Dissonanssi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Moderaattorit
Bylsman valinta olisi kyllä mielenkiintoinen nuorelle Buffalolle. Jälkikäteen Bylsman aikaa Penguinsissa katsoen, se jätti monia ristiriitaisuuksia: Penguins aikanaan Bylsman ollessa nuori ja kokematon valmentaja, jopa hieman paradoksaalisesti Bylsman yhdeksi suurimmaksi moitteen aiheeksi nousi kokemuksen arvostaminen nuorten pelaajien kustannuksella. Toinen asia mikä merkkasi varsinkin Bylsman viimeisiä aikoja, oli valtava kurittomuus. Vastapainoksi löytyy taas miehen Jack Adams -kausi, jolloin hän luotsasi ilman Crosbya ja Malkinia pelanneen Penguinsin melkoisen lentoon, jolloin joukkue pelasi todella työteliästä kiekkoa. Kuten mainitsitkin, nykyisten tietojen valossa voidaan miettiä kuinka paljon Bylsman aikaa merkanneista ongelmista johtui nimenomaan hänestä, kun meno on paikoin edelleen samannäköistä.
Ymmärtääkseni Bylsma sai aika paljon kritiikkiä siitä aika perinteisestä syystä, eli luottamuksen antamisesta tietyille kavereille, vaikka peliotteet eivät ehkä tätä olisi oikeuttaneet. Lähinnähän siellä esim. Adams ja Dupuis saivat vastuuta enemmän kuin olisivat ehkä ansainneet. Samoin sitten Despres jäi aika vähälle vastuulle. Tosin tuo koko tapaus Despres on melko mysteeri. Jostain syystä tuo ei tuntunut nauttivan luottamusta organisaation millään tasolla, vaikka peliesityksissä sinällään ei kamalasti vikaa ollutkaan. Kyllä siellä jotkut, ulkopelilliset, syyt ovat olleet, että hänelle melko kitsaasti vastuuta annettiin ja lopulta käytännössä dumpattiin menemään.
Buffalon tulevaisuuden kahdesta tärkeimmästä kantavasta voimasta, varsinkin Reinhart käsittääkseni hyvinkin työteliäs, molempiin suuntiin pelaava, ja ilmeisesti Eichelkinkään työmoraalissa ei pitäisi olla kysymyksiä? Nuoren joukkueen ollessa kysymyksessä, vaikeita aikoja on aivan satavarmasti tiedossa, ja mielenkiinnolla haluaisin nähdä miten Bylsma pystyisi käsittelemään niitä uuden jengin ruorissa.
Menee ehkä hiustenhalkomiseksi, mutta sanoisin Reinhartin olevan ehkä enemmänkin tunnollinen kuin varsinaisesti työteliäs. Tällä tarkoitan sitä, että hän on erittäin älykäs ja tietää velvollisuutensa ja vastuunsa, mikä johtaa kentällä hyviin asioihin, koska hän ei luista tai huijaa omasta ruudustansa eikä hänen "ohitsensa" tapahdu kentällä asioita. Hän ei kuitenkaan ole varsinaisesti pelaaja, joka ekana syöksyisi syömään kiekkoja. Tässä mielessä hän eroaa suuresti esim. Girgensonsista. Tätä voisi havainnollistaa esimerkillä, jossa Girgensonsin käsketään käydä salilla viisi kertaa viikossa, ja hän käy seitsemän, vaikka hänelle kerrottaisiin, että se ei ole hyvä asia. Reinhart taas käy sen viisi kertaa, ja varoo käymättä enempää tai vähempää, koska näin häntä on ohjeistettu. Toisin sanoen Reinhartissa on edelleen melko paljon tällaista koulupoikamaisuutta jäljellä, mistä hänen tulisi päästä eroon, jos aikoo olla liigan kovimpia johtajia. En epäile sikäli laisinkaan, etteikö tuo pääsisi eroon, kun ammattilaistasolla ympärillä on urheilullisia ja ammattimaisesti pelaamiseen suhtautuvia veteraaneja ym. teini-ikäisten junnujen sijaan. Reinhartista ei ikinä tule mitään ongelmapelaajaa, mutta hän tarvinnee esimerkkejä ympärilleen kehittyäkseen huipputason johtajaksi. Tämän takia Giontan, Gorgesin, Moulsonin ym, roolimalli tulee olemaan hänelle tärkeä.
Kuitenkin hänen tunnollisuutensa ja älykkyytensä takaa sen, että hän tulee olemaan valmentajan ihannepelaajia koko uransa.
Eichel omien havaintojeni ja tietojeni mukaan on hyvin työteliäs. Hänessä on tässä mielessä ehkä enemmän samanlaista työmoraalia kuin Girgensonsista. Hänhän on jo melko nuoresta pitäen treenannut todella kurinalaisesti, minkä takia hänen fysiikkansa on jo nyt ihan huipputasolla. Myös hän on todella urheilullinen ja omaa jo noin nuorena urheilulliset elämäntavat (mitä nyt vähän Budlightia nautti Beanpotin voittamisen juhlahumuissa) Kentällä hän toisinaan sortuu liiallisen kiekon tuijotteluun, mutta esim. MM-kisoissa hän osoitti useamman kerran, että ei todellakaan ole laiska pelaaja. Pelasi kaksinkamppailuja todella hyvin loppuun asti tehden kiekonriistoja, polki pariin kertaan huikealla tavalla takakarvaajana kiekolliseen pelaajan kiinni, vaikka välimatkaa oli paljon jne.
Tietynlainen passiivisuus tai kiekonkatselu on melko tyypillistä tuon tason lahjakkuuksille tuossa iässä, kun ovat yksinkertaisesti olleet koko uransa niin dominoivia. Kentällä ei vain ole tarvinnut antaa kaikkeansa tehdäkseen mitä haluaa. Tämän takia uskon, että Eichelin kehityksen kannalta NHL-ympäristö on se paras. Hän vaikuttaa juuri pelaajalta, jota mahdollisimman kilpailullinen ja haastava ympäristö potkii eteenpäin.
Eichelin kokonaisvaltainen pelaaminen on vielä luonnollisesti vaiheessa, mutta MM-kisojen perusteella en olisi lainkaan huolissani. Oikeastaan yllätyin positiivisesti siitä kiekottomasta ja tunnollisesta pelaamisesta, jota hän esitti. Hänellä on ehdottomasti kaikki eväät kehittyä ihan huippuluokan kahdensuunnan pelaajaksi, joka on eliittiä kentän joka osa-alueella ja ottaa niitä avainaloituksia kummassakin päässä kenttää.
Viimeksi muokattu: