Playoffsit ovat hyvässä vauhdissa jo menossa ja Sabresin kausi on paketissa runkosarjan jälkeen. Vuoristoratamainen kausi kuitenkin, mutta hyviä asioita joukkueen sisällä tapahtui ja Bylsman pelikirja on tuotu pöydälle. Pienillä marginaaleilla Sabres jäi lopulta divisioonansa toiseksi viimeiseksi. Kun noita otteluita pystytään kääntämään viimeisessä erässä, niin luulen Sabresin taistelevan ensi kaudella poffi paikasta. Yhden maalin karvaita tappioita tuli kuitenkin monta ja siellä oli pelejä, joita olisi pitänyt kääntää voitoiksi. Joka tapauksessa Sabres otti viime kauteen nähden 12 voittoa ja 27 pistettä enemmän. Päästetyissä maaleissa joukkue oli liigan keskiluokkaa, joka on sijoitukseen nähden hyvä suoritus, mutta maalinteko oli se, mihin joukkueella lopulta homma kaatui. Joukkueessa oli vain muutama pelaaja, joka ylsi rikkomaan 20 maalin rajan.
Oli kuitenkin hieno nähdä aivan uusi Buffalo Sabres ja joukkue joka pelaa selvästi kiekollisempaa ja taistelevampaa kiekkoa. Joukkueen sisäisen pistepörssin voitti ykkössentterimme Ryan O'Reilly, joka ylsi 60 pisteeseen 71 ottelussa, jota pidän hyvänä suorituksena. Toiseksi jäi superjunnu Jack Eichel ja kolmanneksi hienon kauden pelannut Sam Reinhart. Neljänneksi pisteen päähän Reinhartista jäi Rasmus Ristolainen.
Voisin yhteenvetona käydä ensimmäisenä puolustajat lävitse ja myöhemmin sitten hyökkääjät.
Rasmus Ristolainen
Joukkueen liideri puolustuksessa ja ottikin isoja askelia kohti NHL:n huippua iskien 9 maalia ja 32 syöttöä. 41 pisteellä Rasse tuplasi viime kauden pistemääränsä ja pelaten myös kaikki ottelut runkosarjassa, ollen myös ainoa Buffalon pelaaja, joka esiintyi kaikissa otteluissa. Kolmas kausi NHL:n puolella ja tällä kaudella paikka ykköspuolustajana NHL joukkueessa on huikea saavutus nuorelta suomalaiselta. Vaikka viime kauden joukkue olikin huono, Rasse esitti jo tuolloin kypsiä otteita, mutta tällä kaudella peli on mennyt selvästi eteenpäin. Hyvin rauhallista tekemistä kiekon kanssa ja oli se, kenen kautta hyökkäykset lähtivät omista liikkeelle. Nyt kuitenkin nähtiin se, mihin Rasse kykenee, kun joukkueessa pelaa enemmän taitoa ja joukkue kykenee pitämään enemmän kiekkoa. Peliajat olivat lähes joka ilta aivan älyttömiä lukemia ja pelaaminen Gorgesin kanssa edesauttoi sen, että Rasse on pakkiparin kiekollinen kaveri. Se on selvää, että tuo pelaaminen helpottuu, kun tulevaisuudessa vierellä pelaa parempi pelaaja. Gorges on toki auttanut Rassea paljon omassa päässä ja kuinka peitetään syöttölinjat. Se on ollut helpompaa sopeutua NHL:ään, kun siinä on paljon nähnyt pelaaja vieressä. Se mikä tekee Rassesta hienon puolustajan, on hänen kokonsa. Vipuvartta löytyy viivasta ja pystyy antamaan painavia taklauksia ja niitähän myös tällä kaudella nähtiin paljon. Se mihin Rassen pitää vielä parannusta saada on toki liikkuvuus, koska jääkiekko on vain nopeampi ja nopeampi joka kausi eikä siellä saa jalkoihin jäädä. Tämän toki uskon Rassenkin tiedostavan, joten ensi kaudella on taas nähtävissä parempi Rasmus. Tuo Flamesia vastaan tullut hattutemppukin on makea meriitti tältä kaudelta. Rasmuksen sopimushan loppuu tähän kauteen ja siellä on Murray miettinyt, olisiko se silta vai pitempi sopimus järkevämpi vaihtoehto. Luulen näillä otteilla kuitenkin olevan tuo jälkimmäinen, mutta en nyt lähde tässä vaiheessa arvailemaan summia ja pituuksia.
Zach Bogosian
Zachista on ollut hyvin vähän puhetta siirryttyään Sabresiin, mutta sen panoksen minkä hän antoi tämän vuoden puolella oli se mitä häneltä odotetaan. Se taitaa olla varmaa, että Rasse on nokkimisjärjestyksessä mennyt Bogon edelle, mutta jos Bogosian pystyy pelaamaan tasolla mitä pelasi ja parantamaan, löytyy meiltä tulevaisuudessa kaksi hyvää pakkiparia. Kätisyydet ja pelipaikka ovat Rassen kanssa samat, joten heitä ei kannata lähteä yhdistämään vaan sitten tehdään pareihin leveyttä eikä näin ollen kumpikaan mainituista puolustajista ylikuormitu. Bogolle kertyi 64 otteluun 24 pistettä ja olen varma, että tulee rikkomaan piste-ennätyksensä helposti ensi tai sitä seuraavalla kaudella, jos pysyy ehjänä. Ongelmahan on Bogosianilla ollut tuo terveenä pysyminen, mutta toivotaan parasta. Joka tapauksessa annan puhtaat paperit tästä kaudesta ja pelasikin mainiosti McCaben kanssa.
