Minä en ainakaan ole kritisoinut ketään siksi, että kritisoi Lambertin peliesityksiä. Brad Lambert on yksi joukkueenne pelaajista ja ihan samalla tavalla hänenkin peliesityksiään pitää saada arvostella kuin muidenkin. Mutta pitää muistaa myös, että Brad on vasta 17v. Vaikka häntä kuinka hehkutetaan, varmasti aivan aiheestakin, ne hehkutukset perustuvat kuitenkin junnuesityksiin ja niitä pitää arvioida siinä kontekstissa. Hän on ollut ylivertainen junnuissa, ikäistensä tai muuten suurin piirtein ikäistensä kanssa pelatessaan. He kaikki ovat raakileita. Ne, jotka eivät ole ja omaavat suuren potentiaalin, ovat yleensä päässeet seuraavaan ikäkausijengiin tai jopa miesten kanssa pelaamaan. Ja suurin osa on sitten siellä niitä potentiaaleja ja tekevät armottomasti töitä pärjätäkseen siinä joukkueessa.
Nämä nuoret ja suuret prospektit ovat aina vähän vaarallisia siinäkin mielessä, että niissä monella muulla asialla kuin pelkillä lajitaidoilla on ehkä suurempi merkitys kuin arvaammekaan. Jos ajattelen omakohtaisesti tilannetta, missä mun oma lapseni olisi todella lahjakas jossain lajissa, pyrkisin pitämään lapsen/nuoren elämän mahdollisimman samanlaisena kuin kaikkien muidenkin ikätoveriensa. Lambertit ovat mielestäni esimerkki siitä, että jääkiekko on saanut aivan suhteettoman suuren huomion ja isä-Lambert vain lyö lisää vettä myllyyn. Tämä toiminta, jos mikä, on omiaan kasvattamaan odotuksia niin korkeiksi, että todennäköisyys onnistumiselle pienenee. Ollaanko ikinä tyytyväisiä? Mitataanko onnistumiset vain pisteinä, koska sehän ei tietenkään ole mikään koko totuus siitä, millainen pelaaja olet. Jos Brad on koko elämänsä kasvanut tällaisessa ilmapiirissä, se ei vain yhtäkkiä muutu, vaikka kuinka tietäisi, että se ei ole oikeanlainen mentaliteetti lähestyä jääkiekon pelaamista.
Paineita on totta kai aina, mutta vanhempien tehtävä on yrittää minimoida niitä ulkopuolisia ja pelaajan itselleenkin asettamia paineita. Eikä varsinkaan omalla toiminnallaan kasvattaa niitä. Aikuiseksi kasvaminen on ihan riittävän vaikeaa ilman mitään ylimääräisiä paineitakin. Itsestäni tuntuu todella vieraalta, että omat lapseni joutuisivat kaiken muun nuoruuden kuohunnan keskellä miettimään sellaisia asioita, etteivät pystyisi täyttämään omien vanhempiensa asettamia odotuksia harrastustensa suhteen. Tietenkin odotuksia pitääkin olla, tyyliin on hankittava koulutus ja tehtävä töitä, koska joidenkin yksilöiden osalta se on ainoa tapa saada asioita tapahtumaan. Harrastuksen pitää kuitenkin olla hauskaa ja tuoda iloa ja hyviä asioita elämään. Tietenkin pitää ymmärtää myös se, että aina kaikki elämässä eteen tulevat asiat eivät oikeasti tunnu juuri sillä hetkellä hauskoilta tai erityisen kiinnostaviltakaan, mutta nekin pitää hoitaa. Se on ihan ok, ettei aina huvittaisi mennä treeneihin, mutta silti niihin pitää mennä, koska se on ainoa tapa päästä jatkamaan sitä harrastusta silloin, kun sinne on maailman parasta mennä. Ja myös siksi, että on sitoutunut joukkueeseen. Mutta sen sitoutumisen pitää perustua omaan haluun.
