Eichelin otteet ovat kyllä NHL:n tasolla ja pystyy kyllä pelaamaan ylhäällä ensi kaudella, lähinnä mietin sitä että onko hän oikeasti pelaamassa vielä yliopistossa. Epäilen, mutta silti sekin ajatus käy takaraivossa.
Eichel ei todellakaan vaikuta kaverilta, jota kiinnostaisi enemmän yksi lisävuosi bilettää verrattuna siihen, että pääsee pelaamaan maailman parhaimpia vastaan ja kehittämään itseään pelaajana. NCAA:lla ei ole pelillisesti enää mitään tarjottavaa. Kyllä se aikamoinen jättipommi on, jos tuo vielä jää höntsäämään edes vuodeksi Bostoniin. Mies menettäisi samalla myös todella monta miljoonaa.
O'Reilly tai joku muu ykkössentteri olisi ensi kautta ajatellen hyvä, jotta saadaan Eichel ja Reinhart tuotua ylös helposti. Kuitenkin tulevaisuuden kannalta mielenkiintoiseksi tekee se millaisella sopimuksella tuollainen pelaaja meillä pelaa, koska leveyttä on sitten niin paljon, että siellä joutuisi joku mainituista pelaajista pelaamaan jopa kolmoskentän roolia ja se tuntuu jo aika kovalta. Se näkyy toki sitten vasta paljon myöhemmin ja onhan ensi kautta varten hyvä saada tuohon O'Reillyn tyylinen kaveri.
Lyhyen aikavälin tarpeita ajatellen riittävää on se, että sinne saadaan yksi rutinoitunut ainakin top-6-tason sentteri jakamaan kuormaa. Girgensons-Eichel sikäli voisivat ihan hyvin olla sentterit, mutta kumpikaan tuskin jaksaa täyttä kautta vetää parhaimmalla tasolla, vaan niitä väsypiikkejä tulisi lähes 100% varmuudella. Silloin olisi tärkeää, että taustalla olisi kaveri, joka voi kantaa joukkuetta ainakin hetken tasaisen varmana suorittajana. Plussaa olisi myös se, että Girgensons voisi pelata laidalla ja olla varalla sitten sentterin tonttia varten, jos jostain syystä tarve olisi.
O'Reilly olisi kuitenkin todennäköisesti sentterinä sen 1-2 kautta, käytännössä siihen asti, kunnes Reinhart pystyy kantamaan kovaa kuormaa top-6-roolissa. Tässäkään tapauksessa Girgensonsin tai O'Reillyn ei tarvitsisi pelata kolmoskentässä, vaan kahdessa ensimmäisessä kentässä laidalla. Molempien peli siirtyy täysin vaivatta laidalle, ja jokaisen valmentajan unelma (eritoten Babcockin) on pystyä pitämään kahta sentterilaituria laidassa. Nuo pystyvät ottamaan aloituksia lefteinä (koska Eichel ja Reinhart ovat righteja) tarvittaessa, sekä tuovat keskelle hirvittävän määrän syvyyttä loukkaantumisten varalta. Se olisi ihan järkyttävä etu, jos vaikka Eichel ja Reinhart loukkaantuisivat, niin keskelle vaan voisi siirtää O'Reillyn ja Girgen ilman, että alempien kenttien keskustan tilanne muuttuu mihinkään.
Jos O'Reilly todellakin tulisi, niin todennäköisesti jatkaisi sitten jollain 6,5 - 7 miljoonan caphitilla. Se on paljon, mutta henkilökohtaisesti näen tuollaisia summia maksettavan mielummin "O'Reillylle" kuin jollekkin Bobby Ryanille. O'Reilly ja Girgensons ovat myös pelaajatyyppeinä sellaisia, joiden kanssa Babcock olisi satavarmasti valmis jopa rakastelemaan auringonlaskun alla threesomena.
