Esimerkkinä eilinen IFK-ylivoima, jossa ensin Salmelainen sai poikittaisen yläselkään ja poistui paikalta. Luttinen tuli tilalle, mutta samantien alaselkään tullut napakka poikkari sai hänetkin vaihtamaan paikkaa. Tämä puolirikollinen pelityyli saa ainakin tällaisen kolmen taitopelaajan ketjun aika pehmeäksi maalin edustalla. Kyllä sinne kaikki uskalsivat mennä, mutta kauaa ei viihdytty. Seuraavassa tilanteessa yrittäjänä olikin sitten Lennu, joka miehekkäästi otti iskut vastaan ja pysyi siellä maalin edessä, niin Nortonin kuin myös Kankaanperän käsittelystä huolimatta.
Se on kuitenkin ihan totta, että ei siellä kukaan oikeasti pelkää. Kauhun tasapaino my ass. Tällaisen pelaajan läsnäolo voi vaikuttaa siihen miten kaveri pelaa tietyt tilanteet, mutta ei kukaan Nortonia, Schnabelia tai Heleniusta oikeasti pelkää.