Kirjoitetaanpas itsekin pari sanaa viime matsista ja muustakin.
Kyseessä oli ennen muuta maittava ottelu tämän muuten melko puuduttavan rypemisen keskellä. Ja eihän tällaista matsia nyt yhtään ketään muuta vastaan enemmän mielellään katselisikaan kuin juuri Torontoa.
Lukemat eivät tosiaan ihan täysin ottelutapahtumia kuvaa, sillä Toronto olisi voinut tehdä helposti enemmänkin maaleja. Mutta joskushan sen säkänkin on oltava myötä.
Neuvirth on enemmän ja enemmän ottamassa tuota ykkösvahdin roolia. Todella hyvä peli jälleen.
Puolustuksesta täytyy nostaa esille Tyson Strachan, joka pelasi melko mallikkaan pelin tuossa ykkösparissa. Pari kertaa nosti jalalla kiekkoa ja veti vipuun kärkikarvaajan tavalla, jolla nopeasti katsoi, että Myershan se sieltä tulee.
Tuo ykköskenttä on päässyt todella kovaan iskuun heti, kun siihen keskelle laitettiin Girgensons. Girgensons on puolustuspäähän niin suuri parannus Ennisiin nähden, että kiekko on jo pelkästään tällä muutoksella enemmän omilla kuin vastustajilla. Ennis myös sopii Girgensonsin kanssa samaan kenttään, koska Girgensons ei ole kiekosta elävä sentteri, joten roolijako myös toimii tuossa kentässä.
Hieman rupeaa jo itseänikin väsyttämään tämä jatkuva Girgensonsin ylistäminen, mutta minkäs helvetti sille vain voi kun mies on vain niin kova! Tuo pisteputki tuskin tulee jatkumaan tuollaisena, mutta siitä huolimatta 10 pistettä 19 ottelussa on kova suoritus tässä joukkueessa. Erityisen arvokkaaksi tuon tekee se, että yksikään pisteistä ei ole ylivoimalla syntynyt. Hänellä on myös joukkueen parhaimmistoa olevat Corsi-lukemat ja hänen QoC-lukemakin on jo joukkueen kärkeä (koska hän on siirtynyt pelaamaan vastustajan parhaita vastaan). Myös erittäin vakuuttava on tuo hänen plusmiinustilastonsa, joka näyttää lukemaa +3. Muilla kärkihyökkääjillä lukema on lähempänä -10. Ja jottei nyt liian vähälle jäisi, niin laitetaan vielä muutama artikkeli koskien kaveria hänen entisen valmentajansa Jim Montgomeryn näkökulmasta.
http://www.buffalohockeybeat.com/sabres-zemgus-girgensons-earning-legendary-status/ (linkki vie buffalohockeybeatin sivuille) Johtajaominaisuuksien osalta Montgomery vertaa Girgensonsia Toewsiin. Mielenkiintoinen näin jälkikäteen on myös tämä artikkeli, joka julkaistiin Girgensonsin draftaamisen aikoihin vuonna 2012:
http://www.buffalohockeybeat.com/leadership-qualities-makes-sabres-prospect-girgensons-stand-out/ (sama sivusto) Aika hyvin näytti Montgomery jo tuolloin ennustaneen asioita.
Drew Staffordin pisteputki on positiivinen asia eritoten siksi, että se varmasti nostaa miehen treidiarvoa. Mielestäni nimittäin Staffordin aika on yksinkertaisesti Buffalossa ohitse. Miehelle itselleenkin varmasti tekisi maisemanvaihto hyvää, koska liian usein pelistä vain puuttuu "se jokin", vaikka ominaisuudet miehellä kunnossa onkin.
Stewartin pelaamisesta ehdottomasti puuttuu tällä hetkellä intensiteettia, mutta mielestäni Stewart ei ole pelannut missään vaiheessa sellaisessa kentällisessä, joka hänelle sopisi. Tuon paljon kokeillun Foligno-Hodgson-Stewart kentän ongelma on ehdottomasti kiekon vieminen hyökkäysalueelle. Hodgson on liian hidas (oikeastaan hitaus ei ole se ongelma vaan dynaamisuuden puute) ja pieni saadakseen vietyä kiekon alueelle itse. Folignolla ja Stewartilla taas usein loppuu käsien ja pelisilmän puute, sillä vaikka he saavat vietyä kiekon alueelle, niin he eivät saa rakennettua peliä. Molemmat laiturit ovat pelaajatyyppeinä sellaisia, että heillä ei kiekko liian paljoa sopisi olla, mutta nyt heillä yksinkertaisesti on se liian paljon.
