Bruinsin kausi meni piloille kahdesta syystä. Ensimmäinen on raskas pelitapa ja toisaalta vähäinen vaihtuvuus joukkueessa. Toinen on puolustus. Monelta osin tulevien rivien purkaus on kauden aikaisten ja viime kevään marinoiden toistoa, luultavasti, joten en ole vakuuttunut, että kannattaa jatkaa lukemista.
Bruinsin pelitapa on kuluttava varsinkin hyökkääjille. Takakarvaa ja laitakamppailua. Pysy kaistallas keskialueella, lyö kiekko päätyyn punaiselta. Käy voittamassa kiekko kaksinkamppailuissa, palauta viivaan ja suuntaa sota-alueelle taistelemaan neliöistä. Kyllähän tuolla tavalla on menestytty, maalejakin on tehty, mutta se vaatii neljää nälkäistä ketjua. Chiarelli mokasi sitomalla liikaa kylläisiä roolipelaajia pitkillä sopimuksilla. Campbellin ja Paille miehittämä nelonen on ollut kasa paskaa useamman kauden. Kauden päättäneen Floridan kiertueen kaksikko vietti poppariosastolla ja todennäköistä on, että kumpikin on viimeisen pelinsä Bruinsnutussa pelannut. Kelly on aika kallis mies pelilliseen antiinsa nähden, Lucicin täytenä pömpöttävä vatsa paistaa paidan läpi ja Marchand ei ole laittanut kroppaa likoon sitten kevään 2011, vaan on etsinyt uutta uraa kärkikynistä. Siinä on jo liian monta liian merkittävässä roolissa olevaa miestä, että neljän ketjun rullaus onnistuisi muutoin kuin satunnaisesti.
Kauteen lähtiessä oli puhetta siitä, että Bruins uudistaisi alaketjuja, Spoonerille olisi nelossentterin rooli auki ja muidenkin junnujen odotetaan taistelevan paikasta auringossa. Spooner ei esiintynyt häävisti leirillä ja toimisto päätti mennä vanhoilla ratsuilla. Se oli ehkä pidemmällä tähtäimellä oikea ratkaisu. Esimerkiksi Spooner on kuuleman mukaan luonteeltaan vähän sellainen aidan reikien etsijä, ettei hänen kehitykselleen olisi tehnyt hyvää saada pelipaikkaa ansiottaan. Joukkue tietenkin kärsi asiasta ja varsinkin Krejcin loukkaannuttua hyökkäyksen syvyys kärsi entisestään ja maalinteko oli tervanjuontia.
Bruinsin toinen rakenteellinen ongelma on puolustus ja viimeistään viime kevään pelillisten vaikeuksien jälkeen toimiston olisi pitänyt asia tajuta, kun sen tajusi jokainen sohvaperunakin. Bruinsin puolustus on hidas, se ei ehdi kiekkoihin, eikä saa peliä avattua. Jälkimmäinen johtuu paljolti ensimmäisestä. Minuutin omassa päässä pyörimisen jälkeen kaikki ovat sen verran hapoilla, ettei tarvittavaa liikettä kiekon ylös pelaamiseen tahdo löytyä. Puolukselle ei kuitenkaan kesällä tehty mitään, vaan syksyllä top4:n muodostivat Chara, Hamilton, Seidenberg ja McQuaid. Eli ts. Boychuk myytiin, joka nyt ei sinänsä ollut mikään ongelma, mutta sen sijaan, että top4:een olisi yritetty saada lisää käsiä ja jalkoja, ketään ei hankittu, nostettu farmista, vaan jäljelle jääneistä hitain ja puukätisin jannu palkittiin isommalla roolilla. Vaikea sanoa kenen piikkiin tuokin kuningasidea lopulta menee. Ihan selvää on, että Chiarelli ei tarjonnut Julienille kovin häävejä palikoita, mutta eipä Julienkaan yrittänyt käyttää palikoitaan järin rohkeasti. McQuaidin nosto kakkospariin oli konservatiivisin ja passiivisin kuviteltavissa oleva ratkaisu, joten veikkaan vastuulliseksi Julienia.
Puolustusmiehistön vajaavaisuuksia yritettiin korjata puolustuksen pelitapamuutoksella. Otetaan ylempää kiinni, hetii viivasta, ei valuta enää maalin eteen. Tarkoituksena oli luoda hyökkäystä keskialueen kiekonriistojen kautta. Onnistuessaan tämä olisi tietysti ratkaissut paljolti puolustuksen kädettömyyden ja kyvyttömyyden avata peliä tai luistella kiekkoa omista ulos. Mutta muutos ei tietenkään toiminut. Paitsi että Bruinsin pakisto ei sopinut uuteen pelitapaan Hamiltonia lukuunottamatta ollenkaan ja liukkaat vastustajat kiersivät hitaita Bruinspakkeja kuin keiloja, myöskään Rask ei ollut sinut asian kanssa, vaan pelasi erittäin keskinkertaisen alkukauden. En sano, että Rask on tottunut liian hyvään maalinedustan siivoukseen tai on huono lähitilanteissa. Kyse saattoi yksinkertaisesti olla vain siitä, että tilanteet olivat erilaisia mihin hän on tottunut ja kun homma ei lähtenyt rullaamaan, niin luottamus sekä itseensä että edessä olevan joukkueeseen saattoi olla aika vajavaista. Joulun tienoilla komento takaisin, peruuttelua maalin eteen, hyökkäysten aloitus pääsääntöisesti oman maalin takaa (joskin maalin takaa ne hyökkäykset aloitetiin alkukaudestakin, kun keskialueen riistoihin ei kyetty). Rask tasolleen ja pitkälti Raskin ansiosta taistelua playoffspaikasta.
Bruins kerää kamansa maanantaina ja Chiarelli ja Julien ovat lehdistön tentattavana. Erittäin mielenkiintoista kuulla, mitä herroilla on sanottavana. Kulissien takaa on jo tihkunut tietoja, että "säröjä on". Julien antoi Panthers ottelun jälkeisessä pressissä aika selkeästi ymmärtää, että rosteri on paska, eikä enempään riitä. Chiarelli lätisi perjantaina 17 minuuttia joukkueen peruttua harjoitukset, yritti vältellä vaikeita aiheita ja oli makuuni turhan selittelevä. Vaikea joukkueen GM:n on tietysti tunnustaa virheensä ja siten haukkua joukkueensa kauden ollessa kesken.
Huonoin ratkaisu, mitä Bruins on voi mielestäni tehdä, on antaa Chiarellille kenkää Neelyn jatkaessa ja uuden GM:n pitäessä Julienin. Jos siivousta tehdään, Neelystä pitäisi aloittaa. Chiarellin jatko on mielestäni kiinni siitä, mitä hän sanoo. Tunnustaa virheensä, ongelmat ja joukkueen olevan menossa väärään suuntaan, tarpeen muullekin kuin kosmeettiselle näpertelylle, niin jatko on ok. Antaisin mahdollisuuden vaihtaa valmentajaakin. Tänä kesänä markkinoilla on vapaana lukuisia hyviä. Julienin jatkamiseen en näe paljoa syitä. Totta on, ettei rosteri ole sitä mitä ennen, mutta Julienilta puuttui, on aina puuttunut, rohkeus yrittää mitään muuta kuin minimoida tappiot.