Paljon saa tapahtua, jotta tuollainen fantasiamanagerointi tapahtuisi, siellä saa Murray tehdä töitä koko kesän. Hodgson tuskin kelpaa kellekkään tuolla sopimuksella, ellei tosiaan pidetä palkkaa, mutta vastineeksi ei saada mitään erikoista, joten onko siinä sitten järkeä? Palkkakattoon on sen verran matkaa, että ylipalkattu Hodgson voi tuossa ensi kaudella kyllä aloittaa ja parantaa otteitaan, jos vaikka arvo siitä nousisi. Ulosotto kuitenkin kuulostaa utopiselta tässä vaiheessa, vaikkakin CoHo on ollut suuri pettymys. Joukkue tulee paranemaan reilusti ensi kautta varten ja CoHo:sta voisi olla hyötyä kolmosessa, kunhan saa ne oikeat pelaajat vierelle. En lähtisi tekemään hätiköityä ratkasua hänen kohdallaan. Toki jos saadaan mehusteltua jotain parempaa niin ehkä sitten.
Harvoinhan mitkään tämän mittaluokan arvailut tai fantasioinnit osuvat kohdalle edes sitä vähää.
Cody Hodgsonin kohtalon määrännee pitkälti se, valmentaako joukkuetta Babcock vai ei. Jos valmentaa, Hodgson lähtenee lähes 100% varmuudella. Hänessä on aika paljon samaa kuin Detroitin Stephen Weississa, ja tämä löysi tiensä Babcockin koirankoppiin todella nopeasti. Uskon, että Hodgsonin kohdalla riski olisi todella suuri. Babcockin ehdottomia heikkouksia valmentajana on se, että hän ei oikein osaa/halua hyödyntää tuollaisia Hodgsonin ja Weissin tyylisiä pelaajia. Esim. jokin Mike Ribeiro olisi täysi turhake Babcockin alaisuudessa, vaikka on osoittanut pystyvänsä olemaan hyödyllinen pelaaja muunlaisten valmentajien alla.
Vaikka Hodgsonista saatava vastine olisi todennäköisesti erittäin heikko, olisi se silti parempi kuin jos Hodgson tosiaan löytäisi tiensä uudestaan koirankopista ja vetäisi toisen floppikauden. Tällöin tuosta sopimuksesta ei pääsisi käytännössä mitenkään eroon. Ongelmallista tämä olisi eritoten siksi, että pituus ylittyy yhden vuoden verran samalle alueelle kuin jolloin Eichelille ja Reinhartille todennäköisesti tullaan tarjoamaan ELC-sopimusten jälkeiset pitkät jatkot. Toinen ongelma on se, että yli 26-vuotiaiden pelaajien buyout-penalty on 2/3 caphitista, kun alle tuon hinnan se on vain 1/3 caphitista. Hodgson sattuu kuulumaan juuri nyt tuohon 1/3 piiriin, mutta ensi kesänä 2/3 piiriin.
Joukkueeseen on myös luotava tilaa pelipaikkojen osalta, jos sitä halutaan vahvistaa. Hodgsonille on yksinkertaisesti todella vaikea nähdä paikkaa Babcockin valmennuksessa.
Kuten jo mainittua, niin joukkueessa on tuota leveyttä mukavasti ja taisteltu paikoista on kovaa, roolitukset tulee tehdä huolellisesti. Jotta saadaan pelaajista kaikki irti, niin en välttämättä näe nelosketjussa pelaavan Giontaa tai Larssonia. Se nähdään sitten ketä sieltä hankitaan, joten vaikeaahan tuota on vielä myssytellä, mutta johan se jo nähtiin että Larssonista ei ole mitään hyötyä pienellä peliajalla nelosketjun laidassa. Kapteeninkaan peluuttaminen nelosessa kuulostaa lähinnä vitsiltä. Mutta se onkin vasta kysymys, että ketä siellä sitten pelaisi. Deslauries on varma tapaus, mutta kuka on järkevää laittaa toiseen laitaan, ja onko muka McCormickista vielä joukkueen nelosensentteriksi, miksi ei. Ongelmaksi muodostuu pitkälti nuo alemmat ketjut. Sitten kun Murray on saanut hommattua uuden valmentajan, niin keskustelu uusista pelaajista ja roolituksista käy vasta kuumana ja ketä valmentaja haluaisi nähdä milläkin tontilla.
Boldasin nuo oleellisimmat.
