Kuten tuossa aiemmin epäilin niin Providence Bruinsin sarja meni viimeiseen peliin josta lopulta jatkoaikatappio ja kauden päätös. Jokainen peli oli tasainen ja tässä viidennessä Hartford tuli viimeisellä minuutilla 6-4 vastaan tasoihin ja pystyi lopulta sarjan ratkaisemaan.
Pienten miesten peliä oli mukava seurata ja nimet Griffith, Khoklachev, Pastrnak, Spooner, Warsofsky, Morrow tulee ensi kaudella varmasti haastamaan veteraaneja ja pyrkivät pakottamaan uuden johdon antamaan pelipaikan ylhäältä. Negatiivisena mieleen jäi isojen miesten otteet ja Florek, Randell, Flick. Näistä ei ole odotettavissa minkäänlaista apua alaketjuihin Bostoniin. Itse olen myös toivonut Anthony Camarasta kovaa taklaavaa energiapelaajaa mutta ei mahtunut näissä karkeloista pelaavaan kokoonpanoon eli pitkä on tie NHL-mieheksi.
Mustia hevosia ensi kauden leirille voisi olla puolustaja Chris Casto joka on hyvin liikkuva yleispakki, maalivahti Jeremy Smith jolla tosin taitaa taso heitellä liikaa päivästä toiseen ja toivottavasti myös energialaituri Bobby Robins.
Tuosta Robinsista on pitänyt kirjoittaakin ja nyt on hyvä paikka kun on iloisempia uutisia kerrottavaksi. Bobby Robins oli minulle kauden alun hyvän mielen tarina kovaa pelaavasta kiekkokiertolaisesta joka saavutti unelmansa 32-vuotiaana ja pääsi pelaamaan NHL:ään. Ensimmäisessä pelissään Phiadelphiaa vastaan jossa pelasi normaaliin tyyliinsä ja mm.
tiputti hanskat isomman Schennin kanssa Robins sai todennäköisesti pienen aivotärähdyksen.
Kun pelipaikka pitkän taistelun jälkeen ylhäältä oli saatu niin Robins jatkoi pelaamista vaikka ei ihan täydessä tikissä ollutkaan ja homma kääntyi kolmannessa ottelussa Capseja vastaan
Lattan taklauksesta huonompaan suuntaan. Tämän jälkeen pelaamisesta ei tullutkaan mitään ja kaukalot vaihtuivat 7 kuukauden toipumiseen, migreeneihin ja pimeisiin huoneisiin.
I’m back! I’ve emerged from the cave and what a trip it’s been. I went from the highest peak at the highest level to the lowest valley of doom. I’ve seen it all, man. And I’ve learned more about myself, my world, and the world around me in the past seven months than I had learned in the previous 33 years.
Noin alkaa ensimmäinen viesti puoleen vuoteen
Robinsin blogiin. Robins kävi P-Bruinsin harjoituksissa luistelemassa ja aivotärähdyksen oireet toivottavasti loppuvat pian kokonaan ja vaikka NHL- tai jääkiekkoura olisi paketissa niin 33-vuotiaalla tuoreella isällä on vielä paljon peliaikaa jäljellä.