Stewartia on hankala luonnehtia onnistujaksi, mutta hänessä on silti paljon ominaisuuksia, joiden vuoksi voisin ehkä antaa hänelle jatkolapun ja katsoa, kuinka se homma toimii kun kentässä olisi pelaaja, joka pystyy kiekkoa pitämään ja peliä rakentamaan. Jos se Grigorenko jossain vaiheessa nostetaan ylös, niin ehdottomasti noiden rinnalle. Hän olisi oikeastaan juuri täydellinen sentteri, koska pystyy pitämään kiekkoa pienessä tilassa ja rakentamaan peliä. Hänen kätensä ja ulottuvuutensa myös mahdollistaa kiekon alueelleviennin melko vaivattomasti.
En tosin näkisi ongelmaa sekä Staffordin että Stewartin kauppaamisessa jossain vaiheessa, jos vain Murray onnistuu saamaan hyvän vastineen heistä.
***
Prospecteista voisi kirjoitella lyhkäisesti.
Reinhart aloittanut odotetun tehokkaasti Kootenayssa ja on iskenyt neljään otteluun 10 pistettä. Valinta myös WHL:n viikon tähdeksi.
Myös Justin Bailey on jatkanut hyviä otteitaan ja nyt kasassa on 19 ottelussa 29 pistettä ja valinta OHL:n viikon tähdeksi. Bailey on nousemassa yhdeksi mielenkiintoisimmaksi prospectiksi, koska tuo hänen kokonsa ja atleettisuutensa yhdistelmä on todella harvinainen. Siihen kun lisätään aivan eliittiä oleva laukaus ja hyvät kädet, niin on helppo nähdä, että hänen kaikki ominaisuutensa ovat kunnossa pärjäämiseksi NHL-tasolla. Vielä kun mies saa tuota fysiikkaansa kehitettyä hieman, niin jälki voi olla melko tuhoisaa.
Connor Hurley on aloittanut ihan mukiinmenevästi puolustusvoittoisessa Notre Damen yliopistojoukkueessa tehden 11 otteluun kuusi tehopistettä. Hänen osaltaan aika kriittistä on se, että hän saa painonsa tuosta 80 kilosta tuonne ainakin 90 kiloon, koska pituutta on se 188 senttiä.
Hudson Fasching on kymmenessä pelaamassaan pelissä tehnyt 5+2 tehot eli viime kauden hyvät otteet ovat jatkuneet.
J.T. Compherin otteet näin tilastojen valossa ovat ehkä hieman pettymys, sillä 9 otteluun on syntynyt tehopisteet 0+6. Ymmärtääkseni kuitenkin Compherin pelissä noin muuten ei mitään vikaa ole ollut.
Ruotsin puolella positiivisin yllätys on ehdottomasti ollut Victor Olofsson. Tuo viime kesän 7. kierroksen varaus on tehnyt MODOssa 20 otteluun 12 pistettä. Hänet valittiin myös Ruotsin EHT-turnaukseen, jossa teki myös pari maalia.
Myös Gustav Possler on pelannut hyvin, sillä vaikka pisteitä ei ole tullut yhtä paljon kuin joukkuetoveri Olofssonille, on hän pelannut ykköskentässä ja täten saanut haastavampaa vastuuta. Puolustussuuntaan peli on ymmärtääkseni ollut hyvää.
Ihan kaikkia ei nyt jaksa tässä ruveta käymään lävitse, koska lista on niin julmetun pitkä. Kuitenkin tähän voisi linkittää vielä Hockey's Futuren rankkauksen parhaimmista prospect pooleista. Buffalo vähemmän yllättävästi on jälleen kärjessä:
http://www.hockeysfuture.com/articl...alo-sabres-still-have-nhls-top-prospect-pool/ (linkki vie hockey's futuren sivuille)
Edelleenkin siis voi sanoa, että tuo vuoden 2013 draft-porukka vaikuttaa helkutin kovalta, mutta paljon voi toki vielä muuttua.