Onhan tässä tietynlaista symboliikkaa havaittavissa, kun Leafsin ensimmäinen pudotuspelikevät sitten kauden 2003-2004 alkaa mittelöllä Bruinsia vastaan. Kun miettii Torontossa vuosien 2004 ja 2013 välillä tehtyjä organisatorisia liikkeitä, niin useimmat merkittävimmistä ovat koskeneet myös Bostonia. Kaupat, joissa pääpalikkoina liikkuivat ensin Raycroft ja Rask sekä myöhemmässä joukkueiden välisessä diilissä Kessel ja Seguiniksi ja Hamiltoniksi muuttuneet varausoikeudet, ovat muovanneet molempien joukkueiden viimeisiä kausia ja kaupoissa liikkuneet pelaajat/varausoikeudet ovat myös tämän sarjan ratkaisun osalta suuressa roolissa.
Jos joku neutraalifani miettii, mihin sarjassa kannattaa kiinnittää katseensa, niin esitetään pari ”tamimaista” pointtia:
1. Jokainen NHL:ää seuraava tietää joukkueiden välisen kauppahistorian. Kaikki lienevät yksimielisiä, että Raycrap-Rask-kaupassa Boston pyyhki Torontolla lattiaa. Rask on Bostonin ykkönen nyt ja tulevaisuudessa; Raycroft floppasi TO:ssa ja pelasi tällä kaudella Milanossa. Kessel-kauppa on monimutkaisempi tapaus. Kessel oli vielä tälläkin kaudella selvästi treidin paras pelaaja, kun Seguin omasta mielestäni pelasi odotuksiin nähden heikon kauden eikä pystynyt ottamaan seuraavaa askelta urallaan. Dougie Hamilton on puolestaan pelannut varsin mukiinmenevästi tulokaskaudellaan. Potentiaali on hirmuinen, mutta ei kukaan hänen odota olevan avainpelaaja tässä sarjassa.
Fakta kuitenkin on, että Kessel hankittiin Torontoon johtotähdeksi, joka vie Leafsin paitsi pudotuspeleihin niin myös menestykseen siellä. Ei ole Philin vika, ettei Leafs ole pystynyt rakentamaan hänen ympärilleen kelvollista joukkuetta ennen tätä kautta, mutta jos ajatellaan Burken aikanaan väsäämää diiliä ja sen voittajaa, on Kesselin oltava iso tekijä tässä sarjassa. Boston voitti jo Cupin, vaikka menetti Kesselissä ison palan. Toronto pääsee vasta nyt ylipäätään pudotuspeleihin. Kessel pelaa nyt tasoonsa nähden halvalla diilillä, joka umpeutuu kesällä 2014. Näillä runkosarjanäytöillä Phil saa UFA:na sellaisen 7.5-8 miljoonan diilin. Eli tämän kauden loppu ja ensi kausi ovat viimeiset, jolloin Toronto saa Philistä nauttia 5.4 millin sopuhintaan. Tähän mennessä Kesselissä ei ole näkynyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että olisi lähdössä Torontosta. Mieli voi kuitenkin muuttua. Toronto-median tuntien tulee Phil saamaan uskomattoman kasan kuraa niskaansa, jos Chara ja Boston onnistuvat tekemään hänestä ”non-factorin” tässä sarjassa. Kesselin otteet tässä sarjassa antavat myös Leafsille osviittaa siitä, kannattaako sen sitoa häneen 7.5 ja 8 millin väliin jäävää cap hittiä.
2. Randy Carlyle lienee liigan kovin ”matchaaja”. Eli hän pyrkii niin kotona kuin vieraissakin kontrolloimaan, mikä kenttä pelaa mitäkin vastustajan vitjaa vastaan. Claude Julien ei todellakaan epäröi lähteä leikkiin mukaan. ”Semi-uusi” pitkäkiekkosääntö on tuonut uuden ulottuvuuden myös tähän osaan peliä, koska pitkän lyönyt joukkue ei voi vaihtaa. Se myös tarjoaa parhaan mahdollisuuden ottaa etulyöntiasema ”match-up”-leikissä, jossa muuten kotijoukkueen koutsi on niskan päällä. Odotettavissa on, että molemmat koutsit saavat ainakin pari hermoromahdusta pitkien jälkeen, kun oma peluutus sekoaa ja virkaveli viereisessä aitiossa pääsee kontrolloimaan peluutusta. ”Matchaaminen” ei todellakaan ole kaikkien pelaajien mieleen, vaan osa pikemminkin uskoo sen sekoittavan joukkueen omaa peliä. Oli miten oli, tässä sarjassa ”matchataan” ja paljon.
