Kerrohan sitten mitä rakenteellisia ongelmia näet Bruinsin pelissä? Joukkue kaatui seitsemän ottelun sarjassa tulikuumaan maalivahtiin. Ei voi kiistää, etteikö Canadiensin kaltainen nopea ysärikiekkoa pelaava joukkue olisi Bruinsille haasteellinen, mutta ihan voitettavissa kuitenkin ja olisi kaatunut paremmalla tuurilla tai tasaisemmalla maalivahtipelillä myös viime keväänä. Varsinkin faneille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, että tuurilla on merkittavän suuri rooli pienten marginaalien palkkakatto-NHL:ssä. Etsitään syitä sille, miksi toinen oli seitsemän ottelun sarjassa _parempi_. Eikö nyt vaan voisi hyväksyä, että toinen joukkue osui kymmenen kertaa vastustajaa useammin tolppaan maalin sijasta?
Yksinkertaistetusti kyseessä on materiaalin kyvyttömyys pelata kiekonhallintapeliä.
Montreal-sarjan osalta voidaan toki tyytyä toteamaan mainitsemasi asiat. Siinä rytäkässä tosin unohtuu se seikka, että Boston ei kyennyt todellakaan riittävässä määrin hyödyntämään sitä aikaa ja tilaa, jota Montrealin kaltainen ysärikiekko tarjoaa. Ei se ole mikään yllätys, että lännessä jylläävät juuri nämä kiekonhallinan osalta vahvat joukkueet. Jos Montreal olisi pelannut esim. Chicagoa vastaan, ei sillä olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta. Detroit-sarjasakin Detroit otti selkeän kiekonhallintaroolin, vaikka materiaali nyt oli mitä oli (verrattuna Bostoniin). Sen sarjan Boston voitti puhtaasti materiaalilla ja sillä, että pelitavallisesta alakynnestä huolimatta se pystyi olemaan yksilötasolla vahvempi ratkaisevilta osin. Esim. maalinedustoilla.
Saman vuoden playoffeissa esim. Chicagohan suorastaan käveli St.Louisin ylitse heti, kun se otti selkeän kiekonhallinnan siinä sarjassa. St.Louisin tiivis aluepuolustaminen oli käytännössä Pyrrhoksen sotaa (ja St.Louis ei todellakaan ollut persialaiset tässä metaforassa!) siinä vaiheessa.
Bruins lähti tähän kauteen tietoisesti ilman yhtä top9-laituria. Osin siksi, että omista prospekteista aika moni alkaa olla nähnyt AHL:n ja osin palkkakattosyistä. Sweeney ajoi ratkaisua tiettävästi vahviten ja se indikoi nimenomaan siihen suuntaan, että nuorille haluttiin antaa mahdollisuus. Oli ihan odotettavissa, että alkukausi voi olla vaikea, jos nuorista kukaan ei breikkaa. Siihen päälle ykköspakin ja toiseksi tärkeimmän hyökkääjän loukkaantuminen, niin on hyvä lähteä tekemään arviota Bruinsin tilasta ja ruotimaan menneitä rosteripäätöksiä. Kautta on pelattu jotain kolmannes ja Bruinsilla on aikaa ja mahdollisuus hankkia top9-laituri. Pari pelaajaa ehkä saadaan terveiden kirjoihin. Arvioidaan sitten sitä alisuorittamista.
Chara on eittämättä sen tason puolustaja, että sen poissaolo näkyy väkisinkin. Chara ei kuitenkaan ole sen tyypin puolustaja, joka toisi apua niihin Bostonin ongelmiin, joita se on kohdannut. Boston ei käännä peliään mitenkään kovin nopeasti. Syy tähän on kärjistäen käsien ja jalkojen puute. Chara on enemmänkin eliittiluokan shutdown-puolustaja kuorrutettuna parilla poikkeuksellisella ominaisuudella, kuin modernin ajan prototyyppi ykksöpakista. Chara ei todellakaan ole puolustaja, joka rakentaa peliä tai vie kiekon kontrolloidusti hyökkäysalueelle rushaamalla. Onhan Bostonilla toki Krug ja Hamilton. Ensimmäinen näistä on vain enemmän viivapuolustaja ja jälkimmäinen on vielä liian raakile. Hamiltonilla on ne ainekset siihen vaativaan rooliin ehdottomasti. Ongelma tosin on osaltaan myös se, että mies on pehmeä kuin viikon keittiön pöydällä majaillut voiköntti. Tähänkin voi toki tulla muutosta.
