Tässä kauden puolivälissä voisi yrittää jonkinlaista yhteenvetoa alkukaudesta. En mihinkään yksittäisiin pelaaja-arvosteluihin ryhdy, koska näkemys onnistumisesta riippuu liiaksi odotuksista ja varsinkin puolustuksessa liian moni joutuu pelaamaan kokemukseen ja nykytasoon nähden liian isoissa saappaissa.
Eniten on yllättänyt valmennuksen onnistuminen. En ikinä uskonut, että Julien saa avauspelin toimimaan tuolla puukäsipuolustuksella noinkin hyvin. Eihän Bruins edelleenkään ole pelin avaamisessa tai käännössä liigan eliittiä, ei edes parempaa puolikasta, mutta lähtökohdat asian korjaamiseksi viime kaudesta olivat rosterin puolesta todella vaatimattomat. Keskialueen ylittäminen ei kuitenkaan ole ollut samanlainen heikkous kuin viime kaudella, se ei pistä silmään, sitä ei voi nostaa merkittäväksi syyksi tappioille tällä kaudella. Eteenpäin on menty.
Ylivoima, josta vastaa ymmärtääkseni Joe Sacco, on ollut pääosin loistavaa ja mielestäni se on vielä parempaa, mitä prosentti kertoo. Krejcin loukkaantuminen on ehkä vähän hidastanut menoa, mutta edelleen maaleja syntyy. Bergeronin vahvuus aloitusympyrässä sekä Spoonerin, Krejcin ja Krugin kyky luistella kiekko ylös takaavat, että Bruins pääsee lähes aina alueelle. Kiekko liikkuu, Eriksson on liigan parhaita maalineduspelaajia, yläkolmiossa kaikki omaavat vähintään kohtalaisen laukauksen, mutta ennen kaikkea ovat taitavia pelintekijöitä, joilla on silmää ja sitä myötä hyvä ajoitus, kun kiekkoa toimitetaan maalille. Bergeron neliön keskellä fiksun liikkumisen ja vahvan mailansa kanssa takaa yläkolmiolle ulospääsyn vaikeista tilanteista. Tarjoaa myös riittävän pelotteen ohjauksillaan ja suoraan syötöstä laukomalla. Lyhyesti tiivistäen Bruinsin ylivoima on äärettömän monipuolista. Vastustajan pitää varautua kaikkeen ja se tuppaa luomaan saumoja.
Maalivahtipeli on ollut pääosin ihan ok. Rask oli alkukaudesta heikko, mutta on parantanut ja sanoisin, että pelaa tällä hetkellä tasollaan. Toivoisin, että se taso olisi hitusen korkeampi, mutta hyvä maalivahti Rask on. Gustavsson on hoitanut kakkoskassarin postin mielestäni todella hyvin. Kerran on tainnut joutua vaihtoon, mutta vastapainona on ainakin pari voitettua ottelua, jossa panos on ollut ykköstähden luokkaa.
Puolustus on Bruinsin ilmeisin heikkous. Paitsi että puolustus ei tasoltaan ole häävi, yhtä suuri jos ei suurempikin ongelma on puolustuksen kokonaisvaltainen kankeus. Se määrittää tällä hetkellä liiaksi joukkueen pelitapaa. Hyökkääjien on vaikea ottaa ylhäältä aggressiivisesti kiinni, koska puolustajien liike ei riitä peittämään kovin suurta jääalaa keskialueella. Bruins tarvitsee aina yhden hyökkääjän kiekon alle. Puolustajien lukuvirheet hyökkäyssinisellä kostautuvat liian usein vastustajan ylivoimahyökkäyksinä, koska nopeus ei riitä paikkaamaan. Takakarvauksessa hyökkääjiltä vaaditaan syvälle omaan päähän polkemista, koska puolustajilla ei riitä luistelutaito haastaa vastustajaa, vaan joukkueen taktiikkana on valua suosiolla oman maalin eteen. Bruins on ehkä NHL:n huonoimpia joukkueita kääntämään peliä omalla sinisellä. Siihen ei yksinkertaisesti ole aineksia ja se on ongelma, koska nopeat suorat hyökkäykset ovat maalinteon kannalta nyky-NHL:ssä tärkeitä.
Puolustuksen tason puolesta keskeinen ongelma on se, että Chara ei ole enää samanlainen monsteri kuin aiemmin urallaan. Menisi ykkösparissa, jos vierellä olisi hyvin liikkuva yleispakki. Bruinsilla on kuvaukseen sopivia oikealta pelaavia esim. Colin Miller ja ehkä myös Trotman, mutta nämä ovat NHL-uransa alussa, pelanneet alle 50 ottelua showssa. Oikea paikka kokoonpanossa olisi heille kolmospari, kun Charan kaverin pitäisi olla (kannua tavoittelevassa joukkueessa) pikemminkin mallia Pietrangelo, Seabrook. Tai edes Hamilton...
Taso on ongelma myös Charaa lukuunottamatta. Selkeitä ja vahvoja kahden ensimmäisen parin pakkeja ei liiemmin ole. Kolmospariin Bruinsilla on tunkua. Nykyotteillaan sinne sopivatkin kaikki puolustajat Charaa lukuunottamatta. Seidenberg, Krug ja McQuaid voisivat hoitaa hoitaa kakkosparin minuutteja kunnialla, jos vierelle löytyisi kovempi pari. Krug ei mielestäni ole ottanut sellaisia kehitysaskelia kuin ennen kautta odotettiin. McQuaidin sopimusta en koskaan ymmärtänyt. Sopimus on sinänsä ihan hyvä McQuaidin tasoiselle 4/5 -pakille, mutta se ei ole hyvä McQuaidin tyyliselle pakille, kun joukkueessa on jo Charan ja Seidenbergin kaltaiset hidasjalkaiset puolustajat isommilla sopimuksilla. Ja lisäksi vähemmän yllättäen McQ on taas telakalla.
Nuoremmista pakeista ainoa valopilkku on ollut Colin Miller. Trotman on ollut jopa lievähkö pettymys, mutta toisaalta hänen kohdallaan täytettävien saappaiden suuruus on ollut ilmeisintä. Morrown sisäänajoa hidastaa se, että kolme lähes tulokasta puolustuksessa on yksinkertaisesti liikaa. Kevan Miller tasoltaan ja sopimukseltaan ok kolmospariin, mutta on joutunut fanien hampaisiin, koska joutuu hänkin pelaamaan liian suuressa roolissa.
Hyökkäys on joukkueen pelitavan huomiooon ottaen ok. Ylisuorittajia tai selkeitä epäonnistujia ei mielestäni ole. Beleskey näytti alkukaudesta ihan hirveältä kiekonmenetyskoneelta, mutta on kauden edetessä parantanut otteitaan ja peruspelaaminen alkaa olla hyvällä tasolla. Yritys on ollut alusta saakka parempaa kuin hyvää. Maalinteko on välillä tuskaista koko hyökkäykselle, mutta sellaista jääkiekko on.