Toinen peluutuksellisesti mielenkiintoinen seikka on neloskenttien rooli. Bostonin nelonen on liigan paras. Toronton nelonen on alivoiman erikoismies McClement täydennettynä Orrilla ja McLarenilla. Kuinka paljon Carlyle uskaltaa peluuttaa nyrkkikaksikkoa, koska kiekollisessa pelissä se on ongelmissa? Runkosarjan lopussa nähtiin jopa muutama peli, joissa kaksikkoa ei puettu lainkaan, vaan panostettiin pelaavampaan neloseen. Fyysisyys ja tappelut ovat olleet Leafsin tavaramerkkejä tällä kaudella, mutta viimeisten kausien tendenssi on ollut, että myllyttäjien rooli vähenee pudotuspeleissä. Jäälle ei yksinkertaisesti voi päästää pelaajaa, joka on riski kiekollisessa pelissä. Lisäksi ”instigator”-sääntö sitoo entistäkin tehokkaammin nyrkkimiesten kädet, koska ekstra-kakkoseen ei ole varaa. Tämä liittyy myös Carlylen haluun kontrolloida peluutusta. Hänen painajaisensa on, että McLaren-McClement-Orr -vitja joutuu jäämään kentälle pitkän jälkeen, kun Julien samalla iskee laatikkoon ykkösnyrkkiään.
Bostonin etu on siinä, että sen kokoonpanossa löytyy fyysisiä ja myös tappeluvalmiita pelaajia, jotka eivät kuitenkaan ole suuria riskitekijöitä kiekollisessa pelissä. Parhaimpana esimerkkinä liigan taitavin tappelija Shawn Thornton. Selvää lienee, että tästä sarjasta tulee erittäin fyysinen.
3. Ketä vastaan Dion Phaneuf pelaa? Phaneuf on Toronton kiistaton ”shut-down”-pakki ja minuuttirohmu. Jos Toronto pelaisi Pensejä vastaan, Phaneuf pelaisi aina Crosbya vastaan. Jos vastassa olisi Caps, pelaisi Dion Ovechkinia vastaan. Bostonilla ei kuitenkaan ole ylivertaista ykköshyökkääjää, vaan materiaali on ennen kaikkea tasaisen laadukas. Ratkaisijoita löytyy kolmesta kentästä ja joskus nelonenkin voi iskeä maaleja. Pitäisikö Dionia peluuttaa Bergeronin vitjaa vastaan vai Krejcin? Vai pitäisikö Phaneuf panna painimaan kolmosessa pelaavan Jagrin kanssa? Bruinsin näkökulmasta niiltä vitjoilta, jotka eivät pelaa Phaneufia vastaan on odotettava tehoja. Tietysti B’sin ongelma on, että kärkihyökkääjät ovat tuskailleet tehojen kanssa runkosarjan lopun, eikä se materiaalin leveys enää olekaan välttämättä sitä luokkaa, kuin ensisilmäys antaisi olettaa.
Bostonin puolelta ei tarvinne arvuutella, ketä vastaan Chara pelaa. Vielä muutama kuukausi takaperin olisi saattanut ajatella, että isoa Z:aa peluutettaisiin Kadria vastaan, mutta Nazemin hyytyminen ja Kesselin kevään loistovire takaavat, että tässäkin sarjassa Chara varjostaa Kesseliä. Tilastojen valossa Chara on nollannut todella tehokkaasti Kesselin tämän koko Leafs-uran ajan. Chara on kuitenkin taas vuoden vanhempi ja Kessel puolestaan elämänsä iskussa. Jos Phil ei nyt pysty katistamaan tätä peikkoa niskastaan, niin koska sitten?
