtoehto pitää sisällään.
Toinen erittäin iso ongelma on hyökkäyspään pelaaminen muussa kuin suorassa hyökkäyksessä. Joukkue kykenee pitämään erittäin hyvin kiekkoa ja liikuttamaan sitä. Kuitenkin tämän kiekonhallinnan kääntäminen edes laukauksiksi puhumattakaan maalipaikoista, on tuskastuttavan vaikeata. Onkin ironista, että parhaimmat maalipaikat joukkue saa luotua pitkän kiekonhallinnan kautta siten, että joukkue ensiksi menettää kiekon, mutta saa sen takaisin ja kääntää nopeasti pelin. Tämän vaikeus myös selittää mielestäni eniten sitä, miksi Dahlinia lukuun ottamatta puolustajien pistesaldo on melko vaatimaton joukkueen tehtyihin maaleihin nähden. Näen ongelman ensisijassa muualla kuin taitotasossa tai materiaalissa (se kyllä mahdollistaisi tehokkaan hyökkäyspään pelaamisen). Kysymys on enemmänkin mentaliteetissa. Monesti näkee kiekollisen pelaajan olevan hyvässä laukaisupaikassa ilman paineistusta ja ketjukaveri valuu kulmaan tarjoamaan syöttöpaikan, vaikka tämän pitäisi painaa pää edellä maalille reboundin/maskin toivossa). Tämä on myös hieman itseään ruokkiva kehä, koska niitä laukauksia ei myöskään tule, kun miehiä ei ole maalilla ja miehet taas eivät mene maalille, kun niitä laukauksia ei tule.
Kuten totesin, tuo on iso ongelma, mutta toisaalta tuossa piilee valtava potentiaali joukkueen hyökkäyspelaamisen osalta. Jos tuo saadaan toimimaan, tulee joukkue olemaan entistäkin huomattavasti tehokkaampi maalinteossa ja vaikeammin puolustettava (nythän parhaiten scouttaavat joukkueet ovat ymmärtäneet, että helpoiten Buffalon hyökkäyspelaamisen saa tapettua sillä, että sulkee ylivoimahyökkäykset kokonaan pois).
Tähän samaan ongelmaan liittyy myös toinen iso ongelma, mikä heijastuu puolustuspelaamiseen. Koska joukkue ei saa luotua edes laukauksia noiden kiekonhallintajaksojen aikana, tulee noiden seurauksena taas paljon kiekonmenetyksiä. Puolustajien pinchaamisessa on ollut sen verran ongelmia, että liian usein sieltä tulee pahojakin ylivoimahyökkäyksiä, koska usein kiekonmenetyksen sattuessa hyökkääjät ovat melko syvällä eivätkä kerkeä takakarvaamaan.
En myöskään ole aivan tyytyväinen joukkueen viisikkopuolustukseen omassa päässä. Se ei ole aivan katastrofaalista, mutta siinä on liikaa samoja piirteitä kuin tuossa sysispaskassa alivoimassa. Useinkaan koordinaatio ei oikein toimi, vaan ollaan passiivisia silloin kuin ei pitäisi ja juostaan, kun ei pitäisi. Tuota pelastaa paljon se, että puolustuksessa on aika paljon kamppailuvoimaa ja puolustajat voittavat paljon kaksinkamppailuja.
Erikoistilanteet ovat myös iso pettymys. Alivoima ei ole toiminut koko kaudella liian passiivisuuden johdosta ja ylivoimakin on ruvennut tökkimään heti, kun vastustajat ovat ymmärtäneet pelata Thompsonin one-timerin pois.
Joukkueen pelaaminen kokonaisuudessaan on maalivahdille hyvin epäkiitollinen. Laukauksia ei välttämättä tule ihan älyttömästi maalivahdille, mutta ne ovat suhteellisen usein todella vaarallisista paikoista. Yleensä ylivoimahyökkäyksistä. Tästä syystä mielestäni kaikilla maalivahdeilla on heidän otteitaan ainakin jonkin verran huonommat tilastot.
Kaikkinensa joukkueen pelaamisessa on todella paljon positiivisia asioita ja myös sellaisia ulottuvuuksia, joita ei hirveän monessa muussa joukkueessa ole eivätkä kovin helpolla saa luotua. Joukkueen pelaamista on myös huomattavan paljon mielekkäämpää katsoa kuin aiempien valmentajien, vaikka itse arvostankin enemmän vähämaalisempia otteluita, joissa näkee paljon "oikeita" ratkaisuja.
Kuitenkin joukkueen pelaaminen on edelleen aika raakiletasolla. Olen yllättynyt, jos joukkue playoffeihin pääsee, koska kilpakumppanit ovat kokoneenempia ja rutinoituneempia. Vaikka playoffeihin ei päästäisi, on vaikea nähdä, että kausi voisi kokonaisuudessaan olla muuta kuin iso onnistuminen.
Tästäkin viestistä tuli paljon pidempi kuin oli tarkoitus, joten pelaajakohtaisen arvioinnin aika tulee joskus myöhemmin. Toivottavasti aikaisemmin kuin parin vuoden päästä!