Cody Franson
Pelasi ihan kohtuu hyvän kauden ja hänellä oli alkukaudesta se vastuu tuossa ykkösylivoimassa, kunnes muutosten jälkeen hänet siitä syrjäytettiin. Perus puolustajana meni kolmosparissa, mutta kuten tiesin jo etukäteen, ongelmat tulevat omassa päädyssä, jossa juostaan vastustajan perässä. Hyökkäys sinisellä hän pystyy toimittamaan kiekkoja maalille hyvällä prosentilla, joten hänen kanssaan pitäisi pelata enemmän puolustukseen suuntaava puolustaja. Franson tullaan näkemään ainakin ensi kausi, mutta luulen että joutuu taistelemaan avauspaikasta kunnolla.
Jake McCabe
Nuori puolustajan alku myös, joka pelasi tulokaskauttaan merkkauttaen hienot 77 ottelua, jossa tuli 14 pistettä ja niistä olivat 4 maaleja. Se joka panee merkille, hänellä oli +/- 6 paremmalla puolella. McCaben kanssa olen samalla linjalla kuin Fransonin kanssa, eli hyökkäysalueella hän pelasi hienosti Bogosianin kanssa ja hänestä on siellä hyvin paljon kiekollisena apuja, pystyy myös Bogon tapaan avaamaan peliä. Omissa oli silti ajoittain ongelmia, mutta annettakoon anteeksi ensimmäinen kautensa NHL:n puolella. Siihen nähden lupaa kuitenkin hyvää hänen kohdallaan ja pitäisin hänet myös ensi kauden Bogon oikealla puolella.
Josh Gorges
Kokenut puolustaja tuplasi viime kauden pistemääränsä, tehden 12 pistettä, mutta tuollahan ei ole mitään väliä. Se ei ole se, minkä panoksen hän tälle joukkueelle antaa. Auttaa Rassea ja muita nuorempia puolustajia nousemaan esille ja asia missä hän on liigan parhaimpia on alivoimalla ja kiekon blokkiminen. Gorgesilla on kuitenkin ongelmia oman pään kulmissa, jossa hän jää usein toiseksi eikä saa kiekkoja pois muuten kuin rikkomalla. Asia mikä kuitenkin oli hyvin positiivinen, hän pysyi ehjänä ja merkkautti 77 ottelua, joka on Gorgesille todella hyvin huomioon ottaen sen mikä hänen työnsä jäällä on.
Carlo Colaicovo
Lopulta yllättävän paljon otteluita kertyi (36) alle, vaikkei tottakai se ollut ajatuksena. Toimi kuitenkin kohtuullisen hyvänä korvaajana ja teki sen työn mitä häneltä ylimääräisenä puolustajan oli lupa odottaa. Viimeiseen 3 kauteen on jäänyt vähemmälle pelimäärälle mitä nyt, joten konkarilta hieno suoritus. Cola on viime kausina kuitenkin vaihtanut seuraa toiseen ja voi olla, että joutuu vaihtamaan jälleen työnantajaa tai urakin saattaa olla ohi. Tosin kyllä tuolla panoksella on hyväkin ylimääräinen puolustaja.
Mark Pysyk
Ehkä se suurin pettymys omalla listallani oli juurikin Pysyk. Toki hän on juuttunut tuonne kolmospariin, koska hänen edellään pelaa samalla pelipaikalla kaksi kovaa kaveria. Kuitenkin 55 ottelua ja 11 pistettä ei ollut sitä, mitä häneltä odotin. Kiekollinen potentiaali löytyy, mutta ei hirveästi osannut käyttää sitä. Häneltä syötiin kyllä paljon peliaikaa eikä nyt urotekoihin päässytkään. +/- tilasto ei tosin pahalta näytä, kun se näytti yhden pakkasella, mutta saa nähdä mikä on Murrayn mielipide Pysykin kanssa. Ensi kausi on aikaa näyttää, voi hyvin olla että hänestä jääkin vain tuollainen max. kakkosparissa pelaava puolustaja ja häntä tullaan varmasti paljon käyttämään myös toisella puolella, koska oikeampi puoli on selkeästi heikompi. Tosin eihän Pysykilläkään vielä älyttömiä ottelumääriä NHL:n puolella ole vielä, mutta kyllä sen huomaa heti, jos kaverista top-4:een on.
Muita puolustajia joita nähtiin olivat Mike Weber, Casey Nelson ja Chad Ruhwedel. Weberin oli aika lähteä ja hyvä päästä hänestä vihdoin eroon. Ei saatu oikein hänestä enää sitä irti mitä oltaisiin toivottu. Nelsonille kertyi 7 ottelua ja hän saalisti 4 pistettä, +/- näyttäessä yhden plussaa. Kelpo esitys kuitenkin yliopistosta suoraa NHL:ään kuitenkin.