4. Missä kunnossa ovat Kadri ja Lupul? Nazem Kadri pelasi loistokauden, mutta hyytyi melkoisesti huhtikuussa. Se on paha merkki Torontolle, koska tehoja Leafs tarvitsee myös Kesselin ketjun ulkopuolelta. Lupul on ollut viimeiset kaksi kautta huikea, kun on ollut kunnossa. Ongelma on, että Lupul on uskomattoman loukkaantumisherkkä. Molemmat ovat avainasemassa, koska heiltä tehoja on tultava, jos Chara taas nollaa Kesselin.
5. Jagr. Tsekki-legenda on todellinen jokerikortti. Jagr ei enää ole se kaveri, joka keräisi kaiken vastustajan huomion ja jonka nollaaminen olisi ensimmäisenä vastustajan pelisuunnitelmassa. Viime vuonna Jagr näytti ajoittain armottoman hitaalta pudotuspeleissä, mutta tynkäkaudella hän on ollut yllättävänkin kovassa iskussa. Jos sama meno jatkuu ja B’sin muut hyökkääjät jatkavat yskähtelyään, saattaa Jagr taas nousta siksi kaveriksi, jota vastaan Phaneuf pelaa. Se olisi taas melkoinen suoritus 41-vuotiaalta pelaajalta. Leafsin fanina en halua nähdä Jagria painimassa Leafs-alueen kulmassa, kun kentällä on Toronton kolmospari (Liles ja Kostka/O’Byrne), koska ne taistelut Jagr vie todella suurella prosentilla.
Bostonin kannalta vaarana ovat toki Jagrin ongelmat puolustuspäässä sekä taipumus typeriin koukkujäähyihin, joista hän ei ole päässyt eroon toisin kuin takaruoskastaan. Ai niin, tämä vuosi merkkaa myös legendaarisen Jagr-Cherry-välienselvittelyn 21-vuotissyntymäpäivää. Ne, jotka eivät tiedä, mistä puhutaan, voivat kollata
seuraavan klipin. (YouTube)Vuonna 1992 aika harva olisi uskonut, että vielä keväällä 2013 Jagr pelaa NHL:n pudotuspeleissä ja CBC:n studiossa Don Cherry kritisoi (ainakin voittopuolisesti) tämän otteita. Jotain sentään on jäljellä lapsuuden NHL:stä!
6. Milan Lucic. Lucicin kausi on ollut kaamea pettymys. Hän on kuitenkin sellainen pelaaja, jonka pitäisi syttyä pudotuspeleissä. Lucic saa aivan uskomattoman paljon anteeksi Bostonissa, koska hänen pelityylinsä on ”bruinsmainen”: voimalla läpi mieluummin kuin taidolla ohi! Silti David Krejcin rinnalla 7 maalia on todella vähän varsinkin, kun palkka pomppaa ensi kaudella 6 miljoonaan. Parhaimmillaan Lucic pystyy olemaan kuitenkin fyysinen pelote sekä myös maalivaarallinen.
7. Mikhail Grabovksi. Valko-Venäjän artistia on kuvailta lievästi hulluksi. Jos Grabo pelaa tällä kaudella alkaneen viisivuotisen sopimuksen loputkin vuodet kuin tämä kauden, tekee hän myös Leafs-kannattajista hulluja. Aivan kaamea kausi Grabolta, johon syytä voi hakea vaikka mistä. Onneksi ”buy-out”-mahdollisuus on olemassa, ja sitä mitä suurimmalla todennäköisyydellä ainakin harkitaan vakavasti, jos playoffsit menevät yhtä mönkään kuin runkkari.
Toisaalta Grabo on yleensä ollut liekeissä Bostonia vatsaan, mistä myös Bruinsin hoviselostaja Jack Edwards muistuttaa aina, kun Grabo osuu Bostonia vastaan. Tilanne on kuitenkin saavuttanut sen pisteen, että ei Torontossa kukaan edes odota Grabon tehoilevan kolmosketjusta. Jos näin kuitenkin käy, ja Mikhail syttyy Bostonia vastaan, saa Toronto arvokasta taustatukea kahdella ylimmälle ketjulleen. Grabovski on kuitenkin pelaaja, joka muutaman onnistumisen alle saatuaan, näyttää heti täysin eri pelaajalta.
8. Playoff-kokemus. Bruins on kokenut, Leafs ei ole. Sillä vain tuppaa olemaan merkitystä pudotuspeleissä.