Mainittu asia hankaloittaa huomattavasti hyökkäyksiinlähtöjä. Ongelma on myös siniviivan ylitys. Tässä Krejcin vaikutus on eittämättä aivan giganttisen suuri. Hän on niitä harvoja - ellei jopa ainoita - pelaajia, jotka pystyvät sen kiekon kontrolloidusti alueelle viemään.
Päätykiekkotaktiikan toimivuus eritoten parhaimpia joukkueita vastaan on koko aika heikentynyt. Suurin syy tähän on se, että parhaimpien joukkueiden puolustuksen rupeavan koostumaan enemmissä määrin luisteluvoimaisista pelaajista, joilla on myös käsiä. Parhaassa tapauksessa ovat vielä isoja ja voimakkaita. Nämä pystyvät melko vaivattomasti kääntämään nuo päätykiekot ennen kuin Bostonin raskasrakenteiset laiturit sinne ennättävät.
Boston on selkeästi tipahtanut jossain määrin kyydistä, jos vertaa esim. Kingsiin. Ei organisaatiota sentäs tuhoon ole tuomittu, mutta ei mikään Chris Stewartin hankinta tule tätä rakenteellista ongelmaa muuttamaan minkään vertaa. Oikeastaan vaikuttaa vähän siltä, että Chiarellin lausuntojen perusteella tämä on kääntymässä takaisin vielä enemmän tuohon vanhentuneeseen sapluunaan, koska nämä muutokset eivät nyt ole oikein tuottaneet heti toivottua tulosta. Bostonin tulevaisuuden kannalta sopii toivoa, että tämä ei ole totuus.
Mitä sitten tulee niihin rosteripäätöksiin. niin palkkakattoaikana ainoa oikea toimintatapa on tunnistaa voittamisen takaavat runkopelaajat, sitoa nämä joukkueeseen ja tehdä loppujen kohdalla valintoja treidaamisen, uusien sopimusten ja pois päästämisen välillä. Itse olisin päästänyt Iginlan pois, samaten treidannut Boychukin. Ensimmäinen oli liian hidas, kallis ja vanha, jälkimmäinen on kakkosparin peruspakki, joka saa ensi kesänä 6+ miljoonaa kaudessa. Tällaisen vaihtaminen kahteen varausvuoroon on hyvin ja Bruinsilla ei ylipäänsä ole pulaa NHL-tason pakeista, niitä riittää edelleen treidattavaksi. Seguinista voi sitten keskustella, että olisiko pitänyt peluuttaa keskellä, mutta en jaksa itkeä perään, sen verran monta vuotta tuli kaartelua ja kurottelua katsottua.
Lähinnä tapaus-Seguinissa itseäni hieman ihmetyttää ainakin tällä palstalla Boston-fanien haluttomuus/kyvyttömyys myöntää, että kyseinen kauppa näin jälkikäteen tarkasteltuna osoittautui surkeaksi. Siinä ei sikäli pitäisi edes olla mitään omituista, koska näin toisinaan vain tapahtuu. En tiedä onko kyse sitten uskomus oman johdon ylivertaisuuteen niin kova vai hakkaako takaraivossa se tosiasia, että juuri Boston tuntuu kunnostautuvan näiden liigan terävimpään kärkeen lopulta murtautuvien sentterien ulostajana vastineeseen keskinkertaisuutta.
Lambert on kova luettelemaan tilastoja, mutta jääkiekosta pelinä hän ei ymmärrä vittuakaan. Ovat hänen mielipiteensä Bruinsin rosteriratkaisuista oikeita tai vääriä, niin ne ovat sitä tuurilla ja perusteet on haettu NHL:n tilastosivuilta lähinnä ynnäämällä poislähteneiden pelaajien menneitä maalimääriä. Siksi en jaksa arvostaa. KAtsoisi joskus pelejä ja perehtyisi vähän, niin saattaisi ymmärtää joitain NHL-seuran toimiston tekemiä valintoja.
Lambert ei ole itselleni noin muuten kovin tuttu kirjoittajana, mutta kyllähän tuossa kirjoituksessa paljon hyviä pointteja on. Sikäli hieman kummeksun juuri tuon kirjoituksen suolaamista, nimittäin vaikka kyseessä olisi noin muuten kuinka puusilmäinen kaveri, niin se ei silti yksittäisen kirjoituksen sisältöä sikäli muuta.
