On aika jälleen suunnata katseet kohti tulevaa ja toivoa parempaa kautta. Pitkä aika on siitä, kun ollaan viimeksi päästy maistelemaan poffien tunnelmaa. Viimeksi siihen ollaan selviydytty kaudella 2010-2011. Eikä viime kausi osoittanut kyllä sitä, että sitä muutosta olisi tulossa, varsinkin kun jäätiin huonommille pisteille kahteen viime kauteen verrattuna.
Paljon on toki ollut puhetta, että mistä se homma on oikein kiinni ja kyllähän se pääasiassa löytyy pelaajien korvien välistä. Kauden viimeiset haastattelut saivat suurimmaksi osaksi sitä osviittaa, että pelaajien mieli ei aina peliin lähdettäessä ole voittaminen. Ristolaisenkin mukaan jos joulukuussa on selvää ettei kurssia saada käännettyä, on aika hiton vaikea pitää mieli virkeänä puolet kaudesta. Joukkue tarvitsee voittamisen kulttuuria ja sitä tarvittavaa intohimoa millä pelejä voitetaan. Vaikka joukkueesta löytyi vapaamatkustajia, on siinä pitkälti paljon kyseessä myös asenne.
Kun seurataan paljon näitä kärkijoukkueiden menestystä, sieltä löytyy selvä aihio sille. Nuorten pelaajien esiintulo ja niiden kehittäminen. Sabresilla ongelmana on ollut se, että ollaan saatu varmoista varatuista pelaajista niitä runkopelaajia, muttei takaa olla saatu tulitukea. Nämä varmat ovat olleet Eichel, Reinhart ja Ristolainen, mutta jos mietitään kauan tässä ollaan jo joukkuetta rakennettu laihoin tuloksin, ollaan varattu joko huonosti tai epäonnistuttu pelaajien kehityksessä. Viime kausi tosin osoitti farmin puolella jo jotain positiivista, kun selviydyttiin poffeihin ja oltiin ennen hyytymistä jopa runkosarjan voitosssa kiinni. Siellä otti kuitenkin omia varauksia jo lupaavia herättäviä harppauksia.
Ensi kaudelle toivon, että lähdetään ottamaan riskillä eikä lähdetä turhaan hakemaan mitään pouliotteja vapailta markkinoilta. Joukkue toki tarvitsee sitä voittamisen kulttuuria, mutta hyvin harkiten saadaan katsella kuka voisi olla vahvistus.
Puolustuspää tulee ainakin paranemaan Dahlinin muodossa ja riippuen siitä kuinka tullaan kokeilemaan Guhlea sekä uutta vahvistusta Lawrence Piluttia. Surkeiden sopimusten myötä siellä on ylitarjontaa, joten tuleeko sinne muutoksia. Pilut pelasi läpimurto kauden HV71:ssä, tehden 52 otteluun 38 pistettä. Tehden puolustajista eniten syöttöjä ja pisteitä SHL:ssä. Hän pokkasi myös kaudelta vuoden puolustaja palkinnon. Puolustajana Pilut oli myös joukkueensa paras pistemies. Pilutille tehtiin kahden vuoden sopimus maksimi summalla.
Puolustajien sopimustilanne (suluissa viimeinen sopimuskausi):
Ristolainen 5,4milj (2021-2022)
Bogosian 5,1 milj (2019-2020)
Scandella 4 milj (2019-2020)
Beaulieu 2,4 milj (2018-2019)
McCabe 1,6 milj (2018-2019)
Takaa on tulossa siis Pilut, Nelson, Guhle sekä Borgen.
Ristolainen - Guhle
Dahlin - Scandella
Bogosian - McCabe
Nelson - Beaulieu
Melkoinen soppahan tuo on edelleen, vaikka sieltä Dahlin tulisi. Tullaanko tähän ruotsalaisten armeijaan hankkimassa vielä yksi konkari, joka voisi olla Dahlinille apu alakertaan? Riittäisikö Guhlella ykköspariin? Pelasi kuitenkin melko vakuuttavasti jo viime kaudella. Mitkä tulee olemaan lasisen Bogosian tilanne ja mitä tehdään omissa sähläävän Beaulieun kanssa? Muuttujia on liiaksi, joten tuo koostumus on vain oletusarvio.
