Ensimmäisen pelin aneemisen esityksen jälkeen oli oikein mukavaa seurata Leafsin otteita kahdessa seuraavassa, joista siis saldona voitto ja tappio. Viime yön pelissä Leafs oli selvästi hallitsevampi osapuoli, mutta Raskin huippuvire, tolpat sekä tyhmät kiekonmenetykset maksoivat voiton. Jos esitykset jatkuvat samanlaisina, niin Toronto-fanit voivat olla ylpeitä joukkueesta vaikka Bruins jatkoon menisikin. Odotin itse Bostonilta tässä sarjassa paljon selkeämpää pelillistä dominointia, jota toki ensimmäisessä matsissa nähtiinkin. Jos Leafs pystyy sarjan keskiviikkona tasoittamaan niin kaikki on vielä täysin auki, sillä TD Garden -kammo murrettiin koko joukkueen ja erityisesti Kesselin toimesta lauantaina. Bostonin voitto taas tarkoittanee heille jatkopaikkaa alunperin veikkaamillani 4-1 -luvuilla.
Jos tässä vaiheessa sarjaa katsellaan onnistujia ja epäonnistujia Leafs-näkökulmasta, niin ensimmäiseen kategoriaan menevät selvästi hyökkääjien osalta Kessel, Lupul sekä koko JVR-Grabo-Kulemin -kakkosketju. Kolme ensimmäistä ovat kukin iskeneet 2 maalia mieheen ja tehneet siis sen mitä heiltä odotetaankin. Etenkin Kesselin onnistumiset Boston-peikkoa vastaan ovat olleet ilahduttavia. Grabovski ja Kulemin eivät ole pisteillä loistaneet, mutta muutoin heidän pelinsä on ollut epäslaavimaisen energistä ja periksiantamatonta. Pakistosta profiiliaan on selvästi nostanut Franson, joka on pelannut runkosarjan tavoin hyvin hyökkäyssuuntaan ja on lisäksi ollut myös varma puolustuspäässä.
Epäonnistujiakin joukkueesta löytyy, mikä on tietysti 1-2 -tappiotilanne huomioiden odotettavaa. Reimer oli voittopelissä erinomainen, mutta kahdessa muussa hän ei ole kyennyt paikkaamaan kenttäpelaajien virheitä huippumaalivahdin vaatimalla tasolla. Hyökkäyksen osalta Bozak ja Kadri ovat kumpikin olleet todella vaisuja. Liekö Bozakilla taustalla tuo playoffeja edeltävä ylävartalovamma, mutta peli ei vain kulje ja aloituksissakin on ollut takkuista. Kadri on paria väläytystä lukuunottamatta kadonnut täysin kuvioista keväällä ja nykyisillä esityksillään on melkeinpä joukkueelle enemmän rasite kuin vahvistus. Puolustuksessa alempien parien miehet Kostka (lienee loppukauden sivussa), Fraser ja O´Byrne ovat olleet kukin aitiopaikalla todistamassa useita Bruins-maaleja. Gardiner on niin ikään ollut omassa päässä pihalla, mutta on sentään paikkaillut sitä hyvällä hyökkäyspelillä.
Muut vaahteranlehdet ovat pelanneet kutakuinkin omalla tasollaan, mutta heidänkin joukostaan soisi tasonnostajia löytyvän mikäli tässä vielä jatkopaikasta meinataan taistella. Tärkein yksittäinen korjaamista vaativa asia ovat kiekonmenetykset, joita tulee edelleen liikaa joka puolella kenttää - jopa tuossa voitetussa pelissä. Tällä hetkellä koko liigan top 10:ssä on 4 Leafs-pakkia, joilla on vieläpä ottelu vähemmän pelattuna kuin useimmilla muilla listan pelaajilla. On ollut Leafsin onni, että myös Bostonia riivaa sama ongelma, joskin hieman lievempänä. Olisikohan ollut otteluseurantaketjussa, kun joku kommentoi että tässä sarjassa on avoimia maalintekopaikkoja paljon enemmän kuin missään muussa. Tuo on aivan totta ja johtuu paljolti juuri näistä kiekonmenetyksistä. Carlylellä ja Julienilla riittää siis työsarkaa tällä osa-alueella.
Jos tässä vaiheessa sarjaa katsellaan onnistujia ja epäonnistujia Leafs-näkökulmasta, niin ensimmäiseen kategoriaan menevät selvästi hyökkääjien osalta Kessel, Lupul sekä koko JVR-Grabo-Kulemin -kakkosketju. Kolme ensimmäistä ovat kukin iskeneet 2 maalia mieheen ja tehneet siis sen mitä heiltä odotetaankin. Etenkin Kesselin onnistumiset Boston-peikkoa vastaan ovat olleet ilahduttavia. Grabovski ja Kulemin eivät ole pisteillä loistaneet, mutta muutoin heidän pelinsä on ollut epäslaavimaisen energistä ja periksiantamatonta. Pakistosta profiiliaan on selvästi nostanut Franson, joka on pelannut runkosarjan tavoin hyvin hyökkäyssuuntaan ja on lisäksi ollut myös varma puolustuspäässä.
Epäonnistujiakin joukkueesta löytyy, mikä on tietysti 1-2 -tappiotilanne huomioiden odotettavaa. Reimer oli voittopelissä erinomainen, mutta kahdessa muussa hän ei ole kyennyt paikkaamaan kenttäpelaajien virheitä huippumaalivahdin vaatimalla tasolla. Hyökkäyksen osalta Bozak ja Kadri ovat kumpikin olleet todella vaisuja. Liekö Bozakilla taustalla tuo playoffeja edeltävä ylävartalovamma, mutta peli ei vain kulje ja aloituksissakin on ollut takkuista. Kadri on paria väläytystä lukuunottamatta kadonnut täysin kuvioista keväällä ja nykyisillä esityksillään on melkeinpä joukkueelle enemmän rasite kuin vahvistus. Puolustuksessa alempien parien miehet Kostka (lienee loppukauden sivussa), Fraser ja O´Byrne ovat olleet kukin aitiopaikalla todistamassa useita Bruins-maaleja. Gardiner on niin ikään ollut omassa päässä pihalla, mutta on sentään paikkaillut sitä hyvällä hyökkäyspelillä.
Muut vaahteranlehdet ovat pelanneet kutakuinkin omalla tasollaan, mutta heidänkin joukostaan soisi tasonnostajia löytyvän mikäli tässä vielä jatkopaikasta meinataan taistella. Tärkein yksittäinen korjaamista vaativa asia ovat kiekonmenetykset, joita tulee edelleen liikaa joka puolella kenttää - jopa tuossa voitetussa pelissä. Tällä hetkellä koko liigan top 10:ssä on 4 Leafs-pakkia, joilla on vieläpä ottelu vähemmän pelattuna kuin useimmilla muilla listan pelaajilla. On ollut Leafsin onni, että myös Bostonia riivaa sama ongelma, joskin hieman lievempänä. Olisikohan ollut otteluseurantaketjussa, kun joku kommentoi että tässä sarjassa on avoimia maalintekopaikkoja paljon enemmän kuin missään muussa. Tuo on aivan totta ja johtuu paljolti juuri näistä kiekonmenetyksistä. Carlylellä ja Julienilla riittää siis työsarkaa tällä osa-alueella.