Kannattaa huomioida, että tuossa skenaariossa valmentajana tosiaan olisi Babcock. Tällöin kannattaa unohtaa kokonaan Ted Nolanin peluutukset tai tällaiset perinteiset käsitykset kentällisistä sekä niiden peliajoista ja rooleista. Babcockillahan karkeasti sanottuna alemmat kentät pelaavat ottelussa sen 10-15 minuuttia ja ylemmät 15-20. Muutenkin nykyajan liigassa on melko mahdotonta pärjätä, jos sitä leveyttä ei ole kunnolla. Tuo Giontan ja Larssonin kentällinen on lähinnä nimellisesti nelonen, mutta esim. puolustuspäähän se olisi tuossa hahmotelmassa joukkueen toiseksi varmin. Sillä kuitenkin on myös hyökkäyssuuntaan annettavaa. Viime kaudella Gionta pelasi Flynnin ja Mitchellin kanssa, joten pelikavereissa olisi jo viime kauteen nähden parannus. Se on sikäli yhdentekevää, missä kentässä nimellisesti pelaaja pelaa.
Muutenkaan Larsson tai Gionta eivät ole lähtökohtaisesti menestyvän joukkueen top-6-materiaalia. Ensi kautta ajatellen joukkuetta ei voida parantaa merkittävästi siten, että sinne hankittaisiin ihan eliittipelaajia muuta kuin ehkä se yksi (esim. O'Reilly) eikä tällöinkään sellaista ihan selväpiirteistä ykköskentän kaveria. Ainoa tapa siis on luoda leveyttä, ja siihen on erinomaiset mahdollisuudet koska capissa on tilaa ja rahalla juuri saa noita tuollaisia sikäli laadukkaita "täytepelaajia" (kuten Krüger ja Ward). Jos Babcock Buffaloon tulee, hän odottaa Murrayn tekevän kaikkensa, jotta Babcockilla olisi ensi kaudesta lähtien hänelle sopiva joukkue, joka olisi mahdollisimman kilpailukykyinen.
Tietenkin tarkkana täytyisi olla sopimusten pituuden kanssa, koska mitään pitkiä sopimuksia ei kannata antaa tuollaisille väliaikaisille ratkaisuille, kuten jollekkin Joel Wardille.
Pidän Deslaurierista pelaajana paljon, mutta hänellä on vielä todella paljon tekemistä pelaamisensa kokonaisvaltaisuuden kanssa. Täytyy myös muistaa, että niitä loukkaantumisia tulee ihan varmasti ja muutenkin on hyvä pitää mahdollisuus pyörittää pelaajia rotaatiossa. Tältä osin Deslauriers ja McCormick voivat ihan hyvin olla alustavasti reservimiehiä. Luovat kilpailua ja ovat sitten ihan paikkansa täyttäviä pelaajia, eivätkä mitään mattelliseja tai danielclearyja.
Toin vain esille noita eurooppalaisia pelaajia, mutta eihän niille tarvetta ole, kun ei paikkojakaan ole juuri vapaana. Juuri noille mainitsemallesi joukkueille, jotka tappelevat katon kanssa on hyötyä noille kokeiluille, kun ne eivät vie juuri tilaa. Eihän Donskoilla tai Kemppaisella olisi mitään asiaa tähän joukkueeseen.
Kyllähän siis esim. Kemppaisella sikäli voisi olla hyvinkin asiaa, mutta europelaajien kanssa on aina omat riskinsä, ja niitä riskejä ei ole Buffalon tapauksessa tarvetta ottaa. Esim. jokin Krüger (tai vaikka Mark Letestu) ovat tasonsa näyttäneitä ja sikäli pomminvarmoja kavereita - joskin heille täytyy myös maksaa enemmän. Joonas Kemppainen ei ole, mutta hänet saanee halvemmalla.
Jokin Joonas Donskoi olisi hyvä kiinnitys, jos olisi valmis menemään farmiin. Mutta minkä takia tuo Buffaloon tulisi Rochesteriin joutumisen riskillä, kun prospect pool on jo ihan pullollaan?
Se olisi eri asia sitten, jos tarjolla olisi jokin 100% varmasti paikkansa täyttävä kaveri, mutta sellaisia ei vain taida olla. En esim. tiedä olisiko tuo huhuttu Zaitsev edes sellainen. Toki jos esim. Pysyk päädytään kauppaamaan, niin siinä tapauksessa kokeilu voisi hyvinkin olla kannattava.