Pari sanaa kahdesta viime matsista.
Edmonton pelistä olisi saattanut jopa tulla voitto, mutta onneksi Tank Commander -kaksikko Meszaros-Benoit varmisti sen, että jälleen kisassa mukana oleva Edmonton saatiin karistettua parin pisteen päähän. Erityisesti Benoit oli pääroolissa, kun kaksi kertaa oli päävastuussa maalin syntymisestä. Ensimmäisessä maalissa jostain syystä tuijotteli vain kiekkoa seisovin jaloin sen matkatessa ensiksi Edmonton pelaajan laukauksesta reboundina suoraan Pakarisen lapaan. Toisessa sitten hävisi vain kaksinkamppailun helpon näköisesti. Ristolainen varmaan kiitti miinussarakkeidensa vuoksi!
Penguins-pelissä otettiin sitten ihan kunnolla tukkaan eikä siinä kyllä ollut mitään jakoa. Murhaava ylivoima kyllä Pensillä. Kuitenkin jotain hyvää jos haluaa tuosta etsiä, niin Girgensons osoitti paljon asioita, joista olla tyytyväinen. Maali nyt selvä tällainen, mutta aloitusympyrässä homma myös toimi 70% tehokkuudella. Monta kertaa siis vietiin aloitukset Crosbya/Malkinia vastaan. Edellisessä kohtaamisessa Zemgod vei Crosbya vastaan aloitukset muistaakseni 7/8. Eihän kaksikko mitään eliittialoittajia ole, mutta ihan hyvää tekemistä. Detroit-matsissa Datsyuk oli hieman liian kova pala, ja siinä aloituksia Girge voitti vain hieman alle 40% tehokkuudella. Kuitenkin selkeästi Nolan on ruvennut aloituksia myöten Girgeä peluuttamaan vastustajan parhaita vastaan.
Toinen positiivinen asia oli Zadorov-Ristolainen-pari. Ekan erän jälkeen molempien minuutit kasvoivat selkeästi, ja mielestäni pelasivat hyvin. Toki Pens höllensi loppua kohden kaasupoljinta, mutta yhtäkaikki. Erityisesti Zadorovissa tykkään todella ennakkoluulottomasta otteesta hyökkäyspäähän. Tukee hyökkäyksiä rohkeasti ja kuljettaa kiekkoa rohkeasti. Kertaakaan ei pelannut sijoittumalla itseään pihalle ja muutenkin totutun fyysistä tekemistä. Näillä otteilla ehdottomasti vain lisää otteluita alle vaikka sitten ELC-vuosi palaisikin.
http://www.wgr550.com/pages/20285691.php?contentType=4&contentId=16245811 (linkki vie WGR:n sivuille). Tuossa on pientä juttua Zadorovista. Yksi syy siis pelaamattomuuten on myös ollut se, että Nolan ei ollut tyytyväinen Zadorovin kondikseen leirille tultaessa ja ilmeisesti myös toiminnassa muutenkin oli puutteita siihen nähden, mitä se ammattilaiselta vaatii. Nämä ongelmat on kuitenkin nyt siis saatu korjattua ja Zadorov on ansainnut Nolanin luottamuksen. Zadorov-Ristolainen-pari pelaa myös ensi yönä kaksin.
Huomiseen peliin Nolan on sitten heittänyt oikein kunnon ketjuloton pystyyn, kun Flynn (tai Mitchell) ja STAFFORD(!) on siirretty senttereiksi ja Ennis laitaan. Sikäli ymmärrettävää, että tuo keskustan kokonaisvaltaisuus ei Girgensonsia lukuunottamatta riitä mihinkään, joten Nolanin on kaikkea pyrittävä kokeleimaan.
***
Kirjoitetaan nyt hieman myös Amerksista.
Jos Rochesterin pelaamista pitäisi yhdellä sanalla kuvailla tällä kaudella, se sana olisi ehdottomasti "turhauttava". Joukkueessa on aivan helvetillinen kasa kiekollista taitoa ja keskusta on todella vahva sekä puolustuksessa on kiekollista taitoa. Tästä syystä onkin sikäli ollut Cassidylta oikea ratkaisu lähteä pelaamaan erittäin vahvaa kiekonhallintapelaamista. Ja tämä on ehdottomasti se kaikkein positiivisin asia Amerksin pelaamisessa. Parhaimmillaan joukkue myllyttää tasaisella ja vahvalla neljällä kentällä jatkuvasti. Joukkue on isokokoinen, taitava ja nopea. Joukkue pyrkii viemään kiekon aina hallitusti alueelle eikä dumppi-kiekkoja paljoa näy. Muutama matsi on jäänyt katsomatta sen takia kun eivät jostain syystä ole tuonne hockeystreamseihin ilmestyneet, mutta matsit, jotka olen nähnyt, ovat olleet Rochesterin selvää kiekonhallintaa. Mutta se kolikon kääntöpuoli on ehdottomasti se, että vaikka Rohester pelaa erittäin viihdyttävää kiekonhallintapeliä, niin pelaaminen on erittäin järjestäytymätöntä eikä mistää pelikirjasta oikein ole tietoa. Tämä johtaa siihen, että pelaajat tekevät toisinaan (ilmiselvällä improvisaatiolla) sellaisia ihmeratkaisuja, että ei muusta väliä. Erityisesti vastahyökkäykset ovat älytöntä myrkkyä Rochesterille. Joukkue antaa tuhottoman paljon ylivimahyökkäyksiä ja todella usein vielä 2-1. Siinä on usein ollut peliä katsovana sellainen tonnin seteli -ilme, kun ensiksi puoli peliä Rochester hallitsee ja vyöryttää täysin, mutta sitten sieltä tulee ne 3 harppuunahyökkäystä ja peli on vastustajalle parissa minuutissa 3-0. Tällä tavalla kävi esim. Marliesia vastaan. Tuossa pelitavassa on paljon siis hyvää (erityisesti hyvää on se, että se opettaa noita prospectejamme pelaamaan kiekonhallintapeliä, mikä tulee olemaan se avainsana, kun hommat rupee ns. tykittelemään ylhäälä), mutta Cassidyn on saatava hieman struktuuria ja järjestelmää tuohon touhuun, muussa tapauksessa tämä tappioputki saa jatkoa, koska AHL-tasollakaan ei voi pelata ihan älytöntä hurlumheita.