Jotenkin tästä Lambertien touhusta vain paistaa ulospäin sellainen kuva, että isä on asettanut tavoitteet hyvin varhaisessa vaiheessa ja päättänyt, miten asiat tulevat menemään eikä Bradilta paljon kysytä. Ja niinhän sen ei pitäisi mennä. Se on ihan ymmärrettävää, että uran kannalta pitääkin joskus tehdä valintoja ja vanhemmat sitten oman kokemuksensa kautta voivat auttaa päätöksenteossa. Mutta se, että nuorella miehellä ympäristö vaihtuu jatkuvasti ja hän on koko ajan aloittamassa alusta tuntuu aivan järjettömältä. Toivottavasti Bradilla on edes henkinen valmentaja, jonka kanssa hän pystyy puhumaan kaikista asioista suoraan ja luottamuksella, sen verran paljon huomiota hän on saanut viime vuosien aikana. Asuinpaikan, joukkueen ja koulun vaihtaminen kaksi kertaa reilun vuoden aikana, on aivan järjettömän iso muutos kenelle tahansa nuorelle, saati sitten sellaiselle, josta media kirjoittaa ylisanoja ja osa jopa odottaa, että kaveri epäonnistuu. Brad on nyt kaksi kertaa tullut ulkopuolelta enemmän tai vähemmän valmiiseen ja tiiviiseen yhteisöön suuren ennakko- ja mediahypen saattamana, missä kaikilla on ollut jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, kuka hän on ja millainen hän on. Ihme on, jos siitä ei olisi seurannut Bradin pään sisällä epävarmuutta ja ylimääräistä stressiä. Sanotaan, että kaikella on hintansa ja aika usein se elämässä myös menee niin. Itse toivon, että Bradin lähipiiri antaa hänelle olosuhteet, missä hän voi onnistua ja tuntea olonsa turvalliseksi. Jääkiekko voi olla elämän tärkein asia, tai tuntua siltä, mutta se ei voi olla koko elämä. Se voi olla pienestä kiinni, että kaikki loppuu pyytämättä ja yllättäen. Sellainen tilanne on kriisin paikka muutenkin, mutta jos koko minäkuva ja elämä on rakennettu sille, että on erinomainen jääkiekkoilija, päälle tulee vielä normaaliakin suurempia ongelmia. Ja monelle ne asiat ovat niitä elämän kohtalonhetkiä oikeasti.
Tällä hetkellä Brad voi kokea todella vaikeita hetkiä, kun jäi U20-jengin ulkopuolelle ja nyt jos koskaan, hän tarvitsee aivan erityisen paljon tukea. Ja onnistumisia. Vaikka peliesitykset eivät automaattista paikkaa maajoukkueeseen edellytäkään, toivon myös, että tässä ei ole taustalla sellaista, että halutaan näpäyttää Bradin faijaa. Koska tiedän, että Suomessakin asioista voi hyvin helposti tulla arvovaltakiistoja. Tämänkin vuoksi Ross Lambertin pitäisi nyt ymmärtää ottaa askel taaksepäin ja antaa pojalleen täysi työrauha, jotta hän voisi nousta sille tasolle, että maajoukkueenkin ovet voisivat taas avautua. Se taas vaatii sitä, että Brad pelaa paremmin. Sen jokapäiväisen työn tekee Brad ja sekin tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, jos hänen edestään laitetaan ovia kiinni siksi, että faija on pässi, vaikka tekisi kaiken sen, mitä valmennus häneltä odottaa. Kaikilla on siis peiliin katsomisen paikka: Pennasen tiimillä siitä syystä, että päätöksen taustalla ei varmasti ole mitään muita kuin pelillisiä tekijöitä ja että Brad ihan oikeasti saa saman mahdollisuuden kuin kaikki muutkin.
Jos isä ei nyt päästä irti, isommassa kuvassa tässä koko kuviossa ei ole kuin yksi häviäjä, se on Brad Lambert. Ja se on väärin se.