Paljon on toki ollut puhetta, että mistä se homma on oikein kiinni ja kyllähän se pääasiassa löytyy pelaajien korvien välistä. Kauden viimeiset haastattelut saivat suurimmaksi osaksi sitä osviittaa, että pelaajien mieli ei aina peliin lähdettäessä ole voittaminen. Ristolaisenkin mukaan jos joulukuussa on selvää ettei kurssia saada käännettyä, on aika hiton vaikea pitää mieli virkeänä puolet kaudesta. Joukkue tarvitsee voittamisen kulttuuria ja sitä tarvittavaa intohimoa millä pelejä voitetaan. Vaikka joukkueesta löytyi vapaamatkustajia, on siinä pitkälti paljon kyseessä myös asenne.
Kun seurataan paljon näitä kärkijoukkueiden menestystä, sieltä löytyy selvä aihio sille. Nuorten pelaajien esiintulo ja niiden kehittäminen. Sabresilla ongelmana on ollut se, että ollaan saatu varmoista varatuista pelaajista niitä runkopelaajia, muttei takaa olla saatu tulitukea. Nämä varmat ovat olleet Eichel, Reinhart ja Ristolainen, mutta jos mietitään kauan tässä ollaan jo joukkuetta rakennettu laihoin tuloksin, ollaan varattu joko huonosti tai epäonnistuttu pelaajien kehityksessä. Viime kausi tosin osoitti farmin puolella jo jotain positiivista, kun selviydyttiin poffeihin ja oltiin ennen hyytymistä jopa runkosarjan voitosssa kiinni. Siellä otti kuitenkin omia varauksia jo lupaavia herättäviä harppauksia.
Ensi kaudelle toivon, että lähdetään ottamaan riskillä eikä lähdetä turhaan hakemaan mitään pouliotteja vapailta markkinoilta. Joukkue toki tarvitsee sitä voittamisen kulttuuria, mutta hyvin harkiten saadaan katsella kuka voisi olla vahvistus.
Puolustuspää tulee ainakin paranemaan Dahlinin muodossa ja riippuen siitä kuinka tullaan kokeilemaan Guhlea sekä uutta vahvistusta Lawrence Piluttia. Surkeiden sopimusten myötä siellä on ylitarjontaa, joten tuleeko sinne muutoksia. Pilut pelasi läpimurto kauden HV71:ssä, tehden 52 otteluun 38 pistettä. Tehden puolustajista eniten syöttöjä ja pisteitä SHL:ssä. Hän pokkasi myös kaudelta vuoden puolustaja palkinnon. Puolustajana Pilut oli myös joukkueensa paras pistemies. Pilutille tehtiin kahden vuoden sopimus maksimi summalla.
Puolustajien sopimustilanne (suluissa viimeinen sopimuskausi):
Ristolainen 5,4milj (2021-2022)
Bogosian 5,1 milj (2019-2020)
Scandella 4 milj (2019-2020)
Beaulieu 2,4 milj (2018-2019)
McCabe 1,6 milj (2018-2019)
Takaa on tulossa siis Pilut, Nelson, Guhle sekä Borgen.
Ristolainen - Guhle
Dahlin - Scandella
Bogosian - McCabe
Nelson - Beaulieu
Melkoinen soppahan tuo on edelleen, vaikka sieltä Dahlin tulisi. Tullaanko tähän ruotsalaisten armeijaan hankkimassa vielä yksi konkari, joka voisi olla Dahlinille apu alakertaan? Riittäisikö Guhlella ykköspariin? Pelasi kuitenkin melko vakuuttavasti jo viime kaudella. Mitkä tulee olemaan lasisen Bogosian tilanne ja mitä tehdään omissa sähläävän Beaulieun kanssa? Muuttujia on liiaksi, joten tuo koostumus on vain oletusarvio.