Jos taas katsotaan pelaajatasolla, niin siellä on paljon positiivista. Positiivisin asia on se, että tärkeimmissä rooleissa pelaa nuoret prospectit ja sitten veteraanit pelaavat melkein täysin tukevassa roolissa. Tässä prospectien porukassa voidaan nostaa esille ehdottomasti Grigorenko ja Armia. Tuo parivaljakko on ollut todella, todella hyvä. On jotenkin sadunomaista, että kaksi hieman samoista ongelmista kärsivää ja samantyyppistä pelaajaa "löytävät toisensa" ja saavat homman pelittämään oikein kunnolla. Parhaimmillaan tuo kaksikko suorastaan dominoi. Molemmat pystyvät pitämään kiekkoa taitavasti pienessä tilassa, suojaamaan isolla kropalla sekä jakamaan kiekkoa hyvin. Molemmilla on myös erinomainen laukaus ja ovat verrattain jopa nopeita luistelijoita ainakin AHL-tasolla. Kiekollinen pelaaminen ei ole kuitenkaan se ainoa asia, vaan molempien kiekoton pelaminen on myös noussut ihan uudelle tasolle. Tästä ehkä konkreettisin todiste on se, että tuo kakskikko myös tappaa Rochesterilla alivoimaa. Armia onkin tehnyt kaksi maaleistaan alivoimalla. Tim Murray oli katsomassa viime matsia ja hän kommentoi näin tuota kaksikkoa:
"Matthew Coller @MatthewWGR
Tim Murray talked with media for few mins in between periods. Said Armia has stuck out and likes Grigorenko playing here in all situations.
Basically said difference in Armia is that he's 100% healthy."
Hyökkäyksestä täytyy nostaa esille myös luonnollisesti Johan Larsson sekä Tim Schaller. Tim Schaller on erityisesti kehittynyt koko aika kovalla määrällä. Alivoimavastuun lisäksi hän on saanut myös ylivoimavastuuta ja on pelannut pääosin kaudesta ykköskentässä Larssonin ja Dalpen keskellä. Larsson on käytännössä jatkanut siitä, mihin viime kaudella jäi eli tunnollista puolustuspäänpelaamista sekä n. ppg-tahdilla pisteitä.
Puolustuksessa positiivisin pelaaja on ollut Chad Ruhwedel, joka on pelannut koko kauden noin ppg-tahdilla. Hän on saanut siis vietyä kiekollista pelaamistaan vielä askeleen ylemmälle tasolle, mutta on silti pelannut totutun vahvaa peliä myös omassa päässä. Jake McCaben pelaaminen on ollut vielä vähän hakemista, mutta ehdottomasti on ollut pääosin plusmerkkistä tekemistä.
Mark Pysyk toisaalta on ollut pelaaja, jolle tuo Rochesterin hurlumhei-lätkä ei näytä sopivan kovinkaan hyvin. Ei Pysyk suinkaan paska ole ollut, mutta sellainen 100% varmuus on ollut poissa. Tällä kaudella on nähty useita suorastaan eriskummallisia ratkaisuja Pysykilta, joillaisia ei ole kyllä ikinä ennen nähnyt. Itse uskon, että suurin syy tähän on juuri tuo pelikirjan systemaattisuuden puute.
Maalivahtien pelaamista on ollut hankala arvioida, koska tuo pelitapa, jossa oma joukkue pitää jatkuvasti kiekkoa, mutta sitten sieltä tulee julmettu määrä ylivoimahyökkäyksiä, jotka luonnollisesti ovat maalivahdille niitä ehkä pahimpia, ei ole maalivahtien unelma. Tämän takia tilastot tuskin mairittelevat kumpaakaan kaksikosta Liuewen/Makarov, vaikka eivät huonosti sikäli ole pelanneet. Tottakai joukkoon on mahtunut myös helppoja maaleja, mutta maalivahteihin homma ei ole kaatunut kertaakaan.
Joukkue on tällä hetkellä tappioputkessa ja Cassidylla on savottaa tuon pelin tiivistämisessä ja noiden lukuisten ylivoimahyökkäysten kitkemisessä. Rochesterin kausi on aika pitkälti kiinni noista tekijöistä, nimittäin taitotasoltaan ja materiaaliltaan joukkue on näkemäni perusteella ehdottomasti yksi taitavimmista ja materiaaliltaan syvimmistä porukoista ainakin Rochesterin omassa divisioonassa.